Nobelin palkintoa ei myönnetä kirjailijalle yhdestä teoksesta, vaan tuotannosta ja elämäntyöstä. William Goldingin tunnetuin teos lienee Lord of the Flies, Kärpästen herra.
http://nobelprize.org/nobel_prizes/literature/laureates/1983/index.html
Lupia tekstien käyttöön myöntää Sanasto, jonka sivut löytyvät osoitteessa https://www.sanasto.fi. Sanasto on kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö, jonka toiminta perustuu siihen, että tekijänoikeuksien haltijat oikeuttavat Sanaston antamaan lupia teosten käyttöön ja Sanasto vastaavasti tilittää niistä saadut tulot oikeuksien omistajille.
Tekijänoikeudet ovat voimassa, kunnes on kulunut 70 vuotta tekijän kuolemasta (tekijänoikeuslaki 43 §). Hellaakoski kuoli vuonna 1952, joten vajaan neljän vuoden kuluttua julkaisemiseen ei tarvita enää erillistä lupaa. Toistaiseksi lupa siis kuitenkin tarvitaan tekstin julkaisuun.
Riikinkukko kuuluu aitokanojen heimon fasaanit-alaheimoon. Tähän alaheimoon kuuluvat riikinkukkojen lisäksi esimerkiksi tragopaanit, kanat ja fasaanit. Fasaanit-alaheimoon kuuluvat linnut ovat usein kohtalaisen suuria ja elävät maassa. Näille linnuille on myös tyypillistä sukupuolidimorfismi; koiraat ovat yleensä huomattavan paljon koristeellisempia kuin naaraat.
Tässä muutama näyttävä aitokanojen heimoon kuuluva lintu.
Argusfasaani
https://avibase.bsc-eoc.org/species.jsp?avibaseid=F9F6A725C2D1CAA9
Borneonfasaani
https://avibase.bsc-eoc.org/species.jsp?avibaseid=2CE71349C76BA2BD
Palawanintäpläfasaani
https://avibase.bsc-eoc.org/species.jsp?avibaseid=A71A69A5A8320349
Töyhtöloistofasaani
https://avibase.bsc-eoc...
Salanimellä Untamo Raakki kustantajille tarjottu Lauluja Saatanalle on ilmeisesti olemassa vain käsikirjoituksena. Panu Rajalan seikkaperäisen Waltari-elämäkerran teosluettelon mukaan käsikirjoitus on Ritva Haavikon hallussa.
"Joitakin hillitympiä runoja Waltari pelasti myöhempiin valikoimiin. Niitäkin hän yleensä loivensi", kirjoittaa Rajala. Varhaisimmat julkaistut Lauluja Saatanalle -runot ovat Työläisnuoriso-lehden numeroissa 16 ja 19 vuonna 1927 mukana olleet Ruumissaatto ja Hautausmaalla sekä Waltarin ja Olavi Paavolaisen ("Olavi Lauri") yhteiskokoelmaan Valtatiet (1928) päätynyt Pyramiidiuni (kehiteltynä siten, että sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat laajentuneet ja kolmas poistettu). Lisää Lauluja Saatanalle -...
Etsimäsi satu voisi olla Astrid Lindgrenin Kultasiskoni. Se kertoo Liisasta, jonka kaksoissisko Ylva-Lii juoksi heti synnyttyään piiloon suuren ruusupensaan alle. Ylva-Lii on kuningattarena satumaisessa Kultaisessa salissa, jonne pääsee ruusupensaan alla olevasta aukosta. Liisa vierailee Ylva-Liin luona usein, koska hänestä tuntuu että äiti ja isä pitävät eniten keväällä syntyneestä pikkuveljestä, mutta Ylva-Lii pitää vain Liisasta. Siskosten seikkailut ruusupensaan alla satumaassa eivät kuitenkaan voi jatkua loputtomiin. Kun ruusut kuolevat, aukko pensaan alla on poissa.
