Immi Hellénin runo on mainittu sepitetyksi 1883 ”Lasten runokirjassa” (1930). Viola-tietokannassa mainitaan, että sävelmä saattaisi olla saksalaista alkuperää ja kenties nimeltään ”Wenn in stiller Stunde”. Jos kyseessä on Wikipediasta osoitteesta https://de.wikipedia.org/wiki/Pommernlied löytyvä ”Pommernlied”, joka alkaa noilla sanoilla, sanat eivät tunnu muistuttavan Hellénin sanoitusta. Sanoitus saattaa siis olla alun perinkin Hellénin, mutta on aika vaikea sanoa, voisiko se olla mukaelma jostakin tai saanut vaikutteita muualta.
”Pommernlied” perustuu osoitteesta löytyvän saksankielisen Wikipedian artikkelin mukaan saksalaisen säveltäjän Karl August Groosin (1789–1861) sävelmään ”Freiheit, die ich meine”. Varmaa tietoa ei löytynyt, mutta...
Valitettavasti emme pysty selvittämään ko. tekstin tarkkaa alkuperää. Kysymyksessähän on tietysti eräänlainen papin huoneentaulu, jolle oli esikuvia mm. Lutherin Vähässä katekismuksessa, oikeastaan jo Uudessa testamentissa (Kol. 3: 18-25). Tekstissä voi tietenkin helposti todeta muistumia eri lähteistä: Raamatusta, kirkkojärjestyksistä ja -laeista (saarnaajan ja papin velvollisuudet), postilloista (saarnakokoelmista) ja niiden esipuheista sekä papeille suunnatuista pastoraaliteologian oppikirjoista, joita julkaistiin uskonpuhdistuksen jälkeen ensin latinaksi ja sitten ainakin ruotsiksi. Esittämänne tekstimuoto on sinänsä melko uutta kieltä, mutta sillä on epäilemättä vanhempia esikuvia, todennäköisesti ruotsinkielisiä.
Kyseisestä tekstistä on linkki englanninkieliseen selitystekstiin : Purple Prose: How to Know If Your Prose Is Purple. Tekstissä todetaan, että purppuraproosa on tarpeettoman monisanaista, (teko)runollista ja jäykkää tekstiä, joka keskittää huomion tekstiin eikä siihen, mistä se kertoo. Käsite on peräisin kreikkalaiselta runoilijalta Horatiukselta, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Teivas Oksala ja Ernst Palmén ovat suomentaneet Horatiuksen Ars poetica - Runotaide -teoksen (Gaudeamus, 1977). Kirjassa todetaan " On varsin tavallista, että mahtipontisiin ja suura lupaileviin alkusanoihin ommellaan jatkoksi yksi ja toinen purppuratilkku, jonka tarkoituksena on näkyä kauas ..." Kirjoittaja ilmeisesti tarkoitta...
Jim Morrison käyttää kyseisessä säkeessä they-pronominia yksikön kolmannen persoonan pronominina. They ei tässä viittaa usean ihmisen joukkoon vaan tarkoittaa ketä tahansa yksittäistä mutta yksilöimätöntä henkilöä, joka kehtaa sanoa näin. 1970-luvun alussa preskriptiiviset kielioppaat eivät pitäneet tällaista käyttöä yleiskielen mukaisena ja akateemiset kirjoitusoppaat kehottivat välttämään sen käyttöä. 2000-luvulla tilanne on toinen, ja useimmat tyylioppaat hyväksyvät theyn käyttöön sukupuolineutraalina pronominina. Lause "they are a liar" esiintyy esimerkiksi Raamatun New International Version -englanninnoksessa.
They-pronominia on kuitenkin käytetty tällä tavoin englannin kielessä jo 1300-luvulta asti. Se esiintyy esimerkiksi...
Itkuvirsiperinteestä löytyy runsaasti tietoa. Uusimpia tutkimuksia on Anna-Liisa TENHUSEN väitöskirja Itkuvirren kolme elämää, 2006. Kirjassa on myös esitelty itkijöitä, kuten Matjoi Plattonen ja Martta Kuikka.
