Kustaa Vilkunan kirjassa Etunimet (2.p. 1999) kerrotaan nimestä Sonja seuraavaa:
"Nimen lähtökohtana on kreikan Sofia, mutta lähemmin sen venäläinen hellittelymuoto. Sonja on varsin laajalle levinnyt, sitä käytetään myös esim. Saksassa ja Englannissa, jossa asu on Sonia. Englannissa Sonja on saattanut tulla tunnetuksi vasta 1900-luvun alussa. Suomen ruotsinkieliseen almanakkaan Sonja on otettu aikaisemmin kuin suomenkieliseen. - - Rinnalla ovat muodot Sonia ja Sona. Sonja on 1980-luvulla suomalaisten suosiossa noussut nimi." (s. 172)
Pentti Lempiäisen kirjassa Suuri etunimikirja (1999)todetaan vielä, että Suomen almanakassa Sonja on Sofian rinnalla 15.5. v:sta 1964, samana päivänä se on ruotsinkielisessä almanakassa. Myös Suomen...
Otavan arkistosta kerrottiin, että Markku Turusen kirjoittaman elämäkertaromaanin Hyvä Joel kannessa Joel Lehtosen vasemmalla puolella istuu Rakel Kansanen ja oikealla Lydia Lehtonen.
Hei!
Plotti-sana tulee ruotsin murresanasta plått. Etymologisen sanakirjan mukaan stadin slangin sanan ensiesiintyminen on ajoitettu 1910-luvulle. Alla on linkki verkkosanakirjaan:
https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/?p=qs-article&etym_i…
Tässä muutamia omaa kirjaasi uudempia lukuvinkkejä suomen kielen kielitieteeseen:
Professori Terho Itkosen Kielioppaasta on ilmestynyt neljäs uudistettu painos vuonna 2011 nimellä Uusi kieliopas. Se löytyy lainattavaksi useimmista Kymenlaakson kirjastoista.
Toinen tutustumisen arvoinen lähde on Kielitoimiston kolmiosainen sanakirja, josta meiltä löytyy sekä Kotkan että Kouvolan suunnalta vuoden 2004 painos käsikirjastossa luettavaksi. Kielitoimiston sanakirjasta voi myös ostaa oman kappaleen Kotimaisten kielten keskuksesta joko kirjamuodossa tai sähköisesti: http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1240
Netistä sekä kirjastosta on myös löydettävissä erilaisia erikoissanastoja aina säätermistöistä hävyttömiin paikannimiin. Laajalti linkkejä eri...
Tietoja kaatuneiden hautapaikoista on vaikeaa löytää. Yksi kaatuneista, Helmut Grollmus, on haudattu Helsinkiin Hietaniemeen (Valtonen 1991, s. 128). Useat ilmeisesti tuhoutuivat koneensa mukana. Lisätietoja löytyy teoksista:
Hannu Valtonen: Lento-osasto Kuhlmey. Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 2. 1991.
Hannu Valtonen: Luftwaffen pohjoinen sivusta. Saksan ilmavoimat Suomessa ja Pohjois-Norjassa 1941-1944. Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 6. 1997.
Tietoja voi myös yrittää etsiä saksalaisesta "hautapaikkarekisteristä" Gräbersuche Online (Gräbernachweis des Volksbundes Deutsche Kriegsgräberfürsorge e.V.)
http://www.volksbund.de/graebersuche/
Parhaiten asia selviää kysymällä suoraan kustantajilta. Kustantamoillehan voi myös esittää toiveen siitä, että haluaisi kyseisen kirjan suomennettavaksi/julkaistavaksi. Näiden toimenpiteiden saamasta vastakaiusta ei tosin voi olla varma. Random Housen kirjoja ovat julkaisseet muun muassa Otava, Tammi ja WSOY.
Kustannustoimintaan paremmin perehtyneen työtoverini mukaan todennäköisyys kirjan ilmestymiselle Suomessa ei ole kovin suuri. Tässä hänen listaamiaan plussia ja miinuksia kirjan Suomessa julkaisemisen mahdollisuudelle:
+ kirjailija Pulitzer-palkittu
+ asia ajankohtainen Usan vaalien takia
- mistään ei löytynyt vinkkiä/ennakkotietoa siihen, että kirja olisi Suomessa käännösprosessissa - ja varmaan pitäisi jo sellaista olla, jos kirja...
"Yksikään kuolevainen ei voi tavoitella suuruutta ilman että tuho seuraa."
Käännös löytyy teoksesta Sofokles; Antigone (2011) s.46, ja sen on suomentanut Kirsti Simonsuuri.
Kieltieteilijät eivät ole pystyneet selvittämään nuotio-sanan alkuperää.
Aiemmin on arveltu, että kyseessä voisi olla venäläinen tai germaaninen laina, mutta kumpaakaan selitystä ei nykyään pidetä uskottavana. Venäjän sana nódja on ilmeisesti lainaa itämerensuomesta. Myöskään germaaniselta puolelta ei ole löytynyt äänteellisesti uskottavaa lähtömuotoa.
