Sukujuuria etsimässä : käytännön sukututkimus -kirja kiteyttää asian näin: "Parhaassa tapauksessa sukututkija voi Suomessa päästä aina 1540-luvulle saakka, mikäli esivanhemmat ovat olleet talonpoikia. Joidenkin aatelissukujen kohdalla voidaan päästä vielä sitäkin kauemmas. Toisinaan tutkimus voi pysähtyä jo 1800-luvulle. Kirkonarkistot ovat saattaneet tuhoutua esimerkiksi tulipalon tai sotien vuoksi. Sukututkimus voi katketa myös aviottomaan lapseen. Koska jokainen suku on erilainen, ei voi ennustaa sukututkimuksen etenemistä eikä sitä, mihin se tulee johtamaan."
Kirkonkirjoista kirja kertoo seuraavaa: "Kirkonkirjoja on säilynyt eri seurakunnista varsin vaihtelevasti, mutta ottaen huomioon maamme sotaisan historian, seurakuntien...
Sanonta liittynee kristilliseen ajatukseen kymmenyksistä. Sen mukaan kymmenesosa varallisuudestamme tulisi antaa Jumalalle. Mooseksenkirjasssa sanotaan mm. näin:
"kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran" (3.-Moos.-27:-30,32)
Sanonta lienee muunnelma tästä. Googlaamalla huomasin, että sanonta "Ten belongs to God" on käytössä myös englannin kielessä.
Luku 10 liitetään juutalais-kristillisessä perinteessä muutenkin Jumalaan: kymmenen käskyä, Jumalan luoman ihmisen sormien lukumäärä sekä lukuisat muut viittaukset, joita löytyy Wikipedian artikkelista http://en.wikipedia.org/wiki/10_(number)
Jim Morrison käyttää kyseisessä säkeessä they-pronominia yksikön kolmannen persoonan pronominina. They ei tässä viittaa usean ihmisen joukkoon vaan tarkoittaa ketä tahansa yksittäistä mutta yksilöimätöntä henkilöä, joka kehtaa sanoa näin. 1970-luvun alussa preskriptiiviset kielioppaat eivät pitäneet tällaista käyttöä yleiskielen mukaisena ja akateemiset kirjoitusoppaat kehottivat välttämään sen käyttöä. 2000-luvulla tilanne on toinen, ja useimmat tyylioppaat hyväksyvät theyn käyttöön sukupuolineutraalina pronominina. Lause "they are a liar" esiintyy esimerkiksi Raamatun New International Version -englanninnoksessa.
They-pronominia on kuitenkin käytetty tällä tavoin englannin kielessä jo 1300-luvulta asti. Se esiintyy esimerkiksi...
Yle Arkiston tietopalvelusta vastattiin, että Ylen lähetysten tekstitysfontti on tällä hetkellä Tiresias Screenfont.
Ennen vuotta 2011 tekstitysfonttina oli ns. Ylefont, jonka pohjana oli Tahoma. Ylefontin kirjainten kulmat olivat hieman pyöristetyt Tahomaan verrattuna.
MTV:ltä vastattiin, että heillä on ollut kymmenisen vuotta Tiresias, vuodesta 2020 lähtien Tiresias Minus default-versio ja ennen Tiresiasta mahdollisesti LH 3103.
Kirja on irlantilaisen Margaret Wolfe Hungerfordin ensimmäinen romaani Phyllis vuodelta 1877. Hänen kirjansa ilmestyivät aluksi anonyymeinä, myöhemmin nimellä Mrs Hungerford; Yhdysvalloissa Hungerfordin kirjat julkaistiin taiteilijanimellä 'The Duchess'.
Ruotsiksi Phyllis ilmestyi ensimmäisen kerran 1881 Mathilda Langletin kääntämänä. Tässä laitoksessa oli sivuja 403. - 1913 Phyllis julkaistiin Kerstin Wenströmin uutena ruotsinnoksena. Suomeksi kirja ilmestyi Valfrid Hedmanin käännöksenä Kariston Naisten romaaneja -sarjassa vuonna 1916.
Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksessa on kysytty kaunokirjallisuuden lukijoilta, lukevatko he enimmäkseen miesten vai naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
Vuonna 2017 kaunokirjallisuuden mieslukijoista yli puolet ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta, kun taas kaunokirjallisuuden naislukijoista reilu neljännes ilmoitti lukevansa enimmäkseen naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
Noin prosentti kaunokirjallisuuden mieslukijoista ilmoitti lukevansa enimmäkseen naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta. Kaunokirjallisuuden naislukijoista alle 10 prosenttia ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
47 prosenttia kaunokirjallisuuden mieslukijoista ja 65 prosenttia...
Tamperelainen Campanella-kuoro on tehnyt seuraavat levyt:
Campanella 1983
Siveltimeen tartun 1985
Oskar 1989
Campanellan joulu 1993
Joulumme vuosisadat 1996
Kulkija 2006
Eli levyjä on yhteensä kuusi kappaletta.
Kuoro on lopettanut toimintansa. Nettisivuja ei enää ole. http://www.archive.org/index.php sivuston kautta löysin sivun:
http://web.archive.org/web/20050829122758/http://www.campanella.fi/
ja sieltä Historiaa käsittelevän alasivun:
http://web.archive.org/web/20050829122758/http://www.campanella.fi/
Nämä sivut on kopioitu Web Archivesiin 29.8.2005.
Käytännössä lähteenäni ollut teos ei tee niille eroja. Peräkammarinpoika tarkoittaa varsinaisesti kotitilalleen elätettäväksi jäänyttä naimatonta miestä. Peräkammarinpojaksi on nimitelty aikuisenakin äidin luona asuvaa poikaa, jota on voitu kutsua myös mammanpojaksi. Peräkammarinpojiksi on nimitelty myös homoja. Pankohöyhenpussi tarkoittaa saamatonta nahjusta, esimerkiksi "Tuo meijän Pentti on yks pankohöyhenpussi, pankolla vaan onanoi niin että pussit ilimassa leijuu." Lähde: Jari Tammi: Suuri nimittelysanakirja. Pikku-idis, 2014.
Klein on lainannut pipikoinnin alkuperäisen englanninkielisen ilmauksen 'pipikism' Philip Rothilta, joka käyttää sitä suomentamattomassa romaanissaan Operation Shylock. 'Pipikism' on Rothin keksimä uudissana, jonka hän määrittelee seuraavasti: “the antitragic force that inconsequencializes everything—farcicalizes everything, trivializes everything, superficializes everything”. Termin perustana on Operation Shylockin päähenkilön nimi Moishe Pipik. Nimi Pipik on johdettu jiddišin kielen napaa merkitsevästä sanasta. Philip Rothin sanoin, "Moishe Pipik! The derogatory, joking nonsense name that translates literally to Moses Bellybutton --".Pipikointi on siis suomentajan keksimä käännöstermi kuvitteelliselle ismille, jonka kirjailija on...
Kyseessä on suomen kielen sijamuoto nimeltä komitatiivi. Siinä muoto on täysin sama yksikössä ja monikossa, joten vasta asiayhteyden perusteella voi tietää, onko mukana olevia henkilöitä tai asioita yksi vai useampi.
Aiheesta löytyy tiivis selostus Wikipedian komitatiivia käsittelevästä artikkelista osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Komitatiivi.
Kyseessä saattaisi olla Liisa Karakorven kirjoittama ja Pirjo Lindbergin kuvittama Lentävä Lallero, Lasten oman kirjakerhon kuukauden kirja 134 vuodelta 1986. Siinä kuusivuotias Reittu haaveilee lentävästä mustasta koirasta, jonka nimi on Hurja. Reittu tutustuu samanikäiseen Helenaan, joka puolestaan tahtoisi Lallero-nimisen lentävän corgin. Kumpikin lapsista on varma, että jo seuraavana yönä juuri hänen koiransa lentää Reitun huoneeseen. Helena jää Reitun luo yöksi nähdäkseen, mitä tapahtuu. Lopulta kuuluu jysähdys, ja katolla istuu kuin istuukin koira...
