Kyllä varasto on edelleen varasto. Aineistohotelli puolestaan on termi, joka liittyy Helsingin kaupunginkirjastossa toukokuussa aloitettuun aineiston kellutukseen. Kun kirjastoaineistoilla ei enää ole erillistä omistajakirjastoa, niteet sijoitetaan eri kirjastoihin kulloisenkin tarpeen mukaan. Älykäs kellutusjärjestelmä ohjaa jokaisen niteen aina sellaiseen kirjastoon, jossa juuri sillä hetkellä on kysyntää sen tyyppiselle aineistolle. Jos kuitenkin jollakin hetkellä tiettyjä aineistoja ei paljonkaan kysytä missään kirjastossa - esimerkiksi kesäaikaan joulukirjoja tai tenttikauden päätyttyä oppikirjoja - ne ohjautuvat väliaikaisesti aineistohotellliin odottamaan, että kirjastoissa taas on kysyntää niille. Aineistohotelli on...
Jos kirjoja ei voi viedä kierrätykseen tai antikvariaattiin, ne pitää lajitella sekajätteeseen.
Kirjat eivät valitettavasti tällä hetkellä kelpaa paperinkeräykseen edes kansien poiston jälkeen, sillä sivut pysyvät tiiviinä kokonaisuutena eivätkä ne hajoa käsittelyprosessissa riittävän nopeasti.
https://www.hsy.fi/jatteet-ja-kierratys/jateopas/jatteet/kirja/
Milläs minä pääsen taivaaseen (trad.sovitus: Marko Mäkinen)
1. Milläs minä pääsen taivaaseen? Pyörälläkö vinhasti polkien? Autollako ajan vaiko raketilla meen? Milläs minä pääsen taivaaseen?
2. Lentokone tässäkö tarpeen on? Laivako se viepi yli aallokon? Hevosetko hankin minä rattaineen? Milläs minä pääsen taivaaseen?
3. Syntini kun hylkään ja tunnustan silloin minä taivaan jo omistan! Uskomalla Herraan Jeesukseen pääsen minä varmasti taivaaseen!
ainakin moniviestimessä Pieni suuri seikkailu : isä suojaa (1997)
terveisin Virpi Silvonen / Lappeenrannan maakuntakirjasto
”Fatta” on tosiaan Stadin slangia. Kaarina Karttusen ”Nykyslangin sanakirja” (WSOY, 1980) yhdistää sen ruotsin kielen sanaan ”fattig” (’köyhä’, ’vaivainen’). Heikki Paunosen slangisanakirja ”Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii” (WSOY, 2005) paljastaa, että ”fatta” on itse asiassa esiintynyt Stadin slangissa jo 1910-luvulta alkaen, jolloin se on viitannut köyhäintaloon tai köyhäinhoitolaitokseen ennen modernia sosiaalitoimistoa, johon sillä lienee viitattu 1980-luvulla.
”Fatta” on siis epäilemättä kotiutunut Helsinkiin ruotsin kielen kautta. Vanhaan slangiin omaksuttiin paljon sanoja ruotsin kielestä, joka oli Helsingissä aikoinaan paljon vahvempi kieli kuin nykyään. Osoitteesta http://kaino.kotus.fi/fo/?p=main löytyvä ”Ordbok över Finlands...
Yleensä linnut lentävätä suhteellisen matalalla eli alle 150 metrin korkeudessa. Muuttomatkoilla linnut lentävät paljon korkeammalla. On oletettu, että linnut pyrkivät korkealle välttääkseen nestehukkaa. Matalissa ja lämpimissä ilmakerroksissa lintu tarvitsee enemmän nestettä estääkseen elimistön kuivumisen. Pitkien matkojen muuttajat lentävät aluksi n. 1,5 korkeudessa, mutta kohottautuvat vähitellen jopa 6 kilometrin korkeuteen. Useat petolinnut, kuten korppikotkat, saattavat kohota metsästysmatkoillaan jopa 3 kilometrin korkeuteen.
Internetistä löytyi tietoja lintujen korkeusennätyksistä. Laulujoutsenten parvi havaittiin Pohjois-Irlannin yllä jopa 8,8 kilometrin korkeudessa. Havainnon tekijä oli suihkulentokoneen kuljettaja....
Kyllä, Tove Janssonin muumikirjat edustavat modernismia. Janssonin muumikirjat olivat ilmestyessään jotakin aivan uutta ja omaperäistä kotimaisen lastenkirjallisuuden kentällä. Suomeksihan ensimmäiset muumikirjat ilmestyivät vasta useita vuosia alkukielisen ruotsinkielisen painoksen jälkeen. (Muumipapan urotyötkin ilmestyi suomeksi vasta 1963, vaikka alkuteos oli ilmestynyt jo vuonna 1950.)
