Alla on merirosvoaiheisia kaunokirjoja. Osa kirjoista käy myös nuorille. Toivottavasti löydät näistä mieluisia.
- Monsuuni / Wilbur Smith
- Kaappareiden vesillä / Michael Crichton
- Leo Afrikkalainen / Amin Maalouf
- Vartijat / R. A. & Geno Salvatore
- Laivojen lunnaat : romaani / Aarne Pynnönen
- Punaisen yön kaupungit / William S. Burroughs
- Merirosvoja!: tositarina kahden naismerirosvon, Minerva Sharpen ja Nancy Kingtonin uskomattomista seikkailuista / Celia Rees
- Prinssi Faisalin sormus / Bjarne Reuter
- Majakka maailman laidalla: seikkailuromaani Etelä-Amerikasta / Jules Verne
- Aarresaari / Robert Louis Stevenson
Aikakoneen http://www.aikakone.org/uudet.htm mukaan Eeva Andersson oli kirjoittamassa v.2001 sarjaan Viimeinen papitar -nimistä jatko-osaa, mutta ei se ole ilmestynyt. Tämä on tarkistettu luettelosta https://finna.fi joka sisältää tiedot Suomessa painetuista tai muuten valmistetuista kirjoista, lehdistä, sarjoista, kartoista, audiovisuaalisesta aineistosta sekä elektronisista tallenteista sekä ennakkotietoja lähiaikoina ilmestyvistä julkaisuista.
Tiistain Aamulehdessä Pirkanmaan Marttojen puutarhaneuvoja Heidi Ovaska kertoo yleisesti tuijan leikkaamisesta, että tuija sietää hyvin leikkaamista ja leikkaaminen aidaksi kannattaa aloittaa heti istutusta seuraavana vuonna. Aitaa leikataan joka toinen vuosi sivuilta, uutta kasvua jätetään joka leikkauskerralla pari senttiä, yhdellä kerralla leikataan enintään kahden vuoden kasvua. Oksia ei leikata vanhaan vuosikasvuun saakka. Tuija-aidan latvusta typistetään vasta kun aita on kasvanut haluttuun korkeuteen. (Aamulehti, tiistai 19.4.2011)
Luin jostakin, että timanttituija kestää leikkausta vielä paremmin kuin muut tuijat, siinä yhteydessä oli kuva spiraalimuotoon leikatusta
tuijasta. Valitettavasti en saa päähäni lähdettä.
Täällä...
Kirjastot voivat ottaa lahjoituksina vastaan alle viisi vuotta vanhoja hyväkuntoisia kirjoja. Kirjastoissa sitten katsotaan, onko niille tarvetta kokoelmissa. Lähes jokaisessa kirjastossa on lisäksi kierrätyskärry tai -hylly, johon voi lahjoittaa omia kirjojaan pieniä määriä kerrallaan toisten asiakkaitten otettavaksi. Kannattaa tarkistaa oman kirjaston kierrätyskärryn säännöt ja senhetkinen tilanne ennen kirjojen tuontia kirjastoon.
Näitä lehtiä ei ole tuolta ajalta selailtavissa tai haettavissa verkon kautta. Meillä on Vaasan kaupunginkirjastossa Vasabladet ja Vaasan-lehti mikrofilmirullina ja/tai fyysisinä sanomalehtinä. Voit tulla lukemaan ko. lehtiä pääkirjaston lehtilukusaliin ja etsiä tietoa tapahtumasta.
Helsingin Sanomia ei säilytetä Vaasassa mutta halutessasi voimme kaukolainata sinulle vuoden 1957 Hesaria mikrofilmirullina.
Verkon kautta asiasta löytyi vielä Herald Journalin artikkeli
http://news.google.com/newspapers?nid=1876&dat=19570505&id=tGosAAAAIBAJ…
Leo Tolstoin novellissa Vanha ruuna : Hevosen tarina (1886) "päähenkilö" eli ruuna kertoo itsestään näin: "Sukutaulussa nimenäni on Musikka ensimmäinen, (---) mutta lisänimeni on Holstomer, palttinamittari." Ja juuri Holstomer-nimeä vanhasta ruunasta käytetään muuallakin novellissa.
Itseasiassa novellin alkukielinen nimikin on Holstomer (Холстомер - История лошади).
Novellin suomensi Juhani Konkka vuonna 1963 ja se on kokonaisuudessaan luettavissa Leo Tolstoin Valittujen kertomusten toisesta osasta.
https://finna.fi
http://ilibrary.ru/text/1008/index.html
Tolstoi, Leo: Valitut kertomukset II (WSOY, 1963)
Marcel Pagnolin teksteihin pohjautuvia dvd-elokuvia löytyy. Isäni kunnian päivä ja Äitini linna perustuvat Marcel Pagnolin omaelämäkerrallisen tekstiin. Hänen romaaneihinsa pohjaavat myös elokuvat Rakkauden lähde ja Katkeruuden lähde. Nämä löytyvät kirjastosta.
