Suomalaisessa paikannimikirjassa kerrotaan: "Tahkomäen nimi liittyy tahko- eli hiomakivien louhintaan sen kallioista. Kallio sisältää kvartsihiekkaa, josta valmistetaan tahkoja, aiemmin siitä on tehty myös myllynkiviä ja sodan aikana hiomakiviä. Myös Nilsiän kirkon valkoiset kivet on louhittu Tahkomäestä".
Lähde:
Kotimaisten kielten keskus: Suomalainen paikannimikirja https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk63/SuomalainenPaikannimi…
Moni jouluperinne on meillä tuontitavaraa, mutta joulupöydän laatikkoruokamme ovat paljolti suomalaisten yksityisomaisuutta, jota ei juuri Ruotsia kauempana tunneta. Sielläkin niiden nimeen yleensä liitetään määre "finsk": finsk kålrotslåda, finsk morotslåda, finsk potatislåda.Lanttulaatikkoa tarjottiin meilllä jo 1700-luvun joulupöydissä. Porkkanalaatikko kuuluu puolestaan joulupöydän uutuuksiin. Pitoruokana ja siten myös joulupöydän herkkuna se alkoi yleistyä vasta 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin riisiä oli aikaisempaa paremmin saatavilla ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Peruna tuli Suomeen 1700-luvulla, mutta sen yleistyminen vei aikansa. Sitä kartettiin hallanarkuutensa vuoksi, ja nauriisiin ja lanttuihin mieltynyt kansa vierasti...
Tarkoitat luultavasti Eva Illoisen kirjoittamaa Perri-sarjaa, jossa tapahtumat ajoittuvat toisen maailmansodan ja sen jälkeiseen aikaan Turussa. Sarjan osat ovat Perri lähtee sotaa pakoon ; Perri elää pula-aikaa ; Perri tulee ylioppilaaksi (Tammi, 1981 -1983) Ensimmäisessä osassa Perrin koulu suljetaan pommitusten takia ja hänet lähetetään Savonlinnaan. Toisessa ja kolmannessa osassa kuvataan Turkua nuoren näkökulmasta ; koulunkäynti ja vapaa-ajanvietto, mm. teatteri, kahviloissa käynnit yms. kuvataan eloisasti.
Hienoa lähihistorian kuvausta.
Pimeänpelko, pahat unet ja omassa sängyssä nukkuminen ovat teemoina Tove Appelgrenin kuvakirjassa Nukuhan jo, Vesta-Linnea. Vesta-Linnea yrittää kovasti opetella nukkumaan omassa sängyssään, mutta välillä hän kuitenkin herää pahaan uneen. Asiaa käsitellään realistisesti ja sopivan monimutkaisesti: pelot eivät heti katoa eikä kaikki suju heti hyvin.
Nukkumisen teemoja käsitellään myös Lucy Scharenbergin kuvakirjassa Nyt lähdetään mörköjahtiin, jossa lapsi voimaantuu isän keksimästä leikistä, missä möröt pelotellaan pois. Nukkumista auttaa myös pehmolelu, joka nukkuu lapsen kanssa ja tuo turvaa.
Lisää nukkumiseen liittyviä kuvakirjoja voi hakea verkkokirjasto Vaskista esim. asiasanoilla ”nukkuminen” tai ”pimeänpelko” ja ”kuvakirjat...
Kyseessä saattaisi olla Lasse Raustelan kuusiosainen Taivaansavut-sarja, jossa seurataan turkulaisia Talvelan veljeksiä talvi- ja jatkosodan vuosina – olkoonkin, että kirjailija on tunnettu nimenomaan nuorille suunnatuista teoksistaan eikä hän ole kirjoittanut aikuisten sotakirjoja.
Sarjan kirjat: Taivaansavut (1979), Isonkallion varjo (1982), Mikkolanmäki ampuu (1982), Myrskynsilmä (1983), Palavat yöt (1984), Vahdinvaihto (1989).
Rakel Liehun runo löytyy kokoelmasta "Liian lähellä, liian äkkiä" (1982)
Elämän kangas: huolellisesti siitä ensin leikataan
kastemekko, hääpuku, kuolinpaita.