Suomenkielisessä lastenkirjallisuudessa oltiin siis askeleen jäljessä ruotsinkielisen lastenkirjallisuuden kehityksestä. Jos suomenkielisessä maailmassa Janssonin teokset edustivat jotakin uutta ja ihmeellistä, niin suomenruotsalaisissa kodeissa oli luettu jo useita vuosia aikaisemmin ruotsalaisen Astrid Lindgrenin modernia Peppi Pitkätossua.
Jansson...
Teoksessa Kodin uusi eläinkirja osassa Lemmikki- ja kotieläimet (1990) sanotaan näin:
"Laiduntavat naudat eivät pysty puremaan ruohoa poikki, koska niillä ei ole sopivia hampaita. Lehmällä on kahdeksan etuhammasta alaleuassa, mutta ei yhtään yläleuassa. Se syö ruohoa tarttumalla siihen karhealla kielellään ja nykimällä sitä poikki liikauttamalla päätään nopeasti. Se hienontaa ravinnon poskihampaillaan, joita on 12 kummassakin leuassa."
Siemenet tulisi varastoida kuivina viileässä paikassa. Useimpien lajien siementen itävyys pysyy hyvänä, vaikka niitä säilytetään yhden talven yli huoneenlämmössä. Parempi on kuitenkin pitää siemenpussit jääkaapissa muovirasiaan tai -pussiin pakattuina tai jopa pakastimessa. Kylmillään oleva mökki ei siis ole ollenkaan huono vaihtoehto siementen säilyttämiseen, mikäli alhaisen lämpötilan lisäksi pystyy takaamaan siemenille suojan mahdolliselta kosteudelta. Muuten itämiskyvyn säilyminen on lajikohtaista. Vihannesten siementen itämiskyky säilyy joitakin vuosia - esimerkiksi sellerillä, kaaleilla, kurkulla, maissilla, pinaatilla ja pavuilla 3-5 vuotta, sipulilla, palsternakalla, persiljalla ja mustajuurella 1-2 vuotta. Myös kukkien siemenet...
"Lähteä soitellen sotaan" tarkoittaa "lähteä huolettomasti ja suurin odotuksin johonkin vaativaan yritykseen", "ryhtyä johonkin suurin elein", "rumpua lyöden". Sananparsi on alkuaan Kalevalasta, kuudesneljättä (36.) runo: "Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, läksi soitellen sotahan, iloitellen tappelohon." Lähteet: 1. Nykysuomen sanakirja 3,
2. Suomen kielen perussanakirja, Kolmas osa, 3. Kalevala
Mielestäni Harry Potterit ovat 7-vuotiaalle sopivaa luettavaa silloin, kun niitä luetaan yhdessä vanhemman kanssa "ääneenluku"-kirjana. Kirjoissa on paljon jännittäviä kohtia, joiden vuoksi vasta n. 10-11 vuotiaat ovat valmiita lukemaan niitä yksin. Asiasta voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta näin ainakin minä olen kirjoja markkinoinut vanhemmille ja opetajille. Työskentelen Helsingin Viikin kirjastossa lastenkirjastovastaavana.
terv. Gunilla Nevalainen/Viikin kirjasto
Norsulla on ihan vain jalka.
"Norsun ruumista kannattavat pylväsmäiset raajat päättyvät tasapohjaisiin töppöjalkoihin, joissa on kaviokynnen peittämät varpaat. Jalkapohjaa suojaa paksu ja kovaksi känsöittynyt ihokerros, jonka sisällä on pehmeä ja kimmoinen, ihmisen kantapään pehmustetta muistuttava rasvatyyny."
