Eri ammattialojen opiskelijoille on tehty omien erikoisalojen opintoihin sopivia Ruotsin kielen oppikirjoja, mutta arkipäivän yleisruotsin opiskeluun suosittelisimme Marja Hakkaraisen ym. Hålligång-kirjasarjaa. Tuota oppikirjaa on ilmestynyt kaksi osaa, lisäksi oppikirjaan kuuluvia äänitteitä on lainattavissa useissa kirjastoissa. Matkailijan tarpeisiin sopii myös Kaija Turpeisen Sujuvaa matkaa ruotsiksi -kirjanen, johon kuuluu myös mukana oleva CD-äänilevy.
TV 1 on esittänyt vuonna 1996 opetusohjelmasarjan taijista. Siitä on olemassa myös kaksiosainen video, joka on lainattavissa kirjastoista, mm. Tampereelta. Se on nimeltään Taiji: ohjelmasarja perusliikkeistä. YLE-opetuspalvelut -julkaisun mukaan videokasetit voi myös ostaa kirjakaupoista tai Yle opetuspalvelusta. Hinta on julkaisun mukaan 280 mk.
Tässä lista vammaisten ihmisten elämää käsittelevistä elämäkerroista, joukossa myös vammaisten lasten vanhempien näkökulmia:
Sekalaisia
Saraste, Heini: Huoneekseni tuli maailma, 1996
Oe, Kenzaburo: Hikarin perhe, 1997
Keskinen, Riitta: Aivoton hiihtäjä, 1998
Keller, Helen: Elämäni tarina, 1957
Peltola, Riikka: Pysähdys, 2020
Honkanen, Kari: Oikeus elää: isän raskauspäiväkirja, 2005
Honkanen, Kari: Kasvun vuodet : isyyspäiväkirja, 2011
Koukkari, Päivi: Hidasteita, 2010
Vilkman, Pia: Hämähäkkilintu, 2006
Alatalo, Tuomas & Parkkinen, Jukka: Olen ja saan sanoa, 1999
Ahola, Suvi: Iljan äidiksi, 1999
Karvonen Pirkko: Juhan askeleet -...
Säkeet "maljaan kaikki hyvät, kupuun kehnot jyvät" ovat peräisin Otavan vuonna 1930 julkaiseman kaksiosaisen Grimmin sadut -valikoiman Tuhkimo-suomennoksesta. Sen kääntäjää ei ole mainittu. Teos on sittemmin ilmestynyt yhteisniteenä 1983 ja 2012.
Sadusta on olemassa viljalti muitakin suomennoksia. Otavan nimettömän kääntäjän version ohella seuraavat kuuluvat niihin, joihin todennäköisimmin törmää:
Lasten- ja kotisatuja -kokoelmaan (Karisto, 1927) sisältyvässä Helmi ja Aune Krohnin suomennoksessa vastaava kohta kuuluu seuraavasti: "hyvät kaikki ruukkuhun, huonot kaikki kupuhun!" Kääntäjäkaksikosta Aune on merkitty runoista vastaavaksi, joten säkeet lienevät hänen muotoilemiaan.
Useassa eri satukokoelmassa mukana oleva L. Aron [Inka...
Peter Lindroos esiintyy yhtenä laulajana kahdessa kuoroversiossa:
1. TEOS Joulurauhaa
JULKTIEDOT Helsinki : Edel Records, p2001
ULKOASU 1 CD-äänilevy (51 min 54 sek) + esiteliite
STAND NRO 0134302ERE
ESP LUOKKA 78.322 78.3412 78.3414
HEL LUOKKA 787.311 783.411 783.23 786.13
VAN LUOKKA 78.322 78.341
2. TEOS Jouluyö, juhlayö : Savonlinnan oopperajuhlien joulu
JULKTIEDOT Helsinki : Ondine, p1993
ULKOASU 1 CD-äänilevy : DDD + esiteliite
STAND NRO ODE814-2 Ondine
ESP LUOKKA 78.324
HEL LUOKKA 787.311
KAU LUOKKA 78.324
VAN LUOKKA 78.344 78.324
Molempia on saatavissa HelMet-kirjastoissa. Valitettavasti muuta ei löytynyt kirjaston kokoelmista mainitsemasi LP-levyn lisäksi.
Valitettavasti kirjaa ei näyttäisi olevan saatavilla nettikaupoista ainakaan tällä hetkellä. Kirjan kustantajalta Kirjapajalta voisi asiaa tietysti kysyä, mutta useinkaan kustantajilla ei ole enää myytävänä noin vanhoja kirjoja. Kirjapajan yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.kirjapaja.fi/yhteystiedot.
