Saku on Sakarin ja Sakkeuksen kutsumamuoto ja tullut Suomen almanakkaan virallisena etunimenä 1973. Sakarias on ollut almanakassa jo 1800-luvulla. Aikaisempi kirjoitusasu on Zacharias. Nimipäivää vietetään Zacharias Topeliuksen syntymäpäivän mukaan 14.1. Nimen pohjana on hebrealainen nimi, joka merkitsee ’Jahve on muistanut’. Sakkeus on myös peräisin hebreasta ja merkitsee ’oikeamielinen’. Lisää etunimistä löytyy Pentti Lempiäisen kirjasta Suuri etunimikirja ja Kustaa Vilkunan kirjasta Etunimet.
Collegepaidat ovat peräisin yhdysvaltalaisten yliopistojen (college) suosimista paitamalleista, jossa niillä on pitkä historia. Collegepaitojen historiasta on kirjoitettu hyvä artikkeli Turun ylioppilaslehti Tylkkäriin:
https://www.tylkkari.fi/kampus/collegen-kiehtova-historia-pelikentalta-…
Collegehousut ovat rennot ja löysät veryttelyhousut, jotka on valmistettu samasta kankaasta kuin collegepaidat.
Ilmatieteen laitoksen mukaan yleensä kun on kylmää lämmitetään uunia tai takkaa ja niistä tulee savun hajua. Etenkin pakkassäällä, jos tuuli on heikkoa ilman saasteet sekoittuvat huonosti. Tuulisella pakkassäällä savun haju ei niin helposti tartu. Kun pakkasella menee sisälle, aistii paremmin savun hajua.
Kuten jo kysymyksessäsi toteat, 1734 vuoden lain rakennuskaari on vielä joltain osin voimassa. Löydät Rakennuskaaren ajantasaisen säädöksen Finlex-palvelusta: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1734/17340002000
Humaliston istutusta ja kunnossapitoa koskeva 7 luku on muodollisesti voimassa, mutta käytännössä sitä ei sovelleta. Esim. Suomen Laki III -lakikirjaan rakennuskaaren 7 luvun pykälät on merkitty hakasuluilla, millä osoitetaan, että lainkohdat eivät ole oikeudellisesti relevantteja.
Tilannetta, jossa muodollisin perustein voimassa olevaa oikeusnormia ei sovelleta tai panna täytäntöön, vaikka sen tunnusmerkistö täyttyisikin, kutsutaan nimellä desuetudo (Tieteen termipankki https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:desuetudo...
Sana tulistelu näyttää olevan laajemmassa kielenkäytössä suhteellisen uusi, sillä kaikki Google-osumat näyttävät olevan 2000-luvulta ja suurin osa vasta 2010-luvulta. Sanaa ei löytynyt tutkimistani sanakirjoista, joten sekin viittaa siihen, ettei sitä ole käytetty aikaisemmin laajemmin. On toki mahdollista, että se on esiintynyt murteissa tai erityisesti eräkielessä, koska sillä viitataan ilmeisesti nuotion tekemiseen tai tulipaikan sytyttämiseen.
Sanan tulistelu taustalla lienee pohjimmiltaan sana tuli, joka on Suomen sanojen alkuperän (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) mukaan erityisesti itämurteissa esiintynyt sana, joka on ollut kirjakielessä mukana Agricolan ajoista asti, esiintyy...
Eric Carle: Suonkuninkaan tytär ja muita satuja. Tekijä on valinnut Grimmin, Andersenin ja Aisopoksen satuja, kertonut ja kuvittanut ne yksinkertaisesti mutta satujen luonnetta kunniottaen. Useimmissa saduissa on tekstiä vain parin kolmen sivun verran, kuvat ovat runsaita ja värikkäitä.
Hannele Huovi: Maailman paras napa : satuja sinusta. Kaksikymmentä 2-3 sivun mittaista satua ihmisestä, ihmisen ruumiin osista, esimerkiksi siitä, miksi keuhkot ovat sisä- eikä ulkopuolella ("Säkkipillin soittaja"). Kuvat on tehnyt Aino- ja Tomppa-kirjojen tekijä Kristiina Louhi.
Georgie Adams: Vuosi täynnä tarinoita : 366 satua ja runoa. Kuvittanut Selina Young. Mestarillisen sanasepon Jukka Itkosen suomentamia pisimmillän sivun mittaisia satuja, jotka on...
