Saarikallen teos Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (2007) kertoo, että Dag nimi on muinaisskandinaavinen ja sen merkitys on "päivä". Dag voidaan tulkita itsenäiseksi nimeksi tai Dag-alkuisten nimien (esim. Dagobert) lyhentymäksi. Nimestä ei ole paljon mainintoja Pohjolan keskiaikaisissa lähteissä, mutta se saattaa esiintyä suomalaisessa kylännimessä Dagsmark. Dagiksi nimettiin Suomessa 1900-luvun aikana alle 150 henkilöä, joista valtaosa on syntynyt vuosisadan puolivälissä. 2000-luvun alussa nimi oli lähes poistunut käytöstä ja esimerkiksi vuosina 2000-2005 se annettiin vain kaksi kertaa.
Rikhard puolestaan on suomalainen muoto muinaissaksalaisesta nimestä Ricohard, joka yleisimmän tulkinnan mukaan tarkoittaa "voimakasta hallitsijaa"....
Ylen Elävästä arkistosta löytyy kuulutuksen teksti kokonaisuudessaan : "Radiokuuntelijoita kehotetaan radiota kuunnellessaan muistamaan, että seinän takana saattaa olla naapuri, joka työn, levon tai sairauden takia tarvitsee hiljaisuutta. Älkää siis antako radionne soida liian äänekkäästi."
Kesäisin ja iltaisin kuulutukseen tehtiin vielä lisäyksiä. Näitä kehotuksia on voinut kuulla radiosta 1960-luvulla, mutta tietoa niiden lopettamisvuodesta ei valitettavasti löytynyt.
Lisätietoa löytyy Elävästä arkistosta:
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/seinan_takana_asuu_naapuri_48211…
Suomalaiseen almanakkaan Sara tuli vuonna 1995. Sara nimi tosin löytyy jo 1700-luvun suomalaisessa almanakassa. Sara on vanha heprealaisperäinen naisen nimi, joka merkitsee ruhtinatarta. Vanhassa testamentissa nimeä kantaa Abrahamin vaimo. Meillä rinnakkaismuoto on Saara, ja englanninkielisillä alueilla Sarah. Nimi on ollut Englannissa käytössä jo 1200-luvulla muodossa Sarra, ja 1700-luvulta lähtien Sarah. Suomessa Sara nimen suosio alkoi 1990-luvulla ja vuonna 2002 se oli suomenkielisten tyttöjen yleisin ensimmäinen etunimi.
Lähteet: Anne Saarikalle: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön (Gummerus 2007)
E.G. Withycombe: The Oxford dictionary of english christian names (Oxford 1977
Kyseessä saattaisi olla Martti Haavion satu Pullapoika, joka ilmestyi ensimmäisen kerran v. 1950. Tarinassa Hilkka-niminen tyttö leipoo Pullapojan, joka hyppää uunista elävänä ja lähtee maailmalle seikkailemaan. Pullapoika tapaa Jänö-Pupun,Repo-Ketun, Susi-Hukan ja Nalle-Karhun, jotka kaikki yrittävät syödä sen. Lopulta Pullapoika päätyy takaisin kotiin, ja Hilkka syö sen.
Satu löytyy mm. näistä kirjoista:
Martti Haavio: Pullapoika
Martti Haavio: Iloinen lorukirja (s. 87-91)
Martti Haavion kirjassa "Kultainen lukukirja" sadusta on erilainen versio, ja se on sarjakuvin kuvitettu.
Sanonta liittynee kristilliseen ajatukseen kymmenyksistä. Sen mukaan kymmenesosa varallisuudestamme tulisi antaa Jumalalle. Mooseksenkirjasssa sanotaan mm. näin:
"kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran" (3.-Moos.-27:-30,32)
Sanonta lienee muunnelma tästä. Googlaamalla huomasin, että sanonta "Ten belongs to God" on käytössä myös englannin kielessä.
Luku 10 liitetään juutalais-kristillisessä perinteessä muutenkin Jumalaan: kymmenen käskyä, Jumalan luoman ihmisen sormien lukumäärä sekä lukuisat muut viittaukset, joita löytyy Wikipedian artikkelista http://en.wikipedia.org/wiki/10_(number)
Tämän suositun muistovärssyn tekijä ei valitettavasti ole selvinnyt. Kyseessä voi olla jonkun yksityishenkilön tuotos, joka on alkuperäisestä yhteydestään (sanomalehden kuolinilmoitus, muistokirjoitus tms.) vähitellen siirtynyt yhteiseksi omaisuudeksi ja vapaasti muokattavaksi. Verkosta löytyy viimeisten viidentoista vuoden ajalta tästä useita hieman toisistaan poikkeavia versioita, ilman mainintaa tekijästä. Niissä satunnaisissa poikkeustapauksissa, joissa tekijä on kerrottu, tieto ei ole ollut paikkansapitävä.
