Hei,
Vosiko kyseessä olla virolainen animaatio Piippa löytää maailman (1993)? ohjaaja Nele Tihamäe ja perustuu Vitali Biankin tarinaan.
Löytyy Finnasta. Julkaistu VHS-kasettina 1994.
Aika niukasti löytyy tietoja, mutta Keski-Suomessa Vaajakosken aluekirjastossa olisi tuo VHS saatavissa. Sieltä voisi saada ainakin kuvan kasetista, josta varmaan kävisi ilmi, onko kyseessä oikea ohjelma.
Finna-haussa nimekkeen sijaintitiedoissa voi tosiaan lukea "useita sijainteja". Periaatteessa sama nimeke (kuten kirja) pitäisi löytyä tietoluokkansa (kuten kuvakaappauksessasi 993.1 Elämäkerrat) perusteella, mutta aineistoja voidaan sijoittaa myös muihin hyllyihin, kuten Sateenkaarihyllyn kokoelmaan, jolloin esimerkiksi kaunokirjallisen teoksen voisi löytää sekä sijainnista 1.4 (kaunokirjallisuus), että 1.4 Sateenkaarihylly. Ongelmaasi on helppo ratkaisu: "useita sijainteja" näkyy vain kuvakaappauksesi kaltaisessa, kaikki hakusi tulokset sisältävässä, näkymässä. Avaa nimekkeen (kirjan) sivu sitä klikkaamalla ja saat näkyviin kaikki sijainnit.
Lainatun kirjan voi palauttaa mihin tahansa OUTI-kirjastoon, mutta ei kuitenkaan esimerkiksi yliopiston kirjastoon. OUTI-kirjastoihin kuuluvat Hailuodon, Iin, Kempeleen, Kuusamon, Limingan, Lumijoen, Muhoksen, Oulun, Pudasjärven, Pyhäjoen, Raahen, Siikajoen, Taivalkosken, Tyrnävän, Utajärven ja Vaalan kirjastot.
OUTI-kirjastojen käyttösäännöt sekä tietoa kirjaston asiakkuudesta OUTI-verkkokirjastossa
Suomalainen nimikirja (Otava 1984) kertoo Maurasta näin: "Maura on karjalainen naisennimi, joka vastaa venäjän nimeä Mavra. Maura on johdos venäjän Mavr-nimestä, alkuaan kreikan Mauros, jonka merkitys on epäselvä. On esitetty tulkinta 'musta', mutta nimeä on selitetty myös teonsanan 'pimentää' pohjalta. Ortodoksikirkko kunnioittaa maura-nimistä egyptiläistä naismarttyyria ja pyhittäjää, joka perusti luostarin Konstantinopoliin 400-luvulla. Karjalaisten sukunimien Mauranen, Mauronen pohjalla ovat etunimen muodot Maura ja Mauroi".
Pyhästä Maurasta oli vaikea löytää tietoja. Martti Haavion kirjassa Suomalainen mytologia (WSOY 1967) on katkelma sivulla 446. "Karjalassa, jossa ennen - ja vielä toisen maailmasodan kynnyksellä- soivat tsasounain...
Alkuteoksessa lainaus kuuluu seuraavasti: "Min lust är kanske inte så märkvärdig men den är i alla fall min." Se löytyy novellista "Åttiårsdag" sivulta 28.
Kuvauksesi kaltaisia blues-biisejä on olemassa loputon määrä, joten tehtävä taitaa olla meille aika mahdoton. Kannattaa kokeilla älypuhelimiin ladattavia musiikintunnistuspalveluita. Osa niistä (mm. SoundHound) pystyy tunnistamaan myös hyräilyä.