Musiikkiterapiasta vanhustyössä on tehty muutamia tutkimuksia:
- Muistojen bulevardi - musiikkiterapia voimavarana geriatristen pitkäaikaissairaiden hoidossa : tutkielma suljetun geriatrisen musiikkiterapiaryhmän toiminnasta Koskelan sairaalassa / Merja Karesoja
- Mummomuskaria Ukkokodissa : musiikkikerhon toiminta Kuopion Ukkokodissa syksyllä 1997 / Anni Pätsi
- Musiikkiterapiaryhmä Wilhelmiinan dementiayksikössä 1997 / Sari Laitinen
Tietoa muistelun merkityksestä vanhustyössä on ainakin tässä kirjassa:
- Muistelun yhteys vanhusten minäkuvaan ja elämäntyytyväisyyteen / Satu Pehu-Voima
Kirjat ovat tieteellisissä kirjastoissa eri puolilla Suomea. Tiedot ja sijainnit löytyvät Linda-tietokannan kautta (https://finna.fi Lindaan pääset joko...
Suomenkielisessä Wikipediassa olevan lyhyen historiikin mukaan caesarsalaatin resepti on syntynyt sattumalta. Jälkipolville välittyneen tarinan mukaan salaatin keksinyt Caesar Cardini joutui kasaamaan kerran salaatin keittiöstä löytyneistä ylijäämäaineksista, joihin sattui kuulumaan myös anjovismurskaa. Englanninkielisessä Wikipedian-artikkelissa tosin todetaan, ettei anjovismurska kuulunut alkuperäiseenkään reseptiin, vaan siinä oli worcesterkastiketta, jonka valmistukseen myös käytetään anjovista. http://fi.wikipedia.org/wiki/Caesarsalaatti
On vaikea tietää, onko tarina kaikilta osin tosi, mutta ainakin se kuulostaa uskottavalta ja mielenkiintoiselta. MOnet hyvät keksinnöthän ovat sattuman tulosta.
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Helmet –kirjastoissa aikuisten aineiston varaus maksaa 0,50 €/kpl. Lastenaineistosta ei peritä varausmaksuja. Varausmaksu peritään varausta noudettaessa. Lisätietoja kirjaston käytöstä
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Maksut(647)
Sukunimestä Korpela on sekä läntisiä että itäisiä esimerkkejä keskiajalta lähtien. 1500-1600 -luvuilla nimestä on käytetty muotoja korpela, Korpelaine, Korpelain, Kårpela.
Korpela on tyypillinen länsisuomalainen, varsinkin pohjalainen nimi, Korpelainen selvästi itäsuomalainen nimi.
Useimmat Korpela-nimet perustuvat asuinpaikan nimeen. Suomen kielen murteissa sanalle korpi on yhteistä 'kostea, metsää kasvava alue'. Myös merkitykset 'synkkä metsä, erämaa, salo' ovat olleet asuinpaikkaa ilmaisevan lisänimen pohjana. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan nykyisenä nimenä Korpela on 5098 henkilöllä.
Lähde
Mikkonen, Pirjo: Sukunimet, 2000.
Kuten museoissa, myös arkistoissa aineisto on pääosin ainutkertaista eli uniikkia. Museot keskittyvät kuitenkin esineisiin, arkistot erilaisiin dokumentteihin (teksti, ääni, kuva). Tyypillisiä arkistodokumentteja ovat kirjeet ja sävellyskäsikirjoitukset.
Arkistoaineistoa ei yleensä koskaan anneta lainaksi, vaan sitä tutkitaan joko kyseisen arkiston tiloissa tai verkon kautta, kun aineisto on saatavana digitoituna.
Pääosa kirjastoista on julkisia, mutta arkistopuolella on myös yksityisiä laitoksia.
Hyvän yleiskuvan arkistoista saa Wikipedian artikkelista http://fi.wikipedia.org/wiki/Arkistot
Heikki Poroila
HelMet-musiikkivarasto
Skandinavia on käsitteenä hiukan epämääräinen. Maantieteellisesti Skandinavialla tarkoitetaan yleensä Norjan, Ruotsin ja aivan luoteisimman Suomen muodostamaa niemimaata (Skandinavian niemimaa). Laajemmin ajateltuna Skandinaviaan voidaan laskea kuuluvaksi myös Tanska ja kielisukulaisuuden perusteella myös Islanti ja jopa Fär-saaret.
