Arne Nevanlinnan kirjan "Meidän sota" alkulehdillä on huomautus :
"Tämän kirjan henkilöiden ja tapahtumien yhteydet todellisuuteen
ovat sattumanvaraisia tai kuviteltuja. - - " Vaikuttaa siltä että
Edvard Myhrborg on jos ei kuviteltu, niin ainakin muunneltu tai naamioitu
henkilö. Kuka olisi se kirjallisuuden tutkija, kirjailija, professori ja
julkisuuden henkilö joka tällä hetkellä asuu Ranskassa? Sukunimikirjoista
tai matrikkeleista ei voi päätellä mitään. Näin käy usein muistelmissa:
todellisuus ja taru sekoittuvat, lukijan on vaikea erottaa niiden välistä
epämääräistä viivaa.
Tiedustelin asiaa Sanomalehtimiesliitosta. Sieltä kysymys oli ohjattu FT JYrki Vesikansalle, joka on työskennellyt Uudessa Suomessa ja tutkinut paljon sanomalehtien historiaa. Hän vastasi näin:
"Uuden Suomen ja sen edeltäjien, käytännössä Uuden Suomettaren arkisto (alk. 1880) on vapaasti käytettävissä ja hyvin järjestettynä Kansallisarkistossa. Mitään tilaajaluetteloa tai vastaavaa ei ole kuitenkaan miltään ajalta jäljellä – viimeinen tilaajarekisterikin tuhottiin 1991 kilpailusyistä. (Olisi kannattanut säilyttää vaikka määräajaksi sinetöitynä tutkimusta varten.) Tilaajakunnasta on kyllä myöhemmältä ajalta tietoja esim. kaupunginosittain ja ammattikunnittain. 1880-luvulla Uusi Suometar oli Helsingin ainoa suomenkielinen sanomalehti....
Olisikohan kyseessä Catherynne M. Valenten vuonna 2013 ilmestynyt Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla. Kirjan kansi on punainen, ja siinä on tyttö ja punainen lohikäärme. Kirjan päähenkilön nimi ei tosin ole viikonpäivä vaan Syyskuu, mutta tarinassa hän tapaa myös pojan nimeltä Lauantai.
Harri Setälä on säveltänyt ja sanoittanut kappaleen nimeltä ”Aurinko” ja se alkaa sanoilla: ”Aamu jo on, linnut mun herättää”. Nuotinnos löytyy teoksesta ”Olin laulukirja” (Markku Kaikkonen, Ritva Ollaranta, Maija Simojoki, Satu Sopanen ; ISBN: 951-1-15555-5.) Kyseistä nuottia on saatavilla useasta KESKI-kirjastosta, aineistonhaku ja varauksen teko osoitteessa: www.keskikirjastot.fi
”Aurinko” on julkaistu v. 2005 CD-levyllä: Lauluvarpuset (esittäjä): 15 vuotta. Levyä ei ole KESKI-kirjastoissa, mutta se on lainattavissa Lappeenrannan pääkirjaston lasten- ja nuortenosastolta. Kaukolainapyynnön voitte tehdä omassa kirjastossanne.
Alkusanat ”Aurinkoinen armas säteilee, lempeästi hymyilee” ovat Sofie Litheniuksen laulusta ”Päivänsäde”....
Kyseessä on Lauri Pohjanpään runo "Syksyllä". Runo on alunperin ilmestynyt kokoelmassa Graalin malja (1926). Lisäksi se sisältyy ainakin kokoomateoksiin Valitut runot sekä Kaipuu ylitse ajan : valitut runot 1910-1954 .
Sakari on suomalainen lyhennelmä nimestä Sakarias, joka on esiintynyt almanakassamme myös kirjoitusasuissa Zacharias ja Zakarias. Nimellä on raamatullinen alkuperä, Johannes Kastajan isä oli nimeltään Sakarias ja nimi merkitsee suomeksi osapuilleen: "Jahve lahjoittaa, Jahve muistaa".
