Tarkoitit kysymykselläsi ilmeisesti tärkeimpiä vientituotteita.
Geographica: maailmankartasto -kirja kertoo Uuden-Seelannin vientituotteista näin: "Pakastetun lampaanlihan vienti Britanniaan aloitettiin vuonna 1882 ja Uusi-Seelanti on edelleen yksi maailman tärkeimmistä villan, juuston, voin ja lihan vientimaista. Maataloustuotteita kuljetetaan Australiaan, Yhdysvaltoihin, Japaniin ja muualle Aasiaan."
Muita tärkeitä vientituotteita ovat mm. kiivi-hedelmät, omenat ja viinit.
Tampereella ei ole hautausmaita muilla yhteisöillä kuin evankelis-luterilaisilla seurakunnilla. Kaikki Tampereen hautausmaiden hautapaikat varataan Tampereen evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän hautauspalveluissa. Täällä hoidetaan myös muiden kuin seurakuntien jäsenten hautapaikka-asiat.
Tampereen hautausmailla ei ole omia hauta-alueita evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomille lukuun ottamatta Kalevankankaan islaminuskoisten aluetta ja ensimmäisen maailmansodan aikaista venäläisten sotilaiden kertahautariviä. 1950-luvulla ortodoksit kyllä tavoittelivat omaa aluetta, mutta silloin sellaista ei enää ollut osoitettavissa.
Hautausmaat - Tampereen seurakuntayhtymä | https://tampereenseurakunnat.fi/...
Valitettavasti en pysty löytämään mainittua Helsingin Sanomien juttua. Kokonaisuutena on sanottava, että tuolta ajalta säilyneistä nimistä on aika vaikea tehdä luotettavia johtopäätöksiä ja niitä on vaikea yhdistää varmasti toisiinsa. Itse asiassa jo Jahve-nimen ääntäminenkin on epävarma, minkä vuoksi mielellään käytetään vain varmoja konsonanttikirjaimia JHWH. Varsin vakiintunut juutalainen näkemys, että tämä nimi ilmoitettiin vasta Moosekselle (2. Moos. 3: 14 ja 6:3). On kuitenkin luultavaa, että JHWH-nimeä on käytetty jo ennen Mooseksen aikaa, joskin tutkijoiden parissa on epäselvyys siitä keiden parissa. Eri vaihtoehtoja on tarjottu, todennäköisimpänä on pidetty midianialaisia tai heitä lähellä olevia keniläisiä paimentolaisheimoja....
Äänioikeutettu voi tosiaan halutessaan ennakkoäänestää missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa. Oikeusministeriön julkaisemassa vuoden 2023 eduskuntavaaleja koskevassa ohjeistuksessa kerrotaan tarkemmin järjestelyistä ennakkoäänestyspaikassa:
Äänestämään tulleen henkilöllisyys on todettava ennen kuin hänelle annetaan äänestyslippu.
Eduskuntavaaleissa äänestäjä voi äänestää vain oman vaalipiirinsä ehdokaslistojen yhdistelmään otettua ehdokasta. Äänestäjän oma vaalipiiri on se, joka on merkitty hänen kohdalleen äänioikeusrekisteriin ja hänelle lähetettyyn äänioikeusilmoitukseen (ilmoituskorttiin)
Äänestyskoppiin sijoitetaan sen vaalipiirin, jonka alueella ennakkoäänestyspaikka sijaitsee, ehdokaslistojen yhdistelmä. Ennakkoäänestyspaikassa...
Kaikissa pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastoissa ovat voimassa samat käyttösäännöt.
Myöhässä olevasta aineistosta peritään myöhästymismaksua 0,10 € jokaiselta kalenteripäivältä, mukaan lukien palautuspäivä. Lasten aineistosta myöhästymismaksuja ei peritä.
Myöhässä olevista lainoista seuraa tilapäinen lainausoikeuden menetys, joko välittömästi (jos myöhässä olevia lainoja on kymmenen tai enemmän) tai määräajan kuluttua (28 vrk eräpäivästä). Tämä koskee myös lasten aineiston lainoja.
Kirjasto lähettää myöhässä olevasta aineistosta kaksi myöhästymismuistutusta, minkä jälkeen kirjasto siirtää palauttamattoman aineiston perintätoimiston perittäväksi. Jos asia menee perintätoimistolle asti, joutuu asiakas maksamaan myös perintätoimiston kulut.
