Hei!
Kirjoittajan selvittäminen Wikipedian artikkelista ei näytä olevan ihan yksinkertaista, sillä yhtä artikkelia voi kirjoittaa ja muokata useampi henkilö. Wikipedian artikkeleiden yhteydessä on artikkelin "historia", josta näkyvät muokkaajat, mutta moni käyttää lempinimeä tms. Wikipediassa sanotaan mm. näin:
"Wikipedian käyttäjät [vastaavat artikkeleista]. Tämä on yhteistyöhanke: tuhannet ihmiset ovat avustaneet sen eri osissa, ja kuka tahansa voi liittyä mukaan... Jokaisen sivun kohdalla on historialinkki, josta voit tarkistaa sivun muutoshistorian. Jos havaitset jonkin virheen sivun tuoreimmassa versiossa, yleinen käytäntö kannustaa muuttamaan sivua rohkeasti ja korjaamaan virheen. Tämä käytäntö on eräs perusmekanismeista, joka...
Opetushallinnon tietopalvelu Vipusesta saa tietoa perusopetuksen päättäneistä opetuksen järjestäjän mukaan taulukosta Perusopetuksen suorittaneet. Tietoja voi suodattaa mm. oppilaitoksen omistajatyypin mukaan (yksityinen, valtio, kunta ym.). Koulujen erilaisista painotuksista ei kerätä tietoa.
Nokkahuilu on satoja vuosia vanha soitin, jonka suosio alkoi kuitenkin hiipua 1700-luvun lopulla, kun poikkihuilu syrjäytti sen. 1900-luvun alussa vanhasta musiikista ja vanhoista soittimista kiinnostuttiin uudelleen. Myös Arnold Dolmetsch kiinnostui vanhoista soittimista ja rakensi vuonna 1919 ensimmäisen kopion vanhasta nokkahuilusta.
Saksassa vaikutti 1920-1930-luvuilla nuorisoliike, joka pyrki edistämään musiikin harrastamista kodeissa ja kouluissa. Säveltäjä ja musiikkipedagogi Carl Orff (1895-1982) kehitti koulusoittimiston, jota käytetään suomalaisissakin kouluissa. Hän otti nokkahuilun soittimistoonsa ystävänsä Curt Sachsin suosituksesta.
Suomeen nokkahuiluinnostus tuli Saksan ja Ruotsin kautta. Suomessa nokkahuilua on käytetty...
Kuningas Charlesille voi lähettää postia seuraavaan osoitteeseen:
His Majesty The King
Buckingham Palace
London SW1A 1AA
Contacting The Royal Family - The Lord Lieutenant of Cornwall
Hei,
Valtion elokuvatarkastamo asettaa levitykseen tuleville elokuville tietyn ikärajan lasten kehityspsykologiaan perustuen. Ajatuksena on suojella lasta liian rankoilta mediasisällöiltä ja ohjata tämä katsomaan omalle kehitystasolleen soveltuvia ohjelmia. Suullisen sadun tai tarinan kuulija voi kuvitella sadun mielessään niin hurjaksi kuin uskaltaa. Koska hän ei näe valmiiksi kuvitettua tarinaa, hän voi mielikuvituksessaan säädellä tarinan hurjuutta. Filmattu tarina tulee samanlaisena kaikkien silmille riippumatta kehitystasosta. Oliot voivat olla paljon pelottavampia kuin lapsen oma mielikuvitus pystyisi kuvittelemaan, joten kuvallinen tarina voi olla voimakkaampi kuin kerrottu.
Ikärajaan vaikuttavat elokuvissa seksi, kauhu ja väkivalta...
Joitakin mainintoja Raivolan lastenkodista löytyi kirjoista:
Mervi Kaarnisen kirjassa Punaorvot 1918 kerrotaan lyhyesti Raivolan lastenkodin perustamisesta, sivut 87-88.
Lisäksi mainitaan Panu Pulman ja Oiva Turpeisen kirjassa Suomen lastensuojelun historia, s. 132, että Raivolan lastenkodista tehtiin 1920-luvun lopulla Kannaksen ammattikoulukoti.
Lappeenrannan maakuntakirjastosta löytyy lisäksi Karjala-lehdessä 13.11.1997 ollut artikkeli, jonka on kirjoittanut Sinikka Lehtinen. Artkkelin otsikko on tunteeko kukaan kuvia : Raivolan lastenkoti Uudellakirkolla. Artikkelista voidaan tilata kaukolainaksi kopio Lahden kaupunginkirjastoon.
Kaukolainaus on maksullista.
Yksittäisten henkilöiden nimiä näissä tietolähteissä ei valttämättä mainita....
Joitain suoraan vieraista kielistä lainattuja perusmuodossaan an-loppuisia substantiiveja Kielitoimiston sanakirja tuntee (mm. bestman, bantustan, ramadan, sedan, seitan, self-made-man, slogan, stuntman), mutta omaperäisiä sanoja tai suomalaistettuja sanalainoja ei joukosta löydy.