Inarinjärvi tosiaan löytyy Suuren toivelaulukirjan osasta 5, jota näyttää olevan saatavana useita kappaleita sekä Tampereen pääkirjastossa että sivukirjastoissa. Kyseinen laulu sisältyy myös esimerkiksi teoksiin Uusi kultainen laulukirja, Suomalaisten lempilauluja sekä Inarijärvi uusin sanoin ja muita tuttuja sekä uusia sävelmiä tanssittavaksi ja laulettavaksi (tekijä Seppo Nissilä).
Pimeyden ruhtinas (Prince of Darkness) on termi, jota käytetään John Miltonin runossa Kadotettu paratiisi (1667) [1], ja joka viittaa Saatanaan pahan ruumiillistumana. Se on englanninkielinen käännös latinankielisestä ilmaisusta princeps tenebrarum, joka esiintyy 300-luvulla kirjoitetussa Pilatuksen teoissa (tunnetaan myös Nikodemoksen evankeliumina) [2], 500-luvulla Gregorius Toursin teoksessa Historia Francorum[3], Pietro Damianin 1000-luvulla kirjoittamassa hymnissä Rhythmus de die mortis [4] ja Clairvaux'laisen Bernard saarnassa 1100-luvulta. Voidaan siis päätellä termiä käytetyn ensi kertaa Pilatuksen teoissa, eli 300-luvulla. Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran kreikaksi ja sisältää kuvauksen niin kutsutusta "helvetin...
Kiitos Facebookin Kehrääjät-ryhmän pääsin tutkimuksen jäljille. Sulo Haltsonen on tutkinut suomalaisia kehruulauluja. Hänen Suomalaisista kehruulauluista -artikkelinsa löytyy teoksesta: Kalevalaseuran vuosikirja 15 (1932) s. 22-37. Valitettavasti en saanut itse teosta nyt käsiini, mutta voit tiedustella ko. teosta omasta kirjastostasi.
Kehrääjät-ryhmässä mm. niin kehräyksen opettajat kuin etnomusikologitkin pohtivat kysymystä. Työtä tehdessä on yleensä laulettu, joten luultavasti myös kehrätessä on jotakin rallateltu. Kommenteissa tuumailtiin, että jonkin (muutaman) tietyn kehruulaulun laulaminen olisi voinut käydä äkkiä aika tylsäksi. Luultavimmin kehrätessä siis yleensä laulettiin niitä lauluja, joita osattiin.
Kommenttien mukaan...
Immi Hellénin runo on mainittu sepitetyksi 1883 ”Lasten runokirjassa” (1930). Viola-tietokannassa mainitaan, että sävelmä saattaisi olla saksalaista alkuperää ja kenties nimeltään ”Wenn in stiller Stunde”. Jos kyseessä on Wikipediasta osoitteesta https://de.wikipedia.org/wiki/Pommernlied löytyvä ”Pommernlied”, joka alkaa noilla sanoilla, sanat eivät tunnu muistuttavan Hellénin sanoitusta. Sanoitus saattaa siis olla alun perinkin Hellénin, mutta on aika vaikea sanoa, voisiko se olla mukaelma jostakin tai saanut vaikutteita muualta.
”Pommernlied” perustuu osoitteesta löytyvän saksankielisen Wikipedian artikkelin mukaan saksalaisen säveltäjän Karl August Groosin (1789–1861) sävelmään ”Freiheit, die ich meine”. Varmaa tietoa ei löytynyt, mutta...