Kyseessä näyttäisi olevan Iloinen äitienpäivälaulu, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Martti Hela. Ensimmäinen säkeistö alkaa: "Äidille nyt laulamme, laulun ikioman..." Kolmas säskeistö alkaa: "Äitiä nyt vetäkää, huolten kuorman alta.." Melodia ja sanat ovat ainakin teoksessa Laulan ja soitan : koulun musiikkikirja oppikouluja varten / Ahti Sonninen - Martti Räisänen - Olga Naukkarinen, 1972 (11. painos), ja epäilemättä monessa muussakin koulun laulukirjassa.
Australiassa on maahantuotavalle tavaralle hyvin tiukat bioturvallisuussäännökset, joilla pyritään estämään haitallisten eliölajien ja tautien pääsy maahan. Ruoka ja elintarvikkeet ovat yksi keskeinen sääntelyn kohde, mutta täysin kiellettyä ei elintarvikkeidenkaan vienti Australiaan ole – esimerkiksi leipätuotteet (omaan käyttöön) kuuluvat sallittujen tuotavien ruokatavaroiden joukkoon.
Tarkempia tuoteryhmäkohteisia tietoja löytyy Australian rajavartioviranomaisen verkkosivuilta:
What food can you bring in? (abf.gov.au)
Yksityiskohtaiset tiedot Australian bioturvallisuutta koskevat tuontiehdot sisältävästä BICON-tietokannasta:
BICON - Australian Biosecurity Import Conditions (agriculture.gov.au)
Hannes Sihvo kuvaa teoksessaan Elävä Kivi : Aleksis Kivi aikanansa (SKS, 2002) Seitsemän veljeksen julkaisua edeltäneitä vaiheita. Sen mukaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kaipasi kotimaista romaania julkaistavaksi uudessa Novellikirjasto-nimisessä aikakauskirjassaan. Kivi oli kirjoittanut teostaan arviolta jo 1860-luvun alkupuolelta asti ja tarjosi sitä nyt SKS:n runoustoimikunnalle. Toimikunta päätyi puoltamaan teoksen julkaisua, ja se ilmestyi neljään kuukausivihkoon jaettuna vuonna 1870. Tekijälle maksettiin palkkioksi 700 markaa, "josta Kiven tuli maksaa kielentarkastaja A. Törneroosille tämän vaivoista 100 markkaa." Teos oli tuolloin nimeltään Seitsemän weljestä. Seittemän miestä -nimellä se esiintyi aiemmin Kanervala-...
Suomen kansallisbibliografia Fennican mukaan Martha Grimesilta on suomennettu seuraavat teokset:
5 kelloa ja lapaluu (The five bells and bladebone, suom. Pirkko Biström, WSOY, 1988)
Katalan kuorman kantaja (The man with a load of mischief, suom. Osmo Saarinen, WSOY, 1990)
Petetty vanha kettu (The old fox deceiv'd, suom. Hilkka Pekkanen, WSOY, 1992)
Vanhat hylkiöt (suom. The old contemptibles, suom. Pirkko Biström, WSOY, 1993)
https://www.kansalliskirjasto.fi/fi
https://www.kirjasampo.fi/
https://vaski.finna.fi/#tapahtumanosto_kirjallisuus
Suomen murteiden sanakirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1994) antaa sanalle hunsvotti myös seuraavan merkityksen: reen tai kärryjen istuinlauta (Hattulan ja Porvoon murrealueilla).
Sanan hunsvotti eri merkitykset murresanakirjan mukaan:
1. kelvoton henkilö tai esine
2. piipunpesän puhdistuspuikko
3. erilaisia telineitä ja pidikkeitä (mm. tuo reen istuinlauta)
4. pikkusormi
Kansallispuku- ja kansatieteen kirjallisuudessa käytetään kuvaamastasi vyöstä nimitystä helavyö.