Emme onnistuneet löytämään kirjailija Kirsi Kunnakselta yhtään joulurunoa. Hänen tuotantonsa - niin lapsille kuin aikuisillekin kirjoittama - on tosin niin laaja, että varmuutta asiaan ei saatu. Kaunokirjallisuuden verkkopalvelu Kirjasammon sivuilta löytyy luettelo koko tuotannosta:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175976056120#.VI7…
Kirsi Kunnaksen suomentamista runoista löytyy ainakin tämä jouluaiheinen lasten runo:
- Harmaan aasin jouluaatto / Krüss, James (kirjassa Lapsuuden joulu: rakkaimmat joulurunot)
Linnea Rut Bryk s. 18.10.1916 Tukholma, k. 14.11.1999 Helsinki.
Vanhemmat: isä filosofian lisensiaatti Felix Bryk (aiemmin Brück), joka oli itävaltalainen perhostutkija ja taiteilija, äiti Aino Mäkinen.
Rut Brykin vanhemmat olivat tutustuneet toisiinsa Firenzen taiteilijapiireissä. Aino Mäkisen sisar oli Maija Halonen,
taidemaalari Pekka Halosen puoliso. Tukholmaan kodin perustanut Brykin perhe vietti kesät Mäkisen suvun maatilalla Sortavalan Myllykylässä.
Perheen muutettua Suomeen Rut Bryk kävi koulua Helsingin tyttölyseossa. Tultuaan ylioppilaaksi 1936 hän suoritti grafiikan opinnot Taideteollisuuskeskuskoulussa.
Rut Bryk aloitti uransa graafikkona ja kuvittajana, mutta alkoi suunnitella tekstiilejä jo opiskeluaikoina.
Kilpailujen kautta...
Kirjastokortilla ja tunnusluvulla eli pin-koodilla pääsee katsomaan Helmet-verkkokirjastosta (http://www.helmet.fi/) mm. kortin omistajan henkilötietoja (esimerkiksi osoitteen ja sähköpostiosoitteen), lainaus-ja varaustietoja ja mahdollisia maksuja. Pelkän kortin avulla toisen tietoihin ei siis pääse, vaan tarvitaan aina myös oma henkilökohtainen tunnusluku. Tunnuslukua ei näe kortista, ja se kannattaakin pitää erillään kortista, mieluiten vain omassa muistissa. Kirjastokortilta näkee vain kirjastoon liittyviä asioita, sen avulla ei pääse muihin yksityisiin tietoihin.
Kirjastokorttia ei pidä lainata kenellekään, jokainen voi hankkia itselleen oman. Kortin omistaja on vastuussa kortin lainoista. Eli jos kirjastosta lähetetään viestejä, ne...
Tilastokeskuksen asiantuntija ystävällisesti tarkisti asian. Vastaus on 156 kilometriä. Se kattaa eteläisimmän palan Tampereen väestöstä ja suurimman osan Turkua.
Turun kaupunginkirjaston eri osasoilta lainatut kirjat voi palauttaa mihin tahansa kaupunginkirjaston
osastoon, siis myös pääkirjaston kirjat voi palauttaa Nummen kirjastoon.
Päijännettä pohjoiseen –vesireittiä pitkin pääsee lähes neljänsadan kilometrin matkan Pielavedeltä Jyväskylän kautta Lahteen. Tietoa tästä reitistä:
http://www.paijannettapohjoiseen.com/dynamic/1/2.html
Lahdesta Helsinkiin pääsee ainakin Porvoon kautta. Porvoonjoen melontareitti kulkee Lahdesta Porvoon vanhaan kaupunkiin. Porvoosta pääsee Helsinkiin meritse. Tässä tietoa reitistä:
http://www.outdoorsfinland.fi/reitti/porvoonjoki/
Löysin aiheesta varsin niukasti luotettavaa ja selkeää tietoa, mutta seuraavat tiedonmuruset voivat ehkä auttaa sinut alkuun tutkimuksissasi.Tässä vanhassa kirjastonhoitajan vastauksessa pohditaan seuraavanlaisesti: "Sirkka Karskelan teoksessa Sukututkijan tietokirja (1987) on sivulla 96 kirkon asiakirjoissa käytettyjen erilaisten merkkien selityksiä. Lukutaidon mittaamisessa Y-kirjain tarkoitti 'tyydyttävästi'; oikeinmerkki saattaisi olla %-merkki, joka tarkoitti 'välttävästi'."Hieman toisenlainen - vaikkakaan ei välttämättä kilpaileva - näkökulma saadaan oikeinmerkin kirjanpidollisesta historiasta. Oikeinmerkki, tai ainakin siltä näyttävä merkki, tunnetaan paremmin nimellä "kaupallinen miinusmerkki" (commercial minus sign). Kyseistä...