Lähteitä:
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja (Wsoy, 1999)
Vilkuna, Kustaa: Etunimet (Otava, 2005)
Fanni-nimi on tullut Fannysta, joka on Francisca-nimen englanninkielinen lyhenne. Francisca on muunnos miehennimestä Francis, joka on peräisin ranskalaista tarkoittavasta nimestä Franciscus. Fanni voi olla myös karjalankielisen Teofano-nimen lyhenne tai sitä on voitu käyttää myös Stefania-nimen lyhenteenä. Stefania on naisen nimen muunnos miehennimestä Stefan. Nimi on lyhenne kreikan nimestä Stéphanos, joka merkitsee kruunattua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fanny_(nimi)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stefan
Patjas – Kortesuo: Uusi etunimikirja (Karisto, 2015)
Kyselimme asiaa tutulta kalastajalta, joka kertoi, että lasipallot liittyvät kaikkeen kalastukseen missä on ollut passiivisia pyydyksiä. Yksittäisiä lasipalloja on voitu käyttää pyydyksen pitämiseksi välivedessä. Useamman lasipallon rypäs salon ympärillä on ollut kuulemma pyydysmerkki. Narupunos ympärillä estää pallojen rikkoutumisen useamman pallon systeemissä, ja siitä on pallo ollut myös helppo laittaa kiinni pyydykseen. Salossa oli kuulemma alhaalla paino lasikuulanipun keskellä ja salon yläosassa lippu jossa oli laivan numero. Konsultoimamme kalastajan mukaan ainakin Norjassa lasipalloja käytettiin vielä 1960-luvulla, mutta sittemmin muovi syrjäytti lasin.
Yömyssyn alkuperäinen tarkoitus on nimenomaisesti ollut pään pitäminen lämpimänä. Tähän tarkoitukseen valmistettuja päähineitä on ollut kaupan jo 1300-luvulla. Ennen nukkumaanmenoa nautittavaa alkoholijuomaa on kutsuttu - päähineen mukaan - yömyssyksi 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Vaikka ryypylläkin voidaan ajatella olevan lämmittävä vaikutuksensa, nimitys perustunee kuitenkin ensisijaisesti siihen, että yömyssyn nauttiminen on samalla tavalla yöpuulle siirtymistä valmistelevaa toimintaa kuin yömyssyn vetäminen päähän.
Lähde:
Word histories | origin of "nightcap"
Tarina ABC-liikenneasemien nimestä kerrotaan Timo Leppäsen kirjassa Merkilliset nimet : tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä (SKS 2016). Kun SOK kehitti liikenneasematoimintaansa 1990-luvulla, ketjulle mietittiin nimeä vielä siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä havainnekuvia uusista asemista esiteltiin. Liikenneasemaprojektia johtanut Hannu Strandén oli menossa esittelemään havainnekuvia hallituksen kokoukseen, ja väliaikaiseksi tarkoitettuna ratkaisuna nimen paikalle laitettiin ensimmäinen mieleen juolahtanut anonyymi teksti, kirjaimet ABC. Samoihin aikoihin markkinointiosasto antoi nimiehdotuksia kuluttajatesteihin, jotta löydettäisiin paras nimi. Nimiehdokkaita haluttiin tasan kymmenen, jolloin myös ABC lisättiin muiden nimien joukkoon...
Kiitos kysymyksestä ja pahoittelut siitä, kun vastauksessa kesti! On tärkeää huomata, että saamelaisten perinteiset puvut eli gáktit (suomeksi saamenpuku), eivät ole varsinaisia kansallispukuja, vaikka niistä joissain yhteyksissä niin puhutaankin. Kansallispukujen käsite liittyy usein valtiollisiin tai kansallisiin identiteetteihin, kun taas gákti määräytyi käyttäjänsä suvun eikä asuinalueen mukaan.Saamelainen museoamanuenssi ja Lapin yliopiston väitöskirjatutkija Áile Aikio perkaa hyvin aihetta tässä jutussa: https://faktalavvu.net/2018/02/27/gakti-sukujen-puku/Pukujen historia ulottuu vuosisatojen taakse, mahdollisesti esihistorialliselle ajalle, mutta niiden varhaisesta historiasta ja alkuperästä on hyvin vaikeaa saada tietoa. Sámi...
