Valtiopäiväasiakirjat löytyvät Helsingin kaupunginkirjaston pääkirjastosta 1800-luvulta asti. Painetut versiot tulevat kirjastoon kuitenkin hitaammin kuin digitaaliset versiot verkkoon, joten kaikkein tuoreimpia valtiopäiväasiakirjoja kannattaa lukea suoraan verkosta.
Valtiopäiväasiakirjoihin voi tutustua myös eduskunnan kirjastossa, joka toimii julkisena oikeudellista tietoa, yhteiskuntatietoa ja eduskuntatietoa välittävänä keskuskirjastona. ( http://www.eduskunta.fi/kirjasto/ )
Eduskunnan kotisivuilta ( http://www.eduskunta.fi/ ) pääsee vasemmalla ylhäällä olevaa "asiat ja asiakirjat" tekstiä painamalla alavalikkoon, josta "asiakirjat" tekstiä painamalla pääsee jälleen uuteen valikkoon.
Avautuvan sivun vasemmassa runassa on lista...
Hei,
Kysymys on aiheellinen ja pölypusseja ostavalle usein mieleen tuleva kysymys. Pölypusseille ei ole sovittu standardia kuten monille muulle (mm. kännykän latureille). Toki sama pussi sopii, kuten pakkauksesta käy ilmi moneen malliin.
Toki pölypusseillekin on kehitetty valmistajien omia standardeja. Ainakin S-Bag-standardi (Standard-Bag), joka on käytössä Electroluxin ja Philipsin imureissa. Tosin näissäkin on eroja, miten hyvin ne sopivat kuhunkin malliin. Voimme vain odotella, jos esim. EU:n tasolla aletaan ajaa standardia pölypusseille, mikä olisi käyttäjien, ympäristön ja valmistajienkin kannalta paras ratkaisu. Toki kriteerien sopiminen on pitkällinen urakka, että uusi standardi olisi tasapuolinen valmistajille.
Hämeenlinnan kaupunginkirjaston pääkirjaston on suunnitellut silloinen kaupunginarkkitehti Heikki Aitola. Kirjastorakennus valmistui Lukiokadun varrelle vuonna 1983.
Nykyään sävelen F nimi lausutaan suomeksi äf, mutta 1970-luvulla muoto ef oli yleinen taidemusiikin piireissä ja muutenkin.
Kysymys liittyy laajempaan ilmiöön kuin vain sävelten nimiin. Eräiden yksittäisten konsonanttien ääntämistapa jakoi aikoinaan jyrkästi mielipiteitä. Kiistely sai vauhtia siitä, että Yleisradio päätyi 1960-luvun taitteessa käyttämään uutisissa ä-muotoa. Taustalla oli Suomen Akatemian kielenhuollon suositus, joka ei kuitenkaan ollut ehdoton.
Virallisluonteisissa yhteyksissä oli siihen asti käytäntönä e-alkuinen lausuminen. Esimerkiksi STT (Suomen tietotoimisto) oli es-tee-tee, MTK oli em-tee-koo. Matematiikassa muuttuja x lausuttiin eks. Sitä pidettiin oppineena tapana, toisin kuin arkikielen ä-muotoa. Ä-muotoa...
Sukunimet Kakko ja Kakkonen ovat karjalaisia nimiä. Viipurin pitäjässä on mm. ollut Kakkolan kylä, jossa on asunut Kakkosia jo 1500-luvulla. Nimen syntyä ei ole täysin selvitetty, mutta Kakko -nimi on mm. liitetty linnun nimityksistä kehittyneisiin henkilönnimiin, joita oli paljon Karjalaisissa. Tämä Kakko siis olisi kehittynyt seuraavasti kakko
Alla kirjoja, jotka käsittelevät mm. runouden kääntämistä. Kirjat saa lainaan esimerkiksi Oulun kaupunginkirjastosta:
- Sanan paino : kirjoituksia poetiikasta ja politiikasta / Rita Dahl
- Teoksesta toiseen : johdatus kirjallisuuden kääntämiseen / Susan Bassnett
- Kohteena käännös : uusia näkökulmia kääntämisen ja tulkkauksen tutkimiseen ja opiskelemiseen / toimittaneet Irmeli Helin ja Hilkka Yli-Jokipii
Niin & näin -lehden numerossa 4/2009 on Ville Lähteen artikkeli "Naisten maa ilman naiseutta?", jossa mainitaan seuraavat teokset:
Charlotte Perkins Gilman: Herland (Savukeidas 2009) - kirjoitettu 1915
William Morris: Huomispäivän uutisia (Savukeidas 2008) - kirjoitettu 1890
Näiden yhteydessä artikkelissa mainitaan myös H.G.Wellsin teos Nykyaikainen utopia (Savukeidas 2006), joka on kirjoitettu 1905.
