Jyväskylän kaupunginkirjastosta löytyy esim. seuraavat sirkusmusiikkia sisältävät äänitteet:
Musiques de cirque
Laporte, Jean
Musiques de cirque / avec Jean Laporte et son orchestre
Previte, Bobby (esitt.)
Music of the Moscow Circus
Cirque du Soleil (esitt.)
Collection
On myös joitakin taidemusiikin sävellyksiä, jotka liittyvät sirkuksen aihepiiriin - ainakin säveltäjän teokselleen antaman nimen perusteella. Näitä voi etsiä esim. Aalto-kirjastojen tietokannasta, kirjoittamalla kolmeen asiasanakenttään oheiset asiasanat:
aiheet – musiikki – sirkus
Aalto-kirjastojen aineistonhaku löyyy osoitteessa:
http://www.jyvaskylanseutu.fi/aaltokirjastot/
Vuotsosta on inventoitu II maailmansodan aikainen linnoitusvyöhyke vuonna 1990, inventoija Erkki Saari Oy Turusta. Selvityksessä on 55 lehteä ja kartat. Lähinnä kyseessä on Tankavaaran aseman inventointi. Samaisesta puolustusasemasta Schutzwall-nimeltään on toinenkin julkaisu, jonka on kirjoittanut
Tapani Postila. Schutzwall, sodanaikainen puolustusasema Urho Kekkosen kansallispuistossa, 36 s. (Vantaa 1997)
Tässä Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja-sarjassa ilmestyneessä tutkimuksessa on tarkat piiroskuvat.
Lisäksi löytyy mielenkiintoista aiheesta ainakin julkaisuissa:
Urpo Huotari. Saksalaisten huoltotilanne Pohjois-Suomessa toisen maailmansodan aikana. Huoltoreitit. Yleisen historian pro gradu 1980
sekä
Yrjö Teeriaho. Pitkin poikin...
Kilpikonnat, krokotiilit, liskot ja käärmeet kuuluvat sammakkoeläimiin. Ne ovat kaikki selkärankaisia eli niillä on ruumiissaan tukiranka. Kilpikonnan kuori on muodostunut selkärangasta, kylkiluista ja luulevyistä, jotka ovat kasvaneet yhteen. Ks. esim. Holland, Simon, Matelijat. Helsinki : Kirjalito, 2005. Wilke, Hartmut, Kilpikonnat : oikea hoito, terveellinen ruoka, käyttäytyminen. [Helsinki] : Tammi, 1999 (Tampere : Tammer-paino).
Esimerkiksi kirjoissa Sudenpentujen sanasolmuja, Vakoilijan käsikirja ja Etsiväkerho Hurrikaanin käsikirja on ohjeita erilaisten salakirjoitustapojen käyttöön. Nämä kirjat löydät kirjaston nuortenosastolta tietokirjoista hyllyluokasta 79.8. Erilaisia salakirjoituksia ovatr esimerkiksi Spartalainen sauvakirjoitus, aitakirjoitus ja Caesarin salakirjoitus. LIsää voi myös keksiä itse, Etsiväkerho Hurrikaanion kirjassa annetaan lisää vinkkejä.
En tiedä tarkoititko tässä nyt romaaneja pelkästään vai myös tietokirjoja tai luetko kirjasarjaksi sellaiset kirjat joissa on samat henkilöt vai pitääkö saman tarinan jatkua kirjasta toiseen, mutta tässä alla on vähän ehdotuksia.
Jos tietokirjatkin otetaan niin Guinnessin ennätystenkirjan mukaan japanissa ilmestyvässä matkaopaskirjasarja Rurubussa oli jo vuonna 2010 lähes 3800 osaa. http://www.guinnessworldrecords.com/world-records/longest-book-series-t…
Jos lasten ja nuorten kirjasarjoja ajatellaan niin pisimpiä ovat varmaankin Aku Ankan taskukirja -sarja ja Neiti Etsivä -kirjat. Molemmissa on osia yli 400.
