Lastenkirjoissa käsitellään monenlaisia pelkoja. Kuvakirjoista voisin suositella Anthony Brownen "Martti murehtijaa". Siinä poika tekee huolistaan pieniä nukkeja ja käsittelee pelkojaan niiden avulla. Anna-Mari Kaskisen "Kun pelottaa" voisi myös olla tutustumisen arvoinen. Aiheena siinäkin lasten erilaiset pelot.
Satukirjoista hyviä voisivat olla Timo Parvelan "Keinulauta", Antoine de Saint-Exupéryn "Pikku Prinssi" ja Astrid Lindgrenin "Ronja ryövärintytär". Kirjoissa puhutaan yksinäisyydestä ja ystävän etsimisestä, ihmissuhteiden mutkista ja rohkeuden oppimisesta. Ronjaa luetaan esimerkiksi jo esikouluissa. Erään 6-vuotiaan mielestä paras kohta oli se kun Ronja tapasi Birkin syvän rotkon - Helvetinkuilun - reunalla ja heidän ystävyytensä...
Asiassa lienee edelleenkin varminta turvautua perinteisiin kirjoihin. Suomen kielellä on kaksi teosta, joissa Tanskan historia on keskeisessä asemassa:
Halila, Aimo
Tanskan ja Norjan historia. - 1972.
Hentilä, Seppo & Krötzl, Christian & Pulma, Panu
Pohjoismaiden historia. - 2002.
Hyödyllinen on edelleen
Jutikkala, Eino
Pohjoismaisen yhteiskunnan historiallisia juuria. - 2. p. -1978.
ja ainakin tämän ajanjakson osalta neuvostoliittolaisen (myöhemmin Ruotsiin siirtyneen) tekijän
Kan, Aleksandr
Skandinavian maiden historia (Tanska, Norja, Ruotsi). - 1983.
Kahdessa ensimmäisessä kirjassa on kommentoitu kirjallisuusluettelo. Niiden perusteella voisi mainita seuraavia teoksia:
Norborg, Lars-Arne & Sjöstedt, Lennart
Grannländernas...
Kaija Ollilan ja Kirsti Topparin kirjassa Puhvelista Punatulkkuun kerrotaan Helsingin kantakaupungin vanhoista kortteleista ja niissä olevista julkisista rakennuksista. Kirja käsittelee muun muassa Kruununhaan ja Katajanokan alueita. Kirjassa on tietoja rakennusten vaiheista, tosin viimeisimmät tiedot ovat parinkymmenen vuoden takaa. Neljännen painoksen tiedot ovat maaliskuulta 1981. Uudempi kirja Kruununhaan rakennuksista on Eeva Järvenpään teos Vanhinta Helsinkiä: kertomuksia Kluuvin ja Kruununhaan kortteleista(2007).
Kruununhaan yksittäisten rakennusten historiasta ja nykykäytöstä kerrotaan myös seuraavissa kirjoissa:
Mannila, Maarit: Mariankatu 3: Vanhan tulli-ja pakkahuoneen historiaa (2006)
Rosenlöf, Ruth: Sotilastalosta Kiholinnaksi...
Frankissa on esiintynyt pieniä häiriöitä viime päivinä. Jos ongelmia tai katkoksia esiintyy, kannattaa kokeilla uuden Frankin testiversiota http://testfrank.lasipalatsi.net/django/frank/search/
Linkki siihen löytyy Frankin etusivulta.
Uusimpia perehdyttämistä käsitteleviä kirjoja on Vartiainen-Ora, Päivi: Erilaisuus sallittu : perehdymme monimuotoisuuteen : käsikirja työhön perehdyttäjälle ja työyhteisölle (Helsinki 2007). Riitta Viitalan kirjassa Henkilöstöjohtaminen : strateginen kilpailutekijä (Helsinki 2007) käsitellään mm. perehdyttämistä, samoin Harri Hietalan kirjassa Esimiehen käsikirja (Helsinki 2006). Vähän vanhempi kirja on Pirkko Kankaan kirjoittama Perehdyttäminen palvelualoilla (Hki 2003, 3. uud. p.). Kotimaisissa lehdissä olleita artikkeleja voi etsiä Arto-artikkeliviitetietokannasta, joka on käytettävissä HelMet-kirjastoissa. Hakusanoina voi käyttää esim. sanoja: perehdyttäminen, henkilöstökoulutus, työnopetus ja työpaikkakoulutus. Arto-tietokannasta...