Länkä-sanan varsinainen merkitys on "käyrä, koukistunut", mutta kysymyksen kansanrunokatkelmassa ei ole kyse tästä. Loitsun "länkä" on alkusointua tavoitteleva tilapäismuodoste, joka merkitsee pilvenlonkaa: "-- nosta lonka luotehesta, länkä lännestä lähetä." (Kalevala, 45. runo, 324-5).
Lähteet:
Raimo Jussila, Kalevalan sanakirja
Aimo Turunen, Kalevalan sanat ja niiden taustat
En löytänyt kyseistä SK:n numeroa, mutta todennäköisesti tarinassa viitataan legendaan "Mike the headless chicken (Miracle Mike)" vuosilta 1945-1947. Kanaparan tarinasta on tullut paikallinen kuuluisuus:
http://www.miketheheadlesschicken.org/index.php
Todenperäisyydestä ei itselläni ole täyttä varmuutta, mutta todennäköisesti on asiassa käynyt niin, että kaulan katkaisu on ollut sen verran epätäydellinen, että jonkinlaiset elintoiminnot ovat säilyneet mainitun ajan vaikka suuri osa päästä on irronnutkin.
Sketsejä eri aiheista on esimerkiksi seuraavissa Kirsti Koivulan kirjoissa: Hulvatonta hupailua (1996), Hääleikkien helmiä (2002), Ilmaisun iloa (2002) ja Iloista irrottelua (1998). Noin 25 vuotta sitten esitetystä televisiosarjasta Parempi myöhään on koottu myös samanniminen kirja, jossa on Seppo Ahdin ja Neil Hardwickin sketsejä. Joitakin sketsejä on myös kahdessa seuraavassa kirjassa: Helminen, Jussi: Näyttämölle!: ilmaisutaidon harjoituskirja (1989) ja Manninen, Kirsti: Ihanat iltamat: iltamatiedon käsikirja iltahuvien ystäville (1984).
Elonet.fi-tietokannassa on yksityiskohtaiset tiedot Pekka Parikan ohjaamasta Talvisota-elokuvasta (1989). Musiikista vastannut Juha Tikka sai vuonna 1990 Jussi-palkinnon parhaasta elokuvamusiikista.
Musiikkia on elokuvassa katkelmina: Elonetin listauksen mukaan erilaisia musiikkiteoksia elokuvassa on vain noin 15 minuutin verran. Teemat kylläkin toistuvat elokuvan eri kohdissa.
Soundtrackia Talvisodasta ei ole julkaistu, mutta Tikan säveltämästä alkumusiikista Jarmo Saari Filmtet -teki oman versionsa albumillaan Filmtet - A Tribute To Finnish Cinema (2001). Siinä se on nimellä Sota ja rauha.
Tikka sävelsi elokuvan alku- ja loppumusiikin. Myös Jukka Haaviston säveltämä Luutnantti Haaviston teema lienee tehty tätä elokuvaa varten. Muuten...
Tekstejä siteerataan yleensä niiden alkuperäisessä muodossa, joten kääntäminen ei ehkä ole hyvä idea. Tämä lause ei ole peräisin Aristoteleen omista teksteistä, vaan Diogenes Laertioksen kuuluisien filosofien elämäkerroista, kirja 5, 20. Diogeneen tekstissä lause kuuluu näin Aristoteleeltä kysyttäessä mitä on olla ystävä/mikä on ystävä= τί ἐστι φίλος, hän vastasi yksi mieli joka elää kahdessa ruumiissa= μία ψυχὴ δύο σώμασιν ἐνοικοῦσα. Teos löytyy alkuperäiskielellä verkosta Bibliotheca Augustanasta, https://www.hs-augsburg.de/~harsch/graeca/Chronologia/S_post03/DiogenesLaertius/dio_ph05.html
Sana ystävyys perusmuodossa on φιλία.
Tuohon, miten hyvin nykykreikan taitaja kykenee lukemaan Aristotelesta tai Homerosta...
Aiheesta löytyi muutamia lehtiartikkeleja.
Keskisuomalaisen jutussa 21.7.2012 todetaan, että Poliisiammattikorkeakoulun keräämien tietojen mukaan Suomessa tehtiin pankkiryöstöistä poliisille kuusi rikosilmoitusta vuosina 2006-2011. Vuosina 2006, 2007 ja 2011 ei tehty yhtään ilmoitusta. Arvokuljetusryöstöjäkin on Suomessa tehty vain muutama. Pahimpaan aikaan 1990-luvun alussa ryöstöjä tehtiin noin sata vuodessa. Euroon siirtyminen ei lisännyt pankkiryöstöjen määrää Suomessa. Pankkiryöstöjen vähenemiseen vaikuttaa se, että pankkikonttoreissa pyörii nyt aiempaa vähemmän käteistä. Asiaan vaikuttaa myös turvatekniikan ja valvontajärjestelmien kehittyminen, henkilöstön kouluttaminen ja aikaviivelukitusten käyttöönotto. Kiinnijäämisriski on...
