Toistaiseksi suomennetut Karen Kingsburyn romaanit kuuluvat kaikki samaan Baxterin perhesagaan. Kirjojen suositeltu lukujärjestys on seuraavanlainen: ensin ns. Redemption-sarjan viisi osaa, sitten viisiosainen Firstborn-sarja. Tämän pitemmälle ei Baxterin perheen vaiheita ole suomeksi saatavilla.
Uskollinen sydän (Redemption), Petollisella jäällä (Remember), Valheiden verkossa (Return), Ei pakotietä (Rejoice), Perhesalaisuus (Reunion); Kuuluisuuden hinta (Fame), Epätoivon vangit (Forgiven), Valheen jäljet (Found), Julkisuuden valokeila (Family), Luja tahto (Forever).
https://www.karenkingsbury.com/baxters
Tämä monina erilaisina versioina eri puolilla Suomea tunnettu ikivanha ilmaisu kuuluu siihen valtavaan perinnesanontojen joukkoon, jonka alkuperää on mahdoton tietää. Tässä sanonnassa lienee olennaista sen varoitus; missä tahansa tilanteessa tikun osuminen silmään on äärimmäisen ikävä juttu joten siihen liitetty asia on vastaavasti hyvin epätoivottu - kysyjän mainitsemassa yleisimmässä ilmaisussa vanhojen ikävien asioiden kaivelu. Noormarkussa on otettu talteen hiukan toisenlainen muunnos: " Ei herrat paljo kärsi: ko tikulla silmään pistää, ni suuttuu." Tässä lienee olennaista väittää, että herrasväellä on ärtymiskynnyskin rahvasta alempana. Hiukan vaikeaselkoisempi on Laihialta talteen otettu muoto " Ei ne herrat paljon tarvitse: vähä...
Verkkohakuteos Wikipedian http://fi.wikipedia.org/wiki/Nummelan_ponitalli mukaan Nummelan ponitalli -kirjojen tapahtumapaikat ja henkilöt ovat täysin kuvitteellisia. Sen sijaan sivustolla http://nummelanponi.suntuubi.com/?cat=1 kerrotaan, että Nummelan ponitallin esikuvana toimi Turun Metsämäessä sijainnut Katin-talli, joka on nykyisin Kari Mäkisen ravitalli. Näillä nettisivuilla, jotka itse ilmoittavat olevansa Merja Jalon aidot Nummelan ponitalli -sivut, kerrotaan myös kaikenlaista muuta kirjailijasta ja hänen kirjoistaan.
Tulisiivet-sarjan The Lost Continent- kirjaa ei vielä ole suomennettu. Tällä hetkellä viimeisin sarjan suomennettu osa on numero 10, Kavala sydän (Darkness of dragons).On kuitenkin ilmeistä että tiedustelemasi kirja suomennetaan piakkoin, suosittelen seuraamaan kirjaston ja kustantajan (Gummerus) uutuusluetteloita.
Kynsinauhaksi kutsutaan kynnen tyveä päällystävää ohutta ihoa. Sen pehmentäminen ja työntäminen kynnen päältä pois estää kynsinauhaa kasvamasta kiinni kynteen. Mikäli näin käy, kynsinauhat alkavat helposti repeillä, mistä aiheutuu juuri mainitsemasi kaltaisia ongelmia kynsien juureen.
Vinkkejä kynsien ja kynsinauhojen hoitoon löytyy esim. täältä: http://www.muotinetti.com/tekstit/meikkikoulu_kynnet.html
Lisätietoa kynnen rakenteesta:
http://www.solunetti.fi/fi/histologia/kynsi/
Hyviä historiallisia romaaneita on paljonkin, mutta tässä omia ja kollegani suosikkeja:
-- James Clavell: Shōgun (sijoittuu 1600-luvun Japaniin)
-- Ken Follett: Taivaan pilarit (sijoittuu keskiajalle)
-- Robert Graves: Minä, Claudius (sijoittuu antiikin Roomaan)
-- Robert van Gulik: Kummitusluostari
- Sue Harrison: Ensimmäiset ihmiset (sijoittuu esihistoriallisille Aleuteille)
- Jukka M. Heikkilä: Merikonsuli (sijoittuu antiikin Roomaan)
- Juha Ruusuvuori: Kaniikki Lupus (sjoittuu keskiajan Suomeen)
- Wilbur Smith: Joen jumala (sijoittuu muinaiseen Egyptiin)
- Wilbur Smith: Kun leijona metsästää (sijoittuu 1800-luvun Afrikkaan)
- Wilbur Smith: Petolinnut (sijoittuu 1600-luvulle ja käsittelee merirosvojakin)
- Jean M. Untinen-...