Libplussa ei valitettavasti kerro varsinkaan vanhemmasta kirjallisuudesta kuin perustiedot, joten tässä tapauksessa täytyy turvautua muihin keinoihin:
Tarkemmat sisältötiedot ruotsinkielisestä kirjallisuudesta voi katsoa Ruotsin kansalliskirjaston luettelosta (http://www.libris.kb.se/), jonka mukaan kyseinen näytelmä löytyy ruotsiksi teoksesta Moliere: Komedier 1. Se on saatavissa Töölön kirjastossa, Espoon pääkirjastossa, Kauniaisten kirjastossa, Opiskelijakirjastossa ja Teatterikorkeakoulun kirjastossa.
Tässä vielä Ruotsin kansalliskirjaston tiedot teoksesta, jota etsit:
Författare:Molière, Jean Baptiste
Titel:Komedier / i svensk tolkning av Allan Bergstrand
Deltitel: Bd 1
Utgivningsår:1965
Omfång:[2], xxii, 457, [2] s., 12 pl.-bl....
Sanonta on ikivanhaa perinnettä, mutta se löytyy ainakin Zacharias Topeliuksen vuonna 1868 julkaistusta oppikirjasta Luonnon-kirja. Sen viimeisessä luvussa 15 "Suuresta avarasta maailmasta" on Kuuta käsittelevä alaluku, jossa on mm. seuraava teksti: "Muutoin saatat sinäkin muistaa sen tästä, jolla isä kerran muistutti poikaansa kuuta tuntemaan, sanoen: Etkös tuhma kuuta tunne? Idän puolen täytymässä, Luotehen vähenemässä." Itämurteissa sana "idän" kirjoitetaan tavallisesti "ijän". "Tuhma" tarkoittaa tässä tyhmää, ei huonotapaista.
Heikki Poroila
Kirjaston käyttösäännöissä säädetään lainaamisen ehdoista, ja luonnollisesti niitä säätelee pohjimmiltaan Suomen laki. Elokuvien ja pelien ikärajat perustuvat lakiin, joka velvoittaa kirjastoja. Vastaavasti kirjojen osalta vastaavaa säädöstä ei ole. Asia perustunee siihen, että kuvamateriaali vaikuttaa voimakkaammin, koska katsoja näkee tapahtumat. Kirjoissa tapahtumat voi kuvitella vain mielessään omien kokemustensa perusteella.
Kustantaja tai kirjasto voi antaa kirjoille ikäsuosituksia, mutta niiden rooli on enemmänkin kertoa, minkäikäisille kirja saattaisi sopia, kuin estää lainaaminen suositusta nuorimmilta tai vanhemmilta.
Tässä muutamia aiheeseen liittyviä linkkejä, joita on käytetty tämän vastauksen laatimisessa:
https://yle.fi...
Hei!
Tässä joitain, jotka tuntuisivat sopivilta:
Waldteufel, EmilFamous waltzes (cd)
Vacher, ÉmileCreateur du genre musette (cd) : javas, polkas, valses 1927-1939
Ugarte, EnriqueValse musette (cd)
Paris musette (cd)
Denécheau Jâse Musette: Le musette à Paris (cd)
Tämän lisäksi Edith Piafilta ja Mireille Mathieulta löytyy myös valsseja. Heidän levytyksiinsä kannattaa tutustua.
Vielä tulee mieleen iki-ihana klassikko "Sous de ciel de Paris" eli "Pariisin taivaan alla.
Internet-osoitteessa http://www.paroles.net/ löytyy tietoa ranskalaisista chansoneista, myös valsseja täältä löytyy.
Kirjastonhoitajalta tai informaatikolta voi aina pyytää apua tiedonhakuun ihan kirjastokäynnillä, sitä tehdään päivittäin, mitään lomakkeita ei tarvitse täyttää. Neuvonnassa etsitään tietoa asiakkaan kanssa ja riippuen kysymyksestä opastetaan asiakasta mahdollisesti eteen päin. Tietopalvelu ei ole maksullista yleisissä kirjastoissa.
Kysy kirjastonhoitajalta on verkossa tapahtuvaa tietopalvelua.
Esimerkkinä mainitsemastasi aiheesta löytyy kirjallisuutta yleisistä kirjastoista. Laitan tähän muutaman esimerkin sosiaalityöntekijälle soveltuvista kirjoista ja verkossa olevasta julkaisusta:
Ala-Lipasti, Raija: Kunniaväkivalta (2009)
Kunnia konfliktina: näkökulmia ilmiön tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn: Amoral-hankkeen...
