Jessikan nimipäivää ei löydy suomenkielisestä nimipäiväkalenterista, joten nimipäivää kannattaa viettää ruotsinkielisen kalenterin mukaisesti 25.2.
Tätä päivää suosittaa Jessikan nimipäiväksi myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Lause on Kainuun murretta ja tarkoittaa suurinpiirtein, että "mitäpä se kannattaa" tai " mitäpä se hyödyttää", ja antaa luvan olla yrittämättäkään.
Lauseesta oli uutinen Ylen sivustolla (28.5.2012 ). Myös Puolanka-lehti mainitsee lauseen uutisessaan (1.7.2014) Suomen virallisesta pessimismi-illasta.
https://yle.fi/uutiset/3-6137420
https://www.etlehti.fi/node/9342
Sanonta on peräisin kalastuksen maailmasta. Nuotan loppupäätä kutsutaan peräksi, ja jos kaloja nuottaa vedettäessä tulee, ne pakkautuvat nuotan perään. Jos saalista ei saada, nuotan perässä on pelkkää vettä - on siis vedetty vesiperä. Tästä sanonta on yleistynyt kuvaannolliseen käyttöön merkitsemaan epäonnistumista.
(Lähde: Jukka Parkkinen, Aasinsilta ajan hermolla: 500 sanontaa ja niiden alkuperä, WSOY 2005)
Jouni nimen merkitystä on kysytty aikaisemminkin täältä Kysy kirjastonhoitajalta -palvelusta. Tässä vastaus:
Nimi Jouni on Peräpohjalais-lappalainen nimi, joka alkoi yleistyä suomalaisten parissa 1900-luvun alkupuolella. Nimen lähtökohtana on ollut nimi Johannes ja sen lyhentymä Jon. Almanakassa nimi on ollut vuodesta 1929, ei kuitenkaan nimen Johannes vaan Joonaksen rinnakkaisnimenä. Pohjois-Suomessa Jounin puhuttelumuotoina tunnetaan Joni, Jonne ja Jonni.
Lähde: Lempiäinen, Pentti : Suuri etunimikirja, WSOY 1999
Myös Wikipediasta löytyy hieman Jouni nimestä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jouni
Nukkuva hirvi makaa joko kyljellään, raajat ja kaula pitkin maata tai mahallaan, ainakin muutama raaja ruumiin alla ja kaula kyljen päällä. Hirvellä on vuorokaudessa useita lepojaksoja, jolloin se makailee ja märehtii ja välillä myös nukkuu. Lähde: Nygren: Hirvi.Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, 2001.
Kyseessä on Pepe Willbergin esittämä Merimies, vaan ei se Pepen tunnetuin sellainen eli cover Procol Harumin kappaleesta A Salty Dog. Tämä toinen Merimies-kappale on Markku Suomisen sävellys ja Pertti Lähteenmäen sanoitus. Kappaleen ovat Pepen ja Suomisen itsensä ohella levyttäneet ainakin Jussi Nummi ja Jaritapani Koskinen. Valitettavasti emme onnistuneet saamaan tarkkaan selville milloin ja missä muodossa lähettämäsi versio on julkaistu. Se on kuitenkin sisältynyt kasettisi lisäksi ainakin Poptorin julkaisemalle Pepen kokoelmalevylle. Suomisen, Nummen ja Koskisen levytykset ovat saatavilla kuunneltavaksi joidenkin kirjastojen kokoelmista.
Kuopiota pommitettiin talvisodassa 6.1.1940, 2.2.1940, 3.2.1940 ja 5.3.1940 ja jatkosodassa 1.7.1941. Nämä tiedot löytyvät Bengt Fagerlundin kirjasta Sotaa ja leikkisotaa – sota-ajan kuopiolaisnuoret muistelevat. Kirjassa on paitsi muisteluja myös paljon tietoa sotien ajan Kuopiosta. Kirja on mm. Maaningan kirjaston kokoelmissa. Jonkin verran tietoa löytyy myös yleisemmistä sotiamme käsittelevistä kirjoista, esim. neljäosaisesta Talvisodan historia ja kuusiosaisesta Jatkosodan historia –kirjasarjoista.