Koska kirja ei ole enää kovin uusi, sitä voisi yrittää löytää antikvariaateista. Antikvariaattien kaikki valikoimat eivät välttämättä ole Internetissä näkyvillä, joten niihin voisi soittaa ja kysyä, olisiko niiden valikoimissa kyseistä laulukirjaa. Jotkut antikvariaatit saattavat ottaa ylös kirjan nimen ja ilmoittaa, jos heille tulee haluttu kirja. Suomalaisia antikvariaatteja voi katsoa esimerkiksi osoitteista http://www.tie.to/...
Ns. suhu-s:ää ei ole poistettu suomen aakkosista, vaan š kuuluu nykysuomen aakkostoon. Suomen aakkosissa ei ole ollut omaa kirjainmerkkiä (ŋ) äng-äänteelle, vaan se on kirjoitettu nk/ng.
Lähteet:
Häkkinen, Kaisa: Agricolasta nykykieleen. 1994
Kielitoimiston ohjepankki http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/60
Valitettavasti en löytänyt tietoa kyyviireistä, mutta oletan, että tässä viitataan viirin muotoon. Nykysuomen sanakirjan mukaan "hilse" voi tarkoittaa jääneulasta ja hilettä, kun taas "hilke" tarkoittaa helähtelyä, helinää ja hilinää. Hilseen hilke on siis runollinen kuvaus kuun valossa tanssivista jääkiteistä.
Lunkulansaari kuului Salmin pitäjään, nykyisin Salmin kylään. Markus Lehtipuun kirjassa "Karjala : matkaopas" (3.uud.p. 2002) on kerrottu myös Salmista ja Lunkulansaaresta ja sen nykyisyydestä. Salmi-säätiön kotisivuilla internetissä on tietoa Salmista, sen historiasta, elinkeinoista, kylistä: http://www.salmi-saatio.net/ .Salmi-seuran julkaisemassa kirjassa "Meijän Salmi kuvina", löytyy oma lukunsa myös Lunkulansaaresta, josta on paljon kuvia 1920-1940-luvulta. Joensuun kaupunginkirjaston aluetietokannasta Koivikosta löytyi viisi lehtiartikkeliviitettä, joissa kerrotaan Lunkulansaaresta ja sen kulttuurista entisaikaan:
1. "Bokin´" päivillä Salmin Lunkkulassa.
Jääskeläinen, Viljo
Kotiseutu, / 1912, s. 156-158
2. Kevätpäivä...
Etsitty kirja lienee Janusz Piekalkiewiczin Kadonneen kullan jäljillä (Karisto, 1972). Vuonna 1991 siitä otettiin toinen painos ja kirjaa onkin yhä verrattain vaivattomasti saatavissa kirjastoista eri puolilta Suomea - mistään kadonneesta kirja-aarteesta ei siis ole kysymys.
Kyseessä saattaisi olla Martti Haavion satu Pullapoika, joka ilmestyi ensimmäisen kerran v. 1950. Tarinassa Hilkka-niminen tyttö leipoo Pullapojan, joka hyppää uunista elävänä ja lähtee maailmalle seikkailemaan. Pullapoika tapaa Jänö-Pupun,Repo-Ketun, Susi-Hukan ja Nalle-Karhun, jotka kaikki yrittävät syödä sen. Lopulta Pullapoika päätyy takaisin kotiin, ja Hilkka syö sen.
Satu löytyy mm. näistä kirjoista:
Martti Haavio: Pullapoika
Martti Haavio: Iloinen lorukirja (s. 87-91)
Martti Haavion kirjassa "Kultainen lukukirja" sadusta on erilainen versio, ja se on sarjakuvin kuvitettu.
Ilkkumista tai vahingoniloa ilmaisevan "ähäkutin" voi nähdä yhteensulautumana 'oudoksumista, ihmetystä, pettymystä ja ilkkumista' merkitsevästä interjektiosta ähä(h) ja jo sinänsäkin vahingoniloa ilmaisevasta huudahduksesta kutti. Tämän pohjana saattaa olla Vanhan kirjasuomen sanakirjasta löytyvä interjektio kuttis ("kuttis, nijnpä käwi; kuttis minä pä sain"). Ähäkutin sukulaisilmaus on "ähä piti", jossa pitää-verbin imperfektimuodon käyttö viittaa mahdollisesti ilmauksen taustalla olevaan ajatukseen "niin piti(kin) käydä"Lähteet: Suomen kielen etymologinen sanakirja Vanhan kirjasuomen sanakirja kutti - Suomen etymologinen sanakirja kuttis - Koko artikkeli - Vanhan kirjasuomen sanakirja ähä piti - Suomen...