En ole Aaltosen kirjoihin tutustunut, joten en voi kommentoida niiden sisällöllistä puolta. Yleisesti ottaen tietokirjakokoelma pitämään ajantasaisena ja poistamaan vanhentuneita teoksia. Tietosisällöltään vanhentuneita teoksia varastoidaan kuitenkin HelMet-kirjavarastoon, josta niitä voi lainata esimerkiksi historiallisen kiinnostavuuden vuoksi. Kirjavarastosta löytyy esimerkiksi sellaisia vanhoja seksuaalikasvatusoppaita kuin Max Oker-Blomin ”Lasten vanhemmille ja kasvattajille; Muutama sana pojille, jotka ovat täyttäneet 15 vuotta” (Yrjö Weilin, 1905) ja Christian Claussenin ”Elämänvoimia : nuoren miehen sukuelämä ruumiilliselta, sielulliselta ja siveelliseltä kannalta” (Raittiuden ystävät, 1915). Kirjat tuskin vastaavat sisällöltään...
Etunimi Aaron on hepreankielinen nimi. Nimen alkuperä on hämärähkö, ehkä muinaisegyptin ´vuori´, ´vuorelainen´, ´valistunut´.
Kalervo-nimi juontuu knsanrunojen Kalevasta, joka on Kullervo-nimen vaikutuksesta muuttunut Kalervoksi. Kalervo nimen merkiyksestä ei valitettavasti löydy tietoa.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28Kustaa%20Vilkuna%29%20%2…
Säveltäjä on Mario Nascimbene ja alkuperäinen nimi on Theme from Romanoff and Juliet. Kyseessä on siis elokuvan tunnusmusiikki. Alkuperäisversiota ei tunnu löytyvän kirjastoista. Se on kuitenkin seuraavilla levyillä:
Mario Nascimbene: The Mario Nascimbene Anthology (CD) DRGCD32960
Ron Goodwin: Sounds Superb (LP) EMI MFP1025
"Juipin" merkitystä on pohdittu Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa aiemminkin: https://www.kirjastot.fi/kysy/mika-on-sanan-juippi-etymologia.
Kysyin asiasta vielä Kotimaisten kielten keskuksesta, ja heidän asiantuntijansa Klaas Ruppel vastasi kysymykseesi näin:
Sana juippi on murteissa melko yleinen, ja Suomen murteiden sanakirjassa annetaan merkitykseksi ’epäluotettavasta, tottelemattomasta, uppiniskaisesta tms. nuoresta miehestä t. keskenkasvuisesta pojasta: lurjus, hunsvotti, sälli’.
Sanakirja tuntee myös verbin juiputtaa ’huiputtaa’, tosin vain Karstulasta. Verbi taitaa olla satunnainen johdos sanasta juippi. https://kaino.kotus.fi/sms
Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjassa ”Tsennaaks Stadii, bonjaaks...
Kyseessä on WSOY:n julkaisema sarja Suuri lukukirjasto 1-12, jota julkaistiin 1980-luvun alkupuolella (ISBN 951-0-11359-X). Osa 9 on Dumas:n Kolme muskettisoturia (ISBN 951-0-113884-0). Painovuosi on 1985. Kuvitus on runsasta ja värillistä. Kirja on A3-kokoinen, kansi tosin enemmän väritykseltään vaalean ja ruskean sävyinen. Sarjaa kannattaa kysellä divareista, jos kuvaus vastaa etsimääsi.
Marja Orkoma (Pirkko Arhippa) on kirjoittanut parisenkymmentä eri sarjoihin kuuluvaa kirjaa, joissa on hieman samaa tunnelmaa kuin Kivelällä. Arhippana hän kirjoittaa Naantaliin ja Turkuun sijoittuvia jännitysromaaneja, jotka ovat myös hyvin suosittuja.
Pirjo Tuominen on kirjoittanut etupäässä historiallisia romaaneja, mutta hänelläkin on jännityssarja, jonka päähenkilö on Mailis Sarka. Kirjoissa kuvaillaan maaseutuyhteisöä sekä huvilaelämää ja murhien lisäksi löytyy myös rakkautta.
Pirjo Rissasen tuotanto voisi myös kiinnostaa Anneli Kivelän lukijaa; hän on kirjoittanut eri ikäpolviin kuuluvien naisten ongelmista huumoriakaan unohtamatta.
Kirsi Pehkonen puolestaan taitaa olla lähinnä Kivelän tematiikkaa, sillä hän on aloittanut uuden...
Henrika, Henriika ja Henriikka ovat Henrik-nimen naispuolisia vastineita. Nimen kanta on siis sama kuin Henrikillä. Henrik on pohjoismainen muoto muinaissaksalaisesta nimestä Haimrich, jonka merkitys liittyy kotiin 'haim' ja mahtavaan 'rich'.
