Vesimyllyjä on olemassa useitä eri tyyppejä: jalkamyllyjä, ratasmyllyjä ja turbiinimyllyjä. Hyvä tietolähde näiden toiminnasta ja rakenteesta on verkosta löytyvä Lauri Leppäsen rakennusrestauroinnin opinnäytetyö Snickarsin vesimylly : dokumentointi ja historiaa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32831/leppanen_lauri.pdf?…). Yleisemmän historiatiedon lisäksi siinä dokumentoidaan sanoin, valokuvin ja pohjapiirroksin Vähäkyrön Merikaarrossa sijaitseva Snickarsin mylly.
Jari J. Tuomiston historiablogissa esitellään vesimyllyjen toimintaa: https://tuomjari.wordpress.com/2016/05/21/harkinhierin-ja-jalka-myllyt/.
Kirjallisuuden puolelta kiinnostava teos lienee Teppo Korhosen Vesimyllyt : historia, rakenne, käyttö ja kunnostus...
Hei
Kustantajan antama luokittelu on ehdotus. Kirjastojen luokittelijat katsovat kirjan sisältöä ja päättävät sitten mihin luokkaan kyseinen kirja loppujen lopuksi menee. Kustantajan luokittelu on harkinnassa, mutta ei ole epätavallista, että kirjasto valitsee toisen luokan. Varsinkin tällaisissa tapauksissa.
Tässä kirjassa kustantajan ehdotus on, että kirja on romaani, eli fiktiota. Kirjaston luokitteilja on huomannut, että kirja sisältää faktaa ja sen takia se on tietokirja. Kyseinen kirja on tenniksenpelaajan muistelma. Tämä takia kirja on monessa Suomen kirjastossa laitettu tenniksen tietokirjoihin.
Kustantaja on ehkä luokitellut kirjan romaaniksi sen takia, että se myy paremmin kuin tietokirjallisuus. He ovat...
Tässä kollegojeni ehdotuksia. Ensimmäiset ovat kuvakirjoja, alempana ensin lastenkirjoja, ja sitten nuortenkirjoja. Anja Snellmanin kirja on aikuisten kirja.
Gillian Shields, Kaunis pikkuveli
- Kuvakirja Siirin erilaisesta pikkuveljestä
Stora boken om Bill & Bolla : ... han så klok och hon en stolla / Gunilla Bergström
- Kuvakirja Billistä ja pikkusiskosta
Jacqueline Wilson, Yökylässä
- Daisylla on ongelma. Hän kyllä haluaisi järjestää yövierailun bestiksilleen, mutta ei ole kertonut toisille vammaisesta sisarestaan. Miten puhua muille erilaisuudesta?
Aira Savisaari, Kissa jolle arki ei riitä
- Kissa, jonka perheessä on monenlaisia jäseniä
Mark Haddon, Yöllisen koiran merkillinen tapaus
- Kirja...
Intialaisesta pukeutumisesta ei näyttäisi olevan varsinaisia kirjoja. Internet on tässä asiassa paras lähde. Laitan tähän muutamien englanninkielisien Internet-sivujen osoitteita. Sari ei ole puku vaan kangas, joka kiedotaan tietyllä tavalla, joten varsinaisia kaavoja ei ole. Ohjeita kankaan kietomiseen sen sijaan löytyy.
Kannattaa vierailla jos mahdollista esim. Intian Basaari -myymälöissä, joita on ainakin suurimmissa kaupungeissa esim. Kuopiossa, Oulussa ja Helsingissä (asematunneli).
ohjeita sarin käyttämiseen & kuvia
http://www.indianselections.com/category/general.howtowearasari
tietoa intialaisesta pukeutumisesta
http://www.devi.net/saribook.html
kuvia sareista
http://www.sarimagic.com/textiles/Sarees/ (hyvä!)
http://www....
Mirkka Rekola: Päivää loistavampi. Helvi Juvonen: Kuningas Kultatakki sisältyy teokseen Suomalaisia kirjailijoita: kirjailijat kirjailijoista, toim. Mirjam Polkunen ja Auli Viikari. Tammi, 1982.
Autonomian aikaan Siperiaan karkotetuista suomalaisista löytyy edelleen pdf-muotoinen lista netistä. Linkki Listaan
Nettiarkistosta löytyy myös Alpo Juntusen tutkimus SUOMALAISTEN KARKOTTAMINEN SIPERIAAN AUTONOMIAN AIKANA JA KARKOTETUT SIPERIASSA 1983. Linkki tutkimukseen
Venäläisillä/neuvostoliittolaisilla on teos, joka vastaa monella tavoin ”Tuntematonta sotilasta”. Se on Aleksandr Tvardovskin kertova runoelma ”Vasili Tjorkin – kirja sotilaasta”. Runoelmassa yhdistyvät sodan realistinen kuvaus ja huumori. Päähenkilö, Vasili Tjorkin, on tavallinen rivisotilas, joka edustaa aitovenäläistä kansanluonnetta.