Joihinkin sukunimiin sisältyy alkujaan suvun lähtösijaa tai maaomistusta ilmaiseva osa: Von-prepositio tai von der ilmaisee jostakin tullutta tai kotoisin olevaa. Von der = von + der on feminiinin datiivi saksan kielessä. Jos paikannimi on itsessään substantiivi, jolla on suku, "von" voi edellyttää siihen liittyvää määräistä artikkelia, joka taipuu sijamuodossa.Kun prepositiota käytetään sukunimen edessä, se viittaa usein suvun aateliseen alkuperään, mutta ei aina. Monien saksalaisten aatelissukujen nimissä esiintyy kuitenkin edelleen von-etuliite, joka voi olla myös muodossa von der. Käytössä on myös zu; von und zu; vom; zum; vom und zum; von dem.Keskiajalla kantajansa asuinpaikkakuntaa ilmaissut von oli yleinen myös aatelittomien...
Kyllä on. Kirjastopalveluiden oppaan mukaan Helsingin kaupunginkirjastossa saa kirjastokortin kunhan kotiosoite on Suomessa ja esittää kirjaston hyväksymän henkilötodistuksen.
Kortti täytyy hakea henkilökohtaisesti kirjastosta, jotta henkilöllisyys voidaan tarkastaa. Samalla voi pyytää pin-koodin, jonka avulla voi uusia lainojaan etänä.
Runon Hyttynen on kirjoittanut Mauri Heikkala ja se löytyy Väinö Mäkelän vuonna 1951 toimittamasta runokirjasta Minäkin lausun s. 36. Kirja on Riihimäen kirjaston kokoelmissa ja lainattavissa.
Esimerkiksi ajurinistuinta, kuskipukkia tarkoittava sana kosla on tullut suomen kieleen venäjän kuskipukkia merkitsevästä sanasta kozly.
Sana on sittemmin saanut myös merkityksen 'huono, vanha auto'.
https://kaino.kotus.fi/sms/?p=qs-article&sms_id=SMS_2621f4558edac84a0de…
Heikki Paunonen: Sloboa Stadissa: Stadin slangin etymologiaa (2016)
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kosla?searchMode=all
Kyseinen vihkonen sisältää Ylen artikkelin mukaan 11 ohjetta voin jatkamiseen tai sen korvaamiseen. Näistä yksi on munavoi. Pula-aikana tällaisille ohjeille oli käyttöä.
Munavoi on kyllä tunnettu jo kauan ennen 1940-lukua. Esimerkiksi Kansalliskirjaston digitoimien aineistojen nopea tutkiminen antaa munavoista runsaasti tuloksia. Vanhimmat munavoin mainitsevat aineistot ovat 1800-luvun puolelta. https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?query=munavoi&orderBy=RELEVANCE
Eivät ole. Tieteen termipankin määritelmän mukaan lääninrovasti on "rovastikunnan kirkkoherroista piispan ja tuomiokapitulin avuksi rovastikunnan toiminnallisen ja hallinnollisen johdon määräaikaiseen sivuvirkaan nimitetty kirkkoherra." Lääninrovasti valitaan vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan.
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:l%c3%a4%c3%a4ninrovasti
Rovasti taas on kirkollinen arvonimi, jonka piispa voi myöntää kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille. Rovastin arvonimi voidaan myöntää lääninrovastille tai kenttärovastille tämän jäädessä pois tehtävästään. Lisää tietoa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuilta:
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Rovasti
Tässä muutamia ehdotuksia:
Antell, Ann-Christin: Puuvillatehdas-sarja
Baldini: Uuden ajan opettaja
Bradley, Alan: Flavia de Luce -sarja
Fellowes, Julian: Snobit
Fellowes, Jessica: Mitford-sarja
Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Kawakami, Hiroko: Sensein salkku
Jones, Sadie: Kutsumattomat vieraat
Medberg, Sara: Kultaportin kaunottaret & muu tuotanto
Penny, Louise: Three Pines -sarja
Saisio, Pirkko: Passio
Lisää lukuvinkkejä voi kysyä kirjaston Lukuopas-palvelun kautta. Lukuopas tekee asiakkaan toiveiden mukaan räätälöityjä kirjalistoja. Tarkemmat tiedot palvelusta löytyvät verkkosivuiltamme: https://www.kajaani.fi/kirjasto/lukuopas/
Lauri Pohjanpään runo Mooses Neebon vuorella on julkaistu ainakin runoilijan Valitut runot teoksessa.Runoa ei ole julkaistu kaikissa Pohjanpään kokoelmissa.
www.helmet.fi
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Möttö” on esiintynyt 1600-luvun lopussa Iisalmessa. Merkintöjä löytyy myös Kangasniemeltä 1700-luvun alusta ja Seinäjoelta 1800-luvun puolivälistä. Kangasniemi ja Hirvensalmi mainitaan paikkoina, joissa nimen kantajia on ollut.
Nimen alkuperäisestä merkityksestä ei ole varmuutta. Mikkosen ja Paikkalan mukaan se saattaa olla samaa nimiperhettä kuin ”Möttönen”, ”Miettunen” ja ”Määttänen”. Mahdollisesti alkuperänä voisi olla muinaissuomalainen nimi ”Mielitty” tai nimen ”Klemetti” puhuttelumuoto ”Mietti” tai ”Miettu”. Muutama muukin teoria on esitetty, mutta varmuutta tosiaan ei ole.