Kaikki eliöt (eli elävät organismit) koostuvat yhdestä tai useammasta solusta ja solu on eliöiden pienin elollinen rakenneyksikkö. Solun elottomia rakenneosia ovat atomit ja niiden muodostamat molekyylit. Näin ollen elollistenkin soluissa olevat atomit ovat elottomia.
Lähteet:
Opetushallituksen Etälukio: Biologia: Solu ja perinnöllisyys http://www02.oph.fi/etalukio/biologia/kurssi2/rakenne.html
Hiekka, Sina: Abi biologia, 2012
Kirjan mahdollisesta julkaisusta suomeksi ei tällä hetkellä ole tietoa. Maasin kirjoja julkaisee suomeksi Gummerus. Kustantamot julkaisevat tulevat kirjansa yleensä puolivuosittain, ainakaan syksyn julkaisuohjelmasta tätä teosta ei löydy. Joulun ja kevään tulevat julkaisut kerrotaan yleensä loka-marraskuussa. Asiasta voi myös kysyä kustantamolta suoraan: https://www.gummerus.fi/fi/ota-yhteytta/
Kyselimme asiaa tutulta kalastajalta, joka kertoi, että lasipallot liittyvät kaikkeen kalastukseen missä on ollut passiivisia pyydyksiä. Yksittäisiä lasipalloja on voitu käyttää pyydyksen pitämiseksi välivedessä. Useamman lasipallon rypäs salon ympärillä on ollut kuulemma pyydysmerkki. Narupunos ympärillä estää pallojen rikkoutumisen useamman pallon systeemissä, ja siitä on pallo ollut myös helppo laittaa kiinni pyydykseen. Salossa oli kuulemma alhaalla paino lasikuulanipun keskellä ja salon yläosassa lippu jossa oli laivan numero. Konsultoimamme kalastajan mukaan ainakin Norjassa lasipalloja käytettiin vielä 1960-luvulla, mutta sittemmin muovi syrjäytti lasin.
Jim Morrison käyttää kyseisessä säkeessä they-pronominia yksikön kolmannen persoonan pronominina. They ei tässä viittaa usean ihmisen joukkoon vaan tarkoittaa ketä tahansa yksittäistä mutta yksilöimätöntä henkilöä, joka kehtaa sanoa näin. 1970-luvun alussa preskriptiiviset kielioppaat eivät pitäneet tällaista käyttöä yleiskielen mukaisena ja akateemiset kirjoitusoppaat kehottivat välttämään sen käyttöä. 2000-luvulla tilanne on toinen, ja useimmat tyylioppaat hyväksyvät theyn käyttöön sukupuolineutraalina pronominina. Lause "they are a liar" esiintyy esimerkiksi Raamatun New International Version -englanninnoksessa.
They-pronominia on kuitenkin käytetty tällä tavoin englannin kielessä jo 1300-luvulta asti. Se esiintyy esimerkiksi...
Japanilaisten toisen maailmansodan aikana surmaamien ihmisten määrän arviointia hankaloittaa se, että Japanin sotaisat ja väkivaltaiset laajenemispyrkimykset Aasiassa ja Tyynenmeren alueella alkoivat jo ennen vuotta 1939, ja aiheeseen liittyvä tutkimus käsittelee yleensä vuosia 1927–45 yhtenä kokonaisuutena. "Japanin holokaustiksi" kutsutun brutaalin tappamisen uhrien määrän on tavallisimmin arvioitu liikkuvan välillä 22–40 miljoonaa, mutta tätä tuntuvasti suurempiakin lukuja on esitetty.Erinomaisia lähdeteoksia aiheesta ovat esimerkiksi Bryan Mark Riggin Japan's holocaust : history of imperial Japan's mass murder and rape during World War II (Simon & Schuster, 2024) ja Armando Angin The brutal holocaust : Japan's World War II...
Tilastokeskuksen vapaa-aikatutkimuksessa on kysytty kaunokirjallisuuden lukijoilta, lukevatko he enimmäkseen miesten vai naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
Vuonna 2017 kaunokirjallisuuden mieslukijoista yli puolet ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta, kun taas kaunokirjallisuuden naislukijoista reilu neljännes ilmoitti lukevansa enimmäkseen naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
Noin prosentti kaunokirjallisuuden mieslukijoista ilmoitti lukevansa enimmäkseen naisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta. Kaunokirjallisuuden naislukijoista alle 10 prosenttia ilmoitti lukevansa enimmäkseen miesten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta.