Pirjo Mikkosen kirjasta Sukunimet löytyy tieto, joka näyttäisi vahvistavan käsityksesi nimen alkuperästä: "nimeen sisältyy ortodoksinen ristimänimen karjalainen muunnos Laama, venäjän Láma
Jouko Vesikansan toimittaman Nykysuomen sanavarat –kirjan mukaan suomen kielen vanhoja omaperäisiä sanoja ovat ne , jotka ovat peräisin vähintään kantasuomesta, eli ainakin 3000 vuoden takaa (WSOY, 1989). Sanoja on lainautunut ja lainautuu suomen kieleen, kuten kaikkiin muihinkin kieliin, eri aikoina jatkuvasti. Alkuperäisiä kantasanoja, jotka yhä kuuluvat kielemme jokapäiväiseen ydinsanastoon, on hyvin vähän.
Vanhimmat suomen kielen sanat, jotka siis olivat yhteisiä kaikille uralilaisille sukukielillemme, liittyvät kirjan mukaan ruumiinosiin ja fysiologisiin toimintoihin, luonnonympäristöön, sukulaisten nimiin, tulentekoon, keittämiseen ja metsästykseen. Ikivanhoja sanoja ovat esimerkiksi sanat emä, me, muna, nimi, pala, pesä, poski...
Nimi Kaius on muunnos nimestä Caius, alkuaan ehkä roomalainen etunimi, joka antiikin latinassa on äännetty Gaius (maata omistava, maallinen). Kirkon pyhimyshistoria tuntee lähes 20 Caiusta, alkukirjaimina vaihtelevat C ja G. Valtaosa heistä on vanhan ajan marttyyreja. Nimestä ovat rinnakkaisia asuja Caijus, Cajus ja Caj, saksassa ja suomalaisessa nimistössä tavataan muodot Kaius, Kajus, Kai ja Kaj.
Lisää tietoa nimistä löytyy mm. kirjoista LEMPIÄINEN, Pentti: Suuri etunimikirja ja RIIHONEN, Eeva: Mikä lapselle nimeksi.
Mielenterveystalo määrittelee termit seuraavasti.
Hebefilia: seksuaalinen taipumus, jossa kiinnostus kohdistuu ensisijaisesti itseä huomattavasti nuorempiin murrosikäisiin lapsiin.
Efebofilia: seksuaalinen taipumus, jossa kiinnostus kohdistuu ensisijaisesti itseä huomattavasti nuorempiin murrosikäisiin tai hieman murrosiän ohittaneisiin nuoriin.
Tuukka Talvion teoksessa Suomen rahat (2003) kerrotaan, että Suomessa senttiarvoisissa rahoissa päätettiin käyttää Suomen tunnuksena perinteistä vaakunaleijonaa, kun rahapaja alkoi valmistaa eurorahoja vuonna 1999. Suomalaisten kolikoiden vuosittaiset lyöntimäärät käyvät ilmi Suomen Pankin sivulta https://www.suomenpankki.fi/fi/raha-ja-maksaminen/eurokolikot/suomalaisten-kolikoiden-lyontimaarat/. Wikipedian Eurokolikot-artikkelissa kerrotaan, että eurokolikot otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Maat aloittivat kolikoiden valmistamisen 1999 ja löivät niihin vuosiluvun 2002, paitsi Alankomaat, Belgia, Espanja, Ranska ja Suomi, jotka löivät kolikoihin valmistusvuoden https://fi.wikipedia.org/wiki/Eurokolikot.
Kustaa Vilkunan Suuri nimipäiväkalenteri kertoo, että Rasmus tulee sanasta Erasmus, joka tarkoittaa kreikan kielessä "rakastettava". ”kaivattu”. Almanakassa nimi on Diocletianoksen vainoissa 300-luvun alussa surmatun, legendan mukaan Syyrian Antiokian piispan Pyhän Erasmuksen muistona. Katolisessa kirkossa hänet on luettu yhdeksi neljästätoista ns. hädässä auttajasta, joiden puoleen käännytään varsinkin sairauksien ja tapaturmien sattuessa. Erasmus on ollut erityisesti merenkulkijoiden suojelija. Rasmuksen nimipäivä on 24.10.
Roope, myös Roopertti on kansanomainen asu nimestä Robert. Vanhojen nimien puhuttelumuodot löydettiin virallisiksi etunimiksi 1980-luvulla, niin myös Roope. Nimi otettiin uudelleen almanakkaan vuonna 2000; nimipäivä...
Oliver-nimi on tullut viime vuosikymmeninä erittäin suosituksi (tietoa yleisyydestä https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1). Suomalaisessa kalenterissa se on ollut 15.4. vuosina 1792-1796. Vuodesta 2005 nimipäivä on 29.5. (Vanhat kalenterit luettavissa osoitteessa (http://almanakka.helsinki.fi/arkisto/index.html). Nimen alkuperästä on kolme teoriaa. Se voi olla lähtöisin myöhäislatinan sanasta olivarius 'oliivipuu', se voi olla keskieurooppalainen muoto Olavista tai todennäköisimmin se on muunnos muinaissaksalaisesta nimestä Alfher 'keijuvihollinen'. Muinaissaksalainen vaihtoehto on todennäköisin sen vuoksi, että Oliver oli Kaarle Suuren ylimyksiä ja hänen kollegojensa nimet olivat yleensä muinaissaksalaisia. LÄHTEET: ///Kustaa...