Säkeet ovat Johan Jacob Nervanderin. Kysymyksen sitaatin mukainen suomennos vaikuttaa olevan peräisin J. V. Snellmanin Kootuista teoksista löytyvästä johdannosta teokseen Skrifter af Johan Jakob Nervander:"Nervander olikin syvimmästä sielustaan laulanut: Henkeni sä löydät aina sieltä, / missä hehkuvimmin sytyttävät mieltä / valo, vapaus, isänmaa." (Kootut teokset. 10, Elämäkertoja, puheita, esitelmiä, runoja, s. 18. – WSOY, 1930 ; Kootut teokset. 12, Heinäkuu 1849–elokuu 1855, s. 231. – Opetusministeriö, 2003)Lainatun runon Till Miss L. kokonaisuudessaan suomentanut Toivo Lyy on tulkinnut saman katkelman näin: "Henkeän' ei vangiks saa / Maiset siteet: sieltä sen sa aina / Löydät, missä loistaa voitokkaina / Vapaus, Valo, Isänmaa!" (Miss L–...
Kysymykseen ei löytynyt suoraa vastausta mistään kirjasta, ja otin yhteyttä erääseen biologiin. Hänen mukaansa lehtiä on ehdottomasti enemmän kuin muurahaisia. Hän perusteli vastaustaan ekologian perussäännöllä, jonka mukaan tuottajien määrä on aina suurempi kuin kuluttajien. Näin on muurahaistenkin kohdalla, siitäkin huolimatta, että tällä hetkellä elävien muurahaisten yhteenlaskettu massa on suunnilleen sama tai hiukan suurempi kuin nyt elävien ihmisten massa!
Hiukan samantyyppisiä kysymyksiä pohditaan Sakari Mäkelän kirjassa "Onko pisara pyöreä ja kuu keltainen - tietoja arkipäivän luonnonilmiöistä" ja Martyn M. Goldwynin teoksessa "Kuinka kärpänen kävelee katossa ja muita kiperiä kysymyksiä".
Simpukat eivät luo kuortaan eli kasvata kokonaan uutta vanhan kuoren tilalle. Kuori kasvaa koko simpukan eliniän ja muodostaa kasvaessaan renkaita, joita voidaan käyttää simpukan ikää määritettäessä.
Monet simpukkalajit ovat varsin pitkäikäisiä; Suomessakin elävä jokihelmisimpukka voi elää jopa yli 200-vuotiaaksi.
Koska simpukoiden suojaava kuori on kestävä, kuoret voivat säilyä paljon itse eläintä pidempään. Järvien ja merien rannoilta löytyvät simpukoiden ja kotiloiden kuoret voivat olla vaikkapa jonkin simpukoita ja kotiloita saalistavan petoeläimen aterian jäänteitä. Simpukat kuuluvat mm. saukkojen ruokavalioon.
Lisätietoja:
Laine: Suomen eläimet (Otava, 2021)
Simpukka paljastaa järviveden kunnon...
Verneri (17.8. (1929-). Pohjana on muinaissaksan Werner 'varnilaissotajoukon johtaja'; varnit oli germaaninen kansanheimo. Suomeen Verneri on otettu suoraan Ruotsin almanakasta, johon se tuli 1776.
Etunimistä saa lisää tietoja esim. julkaisusta:
Etunimet / Kustaa Vilkuna ; avustajat: Marketta Huitu ja Pirjo Mikkonen. - Helsinki : Otava, 2003.
Kirjaimellisesti nurkkanovellilla tarkoitettiin sanoma- tai aikakauslehdissä jatkokertomuksena julkaistua kaunokirjallista teosta (romaani, pienoisromaani tai novelli), joka oli ladottu kirjan tapaan lehden sivun molemmin puolin ja asemoitu keskeltä taitettaviksi "painoarkeiksi" sivun ala- tai ylänurkkaan siten, että se oli mahdollista leikata talteen. Talletetuista arkeista saattoi sitten halutessaan koota itselleen pikku kirjan. "Monessakin lehdessä on irtileikattava 'nurkkanovelli', joka joskus myöhemmin ilmestyy kirjana, mutta useimmiten ei. Sen vuoksi on syytä leikata romaani joka numerosta ja tallettaa se. Tunnen erään entisen kansakoulupojan, joka suoritti tämän työn hyvin huolellisesti ja siten keräsi itselleen huomattavan...