1. Ding, dong, merrily on high = Ding, dong, taivahassa soi. Laulun on säveltänyt Thoinot Arbeau ja sanoittanut G. R. Woodward sekä suomentanut Kari Turunen
2. We three kings from Orient far: aivan tarkkaan tällä nimekkeellä ei löydy laulusuomennosta, mutta nimekkeellä We three kings of Orient are löytyy - voi hyvinkin olla sama laulu, tekstit vaihtelevat: se on suomeksi Kolme Idän viisasta. Laulun on säveltänyt ja sanoittanut John H. Hopkins sekä suomentanut Liisa Tenkku
3. God rest you merry, gentlemen = Ah, iloitkaatte ystävät. Perinteinen englantilainen joululaulu, jonka on suomentanut Kaarlo Väinö Valve
4. Silent night[holy night] = Jouluyö, juhlayö. Eli tämä ei ole mikään muu kuin Franz Gruberin säveltämä Stille Nacht, heilige Nacht...
Uusi suomalainen nimikirja –teoksen mukaan sukunimi Juutinen on tunnettu Savossa ainakin 1500-luvulta asti. Savoon nimi on ilmeisesti kulkeutunut Karjalasta. Nimi on peräisin vanhasta tanskalaista eli Juutinmaan asukasta tarkoittavasta juutti-sanasta. Nimet Juuti, Juutila ja Juutilainen ovat samaa perua.
Suomen murteiden sanakirjasto löysin kantasanaksi hailakka tai hailu eli laimea, laiha, haalea, yhdentekevä.
http://kaino.kotus.fi/sms/?p=article&word=hailea&sms_id=SMS_aacab2f6a267a3921240307ebcb74b22
Musliini ja karttuuni ovat kankaita.
Musliini on ohutta ja pehmeää, palttinasidoksista villa- tai sekoitekangasta. Sen uskotaan olleen alun perin Irakin Mosulista peräisin olevaa silkkikangasta. Nykyään sitä tehdään monista raaka-aineista. Se on koostumukseltaan laskeutuvaa ja läpikuultavaa ja siitä valmistetaan esimerkiksi juhlapukuja.
Karttuuni on painettua pellava-, tai puuvillakangasta. Koostumukseltaan se on paksua, tiivistä ja jäykkää.
Lähteet:
Boncamper, Irma: Tekstiilioppi: kuituraaka-aineet 2004
Kielitoimiston sanakirja, 2. osa 2006
Sivistyssanakirja WSOY, 2001
Suomen käsityön museo: http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/sanasto.htm
Piikin ja luvun 25 yhteys juontaa juurensa 25 pennin kolikkoon (1865–1917), josta 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen tultaessa oli alettu käyttää nimitystä 'piikki' (joskus myös 'piiki'). Sanakirjojen mukaan esikuvana tässä on ollut ruotsin kruunun kolikkoa (1875–) tarkoittanut slangisana spik. 25-penninen sai suomalaisilta useita kutsumanimiä sen vuoksi, että se oli aikansa käytetyin raha: "Kaksikymmentäviisipenniä on raha, jota käytetään enemmän kuin muita rahoja liikkeessä. Tämän tähden sillä onkin lisänimitys 'suutarinmarkka', 'hilkku' ja 'piikki'." (Mitä 25 pennillä voi saada? – Kansan lehti 8.8.1911)Kaarina Karttunen, Nykyslangin sanakirja Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2, L–P
Kysymyksesi on todella laaja ja edellyyttää suurtakin tutkimustyötä.
Vastaus tähän kysymykseen löytyy kirjoista Suomen lehdistön historia, osat 1 ja 2.
Vuosisadan alussa ilmestui koko Suomen alueella 292 lehteä
kun kaikki lyhytaikaisetkin hankkeet otetaan mukaan.
Ns. luovutetulla alueella ilmestyi ennen talvisodan syttymistä marraskuussa 1939 kaikkiaan yhdeksän sanoma ja kuusi paikallislehteä. Viipurissa ilmestyi Kansan Työ, Karjala, Karjalan suunta, Maakansa ja Wiborgs Nyheter, Sortavalassa Kansan Voima, Karjalan Ääni ja Laatokka sekä Käkisalmessa Käkisalmen sanomat. Paikallislehdet olivat Itä-Karjalan Sanomat (Suojärvi), Jaakkimaan sanomat, Keski-Vuoksi (Pölläkkälä), Parikkalan sanomat, Rannan sanomat ( Koivisto) sekä Räisälän sanomat....