”Handbook of Russian literature”, ed. Victor Terras, kuvaa ”Vasili Tjorkinia” seuraavasti: ”Toisen maailmansodan aikana Tvardoski julkaisi … laajan suosion saaneen kertovan runoelmansa ’Vasili Tjorkin’ (1942-5). Runoelma antoi venäläisille kansanomaisen sankarin, jota he saattoivat rakastaa, ja jonka kanssa he saattoivat helposti samaistaa itsensä”. Neuvostokriitikko Juri Andrejev kirjoittaa: ”...
On kyllä olemassa Hanhiemon iloinen lipas, Hanhiemon runoja ja Hanhiemon satuaarre (vielä muitakin versioita löytyy).
Niistä missään ei kuitenkaan ole Jörö-Jukkaa tai Peukalonimijän tarinaa. Jörö-Jukka löytyy Aale Tynnin Kultaisista aapissaduista vuodelta 1959.
Sekä Jörö-Jukka että Peukalonimijän tarina ovat Hoffmannin teoksessa Jörö-Jukka, eli, Hupaisia tarinoita ja lystikkäitä kuvia.Kirjassa on myös runo Velli-Vilhon tarina, jossa syömätön lapsi lopulta "vaipui kuolemaan".
Runot ovat hyvinkin raakoja.
Olisitko mahdollisesti lukenut tätä Jörö-Jukkaa?
Kyseinen säe on Lauri viidan runosta "Onni", joka löytyy mm. teoksesta Lauri Viita: Kootut runot. 3.p., WSOY, 1975. Teoksen viimeinen runokokoelma on nimeltään "Viimeinen sikermä" ja se sisältää runon "Onni"(1965). "Onnissa" on 8 osaa ja osa 5 alkaa: "Läikähti lämmin lämmintä vasten..."
Myöhästymismaksu on Vaski-kirjastoissa 30 senttiä/laina/päivä ja enintään 9 €/laina.
Lasten- ja nuorten aineistosta ei peritä näitä päivittäisiä myöhästymismaksuja.
Kun lainaamasi aineisto on myöhässä viikon eli 7 vuorokautta, kirjasto lähettää siitä ensimmäisen muistutuksen.
Jos lainaamasi aineisto on myöhässä kolme viikkoa eli 21 vuorokautta, kirjasto lähettää siitä toisen muistutuksen.
Maksu ensimmäisestä muistutuksesta on 1,5 € ja toisesta muistutuksesta 3 €.
Jos et vieläkään palauta lainaasi, siitä lähetetään lasku. Laskutustavat ja -maksut vaihtelevat eri Vaski-kirjastoissa ja niistä kannattaa kysyä suoraan omasta kirjastosta.
Maksuja voi saada anteeksi hyvästä syystä, esimerkiksi lääkärintodistuksella tai näin...
Vanha Kalevalassa on 32 ja Uudessa Kalevalassa 50 runoa. Vuonna 1981 julkaistu Kalevalassa, jonka esi- ja selkänimekkeenä on tosiaan Juhla-Kalevala ja Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-taide, on 50 runoa. Sen teksti on siis Uudesta Kalevalasta. Akseli Gallen-Kallelan maalaukset ja tieto niiden synnystä ovat merkittävä osa teosta.
Suolaa ei ole keksitty, mutta sen käyttö kylläkin. Ruokasuola (Natriumkloridi) on kemiallinen yhdiste, jota esiintyy luonnossa. Suola on kuitenkin ollut merkittävä osa ihmiskunnan historiaa viimeistään siitä alkaen, kun muinaiset egyptiläiset ja kiinalaiset keksivät yli 4 000 vuotta sitten käyttää hyväkseen suolaa ruoan säilöntään 1).1)Historia: Suomi ja maailma historian valokeilassa, 2013, nro 1. Kun suola pyöritti maailmaa, s. 14–21.-https://www.saltlife.fi/page/8/suolan-historia
Yleisradion äänilevystön Fono-tietokannan mukaan (http://www.fono.fi/) levyn nimi on Hämähämähäkki (1968) ja sillä on mm. Tarja Ponsiluoman esittämä laulu Laulu laineilla. Levyä ei näytä maakuntakirjastojen Frank-tietokannan (http://monihaku.kirjastot.fi/) eikä yliopistojen kirjastojen Linda-tietokannan (https://finna.fi mukaan olevan enää kirjastojen kokoelmissa.