Kansanperinteen sanakirjassa (Vuorela, 1979) kerrotaan, että helavyö (Etelä-Pohjanmaa) on messinkirenkailla ja niistä riippuvilla koristeilla (risteillä ja hertoilla) somistettu nahkavyö, heluvyö.
Kansallispukuja Suomesta (Lehikoinen, 1994) teoksessa kerrotaan, että helavyö on miesten käyttämä vyö, jossa on vaskesta valettuja soikeita tai nelikulmaisia lappoja nahkahihnassa. Lapoista riippuu sydämen tai tähden muotoisia heloja.
Asiasta saa tietoa myös mm. Suomen käsityön museon kansallispukuneuvojalta Jyväskylästä (puh. 014-626 842), Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseosta Seinäjoelta (puh. 06-416 2390) tai Puukko- ja tekstiilimuseosta Kauhavalta (...
Ikävä kyllä emme onnistuneet löytämään vastausta. Suomen rahat arviohintoineen 2008 -teoksen mukaan vuoden 1934 20 markan kolikon myyntihinta vaihtelisi 3 ja 140 euron välillä rahan kunnon mukaan. Eri sävyisistä rahoista tai niiden arvosta ei ollut mainintaa.
Kannattaisi ehkä kysyä asiaa Suomen Numismaattisesta Yhdistyksestä:
http://www.snynumis.fi/
Satu on vuonna 1986 suomeksi ilmestyneestä Arnold Lobelin kirjasta Hiirijuttuja, jonka on suomentanut Hannele Huovi. Kirjassa on useita kertomuksia, muistamasi sadun nimi on Matka. Siinä hiiri lähtee tervehtimään äitiään ensin autolla, sitten rullaluistimilla, sen jälkeen saappailla ja lenkkitossuilla. Kulkuvälineet hajoavat yksi toisensa jälkeen, ja hiiri ostaa uuden jatkaakseen matkaa. Lopulta hänen jalkansakin kuluvat loppuun, mutta hän ostaa uudet jalatkin, ja pääsee perille ilahtuneen äitinsä luo.
Perukirjat säilytetään nykyään Verohallinnossa sähköisesti, mutta ennen vuotta 1994 laaditut perukirjat säilytetään käräjäoikeuksissa tai maakunta-arkistossa, mikäli käräjäoikeus on siirtänyt arkistonsa sinne. Säilytyspaikka on vainajan viimeisen kotikunnan mukainen käräjäoikeus. 1980-luvulla laadittua perukirjaa voi siis kysyä käräjäoikeudesta. Perukirja ja sen liitteet ovat salassa pidettäviä asiakirjoja. Niistä voidaan kuitenkin antaa jäljennöksiä mm. henkilölle, joka tarvitsee tietoja etujensa, oikeuksiensa tai velvollisuuksiensa hoitamiseksi.
Lähteet ja lisätietoa:
Jäljennös perukirjasta, tilauslomake (3627) - vero.fi
Voinko pyytää perukirjan kopiota Verohallinnosta? - vero.fi
Käräjäoikeudet - Tuomioistuinlaitos (oikeus.fi)
Voisiko kyseessä olla P. Mustapään runo nimeltä Vanhan haudankaivajan kertomus?
Tässä pätkä haudankaivajan runoa:
” […] Ja hän hautarivit näki / ja mietti, että siinä nukkui pitäjän vanha väki: / oli paronia ja riiarinnaa ja rovastia ja muuta / – vaan itseasiassa kuitenkin vain rapiata luuta, / joka helponlaisesti murenee ja tomuksi, tuhkaksi / hajoaa, / kun kaivaessaan lapion terällä hiukkasenkin kajoaa.”
Mustapää runoilee näin kokoelmassaan Laulu vaakalinnusta (1927). Runo kuuluu kuusiosaiseen sikermään nimeltä Dominus Krabbe. Vanhan haudankaivajan kertomus löytyy myös P. Mustapään Kootuista runoista (WSOY, 1974), sivulta 119.
