Katu on todellakin saanut nimensä lähellä sijainneesta lastenkodista. Kyseessä oli Helsingin rouvasväenyhdistyksen 1860-luvulla rakennuttama lastenkoti. Kadun nimi on ollut käytössä jo 1880-luvulla ja viralliseksi se vahvistettiin v. 1909. Rakennus toimi myöhemmin kansakouluna ja se purettiin 1970-luvun alussa uusien liikennejärjestelyjen tieltä.
Lähteet:
Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 24. Helsinki 1970.
Kaija Ollila ja Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun – Helsingin vanhoja kortteleita. Helsingin Sanomat 1975. (s.194)
Vesimyllyjä on olemassa useitä eri tyyppejä: jalkamyllyjä, ratasmyllyjä ja turbiinimyllyjä. Hyvä tietolähde näiden toiminnasta ja rakenteesta on verkosta löytyvä Lauri Leppäsen rakennusrestauroinnin opinnäytetyö Snickarsin vesimylly : dokumentointi ja historiaa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32831/leppanen_lauri.pdf?…). Yleisemmän historiatiedon lisäksi siinä dokumentoidaan sanoin, valokuvin ja pohjapiirroksin Vähäkyrön Merikaarrossa sijaitseva Snickarsin mylly.
Jari J. Tuomiston historiablogissa esitellään vesimyllyjen toimintaa: https://tuomjari.wordpress.com/2016/05/21/harkinhierin-ja-jalka-myllyt/.
Kirjallisuuden puolelta kiinnostava teos lienee Teppo Korhosen Vesimyllyt : historia, rakenne, käyttö ja kunnostus...
Kirjoista ei löytynyt tarinaa Bloody Marystä tai verisestä Marista. Wikipediassa on artikkeli aiheesta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Bloody_Mary_(tarina)
Urbaanilegendoja, nykytarinoita sekä kummitusjuttuja löytyy mm. kirjoista Apua!Maksa ryömii, Varastettu isoäiti, Kuollut kulkee, Karmivia tarinoita, Kuolleet eivät kurkistele. Kirjoja on lainattavissa Satakirjastoista.
Ylellä tällä hetkellä esitettävän televisiosarjan Syke on tuottanut Yellow Film & TV. Tuotantoyhtiöstä kerrottiin, että sarjan kuudennessa osassa kuultavan laulun "Täällä Pohjantähden alla" sarjan kuudennessa osassa laulaa Vaula Korhonen.
Lähde:
Yellow Film & TV
www.yellowfilm.fi
Hei,Hieman hankala on tietoa kaivaa.Rakennettu 1941. Siitä ja entisistä nimistä tietoa löytyy: https://www.balticshipping.com/vessel/imo/5116127Rakentaja Kristianands mekaniske verksted. Tämän tiedon mukaan rakennusaika maaliskuussa 1941. https://no.wikipedia.org/wiki/Kristiansands_mekaniske_verkstedTällä sivustolla on tieto, että laiva olisi ollut saksalaisten käytössä nimellä M/S Nixe. "Originally contracted by Skips-A/S Bergen-Hordaland Fjordbuss (F. Kühle), Bergen as "sea bus" Fjordbussen but seized by the Germans upon delivery and used as transport Nixe in Oslofjord for the duration of the war." http://www.warsailors.com/homefleet/shipsn.html#nixeVahvistusta tuolle Normandian maihinnousu -tarinalle emme ainakaan toistaiseksi ole...
Pentti Lempiäisen teoksen Nimipäivättömien nimipäiväkirja mukaan voit juhlia nimipäivääsi heinäkuun yhdeksäntenä päivänä yhdessä Nannan, Nannyn ja Nannin kanssa. Siinä kerrotaan myös teidän kaikkien nimen alkuperästä. Kustaa Vilkunan kirja Etunimet vahvistaa päivämäärän, vaikka siinä on käytetty nimesi tavallisempaa kirjoitustapaa Nanna.
Hesarin arkistoa penkomalla löytyi parikin viittausta kirjastokortin ikää pidentävään vaikutukseen.
Ruotsalaisesta tutkimuksesta kerrottiin Helsingin Sanomissa neljä vuotta sitten:
"Kirjastokortin ja terveyden välinen yhteys oivallettiin ensi kerran Ruotsissa. Sikäläisessä kyselytutkimuksessa kartoitettiin kaikki perinteiset sydäntä uhkaavat vaarat, kuten tupakka, kolesteroli ja verenpaine.