Sarjakuvapiirtäjä R.C. Harvey käsittelee asiaa laajassa artikkelissaan Chic's Blondie (Blondie on Touhulan perhe- sarjakuvan alkuperäinen englanninkielinen nimi) The Comics Journal -julkaisussa. Hänen mukaansa omituinen soikio on todellakin nappi, ja se juontaa juurensa sarjakuvan alkuaikohin 1930-luvulle, jolloin Akselin hahmo oli rikkaan perheen perijä ja liikkui paljon erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Ensin suuri nappi esiintyi vain Akselin käyttäessä smokkia, mutta lopulta se sarjakuvan sulavoituessa ja löytäessä nykyisin tunnistettavan muotonsa ilmestyi myös nappirivin tilalle Akselin työpuvun paitaan. Harvey arvelee tämän erikoisen napin olleen alkujaan kalvosinnapin tapainen koristeellinen smokin paidan irtonappi...
Seuraavista kirjoista löytyy tietoa suomalaisten etunimien merkityksestä:
VILKUNA, Kustaa: Etunimet. 4.uud.painos 2005.
LEMPIÄINEN, Pentti: Suuri etunimikirja. 1999.
Kirjojen saatavuuden voi tarkistaa Joensuun kaupunginkirjaston aineitorekisteristä: http://jokunen.jns.fi/
Sieltä löytyvät myös tiedot muista aiheeseen liittyvistä kirjoista, esim. asiasanahaulla: etunimet.
Tässä lyhyesti kysymiesi nimien merkityksestä, kirjoista voi katsoa lisätietoa:
ANTTI
Vanha suomalainen muoto ANDREAS-nimestä. Nimi merkitsee 'miehekästä, rohkeaa'. Andreas on mm. Skotlannin suojelupyhimys.
NIKO
Lähtönimenä on NIKOLAUS tai NIKODEMUS. Nikolaus-nimen lähtökohtana on NIKOLAOS (nike 'voitto', laos 'kansa'). Nikolausta on pidetty merenkulkijoiden...
Pekka Holma on julkaissut neljä sotaromaania. Laviasta on kotoisin myös Hilkka Harolin, joka on kirjoittanut nuortenromaaneja. Niiden aihepiiri ei ilmeisesti liity Laviaan. Laviassa asuvalta kirjailija-psykoterapeutti Seppo Laaksolta on ilmestynyt dokumenttiromaani Vaivainen matkamies. Hän on kirjoittanut myös tietokirjoja. Laviassa syntynyt Olavi Niinikoski on julkaissut näytelmän Ulosmittaus.Yksi runoilijakin löytyy; Väinö Heinola, kokoelman nimi on Vanha myllysilta. Lavia-seuran joulu- ja vuosijulkaisu Lawiaa vuodesta 1979 alkaen sisältää kotiseutukuvauksia.
Juhani U. E. Lehtosen teoksessa "Sotilaselämän perinnekirja" (2003) mainitaan parran ja viiksien käytön vaihdelleen vuosisadasta toiseen: esimerkiksi 1600-luvulla sotilaat pitivät yleisesti pujopartaa, kun taas 1700-luvulla ainakin upseerit ajoivat partansa kokonaan pois.
Käyttö myötäili myös jossain määrin kunkin ajan yleisiä trendejä. Esimerkiksi 1800-luvulla Venäjän kaartinjoukoissa upseerien parran värikin oli erikseen määrätty ja tarvittaessa viikset oli joko maalattava tai käytettävä irtoviiksiä.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen siviilimuoti edellytti täydellistä parrattomuutta. Itsenäistyneen Suomen armeijassa parranajoa edellytettiin alusta pitäen - ainoastaan jotkut vanhan Venäjän armeijan upseerit jättivät Mannerheimin ja V.P....
