Maija on Marian vanha kansanomainen muunnos, joka on ollut Suomen almanakassa vuodesta 1950 Marian rinnalla. Maria on heprealais-aramealainen nimi, jonka merkitys on epäselvä. Tutkijat ovat esittäneet arvailuja nimen merkityksestä, se saattaa merkitä mm. toivottua lasta, näkijätärtä ja herratarta.
Skandinaviassa ja Saksassa Maija-nimen vastine on Maja. Maijalla oli vahva lempinimen leima vielä 1800-luvulla, jolloin sitä ei juurikaan käytetty ristimänimenä. Virallisena etunimenä Maija yleistyi 1900-luvun alussa.
https://www.kirjastot.fi/kysy/mika-on-maija-nimen-merkitys
https://www.kirjastot.fi/kysy/mitka-on-danyela-ja-maria?language_content_entity=sv
Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja (WSOY, 1999)
Anne Saarikalle:...
Asia ei ole mitenkään helppo tai yksinkertainen. Paras aihetta käsittelevä teos lienee Arja Turusen tutkimus "Hame, housut, hamehousut! Vai mikä on tulevaisuutemme?" : naisten päällyshousujen käyttöä koskevat pukeutumisohjeet ja niissä rakentuvat naiseuden ihanteet suomalaisissa naistenlehdissä 1889-1945 (Suomen muinaismuistoyhdistys, 2011). Vaikka teoksen pääpaino on lehtien analysoinnissa, siinä on paljon housujen käyttämiseen liittyvää taustatietoa.
Turunen viittaa teoksessaan siihen, että varhaiskristillisessä kirjallisuudessa ja legendoissa housuja käyttäneisiin naisiin suhtauduttiin positiivisesti, ja naisen jopa nähtiin voivan nousta korkeammalle henkiselle tasolle vain ikään kuin muuttumalla mieheksi ja häivyttämällä...
Perusperiaate on, että mitään kuvaa ei saa jakaa sosiaalisessa mediassa, ellei omista kuvan oikeuksia tai kuva ole tekijänoikeudellisesti vapaa. Sillä, mistä lähteestä kuva on peräisin, ei ole asiaan mitään erityistä vaikutusta. Omassa hyllyssä oleva kirja tai kirjastosta lainattu ovat samassa asemassa.
Yleensä tiedämme aika hyvin, mihin kuviin meillä on oikeudet eli (1) itse ottamiimme ja (2) perintönä saamamme kuvat, jotka ovat vanhempiemme ottamia. Esimerkiksi serkun ottama kuva ei kuulu tähän joukkoon. Yksityiskuvien jakelusta voidaan kuitenkin sopia ja saada lupa. Luvalla kanssa saa jakaa minkä tahansa kuvan.
Sen tietäminen, minkä kuvan tekijänoikeus on edelleen voimassa, on käytännössä varsin vaikeaa. Valokuvat nauttivat kahta...
Laulun nimi on Vai niin, vai niin. Laulu alkaa: "Kauan sitten tunnettiin, mä muistan vaiheet sen." Kertosäe menee näin: "Vai niin, vai niin, ahaa, sä aattelet na-naa, na-naa..."
Laulun on säveltänyt Hans van Hemert ja suomenkieliset sanat on tehnyt Pertti Reponen. Laulun englanninkielinen nimi on How do you do. Suomeksi laulun ovat levyttäneet yhdessä Danny ja Eija Merilä.
Kysymys oli niin spesifi, että lähetin sen eteenpäin Suomen käsityön museoon Jyväskylään. Valitettavasti museon amanuenssi Anneli Hemmilä-Nurmi ei osaa kertoa, mistä aihe on tullut nimenomaan kanavatyön aiheeksi: "Malli on todennäköisesti varsin vanha, Suomen käsityön museon kokoelmissa on yksi Tuhkimo-aiheinen kanavatyö 1940-luvulta. Se on tehty Helsingissä ja lahjoitettu museon kokoelmiin 2000-luvulla. Tämä Tuhkimo-kanavatyö on kehystetty tummiin, lähes mustaksi petsattuihin puisiin kehyksiin. Tuhkimotaulu on ilmeisesti ollut aikoinaan yleinen suomalaiskodeissa, ja nyt niitä päätyy paljon kirpputoreille kun nuorempi polvi ei halua niitä omiin koteihinsa. "
Itse lähdin selvittämään kuva-aiheen alkuperää. Kyyhkyset ja Tuhkimo ovat...
Markku Varjon, Lauri Kolin ja Harri Dahlströmin kirjassa Maailman kalojen nimet (Suomen biologian seura Vanamo, 2004) Centropomus undecimalis saa suomenkielisen nimen robalo.