Saksalaista Perry Rhodan -sarjaa on julkaistu vihkosina yli 2800 ja kovakantisinakin 131 kappaletta. http://www.perry-rhodan.net/...
Valitettavasti en pysty löytämään mainittua Helsingin Sanomien juttua. Kokonaisuutena on sanottava, että tuolta ajalta säilyneistä nimistä on aika vaikea tehdä luotettavia johtopäätöksiä ja niitä on vaikea yhdistää varmasti toisiinsa. Itse asiassa jo Jahve-nimen ääntäminenkin on epävarma, minkä vuoksi mielellään käytetään vain varmoja konsonanttikirjaimia JHWH. Varsin vakiintunut juutalainen näkemys, että tämä nimi ilmoitettiin vasta Moosekselle (2. Moos. 3: 14 ja 6:3). On kuitenkin luultavaa, että JHWH-nimeä on käytetty jo ennen Mooseksen aikaa, joskin tutkijoiden parissa on epäselvyys siitä keiden parissa. Eri vaihtoehtoja on tarjottu, todennäköisimpänä on pidetty midianialaisia tai heitä lähellä olevia keniläisiä paimentolaisheimoja....
Taidemaalari Juho Rissasella (1873 - 1950) oli avioton poika, Mauri Julin, joka syntyi joulukuussa 1908 Nilsiässä. Rissanen oli vuosina 1908 - 1915 naimisissa kuvanveistäjä, taidegraafikko Hilda Maria Flodinin kanssa, mutta avioliitto oli lapseton.
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3603
Juho Rissanen ja suomalainen kansa (Marjo-Riitta Simpanen et al., Kuopion taidemuseo, 1997)
Ylläpitoomme ei valitettavasti ole aikoinaan luotu mahdollisuutta seurata tätä. Kun loimme uuden teknisen alustamme 2017, meillä ei ollut aavistustakaan siitä, voimme joutua sellaisen tilanteen eteen, että emme pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin.
Tähän ovat johtaneet useammat seikat. Kirjastojen henkilökunta vähenee jatkuvasti ja samalla toimintaa yritetään laajentaa niin moneksi, että näihin perinteisiin tehtäviin ei tahdo riittää väkeä. Vastaajakirjastomme ovat mukana vapaaehtoisesti, uusia etsitään mukaan jatkuvasti, mutta vastaajakirjastoja on myös poistunut kokonaan joukostamme, koska esimerkiksi useamman erikoiskirjaston toiminta on lakkautettu tai kirjaston henkilökunta on supistettu minimiin.
Kysymysten määrä on...
Suurin osa Suomen yleisistä kirjastoista noudattaa Yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmää (YKL), ks. https://finto.fi/ykl/fi/ Luokitusjärjestelmä sisältää myös paljon ohjeistusta luokitustyöhön.
Luokituksessa pyritään määrittelemään teoksen pääasiallinen aihe ja löytämään sitä vastaava YKL-luokka tai -luokat. Tämä on joskus helppoa ja joskus taas hyvinkin vaikeaa. Kirjastoluokkia voi yhdellä teoksella olla myös useita, jolloin yksi niistä on valittava ns. hyllyluokaksi. Hyllyluokka näytetään kirjaston verkkokirjastossa hyllypaikkana, ja sen perusteella kirja hyllytetään ja paikannetaan kirjaston hyllyistä. Muut luokat kirjataan luettelointitietueeseen, ja niitä voi käyttää apuna tiedonhaussa ja/tai haun rajaamisessa....
Kirjaston kirjoja ei saa korjata itse. Kirjastossa on kirjojen korjaamiseen soveltuvia tarvikkeita sekä kirjankorjaaja. Kannattaa tulla näyttämään kirjaa kirjastoon ja keskustelemaan mahdollisesta korvauksesta.