Samalla kysyttiin kaikenlaista muutakin, ja tulos yllätti: oikeaoppisia elämäntapoja, hölkkää ja rasvoja suurempi merkitys oli sillä, omistiko kirjastokortin vai ei. Kortilla oli siis erittäin vahva sydäntä suojaava vaikutus.
Tulosta on selitetty sillä, että kirjastokortin hankkiminen on merkki tiedonjanosta ja aktiivisuudesta. Muun muassa nämä...
Lissabon, portugaliksi Lisboa, on varsin vanha kaupunki. Täällä on sijainnut karthagolainen satamakaupunki. Yleisesti esitetään, että kaupungin nimikin, Alis Ubbo, on perua tältä ajalta, karthagolaista alkuperää ja että se merkitsisi 'turvallinen satama'. On myös esitetty, että nimi olisi alueella puhuttua, kadonnutta tartessoksen kieltä. Rooman valtakunnan aikana nimi on muuntunut muotoon Olis(s)ipo tai Olisipo Felicitas Iulia (Plin. Nat 4,117) ja sitten vuosien saatossa portugalin Lisboa-muotoon. Der kleine Pauly : Lexikon der Antike, osa 4https://maijastinakahlos.net/lusitanialaiset-paivakirjat-osa-5/https://ulisses.ulisboa.pt/info/lisboahttps://www.wisdomlib.org/names/lisboahttps://www.quora.com/What-is-the-origin-of-the-name-...
Tekijänoikeuslaki ei tunne lautapelejä erityisenä suojan kohteina, vaan ne on tulkittava kuuluviksi muihin teoslajeihin. Osa perinteisistä lautapeleistä on tekijänoikeudellisesti vapaita joka tapauksessa, eikä niiden - kuten tammen, shakin tai vastaavien - kohdalla tarvitse asiaa sen kummemmin pohtia.
Uudempien lautapelien, joilla voidaan osoittaa olevan tunnistettu tekijä, voidaan kohtuudella olettaa saavan suojaa kuten kirjalliset teokset, koska peleihin normaalisti liittyy säännöt selittävä tekstiosio, joka normaalisti ylittänee teoskynnyksen, ellei kyseessä ole vain versio jostain perinteisestä pelistä.
Jos lautapeli tulkitaan suojatuksia kirjallisen teoksen tavoin, sen lainaamiseen kirjaston kautta ei tarvita erillistä lupaa, kunhan...
Yleisradion sivuston mukaan hautausmaan ulkopuolelle sirotellulle vainajalle saa pystyttää muistomerkin AVI:n luvalla.
https://yle.fi/uutiset/3-10013133
Aluehallintoviraston sivusto hautaustoimesta https://www.avi.fi/web/avi/vainajan-tuhka
Kaarinan alueen paikannimissä on pyritty tuomaan esille alueen historiaa. Nimiksi on pyritty saamaan tunnettuja ja arvokkaita nimiä, erityisesti juuri kylän- ja talonnimiä sekä huomattavien luonnonpaikkojen nimiä. Kultanummi on näistä kumpaakin, sillä Kultanummi oli alun perin peltoaukeama Kauselassa sijainneella Isotalo-nimisellä tilalla, mutta Kauselasta löytyi myös samanniminen asuintila. Kultanummi löytyy jo vuoden 1702 kartoista eli kohtalaisen vanhasta paikannimestä on kyse.
Lähteet:
Aalto, Anja (toim.) 2006. Nummesta Kaarinaksi. Paikannimien historiaa. Kaarina seura ry.
Lisätietoja:
Oja, Aulis 1946. Kaarinan pitäjän historia osa I. Kaarinan historiatoimikunta.
Sana onko koostuu itse asiassa kahdesta osasta: olla-verbistä ja liitepartikkelista -ko. Onko voi esiintyä kyllä aivan neutraaleissa kysymyksissä (esimerkiksi Onko Pekka kotona?), joissa ei kyseenalaisteta mitään. Vastauksena johonkin väittämään se voi toki ilmaista yllättyneisyyttä tai kyseenalaistusta, jälkimmäistä etenkin vielä -han-liitepartikkelin kanssa (esim. – Oslo on Ruotsin pääkaupunki. – Onkohan todella niin?). Täsmällinen merkitys kuitenkin riippuu asiayhteydestä ja jopa äänenpainosta, jolla se lausutaan.
Liitepartikkeleista löytyy tietoa esimerkiksi Isosta suomen kieliopista osoitteesta http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=126, Kielitoimiston ohjepankista osoitteesta http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/...