Joel Lehtosen satu Tynnyrissä kasvanut tyttö kuuluu seuraaviin kokoelmiin:
Suomalaisten satujen helmiä, Kirjapaja, 2000
Satumaailma 7 - Yli vuorten ja laaksojen, Otava, 1967
Tarulinna - Suomen kansan satuja Suomen lapsille uudelleen kerrottuina, WSOY, 1953 (3. p.)
Tarulinna - kansansatusovitelmia Suomen lapsille , Otava, 1953
Suomen kansan satuja , Valistus, 1950 (2. p.)
Vanhan hongan tarina ja muita satuja , Otava, 1947
Lähde: Satukortisto / Kallion kirjasto http://pandora.lib.hel.fi/kallio/sadut/
Helmet-aineistohaku: http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=Tynnyriss%C3%A4+kasvanut+tytt%…
Raejuusto ja maitorahka ovat molemmat tuorejuustoihin luettavia hapanmaitovalmisteita, jotka valmistetaan pastöroidusta, rasvattomasta maidosta maitohappokäymisen avulla. Niiden valmistusvaiheet eroavat jonkin verran toisistaan: raejuustomassa leikataan rakeiseksi ja kuumennetaan 50–55°C:een, maitorahkamassa taas homogenoidaan ja separoidaan. Molemmat ovat vähärasvaisia. Maitorahkassa on runsaasti kalsiumia, raejuustossa sitä on melko vähän. Raejuustossa on puolestaan proteiinia lähes kaksinkertainen määrä maitorahkaan verrattuna, millä ehkä voi olla osuutensa sen ruokaremonttisuosioon.
Kaarina Turtia, Gastronomian sanakirja
Raejuusto, rasvaa 1,5% | Fineli
Maitorahka, rasvaa <0,5% | Fineli
Tutkimus nimesi superiltapalan: Syö tätä...
Mannerheim-museon vastaus: Marsalkka Mannerheimin arkku oli todellakin hautajaisten aikana verhoiltu Suomen sotalippuun (nyk. kielekkeinen valtiolippu), jonka päälle oli asetettu hänen oma valkea turkislakkinsa sekä miekka ja marsalkan sauva. Esineet olivat Mannerheimin henkilökohtaisia tavaroita, jotka hautajaisten jälkeen palautuivat hänen kotiinsa, eli nykyiseen Mannerheim-museoon Helsingin Kaivopuistossa, missä ne ovat edelleenkin nähtävissä.
Sanat ovat laulusta nimeltä "Muista joka päivä", säv. Väinö Viitasalo, san. Oke Peltonen. Laulun sanat ja nuotit löytyvät ainakin teoksista Lasten toivelaulukirja (ISBN: 951-757-093-7) ja Lasten virsi (951-627-126-X).
Karkkila-nimi kuuluu germaaniseen nimiryhmään (Gericke, Kercho, Garko), josta Suomessa on kehittynyt mm. pitäjännimet Karkku ja Karkkila sekä sukunimet Karkkola, Kerkkonen ja Karkkonen. Lähde: Sukunimet / Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala. - Helsinki : Otava, 2000. - S. 200 - 201
Säveltäjä Kari Rydmania haastateltiin hänen täyttäessään 80 vuotta. Haastattelussa hän kertoi kirjoittaneensa laulun työskennellessään Yhtenäiskoulun opettajana Helsingissä. Koulua käynyt neljäsluokkalainen tyttö jäi Mäkelänkadulla auton alle ja menehtyi.
Helsingin Sanomat 15.10.2016.
Vastaajan työyhteisön nurmijärveläisjäsen viittasi teokseen
Aikamatka Nurmijärven historiaan : muistikuvia ja menneisyyttä pitäjän historiasta / kirjoittaneet Timo Klaukka ja Jaakko Ojanne. - Nurmijärven uutiset, 2005
jonka s. 62-69 on kuvaus Nurmijärven Nummen hautausmaasta.
Nurmijärven kirkon hautausmaa oli 1880-luvun alussa käymässä liian pieneksi ja seurakuntalaiset pyysivät lupaa sen laajentamiseksi. Lupaa ei saatu, koska silloisten hygieniamääräysten mukaan asutus olisi ollut liian lähellä.
Erilaisten vaiheiden jälkeen seurakuntalaiset taipuivat ja päättivät perustaa uuden hautausmaan lukkarin virkatalosta erotetulla alueelle, jota on aikojen saatossa kutsuttu eri nimillä: Nummi, Syrjä, Nummensyrjä, Ärtinnummi, Aholannummi tai...