Kansalliskirjaston digitoiduista aineistoista löytyy Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto vuosilta 1926, 1927 ja 1929.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1262791?page=1 (1926)
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1262790?page=1 (1927)
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1262789?page=1 (1929)
Uudempiakin on olemassa, mutta niitä ei löydy digitoituna. Viimeinen on ilmeisesti ilmestynyt 1939. Ainakin on olemassa Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1931-1932. Tarvittaessa Kansalliskirjastosta saa niitä käyttöön paikan päällä lukusalilainaksi.
Laihian ja laihialaisten nuukuudesta kertovat vitsit ovat yhä osa elävää perintöä, ja tämä suullinen perintö on päässyt myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Perintöä pitää yllä myös Laihialla vuonna 1992 perustettu Nuukuuren museo. Varmuudella ei tiedetä tämän Laihian maineen syntyhistoriaa, mutta yleisin selitys johtaa nimenomaan 1860-luvun nälkävuosiin, jolloin laihialaisten kerrottiin auttaneen omien kylien köyhiä muttei muualta tulleita kerjäläisiä. Todennäköisesti laihialaisten nuukuusmaine ulottuu kuitenkin vielä pidemmälle historiaan, sillä heidän säästäväisestä elämäntavastaan löytyy tietoa jo 1700-luvulta. Lisää tietoa ja kattavamman selityksen Laihian nuukuusmaineelle löydät esimerkiksi...
"Suomen kolikot ja setelit n.1400-2015"-teoksen mukaan kolikoiden kunto luokitellaan asteikolla 2-10, kuluneestä virheettömään. Kolikon kunnosta riippuen, 20 markan kolikko vuodelta 1939 olisi 0-60 euron arvoinen. Kuntotaulukon mukaan 10(virheetön)=60e, 8(ei kulumisen jälkiä)=40e, 6(korkeimmissa kohdissa hyvin pieniä käsittelyn jälkiä)=3e, 4(tasaisesti kulunut korkeimmista kohdista)=2e ja 2(kulunut, sileähkö)=0e.
Oletettavasti kyse on ollut Mäntsälän kihlakunnanoikeudesta, joten päätearkisto oikeudenkäyntiaineistolle on Hämeenlinnan maakunta-arkisto. Suosittelen kysymään asiaa sieltä.Eduskunnan kirjaston kokoelmista löytyy useita Lapuanliikettä käsittelevää kirjaa: https://eduskunnankirjasto.finna.fi/Search/Results?hiddenFilters%5B%5D=building%3A%220%2FEKK%2F%22&lookfor=lapuanliike&type=SubjectNiistä vinkkaisin taustalukemistoksi Juha Siltalan väitöskirjan Lapuan liike ja kyydistykset 1930: https://eduskunnankirjasto.finna.fi/Record/ekk.99644444006250?sid=4726217394
Kyseessä on niin sanottu Tuntemattoman sotilaan rykmentti (JR 8), joka toimi kantakortissa mainitulla 8. Prikaatin nimellä ennen jatkosodan alkamista.
Mauno Jokipiin ja Kimmo Sorkon teoksessa "Tuntemattoman sotilaan rykmentti: jalkaväkirykmentti 8:n historia" mainitaan, että elokuun alkupuolella 1941 JR 8:aan lankesi sekä ylennyksiä että ensimmäinen "mitalisade", joka sisälsi 32 ensimmäisen luokan ja 140 toisen luokan Vapaudenmitalia. Yleisinä perusteina olivat taisteluissa osoitettu kunto ja urhoollisuus. Tätä ennen JR 8 oli edennyt divisioonansa kärkirykmenttinä ja oli ollut torjumassa maihinnousuyritystä Lunkulansaaressa.
Edelleen, Petroskoin valtauksen kunniaksi lokakuun alkupuolella rykmentille jaettiin ensimmäisen luokan...
