Kysymyksenasettelusi johtaa naistutkimuksen ja terveystieteiden välimaastoon. Kun kyseessä on opinnäytetyö, kannattaa valita tiedonhakuun Linda, yliopistokirjastojen tietokanta ja Arto, kotimainen artikkeliviitetietokanta. Lindan ja Arton aineistot ovat saatavissa ainakin kaukopalvelun kautta.
Esität väitteen naisten asenteesta painonsa ilmoittamiseen. Hyvällä onnella löydät kirjallisuudesta tukea väitteelle. Ehkä olisi hyvä alustaa asiaa omalla tutkimuksella, jossa haastateltavilta kysytään tätä asiaa tai vertaillaan naisten halukkuutta ilmoittaa erilaisia henkilökohtaisia tietojaan.
Löysin sopivia asiasanoja lähestyä asiaa vain naisten ja heidän ruumiinkuvansa ja asenteidensa kautta.
Hyvään alkuun pääsee Katariina Kyrölän ja Hannele...
Kirjastoista löytyy paljonkin historian yleisteoksia, mutta esimerkkinä voisi mainita Maailmanhistorian pikkujättiläisen. Sieltä löytyy perustiedot, myös kylmä sota on käsitelty.
Samoin Suomen historiasta löytyy runsaasti yleisteoksia, esim. Suomi kautta aikojen, toim. Seppo Zetterberg ja Allan Tiitta. Lisäksi voisi mainita seuraavat: Matti Klinge: Katsaus Suomen historiaan, Henrik Meinander: Suomen historia ja Heikki Ylikangas: Suomen historian solmukohdat. Toki aiheesta löytyy paljon muitakin kirjoja, kannattaa käydä kirjastossa katsomassa hyllyistä. Espoon kirjastoissa Suomen historia löytyy luokasta 92.
Kylmästä sodasta löytyy englanninkielisiä teoksia, esim. John Lewis Gaddis: The cold war tai Jeremy Isaacs ja Taylor Downing: Cold war...
Jim Morrison käyttää kyseisessä säkeessä they-pronominia yksikön kolmannen persoonan pronominina. They ei tässä viittaa usean ihmisen joukkoon vaan tarkoittaa ketä tahansa yksittäistä mutta yksilöimätöntä henkilöä, joka kehtaa sanoa näin. 1970-luvun alussa preskriptiiviset kielioppaat eivät pitäneet tällaista käyttöä yleiskielen mukaisena ja akateemiset kirjoitusoppaat kehottivat välttämään sen käyttöä. 2000-luvulla tilanne on toinen, ja useimmat tyylioppaat hyväksyvät theyn käyttöön sukupuolineutraalina pronominina. Lause "they are a liar" esiintyy esimerkiksi Raamatun New International Version -englanninnoksessa.
They-pronominia on kuitenkin käytetty tällä tavoin englannin kielessä jo 1300-luvulta asti. Se esiintyy esimerkiksi...
Yle Arkiston tietopalvelusta vastattiin, että Ylen lähetysten tekstitysfontti on tällä hetkellä Tiresias Screenfont.
Ennen vuotta 2011 tekstitysfonttina oli ns. Ylefont, jonka pohjana oli Tahoma. Ylefontin kirjainten kulmat olivat hieman pyöristetyt Tahomaan verrattuna.
MTV:ltä vastattiin, että heillä on ollut kymmenisen vuotta Tiresias, vuodesta 2020 lähtien Tiresias Minus default-versio ja ennen Tiresiasta mahdollisesti LH 3103.
Kirjastot ottavat kirjalahjoituksia vastaan, mutta kirjasta riippuu, voidaanko sitä ottaa kokoelmiin. Yleisesti ottaen uusia kirjoja otetaan oikein mielellään, mutta vanhoista, huonokuntoisesta tai vähän lainattavista kirjoista kirjastot joutuvat yleensä kieltäytymään, koska hyllytila on rajallista. Isoilla kirjastoilla on yleensä mahdollisuus ottaa hiukan harvinaisempaakin aineistoa, kun taas pienillä kirjastoilla ei välttämättä ole mahdollisuutta pitää yhtä paljon erikoisalojen tai harvinaisempien kielten kirjallisuutta. Helsingissä kokoelmaltaan suurimpia kirjastoja ovat Pasilan pääkirjasto, Itäkeskuksen kirjasto, Töölön kirjasto, Rikhardinkadun kirjasto ja Kallion kirjasto.
Jos kirjoja ei ole kovin paljon, voit vaikka tuoda ne...
Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksessa on kysytty kaunokirjallisuuden lukijoilta, lukevatko he enimmäkseen miesten vai naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
Vuonna 2017 kaunokirjallisuuden mieslukijoista yli puolet ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta, kun taas kaunokirjallisuuden naislukijoista reilu neljännes ilmoitti lukevansa enimmäkseen naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
Noin prosentti kaunokirjallisuuden mieslukijoista ilmoitti lukevansa enimmäkseen naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta. Kaunokirjallisuuden naislukijoista alle 10 prosenttia ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
47 prosenttia kaunokirjallisuuden mieslukijoista ja 65 prosenttia...