Tästä taulusta kannattaa ehdottomasti teettää arvio taiteen asiantuntijalla.
Netin sivustojen kautta onnistuu hyvin lähettämällä esim. johonkin huutokaupan sivuille kuva taulusta ja hintatiedustelu.
Teidustelut ja arviointipyynnöt ovat maksuttomia.
Esimerkkejä netistä löytyvistä huutokauppasivuista
Hagelstam: https://www.hagelstam.fi/
Bukowski: https://www.bukowskis.com/fi
Helander: https://www.helander.com/fi
Oikeat kirjoitusasut ovat: ordoviikkikausi, siluurikausi ja kraatteri.
Sanojen oikeinkirjoitus on helppo tarkistaa Kielitoimiston sanakirjasta, joka on vapaasti käytettävissä verkossa osoitteessa: http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Helsingin Sanomien pikku-uutisen mukaan (19.02.1934 s. 8) "Radioukkelien laulu" esitettiin ensimmäisen kerran Suomen Radioamatööriliiton vuosikokouksessa 18.02.1934. Tämän Heikki Klemetin erityisesti SRAL:lle säveltämän laulun esitti oopperalaulaja Heimo Heimola veljensä säestämänä käsikirjoituksesta.
En löytänyt laulusta julkaistua nuottia, mutta sen käsikirjoitus sisältyy Yleisradion sävellyskäsikirjoituskokoelmaan, jonka Yleisradio on lahjoittanut Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmiin. Luettelossa laulun nimi on "Radioukkelien laulu" ja luettelon mukaan nuotinnos on lauluäänelle ja pianolle. Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmien aineistoja voi käyttää vain Kansalliskirjaston erikoislukusalissa. Erikoislukusalissa...
Neliosaista sarjaa voidaan kutsua tetralogiaksi (Tieteen termipankki). Muunpituisille sarjoille ei suomen kielessä ole vakiintuneita nimityksiä.
Lähde: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:tetralogia
Jotkin kustantamot merkitsevät ns. arvostelukappaleet leimoilla, joissa lukee esim. "arvosteltavaksi" tai "arvostelukappale".
Arvostelu- ja lehdistökappaleita kustantamot (ja kirjailijat) lähettävät medialle, eli esim. kirja-arvosteluiden kirjoittajille, kriitikoille ja kirjabloggaajille.
Tässä esimerkkinä Otavan ohjeistus: https://otava.fi/medialle/mediainfo/ Ja Harper Collinsin: https://harpercollins.fi/tilaa-arvostelukappale/
Saarikallen teos Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (2007) kertoo, että Dag nimi on muinaisskandinaavinen ja sen merkitys on "päivä". Dag voidaan tulkita itsenäiseksi nimeksi tai Dag-alkuisten nimien (esim. Dagobert) lyhentymäksi. Nimestä ei ole paljon mainintoja Pohjolan keskiaikaisissa lähteissä, mutta se saattaa esiintyä suomalaisessa kylännimessä Dagsmark. Dagiksi nimettiin Suomessa 1900-luvun aikana alle 150 henkilöä, joista valtaosa on syntynyt vuosisadan puolivälissä. 2000-luvun alussa nimi oli lähes poistunut käytöstä ja esimerkiksi vuosina 2000-2005 se annettiin vain kaksi kertaa.
Rikhard puolestaan on suomalainen muoto muinaissaksalaisesta nimestä Ricohard, joka yleisimmän tulkinnan mukaan tarkoittaa "voimakasta hallitsijaa"....
Suomalaiseen almanakkaan Sara tuli vuonna 1995. Sara nimi tosin löytyy jo 1700-luvun suomalaisessa almanakassa. Sara on vanha heprealaisperäinen naisen nimi, joka merkitsee ruhtinatarta. Vanhassa testamentissa nimeä kantaa Abrahamin vaimo. Meillä rinnakkaismuoto on Saara, ja englanninkielisillä alueilla Sarah. Nimi on ollut Englannissa käytössä jo 1200-luvulla muodossa Sarra, ja 1700-luvulta lähtien Sarah. Suomessa Sara nimen suosio alkoi 1990-luvulla ja vuonna 2002 se oli suomenkielisten tyttöjen yleisin ensimmäinen etunimi.
Lähteet: Anne Saarikalle: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (Gummerus 2007)
E.G. Withycombe: The Oxford dictionary of english christian names (Oxford 1977
Nurmolaisten lasten ja nuorten kirjoittamia satuja ja tarinoita sekä piirroksia on koottu teokseen Nurmolaisia satuja ja tarinoita. Sen on julkaissut Nurmon kulttuurilautakunta vuonna 1985. Tästä vihkosesta löytyy myös tarina Kun siili heräsi unestaan.