Kirsti on tosiaan muunnos Kristinasta ja ilmeisesti ollut käytössä Suomessa jo keskiajalla. Kristina (tai Kristiina, Kristin, Kristine) tulee nimestä Christiana, naispuolinen Kristuksen kannattaja, kristitty nainen.
Tero on lyhentymä Terentius-nimestä, joka on alkuaan roomalainen sukunimi ja lisäksi varhaiskristillinen marttyyrinimi.
Timo on lyhentymä Timoteuksesta, joka tulee kreikan kielestä ja merkitsee "jumalaa pelkäävä". Nimi esiintyy myös Raamatussa.
Kaikki kolme nimeä esiintyvät katolisen kirkon pyhimysluettelossa.
Lähde: Pertti Lempiäinen, Suuri etunimikirja (WSOY 2001)
Keith Bosleyn (1989) tulkitsemana kyseinen kohta kuuluu seuraavasti: "Water is the oldest of ointments / rapid-foam of remedies".
John Martin Crawford (1888) [perustuu saksalaiseen käännökseen]: "Remedy the oldest, water; / Magic is the child of sea foam"
Eino Friberg (1988): "Water is the oldest lotion, / Foam of falls most ancient nostrum"
W. F. Kirby (1907): "Water is the oldest medicine, / Cataract's foam a magic potion"
Francis Peabody Magoun (1963) [proosakäännös]: "Water is the oldest of ointments, / foam of a rapids oldest of magic nostrums"
Kategoria: Englanti | Kalevala maailmallaKalevala maailmalla (kalevalaseura.fi)
Osoitteessa http://www.sip.fi/~vanities/ismo.html on Ismo Alangon sanoituksia - löytyisiköhän sieltä apua? "Masentunut ameeba" -nimisessä kappaleessa sanotaan: "mull' on vitun paha olla, minä tartten lohdutusta, et sä voisi rakastaa mua edes vähän tänä yönä?" Kyseinen kappale on "Luonnossa"-levyllä, myös "Kun Suomi putos puusta"-levyllä. "Masentuneen ameeban" sanat löydät, kun etenet sivun alareunassa kohdasta "Ismo Alanko: lyriikkaa (lisää lyriikkaa)" ja sen jälkeen kohdasta "Ismo Alanko - diskografia".
Kappale saattaisi olla nimeltään myös Vittu kun vituttaa, julkaistu singlellä (Poko PSCD141). Tämän kappaleen sanoja em. sivuilta ei löydy, single on uutuus vuodelta 1999 (julkaistu 19.11).
Ymmärtänen, että tarkoitat tilannetta, jossa ruoka tarjoillaan noutopöydästä, josta vieraat voivat itse hakea tarjottavia nautittavakseen. Tai, että ruoka on katettu pöytään, jonka ääressä ruokaillaan - eli puhutaan tilanteesta, jossa ei ole tarjoilijoita tarjoilemassa ruokaa juhlavieraille.
Ruokatieto-sivusto sanoo, että tarjoilu aloitetaan aina pöydän arvokkaimmasta henkilöstä, joka voi olla juhlapäivän sankari, pöydän vanhin henkilö tai kotiin kutsuttu vieras.
Eija Kämäräisen Hyvä käytös, hyvät tavat -kirja (WSOY 2005; s. 264) sanoo samaa: Isäntä tai emäntä voi johdattaa juhlan kunniavieraan tai iäkkäämmät jäsenet pöydän ääreen, ja kehottaa muita sitten seuraamaan perässä.
Esittelemässäsi tapauksessa (lakkiaiset l. ylioppilasjuhlat)...
Laulu on nimeltään "Harmaat silmät", ja sen on säveltänyt Toivo Kärki ja sanoittanut L. Suolakivi (eli Helena Eeva). Laulu alkaa: "Milloin mulla aikaa on mietteisiin, niin ne vievät muistoihin armaisiin." Toinen säkeistö alkaa: "Tummiin silmiin tuhannet tuijottaa, sinisistä laajalti laulellaan. Silmät harmaat muilta unhoon jää, siksi kertaan pienoisen laulun tään".