Lähteet:
Lempiäinen, Pentti: "Nimipäiväsanat: Mitä nimet kertovat" (Kirjapaja, 1994)
Vilkuna, Kustaa: "Etunimet" (Otava, 1991)
Eddy Bauerin kirjasarjassa Toinen maailmansota 1-6 (Wsoy) on käytetty muotoa Täydennysarmeija (Ersatzheer). Suomalaisen laitoksen toimituskuntaan kuului ammattiupseereita, joten käännös on siinä suhteessa luotettava.
Suomen jääkiekkoliiton viralliset kilpailusäännöt löytyvät täältä:
http://www.finhockey.fi/kilpailutoiminta/kilpailusaannot/saannot/?SHOW_…
Taulukkomuotoinen tiedosto valtakunnallisista sarjoista (sisältää mm. tiedot peliajan ja erätaukojen pituudesta, jatkoajasta ja siitä, käydäänkö voittomaalikilpailu vai ei):
http://www.finhockey.fi/mp/db/file_library/x/IMG/495724/file/Valtakunna…
Mestiksen runkosarjapeleissä pelataan viiden minuutin jatkoaika, jota seuraa tarvittaessa voittomaalikilpailu. Playoff-peleissä pelataan ottelu ratkaisuun saakka siten, että peliä jatketaan 20 minuutin pituisin jatkoerin ratkaisuun saakka - voittomaalikilpailua ei tule. Säännöt eivät aseta jatkoerien määrälle mitään ehdotonta ylärajaa.
Sanot kysymyksessäsi, että olet kiinnostunut yliopistotasoisista kirjastoalan opinnoista. Kerron vastauksessani yliopisto-opinnoista, mutta kerron myös laajemmin korkeakoulutasoisten kirjastoalan opintojen suorittamisesta, sillä mainitset tavoitteeksesi pätevöityä töihin kirjastoalalle, eikä yleistä kirjastoa koskeva lainsäädäntö aseta erityisiä vaatimuksia sille, missä kirjaston työntekijä on suorittanut 60op arvoiset kirjastoalan korkeakouluopinnot.Ammattikorkeakouluista Turun AMK ja Seinäjoen AMK tarjoavat kirjastoalan "korkeakouludiplomia", jotka ovat viime vuosina pyörineet 1-2 kertaa vuodessa. Molempien diplomien edellinen haku oli pari kuukautta sitten, joten uutta ei ole aivan heti alkamassa. Ainakin Seinäjoen AMK on kuitenkin...
Sarjaa ei löytynyt hauillani lainattavana tai ostettavana tallenteena. Sitä voisi toivoa esitettäväksi Yle Areenassa, lomakkeen voi täyttää osoitteessa:
https://asiakaspalvelu.yle.fi/s/?language=fi
Hugo merkitsi muinaissaksan kielessä muodossa Hugi 'järkeä, ymmärrystä, tahtoa, sydäntä, sielua'. Muissa kielissä Hugosta kehittyneitä muotoja ovat mm. englannin Hugh ja italian Ugo. Nimen yleistymistä ovat edistäneet katolisen kirkon 24 samannimistä pyhimystä.
Lähteet:
Uusi suomalainen nimikirja, Otava
http://www.behindthename.com/
Keith Bosleyn (1989) tulkitsemana kyseinen kohta kuuluu seuraavasti: "Water is the oldest of ointments / rapid-foam of remedies".
John Martin Crawford (1888) [perustuu saksalaiseen käännökseen]: "Remedy the oldest, water; / Magic is the child of sea foam"
Eino Friberg (1988): "Water is the oldest lotion, / Foam of falls most ancient nostrum"
W. F. Kirby (1907): "Water is the oldest medicine, / Cataract's foam a magic potion"
Francis Peabody Magoun (1963) [proosakäännös]: "Water is the oldest of ointments, / foam of a rapids oldest of magic nostrums"
Kategoria: Englanti | Kalevala maailmallaKalevala maailmalla (kalevalaseura.fi)
Elsa Montellista (myös: Montell-Saanio) on yksi kokonainen teos: Arktinen horisontti : jokivarren värjäri Elsa Montell ja hänen taiteensa = Arctic horizon : dyer from the river Elsa Montell and her art / Pirkko Tenkama ja Sisko Ylimartimo. 1998.
Lisäksi hänestä on kirjoitettu sanomalehtiartikkeleita ja artikkeleita mm. Lapin maakuntamuseon museolehdessä Raito 2/1998: Elsa Montell - taiteilija yhtä maiseman kanssa / Kimmo Kaakinen.
Viime syksynä ilmestyneessä suurteoksessa Lapin taide (toim. Kai Linnilä ja Sari Savikko) on myös Elsa Montellista (Amanita 2011).
