Valitettavasti käytettävissä olevista lähteistä ei ole löytynyt tarkempaa tietoa taiteilija E. Suomelasta. Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmissa olevissa taiteilijamatrikkeleissa ei ole mainittu E. Suomelaa muuten, kuin että on viitattu Matti Vuolanteen teokseen Suomalaisen kuvaamataiteen lähdehakemisto vuodelta 1980. Siinä taas E.Suomelan kohdalla on merkintä Sotamus., eli siis ilmeisesti viittaus taiteilijan teoksiin Sotamuseon kokoelmissa. Kannattaa ottaa yhteyttä Sotamuseoon, ehkäpä heillä on enemmän tietoa taiteilijasta. Museon yhteystiedot sivulla http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=21125
(www.museot.fi >Museohaku > Museot aakkosittain > Sotamuseo)
Hyväkuntoisia kirjoja voi tarjota lahjoituksena paikalliselle kunnankirjastolle. Ensiksi kannattaa kuitenkin puhelimitse varmistaa, että he ottavat lahjoituksen vastaan.
Kirjastot yleensä katsovat, mitä kirjoja he tarvitsevat kokoelmaansa ja ottavat kokoelmaansa vain ne. Loput lahjoitetut kirjat saatetaan sijoittaa asiakkaille ilmaiseksi tarjottavien lahjoituskirjojen hyllyyn tai, jos ei sellaista ole, suoraan poistoon.
Lahjoittaja voi myös, mikäli näin sovitaan, noutaa takaisin itselleen ne kirjat, joita kirjasto ei pysty sijoittamaan kokoelmaansa.
Kaarlo Hiltusen ohjaamassa 11-osaisessa televisiosarjassa Mooses Pessiä esitti Olavi eli Ola Johansson. Se esitettiin ensimmäisen kerran MTV:ssa 9.1.–29.5.1971.
Ola Johansson syntyi 3.6.1922 Helsingissä ja hänen koko nimensä oli Aarne Olavi Johansson. Hän työskenteli Lahden kaupunginteatterissa vakinaisesti vuosina 1949-1985 ja teki lisäksi lukuisia elokuvarooleja. Hän kuoli vuonna 2004.
Lähteet ja lisätietoja:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/2004/01/201339/nayttelija-ol…
Ola Johansson Elonet-tietokannassa: http://www.elonet.fi/name/he4vxx/
Kainuun Sanomat: http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=K…
Kajaanin kaupunginkirjasto - Kainuun maakuntakirjasto:
http://213.143.184.82/kirjasto/huovinen/...
Tässä asiassa kannattaa ensisijaisesti kääntyä Kansallisarkiston puoleen.
Kansallisarkistossa säilytetään Lastensiirtokomitean arkistoa.
Lastensiirtokomitea oli sosiaaliministeriön alainen komitea, joka vastasi sotalasten siirroista vuosina 1941—1949.
Lastensiirtokomitean arkistoa voi hyödyntää etsittäessä tietoa jatkosodan aikana Ruotsiin lähetetyistä lapsista. Myös talvisodan aikana siirretyistä lapsista on arkistossa kantakortisto.
Lastensiirtokomitean arkiston keskeisintä aineistoa ovat lapsista kerätyt kantakortistot. Kortteihin on merkitty lapsen nimi, syntymäaika ja kotipaikka. Siitä selviävät myös lähtö- ja paluuajat, vanhempien nimet ja ammatit sekä sijoituspaikka Ruotsissa.
Arkisto sisältää myös matka- ja passilistoja, meno- ja...
Asia ei ole mitenkään helppo tai yksinkertainen. Paras aihetta käsittelevä teos lienee Arja Turusen tutkimus "Hame, housut, hamehousut! Vai mikä on tulevaisuutemme?" : naisten päällyshousujen käyttöä koskevat pukeutumisohjeet ja niissä rakentuvat naiseuden ihanteet suomalaisissa naistenlehdissä 1889-1945 (Suomen muinaismuistoyhdistys, 2011). Vaikka teoksen pääpaino on lehtien analysoinnissa, siinä on paljon housujen käyttämiseen liittyvää taustatietoa.