Mutta se mikä jää yli, vahvat reunasuikaleet,
tuhannet arjen tilkut,
ne ovat sinun,
niistä voit ommella yllesi lämpimän,
tuhatvärisen, iloisesti surullisimman
klovninpuvun.
Fanni Heleniuksen muistelmateoksessa Pitkä etappi kerrotaan oululaisen Pyykön perheen vaiheista Stalinin ajan Neuvostoliitossa 1930-luvulla. Myös Anna Eskuri kertoo kirjassa Vastavirtaan (toim. Kaisu Mikkola) 30-luvun puhdistuksista Neuvostoliitossa. Oulusta lähtöisin ollut Eskuri avioitui venäläisen rautatieinsinöörin kanssa, ja joutui erinäisten vaiheiden kautta kymmeneksi vuodeksi eri vankileireille.
Molemmat teokset löytyvät Oulun kaupunginkirjaston kokoelmista.
Esko Salminen lausuu ohjelmassa Prosperon repliikin William Shakespearen näytelmästä Myrsky. Katkelma on näytelmän neljännen näytöksen ensimmäisestä kohtauksesta.
Katkelma on Arto af Hällströmin suomennoksesta (1994), jota on tekstinä lainattavissa pääkaupunkiseudulla vain Teatterikorkekoulun kirjastossa. Myrskyn ovat suomentaneet myös Paavo Cajander, Matti Rossi ja Eeva-Liisa Manner.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/
https://finna.fi/
https://uniarts.finna.fi/
https://www.gutenberg.org/files/44845/44845-h/44845-h.htm
Kirjaa on hankittu helmet-kirjastoille viisi kappaletta ja varauksia on kymmenen. Halutessasi voit tehdä helmet-varauksen ja odotella, että nämä kymmenen varaajaa ovat ensin lukeneet kirjan. Varauksen voit tehdä www.helmet.fi-sivustolla.
Kyseisestä tekstistä on linkki englanninkieliseen selitystekstiin : Purple Prose: How to Know If Your Prose Is Purple. Tekstissä todetaan, että purppuraproosa on tarpeettoman monisanaista, (teko)runollista ja jäykkää tekstiä, joka keskittää huomion tekstiin eikä siihen, mistä se kertoo. Käsite on peräisin kreikkalaiselta runoilijalta Horatiukselta, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Teivas Oksala ja Ernst Palmén ovat suomentaneet Horatiuksen Ars poetica - Runotaide -teoksen (Gaudeamus, 1977). Kirjassa todetaan " On varsin tavallista, että mahtipontisiin ja suura lupaileviin alkusanoihin ommellaan jatkoksi yksi ja toinen purppuratilkku, jonka tarkoituksena on näkyä kauas ..." Kirjoittaja ilmeisesti tarkoitta...
Kappale on nimeltään "Onnellinen" ja sen on säveltänyt ja sanoittanut Raul Reiman. Se alkaa: "Tämä päivä toi sydämeeni rauhan". Kertosäkeessä lauletaan: "Olen onnellinen, kuulkoon maailma sen". Laulun on levyttänyt Eila Pienimäki.
Laulu sisältyy esimerkiksi nuottiin Reiman, Raul: "Lauluja" (Fazer, 1983). Eila Pienimäen esitys löytyy ainakin LP-levyltä Pienimäki, Eila: "Eila Pienimäki" (Finnlevy FL5101, 1982) ja YouTubesta (https://www.youtube.com/watch?v=zxgMunqE5nM).
"Kirkottamattomana" kuollut lapsensynnyttäjä, kuten kastamaton lapsikin voitiin haudata kirkkomaalle muista erilleen, "pohjoisen puolen paikoille" (pohjoinen oli kristityille pimeyden ja paholaisen ilmansuunta).
Ajatus naisesta saastaisena lapsen syntymän jälkeen ja synnytyskulttuuriin kuulunut synnyttäjän puhdistautuminen kirkottamalla alkoi vähitellen hiipua 1800-luvun loppua lähestyttäessä. Murrosvaihe oli vuosisadan vaihteen kahden puolen. Helsinkiläisissä sivistyneistöpiireissä käytäntö oli tuntematon jo 1880-luvulla. Pisimpään tapa eli puhtaalla maaseudulla. 1920-luvulla kirkotus alettiin yleisesti yhdistää kastetilaisuuteen, kun se aikaisemmin oli ollut selkeästi erillinen toimitus.