Tämän valssin ovat levyttäneet esim. Henry Theel ja Erkki Junkkarinen. Nuotti löytyy esim. Suuren toivelaulukirjan osasta 18.
Jos kirja on matkalla Helsingin sisällä takaisin omistajakirjastoon eikä siinä ole varauksia, kirjan palautumiseen menee luultavasti muutama päivä. Mikäli kirja on tulossa takaisin Helsinkiin Espoosta, Vantaalta tai Kauniaisista, matkassa kestää luultavasti jokunen päivä enemmän kuin Helsingin kirjastosta toiseen palautuvalla kirjalla. Matkan kesto riippuu toki siitäkin, kuinka kauan kirja on jo ehtinyt olla matkalla, kun sen huomaa olevan matkalla-tilassa. Useimmat kirjat lienevät perillä 2–5 päivän kuluessa.
Täysin varmasti kirjojen siirtymiseen liittyvää aikaa ei pysty sanomaan, koska kirjat saattavat toisinaan mennä vääriin kirjastoihin, jolloin aikaa tuhrautuu enemmän. Myös suuret kirjakuormamäärät voivat hidastaa kirjojen liikettä,...
Tarkoitit kysymykselläsi ilmeisesti tärkeimpiä vientituotteita.
Geographica: maailmankartasto -kirja kertoo Uuden-Seelannin vientituotteista näin: "Pakastetun lampaanlihan vienti Britanniaan aloitettiin vuonna 1882 ja Uusi-Seelanti on edelleen yksi maailman tärkeimmistä villan, juuston, voin ja lihan vientimaista. Maataloustuotteita kuljetetaan Australiaan, Yhdysvaltoihin, Japaniin ja muualle Aasiaan."
Muita tärkeitä vientituotteita ovat mm. kiivi-hedelmät, omenat ja viinit.
Tuunainen ja Tuunanen ovat saman suvun nimiä, joista Tuunainen edustaa vanhempaa kirjoitusasua. Nimeä esiintyy 1600-luvun lopulle tultaessa Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Karjalassa sekä Itä-Savossa. Nimen taustalla voisi olla karjalainen miehennimi Anton.
Lähde: Pirjo Mikkonen ja Sirkka Paikkala: Sukunimet, Otava, 2000
Suomen pikakirjoittajayhdistyksen sivulla on paljon tietoa pikakirjoituksesta: http://www.pikakirjoitus.fi/ . Ainakin ennen on Kansanvalistusseuran Etäopistossa Orivedellä järjestetty pikakirjoituskurssia yritys- ja yhdistystoiminnan alla, sieltä voisi kysyä: http://www.etaopisto.fi/ , onko tulossa kurssiohjelmaan. Nyt ei näytä olevan.
Pikakirjoituksen suomen kieleen sovellettuja oppikirjoja on tehnyt mm. Leo Kaila: Pikakirjoituksen oppi- ja harjoituskirja 1.p. 1960 sekä Opi lyhentämään 1. p.1966. Näistä on myös uudempia painoksia. Myös kirjassa Karmitsa, Kalevi: kuinka kiitokirjoitan kaunokirjaimin, pikakirjaimin tai kirjoituskoneella, 1994, käsitellään pikakirjoitusta.
Verbi "uupua" tarkoittaa tosiaan sekä väsymistä että vailla ja ilman olemista, puuttumista: Kielitoimiston sanakirja:
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/uupua?searchMode=all
Suomen sanojen alkuperä, etymologinen sanakirja 3: R-Ö (2000) -teoksen mukaan sana on mahdollisesti johdettu onttoa ja tyhjää merkitsevästä sanasta uu (vesilinnun munituspönttö, uuttu). Sanan alkumerkityksestä "tyhjetä" on voitu johtaa toisaalta verbi väsyä ja toisaalta verbi vajentua, olla vajaa, puuttua.