Turunen viittaa teoksessaan siihen, että varhaiskristillisessä kirjallisuudessa ja legendoissa housuja käyttäneisiin naisiin suhtauduttiin positiivisesti, ja naisen jopa nähtiin voivan nousta korkeammalle henkiselle tasolle vain ikään kuin muuttumalla mieheksi ja häivyttämällä...
Opastusta siviiliseremonioiden järjestämiseen häistä hautajaisiin löytyy Anneli Aurejärvi-Karjalaisen teoksesta Perheen omat juhlat, WSOY, 1999.
Teos sisältää lyhyen esimerkkipuheen sekä muita inspiraation siemeniä siviilivihkimisen järjestämiseen.
Vihkipuheissa usein siteerattuja runoilijoita ovat mm. Anna-Mari Kaskinen, Kahil Gibran, Tommy Tabermann
Muita lähteitä:
http://www.naimakaupat.com/haaopas/vieraat/puheet.php
ohjeita hääpuheen laatijalle, muutamia mallipuheita
http://www.rakkausrunot.fi
Suomen suurin netissä toimiva jatkuvasti päivittyvä runokokoelma
http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?/topic/19836-jotain-pientae…
http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php?/topic/19834-runoja-ajatuks…
-www.naimisiin.infon...
Perusperiaate on, että mitään kuvaa ei saa jakaa sosiaalisessa mediassa, ellei omista kuvan oikeuksia tai kuva ole tekijänoikeudellisesti vapaa. Sillä, mistä lähteestä kuva on peräisin, ei ole asiaan mitään erityistä vaikutusta. Omassa hyllyssä oleva kirja tai kirjastosta lainattu ovat samassa asemassa.
Yleensä tiedämme aika hyvin, mihin kuviin meillä on oikeudet eli (1) itse ottamiimme ja (2) perintönä saamamme kuvat, jotka ovat vanhempiemme ottamia. Esimerkiksi serkun ottama kuva ei kuulu tähän joukkoon. Yksityiskuvien jakelusta voidaan kuitenkin sopia ja saada lupa. Luvalla kanssa saa jakaa minkä tahansa kuvan.
Sen tietäminen, minkä kuvan tekijänoikeus on edelleen voimassa, on käytännössä varsin vaikeaa. Valokuvat nauttivat kahta...
Nimen taustalla lienee venäjästä lainautunut orjaa, palvelijaa tai sotamiestä merkitsevä sana, josta on suomen murteissa variaatioita kuten Oulun seudun holoppa (=palvelija). Holapan tarkka kehityslinja on kuitenkin tuntematon. Nimi on saattanut kehittyä itsenäisesti edellä mainitusta sanasta ja niiden variaatioista tai se on vaihtoehtoisesti suora lainaus venäläisestä henkilönnimestä Holop. Nimi on ollut yleinen erityisesti Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Lähde:
Mikkonen & Paikkala: "Suomalaiset sukunimet" (Weilin+Göös, 1993)
Asema-apteekki oli alkuperäiseltä nimeltään Uusi apteekki (virallisesti Tampereen III Uusi apteekki - järjestysluku viittaa siihen, että se oli perustamisjärjestyksessä Tampereen apteekeista kolmas); se tunnettiin myös ensimmäisen apteekkarinsa Emil Adolf Scheelen mukaan "Scheelen apteekkina" (vielä 1960-luvulla julkaistuissa puhelinluetteloissa Asema-apteekin nimen yhteydessä oli huomautus "ent. Scheelen apteekki"). Uusi apteekki toimi Hämeenkadulla paikalla, johon myöhemmin rakennettiin Suomen Pankki. Apteekkari Arvid Fellman muutti sen kadun toiselle puolelle Ruuskasen taloon (Hämeenkatu 14) 1940-luvun alkuvuosina sen jälkeen kun talvisodan aikaisten pommitusten tekemät vauriot oli korjattu. Nimen Asema-apteekki otti käyttöön Tampereen...