Centropomidae-sukuun kuuluu 12 lajia, joita tavataan lämpimissä meri- ja murtovesissä läntisellä Atlantilla ja Tyynenmeren itäosassa. Centropomus undecimalista (englanniksi common snook) tavataan vain Atlantin rannikkoalueilla, sekä meri-, murto- että makeissa vesissä Pohjois-Carolinan korkeudelta aina Rio de Janeiron vesille saakka. Robalo on 140 cm pitkä ja se painaa noin 25 kiloa. (Grzimek's animal life encyclopedia, vol. 4-5, Fishes I-II. Gale Group, 2003)
Suomen tekijänoikeuslain 12 §:n mukaan julkistetuista teoksista eli esimerkiksi CD-levystä saa valmistaa muutaman kappaleen yksityiseen käyttöön. Kopioita voi tehdä sekä omasta että kirjaston aineistosta. Sen sijaan ei ole sallittua käyttää tietokoneohjelmaa, joka kiertää tai purkaa teknisen suojausjärjestelmän.
Kysymykseen kuinka monessa kirjaston levyssä on kopionnin esto on meidän mahdotonta antaa varmaa tietoa, koska mitään tilastoja asiasta ei ole.
Laulun "Ilta redillä" kertosäe on muuten samanlainen kuin lainaus, mutta sanan "kaunein" tilalla on sana "kallein", ainakin niissä nuoteissa, jotka tarkistin, siis: "Jää rauhaan kaupunki kallein, nyt täytyy aavalle rientää. Käy ruskottamaan yö valjetessaan, ja liinat ne hulmuvat vaan." Tosin esim. Suuren toivelaulukirjan osan 17 nuotissa on ilmeisesti kirjoitusvirhe ensimmäisen säkeistön kertosäkeessä ("Jää rauhan kaupunki kallein...") ja Georg Ots laulaa myös kertosäkeen vähän erilaisilla sanoilla, vaikka sanoittajaksi on merkitty sama Byman. Suomenkielisissä sanoissa voi siis olla eroavaisuuksia eri lähteissä.
"Ilta redillä" -laulun on säveltänyt Vasili Solovjev-Sedoi ja sen alkuperäinen venäjänkielinen nimi on Vetšer na reide....
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun (http://verkkopalvelut.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1) mukaan Suomessa on 48 Minella-nimistä henkilöä, joista 2000-luvulla syntyneitä on 40. Nimen alkuperästä ei löytynyt tietoa.
Kustaa Vilkunan Etunimet (4.uud. laitos 2005) kertoo, että nimi on 1908 otettu suomalaiseen almanakkaan. Se on alkavan suomalaisuuskauden nimiä. Ensimmäinen kirkonkirjoihin merkitty Suoma oli v. 1849 syntynyt Suoma Warelius, jonka isä Antero Warelius kuului Suometar- sanomalehden perustajiin ja on selittänyt Suoma-nimen antaessaan ajatelleensa `Jumalan suomaa, lahjaa`. Myös Kansanvalistusseuran kalenterissa nimi oli 1883. Suoma on ollut kohtalaisen yleinen 1880-luvulta 1930-luvulle asti.
Tunnetuimpia Karjala-aiheisia kirjoja lienevät Laila Hietamiehen (nyk. Hirvisaari) romaanit. Tietysti myös sotakirjallisuudesta löytyy hyvin paljon Karjalaan sijoittuvia kirjoja.
Tässä lisäksi joitakin Karjala-aiheisia kirjoja, joukossa sekä suomalaista että karjalaistakin kirjallisuutta:
Timonen, Antti: Me karjalaiset
Jaakkola, Nikolai: Pirttijärven rantamilla
Araviita, Pertti: Minun Karjalani - ja muita tarinoita
Seppä, Tauno: Kannaksella syntynyt : "no sanotoa nuonikkäsie jot..."
Kielkakkaraa : Karjalan heimon kaskuja
Panteleimon: Iloitse Karjalan maa
Lauttamus, Niilo: Kannaksen lapsia
Parland, Oscar: Lumottu tie
Mäntylä, Kyllikki: Laatokan ajaja : valitut karjalaisnovellit
Seppänen, Unto: Iloisten ukkojen kylä : kuvaus Kannaksen...
Tässä pieni vinkkilista. Toivottavasti tästä löytyy sopivaa luettavaa.
Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Satavuotias Allan Karlsson seikkailee läpi Euroopan lähihistorian ja onnistuu karkumatkallaan sekoittamaan koko Ruotsin. – Saatavana myös äänikirjana)
Kari Hotakainen: Ihmisen osa (trilogian ensimmäinen osa, muut osat Jumalan sana ja Luonnon laki, kaikki myös äänikirjoina)
Tamminen, Petri: Enon opetukset (”…viiltävän hauska romaani kasvamisen tiestä. Kertojana on enoaan kymmenen vuotta nuorempi Jussi.” – Saatavana myös äänikirjana)
Durrell, Gerald: Eläimet ja muu kotiväkeni ; Eläimellistä menoa Korfussa (ja muut Durrellin teokset – hiukan saman tyylisiä kuin James Herriotin kirjat)
Tuuri, Hanna: Vihreän...