Kyseessä on Martti Haavion runo Kolme karhua. Runo alkaa sanoilla "Oli suuren-suuressa metsässä talo suuri suurien karhujen". Runossa on myös säkeistö: "Marjatta, pikku piikanen, älä lähde yksin metsään lain!" Näin äiti lausui varoittaen. Mutta Marjatta lähti.vain.
Runo kokonaisuudessaan löytyy ainakin Martti Haavion kirjasta Iloinen lorukirja (1984).
Mafi Taherehin Shatter me:n suomennoksesta ei ole ainakaan vielä tietoja. Taherehin kirjoista on tähän mennessä suomennettu ainoastaan Rakkaus suurempi kuin meri (A very large expanse of the sea). Poweless-niminen kirja on ilmestynyt kahdelta eri kirjailijalta. Mikäli tarkoitat Lauren Robertsin Powerless-trilogiaa, sen ensimmäinen osa ilmestyy suomeksi tänä vuonna. Sen kustantajan Sitruuna Kustannuksen sivuilla ilmestymisajaksi ilmoitetaan heinä-elokuun vaihde. Mikäli taas tarkoitat Elsie Silverin kirjaa Powerless, sen suomennoksesta ei ole tietoja. LähteetSitruuna Kustannus: Powerless https://sitruunakustannus.fi/products/powerless
Sanonta kuuluu ranskaksi "Cherchez la femme" ja tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä "Etsikää nainen". Se on peräisin Alexandre Dumas vanhemmalta, mutta ei muskettisotureilta vaan romaanista Les Mohicans de Paris (1854-1859). Siinä sen sanoo Joseph Fouch -niminen poliisi, joka toteaa, että jokaiseen tapaukseen liittyy nainen, joten kun joku ilmoittaa hänelle rikoksesta, hän sanoo aina "etsikää nainen". ("Il y a une femme dans toutes les affaires ; aussitôt qu’on me fait un rapport, je dis: 'Cherchez la femme'". Kyseistä romaania ei ole suomennettu.Lähde:Expressio.fr -sivusto: https://www.expressio.fr/expressions/cherchez-la-femme
Kyseinen runo on suomennettu useampaankin kertaa. Valter Juvan suomennos löytyy teoksesta ”Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta” (WSOY, 1926) nimellä ”Krenatöörit”, ja se menee näin:
”Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin,
oli kumpikin Venäjän vanki.
Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin,
he väsyi ja matkaan ei hanki.”
Eino Leinon suomennos löytyy teoksesta ”Maailman kannel” (Otava, 1913) nimellä ”Sotaveikot”, ja se menee näin:
”Päin Ranskaa urhoa kaks samoaa,
oli kumpikin Venäjän vanki.
Majapaikan kun Saksassa kerran he saa,
alas painuu pää molemmanki.”
Myös Yrjö Jylhä on suomentanut runon, ja se löytyy esimerkiksi kokoelmasta ”Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa” (WSOY, 1967) nimellä ”Krenatöörit”.
Verlan nimi mainitaan tuomiokirjoissa ensimmäisen kerran 1681 muodossa Wärla, joka tarkoittaa niemen maata.Jaalan puoleista myllytonttia on kutsutta myös Wärälä kvarnplan. Perimätiedon mukaan Verlankosken molemmin puolin on sijainnut jauhomylly ikimuistoisista ajoista lähtien. Ensimmäiset myllyt rakennettiin Suomeen jo 1300-luvulla asiakirjalähteiden mukaan. Asutusta alueella ei tuolloin ollut, mutta kosken kalastusoikeudesta käytiin oikeutta 1600-luvun lopulla. Koskessa oli ankeriaskalastamo. 1700-luvulla Valkealan puolelle rakennettiin venäläisten toimesta rajavartioston vahtitupa, joka on säilynyt ja joka nykyään tunnetaan Lipun torppana. (jaalan historia s. 174-175. )