Helsingissä ei ole enää perinteisiä bingohalleja. Viimeinen suljettiin vuonna 2015. Jotkut ravintolat, yhteisöt ja Helsingin kaupunginasukastalot ja kirjastot järjestävät bingoiltoja. Kannattaa seurata tapahtumatiedotteita. Esimerkiksi Helsingin kaupungin tapahtumakalenterista voi hakea sanalla bingo. https://tapahtumat.hel.fi/fi/home
Sivustolta https://www.musabingo.fi/ löydät musabingokonseptin mukaisia bingopaikkoja. Bingoa pelataan lisäksi myös ainakin Om Pu -baarissa, SIltasaarenkatu 15 https://ompu.fi/
Lähde:
https://yle.fi/uutiset/3-10029112
Varauksen voi peruuttaa itse verkkokirjastossa niin kauan, kuin se on jonossa. Kun varaus on kuljetettavana tai noudettavana, sitä ei enää itse pääse peruuttamaan. Varauksen voi kuitenkin perua ilmoittamalla asiasta kirjastoon esim. puhelimitse tai sähköpostitse. Jos varauksen peruuttaa ennen viimeistä noutopäivää, ei joudu maksamaan noutamattoman varauksen maksua, joka Seinäjoella on yksi euro.
Francisco José Viegas on suosittu kirjailija, jonka teoksissa on päähenkilönä rikospoliisi Jaime Ramos. 2000-luvulla on ilmestyneet mm. kirjat O colecionador de erva (2013) ja Un crime capital (2012).
Kirjailijasta lisää: http://jaimeramos.booktailors.com/en/biography/
Seinäjoen kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmista löytyy alueen sanomalehtiä mikrofilmeinä. Kirjaston lehtiluettelot löytyvät kirjaston www-sivuilta http://www.seinajoki.fi/kirjasto/lehdet.html
Ilkka-lehteä säilytetään mikrofilmattuna vuodesta 1906 lähtien. Kirjaston neuvonnasta voi varata ajan mikrofilmien lukulaitteelle, puh. (06) 416 2318 tai (06) 416 2326. Yhdellä laitteista voi myös ottaa kopioita. Kopiointitarpeesta kannattaa mainita laitetta varattaessa. Kopion hinta on 0,20 €. Mikrofilmien lukulaitteet sijaitsevat kirjaston kellarikerroksessa.
Alla on esimerkkejä ranskalaisten kirjailijoiden nuortenkirjoista tai nuorille sopivista kirjoista.
Bujor, Flavia: Ennuskivien mahti (Gummerus, 2004)
Clément, Catherine: Theon matka (WSOY, 1998)
Gavalda, Anna: 35 kiloa toivoa (Gummerus, 2004)
Saint-Exupery, Antoine de: Pikku prinssi (WSOY)
Tournier, Michel: Robinson ja Perjantai (Otava, 1982)
Dumas, Alexandre: Kolme muskettisoturia
lisäksi Sempén Nikke-kirjat sekä Jules Vernen nuortenkirjat
Liitekuvan lukolliset tolpat ovat pohjaveden havaintoputkia.
"Pohjavesiesiintymään asennettavien havaintoputkien avulla voidaan selvittää pohjavedenpinnan korkeusasemaa ja tarkkailla siinä tapahtuvia muutoksia toistuvien mittausten avulla. Eri pisteisiin sijoitetuista havaintoputkista saatavien korkeustasotietojen perusteella voidaan määrittää pohjaveden virtaussuunnat. Havaintoputkista otettavien vesinäytteiden avulla voidaan tutkia pohjaveden laatuominaisuuksia. Putkiin asennettavien mittalaitteiden avulla voidaan jatkuvatoimisesti mitata pohjaveden virtauksia sekä seurata pohjaveden laatua."
"Pohjaveden havaintoputki koostuu maanpinnan yläpuolisesta putkiosuudesta ja siihen liittyvästä kansirakenteesta sekä maanpinnan alapuoli...
Sotainvalidien veljesliitto järjesti vuonna 1950 Kalastajatorpalla amerikkalaismallisen "Halloween Partyn", mutta kunnolla juhla saapui Suomeen oikeastaan vasta 1980-luvulla Pohjois-Amerikassa vaihto-oppilasvuotensa viettäneiden opiskelijoiden mukana. Jo tätä ennen monet suomalaiset olivat saaneet tietoa halloweenista sarjakuvista, kirjoista ja elokuvista – olkoonkin, että esimerkiksi Aku Ankka -lehden tarinoiden suomennoksissa 'halloween' oli saatettu korvata jonkin toisen juhlan nimellä. Ennen 80-lukua halloween oli suomalaisesta näkökulmasta kuitenkin siinä määrin amerikkalaisperäisen kuriositeetin asemassa, ettei vielä ollut järin suurta tarvetta keksiä sille suomenkielistä nimitystä.Edelleenkään halloweenille ei ole löytynyt käännöstä...