Mietettä "Istuen saatu ajatus ei ole minkään arvoinen" en sanatarkasti onnistunut Nietzschen teoksista löytämään. Kaksi samanhenkistä ajatelmaa kuitenkin löysin, joihin kysymyksen aforismin voisi ajatella perustuvan. Nämä katkelmat selventävät myös, mihin Nietzsche perustaa näkemyksensä istumalla saatujen ajatusten arvottomuudesta: henki on yhteydessä ruumiiseen, ja aktiivinen henki edellyttää aktiivista ruumista.
Kirjassaan Ecce homo Nietzsche kirjoittaa: "Istua niin vähän kuin mahdollista; ja uskoa vain sellaisiin ajatuksiin, jotka ovat syntyneet ulkosalla vapaassa liikkeessä - silloin kun lihaksetkin viettävät juhlaa. -- Sitkeät istumalihakset - olen sanonut tämän aiemminkin - suoranainen synti pyhää henkeä vastaan." Tässä sitaatissa...
Hei,
Sumalaisen arjen historian mukaan (osa 1 Savupirttien Suomi) savupirtit saivat alkunsa varhaisella keskiajalla, mutta vielä 1900-luvun alkupuolella niitä tapasi yleisesti Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla (Tästä myös: Suomalainen Kuvalehti 14.1.1928, löytyy netistä Kansallliskirjaston digitoiduista lehdistä). 1895 oli savupirttien osuus enää 3,7%, mutta esim. Pohjois-Savossa vielä neljännes asumuksista oli tällaisia. Viimeiset savupirtit liene olleet käytössä 1950-luvulla.
Uloslämpiävä uuni saapui Suomeen 1500-luvulla, mutta yleistyi siis eri alueilla eri vauhtia. Lounais- ja Länsi-Suomesta savupirtit väistyivät savijohdollisten uunien yleistyttyä 1600-luvulta alkaen. Itä-Suomessa tämä tapahtui hitaammin. Merkittävämmin...
Vastauksessa käytetty ilmaisu "hengellinen kieli" ei tarkoita jossakin puhuttua kieltä vaan lähinnä "kielenkäyttöä". Esim. vanha virsi (VK n:o 619) alkaa sanoin: "Eijaa! Jo laulaa sielu kiitostansa". Tämä huudahdus on esiintynyt kirkkolauluissa ja virsissä keskiajalta saakka. Viittaus Eino Leinoon on siis eri asia.
Helsingin Sanomien arkistosta löytyi tämä tieto:
"Ensimmäinen Karin piirros julkaistiin lehden pääkirjoitussivulla vuoden 1950 viimeisenä päivänä ja viimeinen juhannuksena 1991."
(HS 25.5.2003)
Olisiko etsimäsi Scoular Andersonin piilokuvakirja nimeltään Pulmallinen päivä (ilmestynyt suomeksi 1994)? Kirja on Jyväskylän kirjaston kokoelmissa, kirjastoautossa:
http://jkl226.jkl.fi/Aalto?formid=find2
Täsmällisiä numerotietoja lentoliikenteelle varatuista pysäköintipaikoista tuskin on olemassa, mutta jos otetaan huomioon se, että 11. syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen Yhdysvalloissa onnistuttiin tyhjentämään ilmatila lentokoneista hyvin lyhyellä varoitusajalla, voitaneen varovaisesti päätellä, että tilaa kentillä on ollut riittämiin. Vastaavasti huhtikuussa 2010 Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkauksessa ilmakehään levinnyt tuhkapilvi aiheutti lähes koko Euroopan lentoliikenteen tilapäisen pysäyttämisen eikä lentokoneiden pysäköintipaikkojen riittämättömyys tullut esille tämänkään tapauksen uutisoinnissa. Olisin siis taipuvainen pitämään kysymyksessä esitettyä väitettä pelkkänä urbaanilegendana.
Jaakko Hämeen-Anttila on koonnut ja suomentanut Rumin runoja teokseensa Rakkaus on musta leijona (Basam Books 2002). Runot on pääosin kerätty B. Furuzanfarin kymmenosaisesta laitoksesta, ja teoksessa esiintyvät runot on listattu kirjan loppuun Furuzanfarin numeroinnin mukaan.
Valitettavasti kysymäsi runo (the Torrent Leaves, numero 2873) ei ole näiden Hämeen-Anttilan suomentamien runojen joukossa.
Rumista kiinnostuneelle voisi hyödyllistä ja mukavaa luettavaa olla myös esim. Ruokopillin tarinoita : Kertomuksia Dzalaladdin Rumin Masnavista / persiasta suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila.
