Espoolaiset voivat tilata kaukolainoja nettilomakkeella
http://www.espoo.fi/kirjastolomakkeet/asiakkaat.htm
Kaukopalvelutilauksen voi myös käydä tekemässä jossakin kirjaston toimipisteessä. Espoon kaupunginkirjaston maakuntayksikkö käsittelee saapuneet kaukolainapyynnöt.
Mikkelin maakunta-arkiston minimimaksu kaukolainoista on 8,40 euroa. Filmit lähetetään yleensä viiden rullan erissä, joka maksaa siis 8,40 euroa.
Mikkelin maakunta-arkiston kotisivulla on lisää tietoa
http://www.narc.fi/ma/mma/mmapsivu.htm
Koska kortti on varastettu, tärkeintä on sen pikainen kuolettaminen, jotta sitä ei voida käyttää väärin. Olen nyt kuolettanut korttisi, eikä sillä ollut lainoja, maksuja eikä muitakaan selvittämättömiä asioita. Enää sitä ei siis voi käyttää.
Uuden kirjastokortin saat käymällä missä tahansa HelMet-kirjastossa ja esittämällä kuvallisen henkilötodistuksen. Kadonneen tilalle tehtävä uusi kortti maksaa 3 €. Samalla käynnillä saat osoite- ym. tietosi päivitetyiksi.
Kjell Westön uusimman kirjan on virallisesti ilmoitettu ilmestyvän elokuun puolessavälissä. Siitä voi mennä vielä hieman aikaa, ennen kuin kirja on lainattavissa. Voit tehdä varauksen teokseen jo nyt pääkaupunkiseudun Helmet-verkkokirjastossa ja jonkin verran varauksia teokseen näytti jo tulleenkin: http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2301380__Srikinkeltainen%2…
Arvo Poika Tuomisen muistelmasarja on hänen omaa tuotantoaan. Värikkäiden muistelmien syntyhistoria on kuvattu yksityiskohtaisesti Panu Rajalan ja Hannu Rautkallion teoksessa Petturin testamentti: Arvo Poika Tuomisen todellinen elämä.
Lielahden kirjastossa sekä Sampolan ja Hervannan kirjastojen tietotoreilla voi digitoida C-kasetteja joko CD-levyille tai mp3-tiedostoiksi.
https://www.tampere.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kirjastot/asiakaskoneet-ja-laitteet/digitointi-editointi.html
Liikennevaloissa näkyvä pieni valkoinen valopiste on joukkoliikenteen liikennevaloetuuksiin viittaava merkkivalo.
Valopilkkuun ei tarvitse tavallisen autoilijan tai jalankulkijan kiinnittää mitään huomiota, koska se antaa tietoa joukkoliikenteen kuljettajille sekä huoltohenkilökunnalle.
Kyseinen merkkivalo esimerkiksi ilmoittaa raitiovaunun tai linja-auton kuljettajalle, että hänen liikennevälineensä on havaittu ja että sen kulkeminen risteyksestä vaikuttaa vihreän valon kestoon.
Joukkoliikenne-etuuksien ilmaisemisessa ja kontrolloimisessa on käytetty valkoisen merkkivalon lisäksi aikaisemmin erilaisia valomajakoita esimerkiksi raitiovaunujen liikennevaloetuuksissa.
Lähteet:
https://yle.fi/a/3-7043153
http://www.liikennevalot.info/...
Hei,Tämä taitaa olla Solveig Torvikin Äitien veren perintö (Minerva, 2008).Tässä linkki Kirjasampoon kirjan tietoihin: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_12387
Hei,
Onosato Daiki on sumopainissa suhteellisen uusi tulokas. Sumopainissa hiusten asettelulla on pitkät perinteet. Sumopainijoiden hiusten pituus ja kampaus liittyvät heidän arvoonsa ja asemaansa sumopainihierarkiassa. Alempiarvoisilla painijoilla ei välttämättä ole vielä tarpeeksi pitkiä hiuksia tai heidän ei odoteta käyttävän monimutkaisempia kampauksia. Korkeampiarvoisilla painijoilla on yleensä pidemmät hiukset ja he voivat kunnioittaa perinteitä käyttämällä monimutkaisempia hiustyylejä.