Sukunimen Karonen kantasana kara tarkoittaa Viljo Nissilän (1939) mukaan jotakin kovaa asiaa tai hyvin kiukkuista, luonteeltaan äkäistä ja sisukasta ihmistä. On myös mahdollista, että kantana olisi Satakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa käytetty sana karo, joka tarkoittaa pässiä.
Karonen-sukunimi pohjautuu Karo- ja Karoi-henkilönnimiin. Karo-nimi on tunnettu jo keskiajalla esimerkiksi Raaseporissa ja Pälkäneellä. Karoinen-nimeä on käytetty 1500-luvulla Kannaksella ja Pohjois-Karjalassa, 1600-luvulla myös muun muassa Pohjois-Suomessa. Joillakin paikkakunnilla, kuten Hollolassa, Ruokolahdella ja Paimiossa, isännistä muistuttava Karo on säilynyt asumusten nimissä.
Lähde: Mikkonen, Pirjo ja Paikkala, Sirkka: Sukunimet (2000)
Pro patria tarkoittaa isänmaan puolesta. Tämän ja muitakin latinankielisiä sanontoja löydät kirjasta: Kivimäki Arto, Summa summarum : latinankielisiä termejä, luokka 89.82.
Vaatteita esittelevänä mallina toimivaa henkilöä merkitsevä mannekiini juontuu ranskan sanasta mannequin, joka alun perin on merkinnyt kuvataiteilijoiden malliksi valmistettua liikkuvin jäsenin varustettua nukkea ja sitten myös räätälin sovitusnukkea. Ranskan sana on lainaa keskiajan hollannin kielestä, jolloin mannekijn oli deminutiivinen johdos ihmistä tai miestä merkitsevästä sanasta man. Nykyään tuo deminutiivin muodostava pääte on menettänyt väriään ja on muodossa -ke edelleen käytössä Belgian flaaminkielisillä alueilla, siis esim. manneke. Mannekiini on siis sananmukaisesti pikku ihminen.– Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja- Petit Robert, Dictionnaire de la langue francaise
Kyseessä on suomen kielen sijamuoto nimeltä komitatiivi. Siinä muoto on täysin sama yksikössä ja monikossa, joten vasta asiayhteyden perusteella voi tietää, onko mukana olevia henkilöitä tai asioita yksi vai useampi.
Aiheesta löytyy tiivis selostus Wikipedian komitatiivia käsittelevästä artikkelista osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Komitatiivi.
Kyseessä saattaisi olla Liisa Karakorven kirjoittama ja Pirjo Lindbergin kuvittama Lentävä Lallero, Lasten oman kirjakerhon kuukauden kirja 134 vuodelta 1986. Siinä kuusivuotias Reittu haaveilee lentävästä mustasta koirasta, jonka nimi on Hurja. Reittu tutustuu samanikäiseen Helenaan, joka puolestaan tahtoisi Lallero-nimisen lentävän corgin. Kumpikin lapsista on varma, että jo seuraavana yönä juuri hänen koiransa lentää Reitun huoneeseen. Helena jää Reitun luo yöksi nähdäkseen, mitä tapahtuu. Lopulta kuuluu jysähdys, ja katolla istuu kuin istuukin koira...
Kiitos Facebookin Kehrääjät-ryhmän pääsin tutkimuksen jäljille. Sulo Haltsonen on tutkinut suomalaisia kehruulauluja. Hänen Suomalaisista kehruulauluista -artikkelinsa löytyy teoksesta: Kalevalaseuran vuosikirja 15 (1932) s. 22-37. Valitettavasti en saanut itse teosta nyt käsiini, mutta voit tiedustella ko. teosta omasta kirjastostasi.
Kehrääjät-ryhmässä mm. niin kehräyksen opettajat kuin etnomusikologitkin pohtivat kysymystä. Työtä tehdessä on yleensä laulettu, joten luultavasti myös kehrätessä on jotakin rallateltu. Kommenteissa tuumailtiin, että jonkin (muutaman) tietyn kehruulaulun laulaminen olisi voinut käydä äkkiä aika tylsäksi. Luultavimmin kehrätessä siis yleensä laulettiin niitä lauluja, joita osattiin.
Kommenttien mukaan...
Tapiolassa olevien vallihautojen, vallareiden historiasta löytyy tietoa esim. Sirkku Laineen kirjasta Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Espoossa.
Myös netistä löytyy tietoa ja muisteloita aiheesta.
Tapiolagardencity.fi sivustolla kerrotaan alueesta:
"Tukikohta XXXVII Tapiola, Otaniemi
Tukikohdan linnoituslaitteet lisättiin suunnitelmiin vuoden 1915 huhtikuussa.