47 prosenttia kaunokirjallisuuden mieslukijoista ja 65 prosenttia...
Espoon ruotsinkielisen nimen Esbo viimeinen äänne on /o/. Tämä eroaa samoin (kirjoitusasultaan) loppuvasta Turun ruotsinkielisestä nimestä Åbo, jonka viimeinen vokaali äännetään /u/. Espoon tapauksessa ääntämystä voi selittää etymologia: Äspeå, eli "haapajoki", on mahdollisesti muuttunut suomen vaikutuksesta Espooksi ja Esboksi.Lähde: Kylä-Espoo: Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema, Kaija Mallat (toim.), 2008
Tähän Tuure Kilpeläisen ja Timo Kiiskisen säveltämään ja Tuure Kilpeläisen ja Jiri Kurosen sanoittamaan Jäähyväiset-lauluun ei ole tähän mennessä julkaistu nuottia.
Professori Jukka Korpela on kirjoittanut teoksen Idän orjakauppa keskiajalla: ihmisryöstöt Suomesta ja Karjalasta (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014). Kirja kertoo pohjoisen ihmisryöstöistä osana koko Venäjän orjakauppaa. Suomesta ryöstettiin keskiajalla ihmisiä myytäväksi etelän keskusten orjamarkkinoilla. Suomalaiset myytiin ensin orjamarkkinoilla Novgorodin alueella, mistä he saattoivat päätyä Mustanmeren ja Kaspianmeren orjamarkkinoille.
Korpelan teos on ensimmäinen tutkimus tästä aiheesta ja varmaankin hyvä lähde. Suomalaisorjien määrästä ja heidän kohtaloistaan ei ole tarkkaa tietoa. Korpela arvioi, että pitkällä aikavälillä myytiin tuhansia suomalaisia.
https://journal.fi/tt/article/view/55955/...
Tämäntyyppisissä ilmauksissa on hankalaa ratkaista kirjoitetaanko sanat yhteen vai erilleen. Kumpikin on oikein, kumpi valitaan, riippuu sitten asiayhteydestä ja hahmotustavasta. Jos ilmaisu on jollakin alalla terminluonteinen, se kirjoitettaisiin yhteen.
Ks. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus - yhteen vai erilleen:
http://www.kotus.fi/index.phtml?i=464&s=2608#faq_464
Kotuksen kielitoimistolla on myös maksullinen neuvontapuhelin:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=214
Kirjastoista löytyy useita kielioppaita, joista saa lisätietoa yhdyssanoista.
Kyseessä on suomen kielen sijamuoto nimeltä komitatiivi. Siinä muoto on täysin sama yksikössä ja monikossa, joten vasta asiayhteyden perusteella voi tietää, onko mukana olevia henkilöitä tai asioita yksi vai useampi.
Aiheesta löytyy tiivis selostus Wikipedian komitatiivia käsittelevästä artikkelista osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/Komitatiivi.
Fanni-nimi on tullut Fannysta, joka on Francisca-nimen englanninkielinen lyhenne. Francisca on muunnos miehennimestä Francis, joka on peräisin ranskalaista tarkoittavasta nimestä Franciscus. Fanni voi olla myös karjalankielisen Teofano-nimen lyhenne tai sitä on voitu käyttää myös Stefania-nimen lyhenteenä. Stefania on naisen nimen muunnos miehennimestä Stefan. Nimi on lyhenne kreikan nimestä Stéphanos, joka merkitsee kruunattua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fanny_(nimi)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stefan
Patjas – Kortesuo: Uusi etunimikirja (Karisto, 2015)
Kyseessä saattaisi olla Liisa Karakorven kirjoittama ja Pirjo Lindbergin kuvittama Lentävä Lallero, Lasten oman kirjakerhon kuukauden kirja 134 vuodelta 1986. Siinä kuusivuotias Reittu haaveilee lentävästä mustasta koirasta, jonka nimi on Hurja. Reittu tutustuu samanikäiseen Helenaan, joka puolestaan tahtoisi Lallero-nimisen lentävän corgin. Kumpikin lapsista on varma, että jo seuraavana yönä juuri hänen koiransa lentää Reitun huoneeseen. Helena jää Reitun luo yöksi nähdäkseen, mitä tapahtuu. Lopulta kuuluu jysähdys, ja katolla istuu kuin istuukin koira...