Aino RÄTY-HÄMÄLÄISEN Raja-Karjalan kunnailta -kirjassa vuodelta 2002 on itkuvirsiperinteestä artikkelissa Mielikuvituksen hurjat laukat, s.77-100. Hyviä lähteitä aiheesta ovat myös:
RUNON ja rajan teillä. Kalevalaseuran vuosikirja 68, 1989.
KONKKA, Unelma: Ikuinen ikävä : karjalaiset riitti-itkut, 1985.
Martta Kuikasta on tehty dokumenttielokuva:
AITO itkijä - Martta Kuikka [Videotallenne], 2001.
Seuraavat CD-levyt löytyvät kirjastosta:
ECHOS de Finlande, 2003. - sisältää mm. Martta Kuikan esityksiä.
ITKUJA Karjalasta, Inkeristä,...
Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksessa on kysytty kaunokirjallisuuden lukijoilta, lukevatko he enimmäkseen miesten vai naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
Vuonna 2017 kaunokirjallisuuden mieslukijoista yli puolet ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta, kun taas kaunokirjallisuuden naislukijoista reilu neljännes ilmoitti lukevansa enimmäkseen naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
Noin prosentti kaunokirjallisuuden mieslukijoista ilmoitti lukevansa enimmäkseen naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta. Kaunokirjallisuuden naislukijoista alle 10 prosenttia ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
47 prosenttia kaunokirjallisuuden mieslukijoista ja 65 prosenttia...
Kyseessä on niin sanottu Tuntemattoman sotilaan rykmentti (JR 8), joka toimi kantakortissa mainitulla 8. Prikaatin nimellä ennen jatkosodan alkamista.
Mauno Jokipiin ja Kimmo Sorkon teoksessa "Tuntemattoman sotilaan rykmentti: jalkaväkirykmentti 8:n historia" mainitaan, että elokuun alkupuolella 1941 JR 8:aan lankesi sekä ylennyksiä että ensimmäinen "mitalisade", joka sisälsi 32 ensimmäisen luokan ja 140 toisen luokan Vapaudenmitalia. Yleisinä perusteina olivat taisteluissa osoitettu kunto ja urhoollisuus. Tätä ennen JR 8 oli edennyt divisioonansa kärkirykmenttinä ja oli ollut torjumassa maihinnousuyritystä Lunkulansaaressa.
Edelleen, Petroskoin valtauksen kunniaksi lokakuun alkupuolella rykmentille jaettiin ensimmäisen luokan...
Leikkoruusujen hoitoon annetaan ohjeita esim. Kotimaiset kasvikset -yhdistyksen sivuilla osoitteessa http://www.kasvikset.fi/Suomeksi/Asiakkaille/Kasvitieto/Koristekasvit/L….
Ruusuja veteen laitettessa vesi saa olla kuumaa, noin 50-asteista, ja sen lisäksi on hyvä lisätä veteen kukkavirkistettä. Lisäksi sivustolla neuvotaan seuraavasti: "Jos ruusut nuokahtavat maljakossa, niiden varsiin leikataan uudet imupinnat ja samalla kuoritaan vartta 4-5 cm. Kukat kääritään pakettiin ja pidetään varren päitä 1-2 minuuttia kiehuvassa vedessä, jonka jälkeen paketti laitetaan haaleaan, syvään veteen." Kukkien kestoaikaa voi pidentää myös viemällä ne yöksi viileään ja välttämällä päivälläkin suoraa auringonpaistetta.
Kyseessä on suomen kielen sijamuoto nimeltä komitatiivi. Siinä muoto on täysin sama yksikössä ja monikossa, joten vasta asiayhteyden perusteella voi tietää, onko mukana olevia henkilöitä tai asioita yksi vai useampi.
Aiheesta löytyy tiivis selostus Wikipedian komitatiivia käsittelevästä artikkelista osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Komitatiivi.
Kyseessä saattaisi olla Liisa Karakorven kirjoittama ja Pirjo Lindbergin kuvittama Lentävä Lallero, Lasten oman kirjakerhon kuukauden kirja 134 vuodelta 1986. Siinä kuusivuotias Reittu haaveilee lentävästä mustasta koirasta, jonka nimi on Hurja. Reittu tutustuu samanikäiseen Helenaan, joka puolestaan tahtoisi Lallero-nimisen lentävän corgin. Kumpikin lapsista on varma, että jo seuraavana yönä juuri hänen koiransa lentää Reitun huoneeseen. Helena jää Reitun luo yöksi nähdäkseen, mitä tapahtuu. Lopulta kuuluu jysähdys, ja katolla istuu kuin istuukin koira...