Yleisradion toimittaja Aune Haarla on sanoittanut Metsäkukkia-valssin (silloin tosin Aune Ala-Tuuhonen -nimisenä). Valssi (ei siis tango) on alunperin kansansävelmä, ja sen ovat esittäneet ja levyttäneet useat laulajat, tunnetuimpana varmaankin Olavi Virta. Olavi Virran esityksen voi kuunnella vaikkapa Youtube-versiona:
http://www.youtube.com/watch?v=OwagHwI0jJo
Aune Haarlan sanoituksia ei ole painettu kirjaksi, mutta nuottikokoelmasta "Suomipopin helmiä 10: Rakkauslauluja romanssista kolmeen pieneen sanaan" löytyvät mm. Metsäkukkia-kappaleen sanat. Kokoelma löytyy Helmet-kirjastoista:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2083698__Ssuomipopin%20hel…
Tietoa Aune Haarlasta löytyy esimerkiksi suomalaisen populaarimusiikin...
Saikan Manta -maalauksesta on kuva ainakin kirjassa Kansallispuku (Leena Holst, 2011). Maalauksen on tehnyt Agathon Reinholm vuonna 1879. Tarkempaa aineistoa (sekä tekstiä että kuvia) Mouhijärven kansallispuvun jäljittämisestä on koottuna SKS:n kansanrunousarkistosta.
Suomi-neito on kulttuurihistoriallisesti ollut pikemminkin symboli eikä kukaan tietty hahmo tai henkilö. Suomi-neito on useimmiten kuvattu nuorena, kauniina ja vaaleahiuksisena naisena, joka on pukeutunut kansallispukuun tai neitseellisen valkeaan mekkoon. Näin ollen Saikan Manta on istunut tähän Suomi-neidon tyyppiin.
Historiantutkimuksen eräs perustavanlaatuisimmista kysymyksistä on ollut jo pitkään se, mitä tutkimuksen mahdollisuuksista puolueettomuuteen pitäisi ajatella. Keskustelun yhdessä ääripäässä ovat he, joiden mukaan historiantutkimus voi olla täysin puolueetonta, kun taas toisessa ääripäässä ovat he, joiden mukaan historiantutkimus on vääjäämättä puolueellista. Asiaa koskeviin erimielisyyksiin sisältyy kuitenkin paljon nyansseja, sillä "puolueellisuus" on käsitteenä monitulkintainen, ja puolueellisuuden voi ajatella vaikuttavan historiantutkimukseen monessa eri kohdassa. Tämän historiantutkimuksen teoreettisia lähtökohtia ja menetelmiä koskevan kysymyksen voi eräällä tavalla ajatella olevan perustavammanlaatuinen kuin historian lukemisen...
Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi? -kirjan mukaan Elmo on latinan rakastettava, italian kielen suojelija. Elmo on saksan kielessä Elmer-nimen puhuttelumuoto ja italiassa Helmutin tai Erasmuksen lyhenteen Ermon muunnos.
CD-äänikirjoja on jo saatavilla ihan kohtalaisesti, vaikka tietysti painettuihin kirjoihin verrattuna niitä on varsin vähän. Uusi kirjallisuus on myös suhteellisesti vahvemmin edustettuna kuin vanhat klassikot. Ei ole myöskään aina selvää, mikä kirja oikeastaan on klassikko ja mikä ei, mutta vastaan sen perusteella, mitä kirjoja pidän itse klassikkoina.
Kymmentä klassikkoa on aika mahdoton valita tietämättä, millaisia kirjoja haluatte kirjakerhossanne lukea. Laitan siksi pidemmän listan kirjoista, jotta voitte katsoa niistä mieleisimpiä. Täytyy todeta, että klassikot ovat väkisinkin tekijöiltään aika miesvaltaisia. Olen rajannut pois varsinaisen lastenkirjallisuuden sekä kuunnelmat, jotka on vain sovitettu alkuperäisestä teoksesta....
Song for a dark-haired woman on Seppo "Paroni" Paakkunaisen sävellys. Yleisradion kantanauhoilta löytyvä tallenne kappaleesta on sittemmin julkaistu CD-levyllä Radiojazzia. 1, 1969-1974 (Yleisradio, 1989). Sopraanosaksofonisolisti on Juhani Aaltonen. Säestyksestä vastaa Radion tanssiorkesteri Jukka Kortelaisen johdolla; sähköpianoa soittaa Matti Konttinen.http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?kappale=dark-haired&ID=1fed2ce4-5d73-4599-a18a-76e45e778542http://www.fono.fi/Dokumentti.aspx?id=1fed2ce4-5d73-4599-a18a-76e45e778542&culture=fi