Teos on lainattavissa Seinäjoen Aallon kirjaston lastenosastolla. Se on myös Nurmon kirjaston kotiseutukokoelmassa, jota voi käyttää kirjastossa mutta ei saa kotilainaan. Kotiseutukokoelman teokset ovat kirjaston yläkerrassa tietokirjojen perällä erillisessä hyllyssä.
Helsingin karttapalvelusta voi tarkistaa kaupunginosien rajojen sijainnit. Kaupunginosien rajat saa näkyviin kohdasta Aineistot > Aluejaot > Kaupunginosat. Alppiharjun ja Vallilan raja kulkee Aleksis Kiven katua Sturenkadun ja Hämeentien välissä.
En ole asiantuntija lainopillisissa asioissa, joten kommentoin asiaa vain yleisellä tasolla löytämieni lähteiden perusteella. Yleisesti ottaen julkisella paikalla kuvaaminen on sallittua, koska se lukeutuu sananvapauden piiriin. Myös yksityishenkilön kuvaaminen ja tästä otetun kuvan julkaiseminen on lähtökohtaisesti sallittua eikä lupaa tarvita. Toki luvan kysyminen on hyvien tapojen mukaista. Kuva ei myöskään saa aiheuttaa kuvatulle henkilölle kärsimystä, haittaa tai muuta harmia. Sen sijaan kuvaaminen ilman lupaa ei ole sallittua kotirauhan turvaamissa paikoissa, kuten asunnossa, sen pihalla tai muilla yksityiseksi luokiteltavilla alueilla.Rannalla kuvaamista käsitellään esimerkiksi tässä MTV Uutisten jutussa: Saako rannalla kuvata...
Taivaankappaleista ilmeisesti kiintotähdet olivat ehkä kiinni taivaankannessa tai reikiä siinä. Aurinko ja kuu eli taivaanvalot sijaitsivat taivaalla loistaessaan ilmeisesti taivaankannen alla, ja ne olivat jonkinlaisia irtonaisia "esineitä".
Suomalainen, suhteellisen myöhään kerätty kansanperinne ei ole säilyttänyt paljonkaan tietoa muinaisista tähtiin ja kiertotähtiin liittyvistä uskomuksista. Kansanperinne kuitenkin antaa ymmärtää, että joskus tähdet olivat hyvin merkittäviä, ja niihin liittyvä tieto arvostettua. Tietäjien kerrotaan saaneen osan mahdistaan katsomalla ja tutkimalla Otavaa ja muuta tähtitaivasta.
Venus
Aamuisin Aamutähti, Huomen-tähti, Kointähti; iltaisin Ehtytähti, ...
Sanaston sivuilla kerrotaan lainauskorvauksista seuraavaa: "Lainauskorvaus suoritetaan lainamäärien mukaisesti juuri niille tekijöille, joiden teoksia lainataan. Korvauksen vuosittainen suuruus perustuu siis teosten yhteenlaskettuun lainamäärään. Siten korvaus on myös oikeudenmukainen: jokainen tekijä saa korvauksen perustuen omien teostensa kirjastolainoihin. Lainaksi lasketaan myös lainan uusiminen." Jos teoksella on useita kirjoittajia, jaetaan korvaus tekijöiden kesken tasan. Kääntäjän osuus lainauskorvauksesta on puolet. Lainakohtaisen korvauksen määrä vaihtelee hieman vuosittain. Vuoden 2022 kirjastolainoista maksettava lainauskorvaus oli 31 senttiä, ja maksettava lainauskorvaus kääntäjälle oli siten 15,5 senttiä per laina.Lähde...
Tämäntyyppisissä ilmauksissa on hankalaa ratkaista kirjoitetaanko sanat yhteen vai erilleen. Kumpikin on oikein, kumpi valitaan, riippuu sitten asiayhteydestä ja hahmotustavasta. Jos ilmaisu on jollakin alalla terminluonteinen, se kirjoitettaisiin yhteen.
Ks. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus - yhteen vai erilleen:
http://www.kotus.fi/index.phtml?i=464&s=2608#faq_464
Kotuksen kielitoimistolla on myös maksullinen neuvontapuhelin:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=214
Kirjastoista löytyy useita kielioppaita, joista saa lisätietoa yhdyssanoista.