Teoksesta Ylisirniö, Unto : Iltapihti pirtin päälle : kirjailija Kalle Päätalon sanastoa. (Kalle Päätalon seura , 1989) selviää, että kyseinen sana tarkoittaa nivusta, jalan taivetta reidessä.
Kyseinen lukuisista vanhoista alakansakoulun lukukirjoista tutuksi tullut runo "Varpunen ja hevonen" on saksalaisen Wilhelm Heyn (1789 - 1854) kirjoittama. Runon suomensi Johan Bäckwall vuonna 1860.
Jostain syystä runon kirjoittajaksi mainitaan useimmissa lähteissä Zachris Topelius. Aarni Penttilä toteaa, että tämä tieto perustuu erehdykseen. Runo on siirtynyt lukukirjoihin Topeliuksen "Luonnonkirjasta" (joka ilmestyi ruotsiksi vuonna 1856). Siinä runo esiintyy tekijänimettömänä, mikä johti runon lainaajia harhaan. Näin on käynyt muutamalle muullekin Heyn eläinrunolle.
Runon voi lukea kokonaisuudessaan esimerkiksi alla olevasta linkistä. Toisesta linkistä avautuu alkuperäinen saksankielinen runo.
https://www.deutsche-digitale-bibliothek....
Kaija Ollilan ja Kirsti Topparin kirjassa Puhvelista Punatulkkuun kerrotaan Helsingin kantakaupungin vanhoista kortteleista ja niissä olevista julkisista rakennuksista. Kirja käsittelee muun muassa Kruununhaan ja Katajanokan alueita. Kirjassa on tietoja rakennusten vaiheista, tosin viimeisimmät tiedot ovat parinkymmenen vuoden takaa. Neljännen painoksen tiedot ovat maaliskuulta 1981. Uudempi kirja Kruununhaan rakennuksista on Eeva Järvenpään teos Vanhinta Helsinkiä: kertomuksia Kluuvin ja Kruununhaan kortteleista(2007).
Kruununhaan yksittäisten rakennusten historiasta ja nykykäytöstä kerrotaan myös seuraavissa kirjoissa:
Mannila, Maarit: Mariankatu 3: Vanhan tulli-ja pakkahuoneen historiaa (2006)
Rosenlöf, Ruth: Sotilastalosta Kiholinnaksi...
Sana 'röijy' kuuluu myös itäisessä Suomessa käytettyyn sanavarantoon. Se on mukana Kotimaisten kielten keskuksen Karjalan kielen sanakirjassakin:röijy - Koko artikkeli - Karjalan kielen sanakirja (kotus.fi)Ruotsalaisten ja suomalaisten kielelliset esi-isät ovat olleet läheisissä tekemisissä toistensa kanssa niin kauan, että lainasanat voivat olla hyvinkin vanhaa perua – jopa vanhempia kuin "ruotsin kieli" ja "suomen kieli" sellaisina kuin ne nykyisin ymmärrämme. Jo tuhansia vuosia sitten eläneiden kantasuomalaisten välittömässä naapurustossa (ehkä suorastaan heidän lomassaan) on asunut (kanta)germaanista ja (kanta)skandinaavista väestöä, joiden kielestä ovat peräisin lukuisat nykysuomessa tavalliset sanat.1500-luvun Ruotsi–Suomessa...
Jens Liljestrandin Moberg-elämäkerran Mannen i skogen mukaan Maastamuuttajat-romaanisarjan päähenkilöt ovat tarkoin taustoitettuun historialliseen kehykseen sijoitettuja fiktiivisiä hahmoja. Mobergin tärkeimpänä yksittäisenä dokumentaarisena lähteenä Liljestrand nostaa esille Minnesota Historical Societyn kirjastosta löytyneen kymmenen nidettä kattavan päiväkirjan, jonka Itä-Götanmaalta vuonna 1850 Amerikkaan muuttanut maanviljelijä Anders Petterson oli 44 vuoden aikana kirjoittanut.