Nykyisessä kielenkäytössä Skandinavialla tarkoitetaan usein Pohjoismaita, joihin kuuluu myös Suomi. Maantieteellisesti Suomesta ja Skandianaviasta käytetään yhteisnimitystä Fenno-Skandia. Tarkempia tietoja saat esimerkiksi kotimaisista tietosanakirjoista, joita löydät ihan lähikirjastostasi.
Kirjastoissa sähköisenä käytössä oleva ”Kielitoimiston sanakirja” kertoo, että sanan ”pivo” merkitys on ’koura’. Sanalla mainitaan olevan vanhahtava sävy, eikä sitä taideta yleiskielessä enää oikein käyttääkään muuta kuin tuossa sanonnassa. Nykykielellä sanonta siis olisi ”parempi pyy kourassa kuin kymmenen oksalla”.
Tämä on hieno kysymys, mutta niin laaja, että tästä voisi oikeastaan tehdä gradun tai väitöskirjan. Uskontojakin on kovin monta ja niihin kaikkiin perehtyminen veisi paljon aikaa. Yksiselitteisiä vastauksia ei ole. Laitan oheen joitakin käsityksiä suurimmista uskonnoista, mutta voit myös kääntyä kotiseurakuntasi puoleen. Monissa seurakunnissa on tarjolla Kysy papilta -palvelu tai nettipappi, jolle voi esittää kysymyksiä.
Juutalaisuus: Vanhan testamentin Mooseksen laissa määrätään kuolemantuomio useista rikkomuksista. Nyky-Israelissa ei kuitenkaan jaeta kuolemantuomioita Mooseksen lain mukaan.
Kristinusko antaa rangaistuksen esivallan käsiin.
Kristinuskon käsitykset löytyvät Uudesta testamentista, esim. Room 13:3-4:
3 Ei sen, joka...
UTC eli koordinoitu yleisaika ei siirry kesäaikaan, joten talvi- eli normaaliajan vallitessa Suomen aikavyöhyke on UTC+2 ja kesäaikana UTC+3.
Ks. esim. Finavian sivut: https://ais.fi/ais/vfr/gen_fi/karttamerkit_ja_lyhenteet.html
Aikavyöhyketieoa Wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aikavy%C3%B6hyke
Hautajaisissa arkkua hautaan laskettaessa käytetään kysymääsi sanontaa, kun arkun päälle heitetään multaa. Pentti Lempiäisen Pyhät toimitukset -kirjan (2004) mukaan rituaali viittaa siihen, että elämämme on kolmiyhteisen Jumalan käsissä ja toisaalta kirkon kolmiosaiseen opetukseen ihmisestä: (1) Ihminen on luotu "maasta".(Raamatun luomiskertomuksessa Jumala ottaa maan tomua ja muovaa siitä ensimmäisen ihmisen). (2) Ihminen on osa katoavaista luomakuntaa, hänen on tultava "maaksi jälleen" .(3) Kuolema ei ole elämän loppu. Jeesus herättää viimeisenä päivänä kaikki kuolleet.
Hei!
Jos menet googleen ja laitat hakusoiksi Ken latua kulkee, saat tukun vastauksia ja eri versioita runosta.
En oikein usko, että kukaan lyyrikko olisi plagioinut näin selkeästi toista runoilijaa. Eräässä blogissa runon väitettiin olevan V. A. Koskenniemen (ken latua kulkee), mutta joku oli vastannut siihen ja korjannut lyyrikoksi Hellaaniemen.
Runon sanoma on toisella rivillä - vapaa on vain umpihanki. Helposti on alkanut muistaa ensimmäisen rivin alkavan ladulla eikä tiellä ja virhe on kertautunut ihmiseltä toiselle.
Luulen, että ainoa oikea runo on Hellaakosken Ken latua kulkee, ladun on vanki. Runo löytyy kokoelmasta Huojuvat keulat, 1947.
Hannu Salama asuu Helsingissä. Tämä asuinpaikka ja teosluettelo löytyvät Wikipediasta, sivulta http://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_Salama
Hannu Salamasta ja hänen tuotannostaan löytyy tietoa Kirjasammosta, https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123272674426226 sekä Otavan sivulle, jossa esitellään kirjailija Salamaa: https://otava.fi/kirjailijat/hannu-salama/
Teoksessa Kuka kukin on 1994 kerrotaan Hannu Salaman olleen naimisissa Irma Jerkkolan kanssa vuodet 1963-1980. Hänellä on kaksi lasta: Markku (synt. 1964) ja Laura (synt. 1966).