Tällä toivomallasi aikataululla en ehdi asiaa paljon tutkia, mutta tuossa alla on muutama uudehko suomalainen kirja, joissa motivaatio näkyy jollakin tavalla päähenkilöiden toiminnassa.Miika Nousiainen: Ratakierros, 2024. Päähenkilö motivoi itseään urheilemaan ja pärjäämään juoksukisoissa.Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa, 2024. Päähenkilö motivoituu uskostaan ja siitä, että uskoo toimivansa oikein.Iida Turpeinen: Elolliset, 2023. Tiedonjano ja uuden löytäminen/oppiminen ovat tässä kirjassa yhden henkilön motivaation lähteet.Camilla Nissinen: Meitä vastaan rikkoneet, 2022. Motivaattoreina toimivat ensin uskonto, sitten sairaus, lopulta halu voida paremmin.
Laulun nimi on Muuttolinnut syksyllä. Se on sävelletty ainakin kahdesti.
J. N. Vainion säveltämänä ja Aliina Pennasen sanoittamana laulu löytyy kirjoista Lauluja pienokaisille: kotien ja alkeiskoulujen tarpeeksi (Valistus, 1921) ja Mitä me laulaisimme?: alakansakoulun laulukirja (WSOY, 1927).
Kirjassa Pienten lauluja (WSOY, 1958, useita painoksia, 5. p. 2002) laulun on säveltänyt Lauri Parviainen, sanoittajaa ei ole mainittu. Sanat ovat muuten samat kuin kahdessa muussakin nuotissa, mutta laulu alkaa näin: Linnut jo lentävät parittain.
Nuotissa Pienten lauluja (WSOY, 1958), josta on julkaistu uudempiakin painoksia, on Lauri Parviaisen sävelmä, mutta sanojen tekijää ei ole mainittu. Sanat ovat muuten samanlaiset kuin kahdessa muussakin...
Lilli Korpiola, Lähi-Idän median asiantuntija, on kirjoittanut yhdessä Hanna Nikkasen kanssa kirjan Arabikevät (Avain, 2012), joka on Tieto-Finlandia –ehdokkaana.
Internet-hakujen tuloksena löytyi viite Lähi-Idän problematiikkaa käsittelevästä englanninkielisestä kirjasta, joka saattaa olla mainisemasi Korpiolan suosittelema teos.
Kirjan kirjoittaja on James Barr ja kirjan nimi A Line in the Sand: Britain, France and the Struggle That Shaped the Middle East, Simon & Schuster, 2012.
Saman kirjan on kustantanut myös W. W. Norton, 2012, nimellä Line in the Sand: The Anglo-French Struggle for the Middle East, 1914-1948.
Suomen kirjastoista kirja ei ole saatavilla.
Kirjan ensimmäinen luku on luettavissa kirjailijan kotisivuilla...
Kannattanee tutkia etymologisia sanakirjoja. Esim. kirjassa Hoad: The concise Oxford dictionary of English etymology kerrotaan discuss -sanan johtuvan latinan sanasta discutere, jolle kirjassa annetaan merkitykset "dash to pieces, disperse".
Hei! Nämä virkkeet ovat myös tässä saksankiel. pokkarissa s. 128. Englannista saksaksi kääntänyt Fr. von Wurzian.
"Ich kan nicht arbeiten, wenn mir nicht sehr, sehr warm ist. Aber Sven Hjerson hackt allmorgendlich das Eis in seiner Wanne auf."
Onko tässä yhteydessä yleensä todella puhuttu pelkistä 'siirtolaisista', useimmin kai 'siirtoväestä' tai ainakin 'karjalaisista siirtolaisista' (joka kyllä on voinut "seuraavassa lauseessa" lyhentyä 'siirtolaisiksi')?
Sanaa 'pakolainen' oli meillä ennen toista maailmansotaa käytetty lähinnä Venäjältä vallankumousvuosina Suomeen hakeutuneista.
Ymmärtääkseni karjalaiset eivät siksi itse oikein pitäneet nimityksestä 'pakolainen', koska siihen katsottiin liittyvän jonkinlaisen ajatuksen pakenemisesta vieraaseen valtioon. Evakuoidut tunsivat tarvetta korostaa, että he olivat suomalaisia siinä kuin tynkä-Suomenkin väki.
Jos lukee vuosien 1939-1940 virallista aineistoa (eli Suomen asetuskokoelmassa julkaistuja lakeja, asetuksia ja...
Leppoisan tutkijakolmikon pariisilaiskommuuni löytyy kahdesta ranskalaisen Fred Vargasin (oikealta nimeltään Frédérique Audoin-Roizeau) dekkarista: Pystyyn, kuolleet! ja Ei takkaa, ei tupaa.
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_5793
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_8018