Rauni-nimelle on esitetty kaksi vaihtoehtoista tulkintaa. Sen on ajateltu olevan joko muunnos skandinaavisista "pihlajaa" merkitsevistä sanoista (reynir, raun, rönn) tai juontuvan niin ikään skandinaavisista Ragn-alkuisista nimistä (Ragna, Ragnhild), joiden taustalla ovat merkitykset "neuvo" tai "jumalan voima".
Lähteet:
Pentti Lempiäinen, Suuri etunimikirja
Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön
Arpa on heitetty on latinankielinen sanonta (iacta alea est). Sen sanoi Suetoniuksen mukaan Julius Caesar, kun hän päätti ylittää Rubikon-joen. Tämä tapahtui 10. tammikuuta vuonna 49 ennen ajanlaskun alkua. Kyseessä on uhkapelurimainen huudahdus, koska Caesar oli ryhtymässä sisällissotaan, vaikka hänellä oli vain hiukan yli kymmenesosa joukoistaan mukanaan.
Lause on suomennettu myös muodossa noppa on heitetty. Sillä tarkoitetaan, että on arvottu sattumanvarainen lopputulos, jonka mukaan edetään.
Lähteet
Adrian Goldsworthy: Caesar (2014)
Wikipedia: Alea iachta est https://en.wikipedia.org/wiki/Alea_iacta_est
Esimerkiksi Perniön Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry:n kotisivulla (http://pernio.sey.fi/loytoelaimet/elaintietoa/myrkylliset-kasvit)
viitataan HUS:n sivuilla julkaistuun kasviluetteloon, josta löytyvät ihmiselle myrkylliset kasvit; usein samat kasvit ovat haitallisia myös eläimille:
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/myrkytystietokeskus…
Katso myös:
http://kissawiki.brandson.fi/wiki/index.php/UKK_Kissalle_myrkyllisi%C3%…
https://fi.care.com/verkkolehti/elaimet/25-kissalle-myrkyllista-kasvia/
En löytänyt tietoa, jonka mukaan oliivipuu olisi kissalle myrkyllinen. Sen sijaan löysin keskustelupalstoilta mainintoja, joiden mukaan kissat syövät mielellään oliivipuun lehdet ja tästä taas kasvi ei pidä.
http://puutarha.net/...
Kari Suomalainen kuoli 78-vuotiaana 10.8.1999. Hänen toivomuksestaan hautajaiset pidettiin perhepiirissä.
Vaimo Lippe Suomalainen kertoo kirjassaan Elämässä kiinni, että siunaus tapahtui myös Pyhän Henrikin kirkossa. Karin tahdon ja tarkkojen ohjeiden mukaisesti hänen tuhkansa siroteltiin järveen Kokkokallion edustalle Visavuoressa. Valkeakosken Sääksmäellä sijaitseva Visavuori on kuvanveistäjä Emil Wikströmin museona toimiva taiteilijakoti. Kari Suomalainen oli taiteilija Emil Wikströmin tyttärenpoika.
Lähteet:
http://www.visavuori.com/
Suomalainen, Lippe: Elämässä kiinni
"Alastomuus on tila, jossa ihminen ei peitä itseään pitämällä vaatteita." Näin määrittelee Wikipedia ja näin sen näkisin itsekin. Koska kyseisellä henkilöllä on päällään peräti kolme suhteellisen peittävää vaatekappaletta, hän ei ole alasti. Jos vaatekappaleet olisivat vaikkapa hattu, kaulahuivi ja nilkkasukat, määritelmä voisi olla erilainen. Kuvailemassasi tapauksessa henkilö ei kuitenkaan ole alasti, varsinkaan jos genitaalit eivät vilahtele vaatteiden alta.
Kaivattu kirja saattaisi olla Anna Taurialan Tittimaan ipanat (Gummerus, 1984).
Titit ovat otuksia, joilla on nenän paikalla piikki ja jaloissa rullaluistimet. Heidän mieliruokaansa on salmiakki.