Möhkäkala on saanut nimensä omituisesta ruumiinmuodostaan, kertoo Keskisuomalaisessa 23.10.1937 julkaistu Isoja kaloja -niminen kirjoitus. "Jos kuvitellaan jokin meillä tavallinen kala -- katkaistuksi kohta pään takaa poikki, niin että jää suunnaton möhkäle jälelle lyhyine pyrstöevineen, niin saamme möhkäkalan muodon suunnilleen."Myös Hämeen Sanomien 24.4.1888 kirjoitus Merestä ja meren asukkaista viittaa möhkäkalan olemukseen "yhtenä ainoana pyöreänä lihamöhkäleenä". Möhkälemäisena kalan esittelee myös Sulo Cantell Karjala-lehdessä 8.7.1934 julkaistussa artikkelissaan Myrkyllisiä kaloja: "Tarkastelkaammepa vain jäykkäleukaisiksi kutsutun kalaryhmän meille outoja edustajia. -- Suu on todellakin siis jäykkä, mutta sen lisäksi myös usein...
Frankissa on esiintynyt pieniä häiriöitä viime päivinä. Jos ongelmia tai katkoksia esiintyy, kannattaa kokeilla uuden Frankin testiversiota http://testfrank.lasipalatsi.net/django/frank/search/
Linkki siihen löytyy Frankin etusivulta.
Uusimpia perehdyttämistä käsitteleviä kirjoja on Vartiainen-Ora, Päivi: Erilaisuus sallittu : perehdymme monimuotoisuuteen : käsikirja työhön perehdyttäjälle ja työyhteisölle (Helsinki 2007). Riitta Viitalan kirjassa Henkilöstöjohtaminen : strateginen kilpailutekijä (Helsinki 2007) käsitellään mm. perehdyttämistä, samoin Harri Hietalan kirjassa Esimiehen käsikirja (Helsinki 2006). Vähän vanhempi kirja on Pirkko Kankaan kirjoittama Perehdyttäminen palvelualoilla (Hki 2003, 3. uud. p.). Kotimaisissa lehdissä olleita artikkeleja voi etsiä Arto-artikkeliviitetietokannasta, joka on käytettävissä HelMet-kirjastoissa. Hakusanoina voi käyttää esim. sanoja: perehdyttäminen, henkilöstökoulutus, työnopetus ja työpaikkakoulutus. Arto-tietokannasta...
1) Nätynki
Nimi tunnetaan Rovaniemellä sekä talon- että sukunimenä.
2) Virva
Nimi on tullut kalenteriin vuonna 1950 ja se on ilmeisesti otettu sanasta virvatuli eli aarnivalkea.
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja, Otava 1988
3) Hakamaa
Sanan haka (eli aidattu laidun) sisältäviä paikannimiä on runsaasti eri puolilla Suomea. Niiden mallin mukaan muodostetut sukunimet ovat suhteellisen nuoria, 1900-luvulla otettuja. Hakamaa-nimeä on otettu Kauhajoella, Kurikassa, Jalasjärvellä, Virroilla ja Eurajoella.
4) Palosaari
Suuri osa Palosaarista on juuriltaa kuusamolaisia (Jacob Palosaari 1732), mutta samannimisiä sukuja on peräisin myös muualta Pohjanmaalta ja Pohjois-Suomesta esim. Tervolasta (Matti Palosaari 1646) ja Kittillästä (Johan Palosaari...
Kyllä, norsut pystyvät hengittämään sekä kärsän että suun kautta. Tämä mahdollistaa sen, että norsun ei tarvitse pidättää hengitystään silloinkaan kun sillä on suu täynnä, koska se voi tällöin käyttää kärsäänsä hengittämiseen. Toisaalta sen on mahdollista vastaavasti hengittää suun kautta, kun se esimerkiksi imee kärsällään vettä.
Lähteet:
Mammal anatomy - An Illustrated guide. 2010. Marshall Cavendish Corporation (toim.) (Cavendish Square)
http://elephant.elehost.com/About_Elephants/Anatomy/Internal_Systems/Th…