Lähde:
Nisäkkäät. 2 (Weilin + Göös, 1999)
Myrskyluodon Maija (Stormskärs Maja) on Lasse Mårtensonin säveltämä. Alkuperäiset sanat ovat ruotsinkieliset ja niiden tekijä on Benedict Zilliacus. Suomeksi sanat on kääntänyt Jukka Virtanen. Tämä selviää esim. Viola-kansallisdiskografiasta,
https://kansalliskirjasto.finna.fi/kansalliskirjastofikka/Record/fikka…
Vemmel (genetiivi vempelen) ja vempele (genetiivi vempeleen) ja muut myös eri murteissa ja suomen sukulaiskielissä esiintyvät samakantaiset sanat tarkoittavat Suomen kielen etymologisen sanakirjan mukaan mm. seuraavia asioita:
Kaareksi taivutettu tai taipunut puu; valjasluokki; kaari (etenkin puusta, oksasta tms. luokin tai vanteen muotoon taivutettu), esim. lapsen kehdon yllä, veneen, kelkan, ahkion kaarena, rysän tai lipon (suu)vanteena, tynnyrin vanteena; vitsalenkki, vaula, suksisauvan sompa, somman tapainen suokenkä; päreestä kudottu pyöreä lasten lelu; rautapyydyksen sanka eli leuka; oksavarsta (tuoreesta puusta tehty); viulun tai jouhikanteleen jousi; jäykkä, kovetettu hame; vääntynyt, huonokuntoinen, kömpelö tai joutava esine (esim...
Hyväkuntoisen markan arvo on 5 euroa. Kolikko ei ole täyttä hopeaa, vaan seos on 35% hopeaa, 57% kuparia ja 8% sinkkiä sisältävää ns. billonia. Lähteet: Tuukka Talvio Suomen rahat (1993) sekä Suomen kolikot ja setelit (2011)
Suomessa äänestysprosenttia laskettaessa otetaan huomioon kaikki vaaleihin osallistuneet äänestysikäisten ikäluokista. Tyhjät tai muusta syystä ääntenlaskussa huomiotta jäävät äänestysliput ovat - yhtä kaikki - ääniä tarkasteltaessa yksinomaan äänestysaktiivisuutta.
Siteeraamasi kohta löytyy Shakespearen näytelmästä Myrsky (The Tempest), neljännen näytöksen ensimmäisestä kohtauksesta. Englanniksi kyseinen kohta kuuluu näin: We are such stuff / As dreams are made on; and our little life / Is rounded with a sleep. Englanninkielinen lainaus on otettu 2007 (Macmillan) ilmestyneestä teoksesta The RSC Shakespeare, Complete Works.
Viikon aloituspäivää muutettiin vuonna 1973, jolloin maanantai vahvistettiin viikon ensimmäiseksi päiväksi.
"Kansainvälinen standardisoimisliitto ISO hyväksyi viikolle ja viikkonumeroinnille uudet standardit, jotka Helsingin yliopisto päätti ottaa käyttöön suomalaisissa kalentereissa vuoden 1973 alussa. Viikko tarkoittaa aina seitsemän päivän ajanjaksoa (kun aikaisemmin vuosi oli saattanut alkaa vaikkapa kaksi- vai viisipäiväisellä 'viikolla'). Viikon ensimmäinen päivä on aina maanantai." - Heikki Oja, Aikakirja 2013 (Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2013)
Kiinalaista kaunokirjallisuutta on käännetty suomeksi aika vähän. Tein Sinulle listan keskeisistä käännöksistä. Lista perustuu suurimmaksi osaksi tietokantaan Fennica eli Suomen kansallisbibliografiaan. Siihen talletetaan periaatteessa tieto kaikista suomennoksista. Koko listan saat Internetistä näin. Tietokanta Fennica on osoitteessa http://fennica.csc.fi . Hakusivulla on valikko, josta valitaan hakutyyppi. Valitse siitä ”Komentohaku”. Kirjoita hakusanaruutuun 041h chi. Tämä hakusana tarkoittaa, että etsit teoksia, joiden alkukieli on kiina. Saat listan, jossa on sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Listassa ei kuitenkaan ole kaikkia sellaisia kirjoja, jotka on käännetty suomeen johonkin muuhun kieleen tehdystä käännöksestä....
Pirjo on Birgitta-nimen kansanomainen muunnos. Birgitta on puolestaan ruotsalainen muunnos muinaiskelttiläisten tulen ja valon jumalan latinaistetusta nimestä Brigantia (iirin kielen Brigid, Brigit). Nimi pohjautuu kelttiläiseen sanaan brigh, jonka merkitys on 'voima, vahvuus, korkea, ylhäinen'. Kirkolliseen käyttöön nimen toi 500-luvulla irlantilainen nunna ja Kildaren luostarin perustaja pyhä Brigida.
Pirjo-nimi on ollut Suomen almanakassa vuodesta 1950. Se oli 1940- ja 1950-lukujen muotinimi ja vielä 1960-luvullakin varsin yleisesti annettu nimi.
Lähteet: Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, 1999.
Vilkuna, Kustaa: Etunimet, 2005.
Uusi suomalainen nimikirja, 1988.