Kirja alkaa näin:
"Minä olen UNNA ja minä asun Tittimaassa. Olisi kiva, jos sinä voisit tulla tänne, sillä täällä on ihanaa. Aina saa syödä salmiakkeja. Siitä minulle tulikin mieleen, että minun vatsassani on pieni tyhjä paikka ja äiti paistaa juuri salmiakkimunkkeja."
Kyllä oli, suomalaisia oli mukana useammassakin sodassa tuona aikana.
Suomalaisia osallistui vuonna 1831 Puolan kapinan kukistamiseen Varsovassa. Tällöin suomalainen sotilasyksikkö osallistui ensimmäistä kertaa sotaan Venäjän keisarikunnan alaisuudessa.
Vuosina 1853 - 1956 suomalaisia taisteli Krimin sodassa. Suomalaiset tuntevat Krimin sodan ehkä parhaiten Oolannin sotana.
Vuosina 1977- 1878 suomalaisia oli mukana Turkin sodassa.
Aiheesta löytyy Wikipedia-artikkeli: http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_historian_sodista
Perusteellisempi selvitys on kirjassa Suomalaisten taistelut Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä (päätoimittaja Ohto Manninen, 2007)
Walesin kansanperinteen ja kansantarujen voidaan katsoa olevan osa laajempaa brittiläistä ja kelttiläistä kansanperinnettä. Suomen yleisten kirjastojen kokoelmista voi löytyä vain melko vähän nimenomaan Walesin kansanperinteeseen keskittyvää kirjallisuutta. Paremmin aineistoa löytyy, jos hakua laajennetaan brittiläiseen ja kelttiläiseen kansanperinteeseen, taruihin ja mytologiaan.
Vaikka kelttiläiset kansat asuttivat antiikin aikoina suurta osaa Euroopasta, kansainvaellusten jälkeen kelttiläisen kulttuurin ydinalueena Euroopassa on opittu tuntemaan nimenomaan Brittein saaret ja siellä erityisesti Wales ja Irlanti. Suuri osa nykyaikoihin asti säilyneestä kelttiläisestä tarinaperinteestä on siten myös walesilaista ja irlantilaista...
Mona-nimen alkuperää on selvitetty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa aiemminkin.
Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön -teos (Gummerus 2007) kertoo, että Mona-nimen alkuperästä on useita eri teorioita. Se voi olla yksinkertaisesti lyhennös etunimestä Monika, joka saattaa tulla kreikan sanasta ”monachos” (’yksinäinen’, ’munkki’) tai olla tuntematonta foinikialaista alkuperää. Toisaalta Mona voi olla lyhennelmä vaikkapa nimestä Ramonasta.
Kolmas vaihtoehto on iirinkielinen nimi ”Muadhnait”; ”muadh” merkitsee ’jalosukuista’. Vielä yksi teoria on, että nimen alkuperä olisi Madonna, jonka mukaan Leonardo da Vinci nimesi kuuluisan maalauksensa Mona Lisa.
Nimi Mona on esiintynyt Suomessa 1800-luvulta alkaen.
Ehkä yllättävästi emme löytäneet sanontaa fraasisanakirjoista. Ihan uusi ilmaus se ei ole. Sitä käytetään esimerkiksi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun sanomalehdissä, joissa on menty niin oven kuin akkunankin läpi vauhdikkaasti raamit kaulassa. Lauseita voi lukea Kansalliskirjaston Digitaalisen sanomalehtiarkiston sivuilta:
https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?query=%22raamit%20kaulassa%22&orderBy=DATE&formats=NEWSPAPER&formats=JOURNAL&formats=PRINTING&formats=BOOK&formats=MANUSCRIPT&formats=MAP&formats=MUSIC_NOTATION&formats=CARD_INDEX&resultMode=TEXT_WITH_THUMB
Sanonta tarkoittaa siis ainakin sitä, että joku tulee tai menee kuvainnollisesti ovesta tai ikkunasta niin vauhdikkaasti,ehkä...