Asema 11 (Otsolahdentie)
Kallioon louhittua ja maahan kaivettua yhdys- ja taisteluhautaa, jota on osittain tuettu hirsillä. Taisteluhaudan rintasuoja on muurattu kivestä, pinta on hierrettyä betonia. Avoin C-tyypin tulipesäke on muurattu kivestä. Kivestä muuratun, osittain betonista valetun A-tyypin tulipesäkkeen katto on räjäytetty...
Simpukat eivät luo kuortaan eli kasvata kokonaan uutta vanhan kuoren tilalle. Kuori kasvaa koko simpukan eliniän ja muodostaa kasvaessaan renkaita, joita voidaan käyttää simpukan ikää määritettäessä.
Monet simpukkalajit ovat varsin pitkäikäisiä; Suomessakin elävä jokihelmisimpukka voi elää jopa yli 200-vuotiaaksi.
Koska simpukoiden suojaava kuori on kestävä, kuoret voivat säilyä paljon itse eläintä pidempään. Järvien ja merien rannoilta löytyvät simpukoiden ja kotiloiden kuoret voivat olla vaikkapa jonkin simpukoita ja kotiloita saalistavan petoeläimen aterian jäänteitä. Simpukat kuuluvat mm. saukkojen ruokavalioon.
Lisätietoja:
Laine: Suomen eläimet (Otava, 2021)
Simpukka paljastaa järviveden kunnon...
Sanoilla armo ja armollinen on suomen kielessä useita merkityksiä. Sanaa armo on käytetty mm. entisajan aatelisten ja ylhäissäätyisten puhuttelusanana. Näin esimerkiksi ilmauksessa "teidän armonne". Armollinen tarkoittaa vanhoissa puhuttelusanoissa ja titteleissä myös ylhäissäätyistä, korkea-arvoista ja kunnioitettavaa, esim. "armollinen kuningas". Sanojen eri merkitykset löytyvät Kielitoimiston sanakirjasta:
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/armo?searchMode=all
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/armollinen?searchMode=all
On hyvin mahdollista, että fraasiutunut -ine-komitatiivin sisältävä ilmaus "niine hyvineen" on kielemme alkuperäistä ainesta. Komitatiivi on sijana harvinainen, systemaattisesti sitä tavataan oikeastaan vain itämerensuomalaisissa kielissä. "Niine hyvineen" tulee esimerkkinä tuon tuostakin vastaan suomen ja suomensukuisten kielten komitatiivia tarkastelevissa tutkimuksissa. Käännöstutkimuksissa on käsitelty komitatiivisuutta ilmaisevia adpositioita esimerkiksi englannin ja venäjän kielissä, mutta näistäkään ei löydy selvää esikuvaa "niine hyvineen" -fraasille.
Erkki Karin Naulan kantaan : nykysuomen idiomisanakirja antaa sanonnalle merkityksen "tyhjin toimin", mutta niin kuin kysymyksessä mainitut esimerkit osoittavat, se...
Hovitien nimi oli vielä v.1974 Vantaan opaskartassa Tikkurilantie, mutta v. 1976 opaskartassa se on muutettu Hovitieksi. Hovitie on voitu johtaa läheisestä Heidehofin nimestä ja Kuninkaalasta, johon Kuusikkokin kuuluu.
Kuninkaala taas tulee talonnimestä Konungs 1702, Kuningas 1745, joka pohjautunee liikanimeen Konung ('Kuningas'), mutta nimenantoperuste on epäselvä. Talo oli kylän suurin. Olisiko sitä sen vuoksi (leikillisesti) kutsuttu "Kuninkaaksi"? (Saulo Kepsu: Uuteen maahan, Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö).
Jos haluaa tutkia tarkemmin Kuninkaalan ja Heidehofin historiaa, niistä löytyy jonkin verran kirjallisuutta, Heidehof, http://is.gd/8LEDls Kuninkaala, http://is.gd/SN21rE.
Mahdollista on myös ottaa yhteyttä...
Vanha sääntö on,että omaan käyttöön voi kopioida aineistoa
kirjastossa. Ei ole eroa kopioiko asiakas vai virkailija.
Samat säännöt koskevat molempia.Erona on, että jos virkailija kopioi, on se ns. palvelukopio ja maksaa asiakkaalle enemmän.
Adjektiivi hauskahko on muodostettu adjektiivista hauska päätteellä -hko eli se on ns. moderatiivijohdos. Ison suomen kieliopin mukaan "moderatiivijohdokset ilmaisevat kanta-adjektiivinsa tarkoittaman ominaisuuden joltistakin astetta, mutta kuitenkin vähäisempää kuin johdoksen kanta-adjektiivi sellaisenaan ilmaisee". Sama asia voidaan siis ilmaista myös esimerkiksi sanoilla "varsin hauska", "aika hauska" tai melko(isen) hauska".
https://kaino.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=294