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 2 : L-P (päätoimittaja Ulla-Maija Kulonen, SKS, 1995)
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mika_palaa
Laulu itsestäni on suomennettu kolmesti. Varhaisin suomennos on Ruohonlehtiä-kokoelmassa 1954 ilmestynyt Viljo Laitisen käännös. Arvo Turtiaisen kääntämänä runo ilmestyi vuonna 1965 kokoelmassa Ruohoa. Tuorein suomennos on Valitut runot -kokoelmassa 2007 ilmestynyt Markus Jääskeläisen käännös.
Laitinen:
(olen suuri, sisälläni on maailmoja.)
Turtiainen:
(olen rajaton, sisällän kaikkeuksia.)
Jääskeläinen:
(Minussa on tilaa, sisälleni mahtuu mitä tahansa.)
Ohessa Naantalin Musiikkijuhlien 6.6.2015 konsertin tiedot:
LAUANTAI 6.6.
klo 19.00
Naantalin kirkko
49/28 €
MUSIIKKIJUHLIEN MESSU
BACHIANAS
J.S.Bach:
Fantasia ja fuuga g-molli, BWV 542
Sonaatti sellolle ja cembalolle nro 3 g-molli
Konsertto kahdelle viululle d-molli, BWV 1043
Pianokonsertto nro 1 d-molli, BWV 1050
Sarja nro 2 h-molli, BWV 1067
Christian Altenburger, Ju-Young Baek, Cho-Liang
Lin, Elina Vähälä, viulu, Bruno Pasquier, alttoviulu,
Hannu Kiiski, Martti Rousi, Niklas Schmidt sello,
Teemu Kauppinen, kontrabasso, Patrick Gallois,
huilu, Joseph Kalichstein, piano, Irina Zahharenkova,
cembalo, Kari Vuola, urut
https://docplayer.fi/5654473-Naantalin-musiikkijuhlat-2-13-6-2015.html
Kysymyksen sitaatti ei ole Franz Kafkan tekstiä, vaan se on peräisin Noah Tavlinin analyysistä What makes something "Kafkaesque"? Valmista käännöstä sille ei valitettavasti ole.
What makes something "Kafkaesque"? - Noah Tavlin | TED-Ed (sitaatti kohdassa 4:26–4:31)
Kirjastosta löytyy nuorille useitakin seksioppaita, tässä muutaman tiedot:
Zep & Hélène Bruller: Seksin zalat : oppaana Titeuf, 2006
Pia Brandt: Hei beibi, mä oon tulta! : nuoren oma seksikirja, 2004
Jenni Pääskysaari: Kompassi : Jennin kirja sinulle, 2002
Miriam Stoppard: Nuorten seksikirja, 1998
Voit tarkistaa löytyykö näitä kirjoja omasta lähikirjastostasi Helmet-palvelusta www.helmet.fi . Jollei ole, niin lasten materiaalia voit tilata maksutta. Aikuisten osastolta seksiin liittyvät kirjat löytyvät Espoossa luokasta 59.35.
Dollarin kurssi oli vuosina 1940-1945 49,35 (1 dollari = 49,35 mk). Ruplaa ei noteerattu Suomessa sodan aikana eikä se siis ollut vaihdettava valuutta. Neuvostoliitossa 5,3 ruplaa oli 1 dollari.
Vanhoja Suomen Pankin valuuttakursseja löytyy mm. täältä:
http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/tutkimukset/keskustelualoitteet…
Hei!En onnistunut löytämään painetuista lähteistä ruukinjohtajien nimiä. Ruukinjohtajat olivat yleensä kirjanpitäjiä, jotka toimivat ruukissa omistajan edustajana. Tietoja voisi yrittää löytää arkistoista ja henkikirjoista. Tietojen löytämiseen voi vaikuttaa se, milloin hän työskenteli ruukissa ja miten pitkään. Kansallisarkiston Jyväskylän toimipisteessä säilytetään Paul Wahl & Co:n arkiston osana Petäjäkosken ruukin (Sotkamo) arkistoa https://astia.narc.fi/uusiastia/kortti_toimija.html?id=EAC_1321274299 josta löytyy mm. palkkakirjat. Jos Liljeroth työskenteli ruukissa tuohon aikaan, hänet voisi löytää tuosta aineistosta. Toisaalta, ruukki oli tuossa vaiheessa Jyrkän ruukin alainen ja Jyrkän johtajista löytyy tietoa Helena...