Valfrid on muinaissaksalaista alkuperää oleva nimi, jonka kantamuodon osat tarkoittavat ”taistelukenttää” (wal) ja ”rauhaa” (fried). Nimen on tulkittu merkitsevän ”taistelukentän turvaa”. Valfridin vanhempia muotoja ovat esim. Wal(e)fried ja Valfridus ja nimi oli eri muodoissaan Suomen almanakassa 1700-luvulta vuoteen 1928 saakka. Nykyisin muoto Valfrid on suomenruotsalaisessa almanakassa. Valfrid on myös pyhimysnimi, sillä katolinen kirkko muistaa 700-luvulla luostareita perustanutta italialaista Walfrid Della Gherardescaa.
Lähde: Saarikalle, A./Suomalainen,J., ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön”.
Nil carborundum on yksi muoto populaarikulttuurissa usein vastaan tulevasta ilmaisusta Illegitimi non carborundum tai Nil illegitimi carborundum. Esimerkiksi Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjassa sama fraasi nähtiin muodossa Nolite te Bastardes Carborundorum. Tämä feikkilatinankielinen lentävä lause on kääntynyt usein englanniksi muotoon Don't let the bastards grind you down, eli suomeksi lause kuuluisi esimerkiksi näin: Älä anna paskiaisten lannistaa sinua.
Sana nil tarkoittaa ei mitään, ja esimerkiksi ilmaisu nil desperadum kääntyisi muotoon never despair tai nothing to be desperate about - eli ei mitään, miksi olla epätoivoinen. Carborundum sen sijaan ei ole oikeaa latinaa vaan piikarbidin englanninkielinen tuotenimi, joka on...
Tässä muutama kirjavinkki. Toivottavasti näistä löytyy kiinnostavaa ja viihdyttävää kesälukemista.
Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli
Holly Bourne: Oonko ihan normaali? (trilogian ensimmäinen osa)
Sarah Crossan: Yksi
Jenny Han: Pojille joita joskus rakastin
Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Jennifer Mathieu: Näpit irti!
Satu Mattila-Laine: Myyty tyttö
Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä
Rainbow Rowell: Eleanor & Park
Angie Thomas: Viha jonka kylvät
Ulkoasiainhallinnon Matrikkelin mukaan suurlähettiläs Pasi Rutasen vaimo vuodesta 1982 on toimittaja, BA Lynn Dolores Green. Ensimmäisen vaimon nimi on Ritva Tuulikki Jäppinen.
Tiina-sarjan ensimmäinen kirja "Tiina" on käännetty japaniksi vuonna 1979. Japaninkielisen käänöksen Ganbare Tiina on tehnut Midori Watanabe.
Suomalaisten kirjojen käännökset löytyvät SKS:n käännöstietokannasta: http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php
Tiina-sarjan lisäksi Polva tunnetaan kevyistä naisten viihderomaaneista. Tyypillisessä tarinassa köyhä sankaritar löytää kommellusten jälkeen rikkaan miehen. Nimet kuvastavat hyvin aiheita ja humoristista tyylilajia: Etsin miestä itselleni, Vihaan hameväkeä, Otan sinut äkäpussi, Älähän änkee, Anna suukko kultaseni, Minäkö muka mustasukkainen jne.