Suomen povata-sana on ilmeisesti takaperoisesti johdettu povari-sanasta. Povari puolestaan tulee ruotsin sanasta spåare, joka on johdos verbistä spå 'ennustaa, aavistaa, tietää ennakolta'.
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2 : L-P / (toim. Ulla-Maija Kulonen, SKS, 1995)
Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa (WSOY, 2004) ja Uudessa suomalaisessa nimikirjassa (Otava, 1988) mainitaan, että Reetu on suomalainen muunnos Fredrik-nimestä. Fredrik taas on muinaissaksassa Frithuric, eli 'rauhanruhtinas'. Fredrik on ikivanha indoeurooppalainen henkilönnimi, joka esiintyy jo sanskritin teksteissä. Reetua on myös tavattu naisennimien Reeta tai Reetta muunnoksena.
Kyse on varmaankin Urjala-seuran vuonna 1998 julkaisemasta "Urjalan talot ja isännät: asutus ja väkiluku, tilusten omistus, isäntäluettelo". Tekijä on Aulis Oja ja kansinimikkeenä on vielä Urjalan talot ja isännät 1539-1870 (ISBN 952-91-0561-4).
Julkaisu kuuluu Helsingin yliopiston kirjaston kansalliskokoelmaan eli siellä käyttö vain lukusalissa. Se on myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kirjastossa, mutta hekään eivät sitä lainaa (http://www.kotus.fi/).
Suomen Sukututkimusseuran kirjaston luettelosta en sitä löytänyt, mutta tässä kuitenkin yhteystiedot: http://www.genealogia.fi/kirjasto/index2.htm. Antoisaa jatkoa sukututkimukselle!
Asetus korkeakoulujen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä 309/1993
Lähde: Suomen säädöskokoelma vuodelta 1993, sivu 735-
7 §
Ylikirjastonhoitajalta vaaditaan lisensiaatin tutkinto, perehtyneisyys tehtäväalaan sekä kokemus johtamistehtävistä.
Kirjastonjohtajalta vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, perehtyneisyys tehtäväalaan sekä kokemus johtamistehtävistä.
Kirjastonhoitajalta ja informaatikolta vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto.
Asetusta on muutettu muutaman kerran, mutta ko pykälä on voimassa (helmikuussa 2005).
Vuoden 1993 asetus ja sen muutoksetlöytyvät sähköisessä muodossa maksuttomasta Finlex-Valtion säädöstietopankista osoitteesta
http://www.finlex.fi/fi/ Finlex-tietopankissa suomen- ja ruotsinkieliset säädökset...
Anneli on hyväily tai kutsumamuoto Annasta ja Annesta. Anna on kreikkalainen muoto heprean nimestä Hannah (armo). Anne on Annan rinnakkaismuoto. Maire tulee Kalevalassa esiintyvästä sanasta mairea, joka tarkoittaa ihanaa ja suloista. Joissakin murteissa myös armasta. Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Otava; Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY.
Laululyriikka on oma kirjoittamisen lajinsa, jolla on omat vapautensa. Heikki Salo käsittelee sen ominaisuuksia kirjassaan ”Kahlekuningaslaji : laululyriikan käsikirja” (Like, useita painoksia, esim. 6. täydennetty painos 2014).Laululyriikka yksinään on puolivalmis tuote ilman musiikkia. Laululyriikka kirjoitetaan ensisijaisesti kuultavaksi. Salo tarkastelee musiikin ja tekstin yhteyksiä, esimerkiksi vokaalien ja konsonanttien soivuutta. On tärkeää, millaiseen konsonanttiin tavut päättyvät. Konsonantit d, k, p ja t ovat huonosti soivia. Tämä voi olla yksi selitys sanoittajien valinnoille.
Wolfgang ja Heike Hohlbeinin kirjoissa Pimeyden lapset 1 ja 2 (WSOY 1994) on tuollainen juoni.
Risingshadow -sivustolla kirjasarjaa kuvataan näin:
"Ollessaan luokkaretkellä tuomiokirkon katakombeissa Michael törmää siellä kirjailija Henry Wolfiin. Yhdessä he lähtevät tutkimaan kiellettyä aluetta, vanhaa ruttokuoppaa. Mutta suojakaide on hauras, se pettää, ja kaksikko putoaa sokkeloiseen labyrinttiin, joka on täynnä outoja paholaispatsaita, vielä oudompia otuksia, suljettuja ovia ja salaperäisiä taikamerkkejä. Maan alta he löytävät ihmeellisen kaupungin, jonka asukkaat vähä vähältä paljastavat kaupungin monipuolisen syntytarinan."