Vastasin juuri melkein samanlaiseen kysymykseen ja keräsin listan esihistoriaa käsittelevistä kirjoista. Keräsin siitä suurin piirtein Suomen alueelle sijoittuvat ja kaivoin vielä lisää mytologisempia kirjoja. Lista ei ole millään muotoa kattava, ja sinne tuli mukaan jonkin verran lasten- ja nuortenkirjojakin, ei tosin mitenkään kattavasti. Tässä on sitten lista:
Aslak-Jaur / Kaarlo Hänninen
Eino Leinon Helkavirsiä / Petri Hiltunen, Kristian Huitula, Katariina Katla, Katja Louhio, Tuomas Myllylä, Eetu Pellonpää, Lauri Pitkänen, Sari Sariola, Antti Tiainen, Vesa Vitikainen [osa tarinoista sijoittuu esihistorialliseen aikaan]
Ennen päivänlaskua ei voi / Johanna Sinisalo
Hämeen Uro : perintö / Milja Ketomäki
Hämärän lapset / Sirpa Tabet...
Pehmeänkantisen ja kovakantisen kirjan erottaa ISBN-numeron perässä olevasta tiedosta. Jos ISBN-numeron perässä lukee nid., se tarkoittaa, että kirja on nidottu eli pehmeäkantinen. Jos ISBN-numeron perässä lukee sid., se tarkoittaa, että kirja on sidottu eli kovakantinen. Useimmissa tapauksissa - ei kuitenkaan ihan aina! - on niin, että kirjan uudempi painos on pehmeäkantinen. Yleensä kirja julkaistaan ensin kovakantisena, ja sen jälkeen suosituimmat niteet julkaistaan pehmeäkantisina painoksina.
Kirjailijan tuotannon voi järjestää Helmetissä aikajärjestykseen seuraavasti:
- Klikkaa Helmetin pääsivulla Tekijä-linkkiä.
- Kirjoita tekijän nimi muodossa sukunimi, etunimi, esimerkiksi Sipilä, Jarkko.
- Klikkaa sitten Rajaa / järjestä -...
Tässä joitakin teoksia, jotka tapahtuvat kokonaan tai osittain junassa.
Aho, Juhani: Rautatie (1884)
Waltari, Mika: Yksinäisen miehen juna (1929)
Liksom, Rosa: Hytti nro 6 (2012)
Sumari: Junanäytelmä : sadanseitsemän kirjailijan matka junalla Euroopan halki (2001)
Tolstoi, Leo: Kreutzer-sonaatti (1890)
Kawabata, Yasunari: Lumen maa (1935–1937)
Butor: Michel: Tänä yönä nukut levottomasti (1964)
Kross, Jaan: Professori Martensin lähtö (1984)
Mercier, Pascal: Yöjuna Lissaboniin (2004)
Kljutšarjova, Natalja: Kolmannessa luokassa (2008)
Waltari, Mika: Lähdin Istanbuliin: totta ja tarua Euroopasta 1947 (1948)
Waltari, Mika: Matkakertomuksia : Mika Waltarin matkassa 1927 – 1968 (toim. Rudy de Casseres ja Raimo Salomaa, 1988)
Theroux, Paul: Suuri...
Kysytyn kaltaisia kirjoja löytyy kyllä muitakin. Tarjolla on niin tositapahtumiin perustuvia kaunokirjallisia romaaneja kuin myös tietokirjallisuutta. Jo kysymyksessä mainittu Maijaliisa Dieckmann on kirjoittanut useampia tosipohjaisia historiallisia romaaneja, kuten Metsän poika tahdon olla ja Satujen kuningas. Myös Raili Mikkanen on kirjoittanut tositapahtumiin perustuvia historiallisia nuortenkirjoja tunnettujen kulttuurivaikuttajien nuoruusvuosista. Hänen teoksiaan ovat esimerkiksi Ei ole minulle suvannot ja Aurora, keisarinnan hovineito. Leena Virtanen puolestaan on viime vuosina julkaissut nuorille suunnatut tietoteokset Minna Canthista, Ellen Thesleffistä ja Eeva Kilvestä. Niin ikään nuorille suunnatussa Pieni opas suureen...
Pikalevyllä tarkoitetaan suoratallennuksella kertaluontoisesti taltioituja äänilevyjä. Tavallisesti kyseessä oli lakkakerroksella päällystetty alumiininen kiekko. Ääniura kaiverrettiin suoraan lakkapintaan. Niitä käytettiin esimerkiksi radio-ohjelmien tallentamiseen, elokuvanteon apuvälineinä tai lehtihaastattelujen nauhoittamiseen.
Yleisradio hankki pikalevyjen tallennuslaitteet 1930-luvulla. 1950-luvulla Helsingissä toimi ainakin pari pikalevyjä valmistavaa äänitysstudiota. Pienessä mittakaavassa niitä tuotettiin muuallakin Suomessa.
Petri Kuljuntausta on kirjoittanut aiheesta kiinnostavan artikkelin Lähikuva-lehden numeroon (1/2020). Hän kertoo, että pikalevyjä ei koskaan luetteloitu systemaattisesti tai...