Talvisaikaan kuolleita varten oli vainajien...
Jos puhutaan maakunnista, tarkoitat varmaan Uplantia (Uppland), et Uppsalaa. Siitä, kumpaanko maakuntaan Tukholman Södermalm kuuluu, näyttää olevan hieman eri tulkintoja. Löysin kuitenkin netistä kommentteja, joiden mukaan se kuuluisi Uplantiin, ja raja olisi joissain kartoissa merkitty väärään kohtaan. Ohessa tarkemmin:
Tukholman lääni (ruots. Stockholms län) on yksi Ruotsin 21 läänistä. Se sijaitsee Ruotsin itärannikolla Itämeren rannalla. Läänin länsiosan jakaa kahtia Mälarenin vesistö. Läänin pohjoisosa kuuluu Uplannin ja eteläosa Södermanlandin historialliseen maakuntaan.
(Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholman_l%C3%A4%C3%A4ni )
Aihetta käsitteleviltä ruotsalaisilta keskustelupalstoilta lainattua:
“Före...
Runo on Lauri Pohjanpään kirjoittama. Mainitsemasi kohta löytyy "Eriskummainen uni merikäärmeestä" runoelman prologista. Kyseinen runoelma on julkaistu alunperin kokoelmassa "Sininen hämärä" (Werner Söderström, 1933).
Muutokset Herran rukouksen eli Isä meidän -rukouksen sanamuodossa liittyivät ennen kaikkea Suomen evankelis-luterilaisen kirkkokäsikirjan uudistamistyöhön. Lopulliset päätökset rukouksen kielellisestä asusta on tehty yleisessä kirkolliskokouksessa kirkkokäsikirjakomitean ehdotusten pohjalta.
Seitsemännessä yleisessä kirkolliskokouksessa vuonna 1913 hyväksytyn kirkkokäsikirjan uudistustyö oli aloitettu jo 40-luvulla. Ensimmäiset tulokset kirkkokäsikirjakomitean pitkällisestä työstä saatiin jo vuoden 1958 kirkolliskokouksessa; jatkoa seurasi 1963 kirkolliskokouksessa, ja päätökseen uudistuksen saattoi vuonna 1968 pidetty 20. varsinainen kirkolliskokous. Uudistetussa kirkkokäsikirjassa Isä meidän -rukous ("anna meille meidän syntimme...
”Suomen sanojen alkuperä” (osa 1; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) kertoo, että ”laukku” olisi mahdollisesti samaa alkuperää kuin murteissa käytetyllä merkityksellä ’aukko, reikä’. Sen on arveltu olevan germaaninen laina, joka on nykysaksan joissakin murteissa muodossa ”Lauch” (’vuorensola’). Vastineita ovat myös ’sulkea, avata’ merkitsevät anglosaksin ”lūcan”, gootin ”galūkan”, muinaisyläsaksan ”lūhhan” ja muinaisnorjan ”lúka”. Kahden eri merkityksen välinen suhde on kuitenkin epävarma, joten täysin varmaa etymologiaa ”laukulle” ei ole löydetty.
Aloitetaan siitä, että milloin vaaleja on järjestetty. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin vuonna 1944 ei Suomessa järjestetty vaaleja, vaan eduskuntavaalit järjestettiin 17.–18. maaliskuuta 1945 ja kuntavaalit (tuolloin kunnallisvaalit) saman vuoden joulukuussa.
Vuonna 1944 ei järjestetty presidentinvaaleja, vaan presidentiksi valittiin C. G. E. Mannerheim poikkeuslailla (ks. esim. Wikipedia-artikkeli Suomen presidentin valinnasta 1944). Varsinainen presidentinvaali järjestettiin seuraavan kerran vuonna 1946.
Sodan aikaisesta politiikasta voi lukea lisää esim. täältä: https://www.eduskunta.fi/verkkoteos/valtiopolitiikan-pitka-kaari/sota-a…
Sodan jälkeisistä vaaleista löytyy tietoa niinikään Suomen eduskunnan verkkojulkaisusta Suomen...