Vuonna 1954 Suomessa syntyi 89 845 lasta. Vuoden 2018 maaliskuussa elossa oli 86 prosenttia. Tiedot ovat peräisin Ylen artikkelista, josta löytyy myös muuta tietoa vuosina 1940- 2000 syntyneistä suomalaisista. Alla linkki artikkeliin:
https://yle.fi/uutiset/3-10133995
Historiantutkimuksen eräs perustavanlaatuisimmista kysymyksistä on ollut jo pitkään se, mitä tutkimuksen mahdollisuuksista puolueettomuuteen pitäisi ajatella. Keskustelun yhdessä ääripäässä ovat he, joiden mukaan historiantutkimus voi olla täysin puolueetonta, kun taas toisessa ääripäässä ovat he, joiden mukaan historiantutkimus on vääjäämättä puolueellista. Asiaa koskeviin erimielisyyksiin sisältyy kuitenkin paljon nyansseja, sillä "puolueellisuus" on käsitteenä monitulkintainen, ja puolueellisuuden voi ajatella vaikuttavan historiantutkimukseen monessa eri kohdassa. Tämän historiantutkimuksen teoreettisia lähtökohtia ja menetelmiä koskevan kysymyksen voi eräällä tavalla ajatella olevan perustavammanlaatuinen kuin historian lukemisen...
En ole laintulkinnan ammattilainen, mutta sanoisin että ei voi. Kyseisen lain (Valmiuslaki 1552/2011) voi käydä itse lukemassa Finlex-palvelussa. Ymmärtäisin että valtio voi ottaa -korvausta vastaan- käyttöönsä Suomessa asuvan ulkomaisia omistuksia tai valuuttaa, kts. pykälä 15.
Kotimaisten kielten keskuksen Suomalaisessa paikannimikirjassa kerrotaan, että Lentiira-nimen alkuosaan sisältyy karjalainen miehennimi Melenti. Nimen loppuosassa on sama aines kuin Vienan murteiden sanoissa vatiera ’majapaikka, asunto’ (vrt. venäjän kvartira) ja karantiera ’puutavaran tarkastus- ja lajittelupaikka’. Iivantiiran alkuosaan puolestaan sisältyy karjalainen miehennimi Iiva, Iivana ja loppuosan selitys on sama kuin Lentiirassa. Iivantiiran nimi on todennäköisesti peräisin jo keskiajalta.
Lähde
Suomalainen paikannimikirja: https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk63/SuomalainenPaikannimi…
Pääkaupunkiseudun kirjastoilla ei valitettavasti ole yhtenäistä luokitusjärjestelmää, koska Helsingin kaupunginkirjasto käyttää omaa järjestelmäänsä ja muut YKL:ää. Helsingin kaupunginkirjaston luokituksesta löytyy verkkoversio osoitteessa http://hklj.kirjastot.fi/. Sitä selailemalla selviää esim. että Helsingin luokka 2.4 viittaa ruotsinkieliseen romaani-, ja novellikirjallisuuteen, kun taas näytelmät löytyvät luokasta 2.3 ja vastaavasti suomenkieliset kaunokirjalliset teokset luokista 1.4 ja 1.3.
Yleinen kirjastoluokitus löytyy samoin verkosta osoitteesta http://ykl.kirjastot.fi/. Sama kirja on siis pääkaupunkiseudun eri kirjastoissa luokitettu eri luokkiin. Esim. Astrid Lindgrenin kirja Melukylän lapset on Helsingissä luokassa 1.4.,...
Kysymyksen runo on Yrjö Jylhän Pieni taikuri, vuonna 1938 ilmestyneestä kokoelmasta Toiviotiellä - sillä erotuksella, että Jylhä runoili lumesta, ei hiekasta: "Lumesta linnat ja lumesta lyhdyt, / lumesta patsaat ja parvekkeet, / lumesta ihmiset myös sä teet, / ihana lapsuus, ja mihinkä ryhdyt, / muotoon puhkee se viipymättä / totellen alttiisti pientä kättä."
Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta voit selailla yritysten tietoja. Yritystietojärjestelmän käyttö on maksutonta. Ohessa linkki:
http://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri.html
http://www.ytj.fi/yrit_sel2.asp?kielikoodi=1
Shakin sääntöjen mukaan pelaaja ei voi tehdä siirtoa, jonka seurauksena hänen kuninkaansa jää tai joutuu tilanteeseen, jossa se on yhden tai useamman vastustajan nappulan uhkaama. Koska kuninkaat uhkaavat kaikkia niitä ympäröiviä ruutuja, ei ole mahdollista, että yksi kuningas siirtyisi toisen viereen.
Lähde: Shakin säännöt 2018, Suomen shakkiliitto (3.8.1., 3.9.2.) https://www.shakkiliitto.fi/wp-content/uploads/2018/01/Shakin-säännöt-2018.pdf