Onosaton hiukset ovat erilaiset, sillä ne eivät ole vielä tarpeeksi pitkät sumopaininutturaan eli topknotiin.
Lähteet:
Ōnosato Daiki - Wikipedia
Chonmage | Sumowrestling Wiki | Fandom
Selailin läpi useita eläinsatukirjoja, mutta tällaista ei niistä löytynyt. "Suomen myyttiset linnut" (Minerva 2015) ei myöskään sisältänyt varista ja pöllöä/huuhkajaa käsitelleissä artikkeleissa tällaiseen viittaavaa.Muistaisiko joku kysymyksen lukijoista tällaisen sadun tai tarinan? Tietoja siitä voi kirjoittaa kommenttina tämän vastauksen perään.
Hei!
Kaarina Helakisa on kirjoittanut paljon hyviä loruja, esimerkiksi
kirjat Niille, joilla on nauravat korvat ja Pallerokirja.
Hyviä lastenrunokokoelmia ovat myös Suomen lasten runotar ja Tammen kultainen lastenrunokirja.
Perheen pienimmille sopivia kuvakirjoja ovat vaikkapa Maikki Harjanteen Santtu ja ihana Iina ja vanhemmat Minttu-kirjat, myös Kristiina Louhen Aino- ja Tomppa-kirjat ovat hyviä.
Tuoreimmista kuvakirjoista voisi mainita Jo Lodgen Leikitään, Kroko ja Sanna Pelliccionin Onni-pojan puuhakas päivä.
Lisää hyvää luettavaa kannattaa kysellä kirjastosta.
Me kirjastoammattilaiset emme kykene varsinaisesti tulkitsemaan lakia, mutta tässä tietoa, jota löytyi.
Taannoin on ilmestynyt Antti Innasen ja Jarkko Saarimäen kirja ”Internet-oikeus” (Edita, 2009), joka käsittelee internetiä koskevaa lainsäädäntöä. Tässä kirjassa ei sanota mitään kuvien julkaisemisesta.
Turvalliselta tuntuisi noudattaa Journalistiliiton kuvia koskevia ohjeita (Journalistin ohjeet 2011). Kovin yksityiskohtaisia ne eivät tosin ole. Ohjeiden tarkempaa tulkintaa on Lastensuojelun Keskusliiton julkaisemassa oppaassa. Opas tarjoaa ohjeita toimittajille ja kuvaajille lasten ja nuorten haastattelemiseen ja kuvaamiseen liittyvissä käytännön kysymyksissä ja eettisissä seikoissa, mutta se tarkastelee kuvien julkaisemista myös...
Arto Halosen ohjaama Prinsessa-elokuva on lainattavissa DVD-tallenteena useista pääkaupunkiseudun kirjastoista.
HelMet-luettelosta voit tarkistaa, missä kirjastoissa DVD on tällä hetkellä paikalla. Voit myös tehdä siitä varauksen HelMet-verkkokirjastossa, mikäli korttiisi on liitetty tunnusluku. Varauksen voi tehdä myös soittamalla johonkin HelMet-kirjastoon. Kirjastojen yhteystiedot löytyvät HelMet-palvelusivuston oikeassa laidassa olevasta valikosta "Löydä kirjastosi".
http://www.helmet.fi/fi-FI
Löytyy mm. seuraavat arvostelut:
Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia / Pentti Ikonen, Eero Rechardt (Psykologia 1996, Kirja-arv., nro 2, sivu 141-142) ja
Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia / Pentti Ikonen, Eero Rechardt (Suomen lääkärilehti 1996, Kirja-arv., nro 8, sivu 856-858)
Uppslagsverket Finland -verkkotietokanta, jota suomenkielinen Wikipedia-artikkelikin käyttää lähteenään, antaa Per-Hakon Påwalsin toiseksi etunimeksi Wilhelm. Ehkäpä artikkeliin itseensä on siis lipsahtanut kirjoitusvirhe.
Kyseessä saattaisi olla Dahris Butterworth Martinin Punatukkainen prinsessa, joka sisältyy 1950-luvulla ilmestyneen Aarteiden kirja -sarjan kolmanteen osaan Oli kerran.