Poliitikko Väinö Tanner sai vaimonsa Linda Tannerin kanssa peräti kahdeksan lasta ja lukuisia lapsenlapsia(lapsia). Ulkoministeriön erityisedustaja Jussi Tanner ei kuitenkaan tiettävästi ole yksi heistä, eikä muutakaan tietoa sukulaisuudesta valitettavasti löytynyt. Väestötietoviraston sukunimitilaston mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin tuhat ihmistä, joiden nykyinen tai entinen sukunimi on Tanner.
Venäläisen talonpojan Feodor Vassilyevin (1707 – n. 1782) ensimmäistä vaimoa pidetään maailman eniten lapsia synnyttäneenä naisena. Joissakin yhteyksissä vaimon nimeksi sanotaan Valentina, mutta esim. ennätyksen sivuilleen listannut Guinness World Records ei mainitse etunimeä lainkaan.
Rouva Vassilyeva synnytti yhteensä 69 lasta. Kaikki raskaudet olivat monisikiöisiä: 16 kaksoset, 7 kolmoset ja 4 neloset. Synnytyksiä kertyi näin ollen 27. Aikalaislähteiden mukaan lapset syntyivät vuosina 1725–65, ja vain kaksi heistä kuoli lapsuusiässä. Feodor Vassilyev meni myöhemmin uudelleen naimisiin, ja tästä avioliitosta syntyi vielä kuudet kaksoset ja kahdet kolmoset eli yhteensä 18 lasta.
Tapaus tuli laajemmin tunnetuksi, kun Nikolskin luostari...
Aivan kaikki ei sovellu pakastettavaksi, ainakaan käsittelemättä. Monen tuotteen rakenne kärsii pakastuksen ja sulatuksen vuoksi, niin kuin juuri raa'an perunan tai muiden tuoreiden juuresten. Tuoreiden yrttien lailla niitä kuitenkin voidaan pakastaa, kun ne on ensin ryöpätty eli kiehautettu vedessä ja sen jälkeen nopeasti jäähdytetty.
Toiset perunalajikkeet sopivat myös pakastettavaksi paremmin kuin toiset. Paras lajike pakastettavaksi on vastanostettu tasakokoinen 'Siikli'. Pakastusta varten perunat ensin pestään ja laitetaan veteen kiehumaan pariksi minuutiksi. Sitten perunat jäähdytetään nopeasti kylmän veden alla ja niiden annetaan kuivahtaa. Lopuksi perunat pakastetaan annospusseissa.
Lähteet:
Ilkka Isotalo & Santeri...
Sanan 'makkara' vanhin alkuperä on tuntematon. Sillä on kuitenkin vastineita monissa lähisukukielissä: inkeroisen, karjalan ja vatjan 'makkara', viron murteissa makkar', 'makkara', 'makk'. Suomen kirjakielessä sana on nykymerkityksessä tavattu ensi kerran eräässä v. 1644 ilmestyneessä tulkkisanakirjassa. Ericus Schroderus mainitsee tosin saman sanan v. 1637 ilmestyneessä sanakirjassaan, mutta jonkinlaisen hiusrenkaan merkityksessä.
Fraktuurakirjaimissa on tosiaan kaksi erikorkuista pikku-s-kirjaista. Jukka K. Korpela on kirjoittanut kirjaimista laajan tutkielman ja käsitellyt siinä myös fraktuuran kahta ässää. Tutkielma on luettavissa kokonaisuudessaan alla olevan linkin kautta:
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kirjaimet/tarinoita.pdf
Tutkielman mukaan kumpikin s-kirjain lausuttiin samoin, eli tavallisena yksittäis-s-kirjaimena. Pitkä ässä oli alkuaan lyhyttä tavallisempi muoto. Lyhyttä käytettiin vain sanan lopussa. Kahden ässän yhdistelmässä ensimmäinen s oli pitkä ja toinen lyhyt. Myöhemmin lyhyen-s-kirjaimen käyttö laajeni ja lopulta antiikvakirjaintyyppi syrjäytti pitkän s-muodon kokonaan.
Korpelan mukaan kyse oli samanlaisesta ilmiöstä kuin kreikkalaisessa...
Max on lyhentymä Max-alkuisista nimistä kuten Maximilian, Maximus ja Maximinus, kaksi jälkimmäsitä alunperin latinan sanasta maximus `suurin'.
Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Otava; Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY.
