Mm. seuraavat kirjat kertovat tavallisista suomalaisista ihmisistä. Elämäkertakirjallisuutta on kuitenkin monenlaista ja koko ajan julkaistaan lisää.
-Punainen hame ja muita elämänkaaritarinoita Toim. Markku Hattula Julk. Maaseudun sivistysliitto, 2009
-Elämänmuutos : omakohtaisia kertomuksia Toim. Anneli Kajanto Julk. Kansanvalistusseura ja OK-opintokeskus, 2010, Otavan kirjapaino
-Kossila, Aini:: Ahtolanmäeltä Kuohukujalle Julk Aino Kossila, 2010 Vantaa
-Jokela, Marja-Liisa: Hellettä ja kaatosadetta : lähikuvia elämänkaarelta Julk. Kuvitar, Saarijärvi , 2010
-Nikula, Sannaliina: Elämän vimmaa: kertomuksia kipeästä todellisuudesta Julk.WSOY, Hki 2001
-Petäjä-Haikola: Syksyllä muuttui kaikki: kolme naista – kolme sukupolvea Julk. BSV-...
Linnunlauluntien varrella on useita puihin kiinnitettyjä teräslevystä leikattuja linnun ääntelyä kuvaavia sanoja. Kyseessä on taiteilija Jussi Valtakarin julkinen ympäristötaideteos. Idean Linnun laulu -nimiseen teokseensa Valtakari sai lukiessaan lintukirjoja, joissa kuvaillaan lintujen lauluääniä.
Teoksen viisi lintulajia ovat käpytikka, lapinsirkku, satakieli, rautiainen ja viiksitimali. Kysyjän mainitsema kjyk-ääni kuvaa käpytikan ääntelyä.
https://www.hamhelsinki.fi/sculpture/linnun-laulu-jussi-valtakari/
http://ots.artoulu.fi/taiteilija/valtakari-jussi
Pasilan kirjastossa on kaksi vuokrattavaa tilaa, auditorio ja Oppisoppi. Vuokra kummassakin on 35 euroa/tunti. Oppisoppi taitaa tosin olla tarpeisiinne liian pieni, sillä paikkoja on ainoastaan kahdeksan. Varaukset voi tehdä soittamalla virastomestarille numeroon 09-31085312. Samalla selviää varaustilanne. Tarkemmat tiedot löytyvät sivulta:
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/pasila/tilat/
Rikhardinkadun kirjastosta voi vuokrata kokoushuonetta. Hinta on 20€/tunti. Vapaita aikoja voi tiedustella numerosta 09-31085709.
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/rikhardinkatu/tilat/
Töölön kirjastosta voi vuokrata Mika Waltari –salia. Hinta on 20€/tunti. Varaukset tehdään puhelimitse numerosta 09-31085025.
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/toolo/kokoustilat/
Tiedot...
Valmista luetteloa suomalais-ugrilaisten kansojen suomennetusta kirjallisuudesta ei ole. Kansallisbibliografia Fennican mukaan Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta on suomeksi luettavissa kansanrunoja ja -satuja. Muutama romaani ja runokokolemakin löytyi.
Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmista löytyvät seuraavat teokset:
Heimokannel. Mordvalaisia, tšeremissiläisiä, syrjääniläisiä ja votjakkilaisia kansanrunoja 3, Volgan ja Perman kannel (suom. O. Manninen, 1932. - Kalevalaseuran julkaisuja ; 5)
Velisurmaaja (vogulilaisesta kansanrunokokoelmastaan suomentanut Artturi Kannisto, 1938)
Vepsän satuja (kerännyt ja selittänyt Elias Lönnrot ; nykysuomeksi muokannut Markku Nieminen, 2006...
Gallen-Kallela asui kesällä 1904 perheineen Konginkankaan Lintulahdella, Lintulan talossa, josta näkyi Keiteleen järvelle ja hiekkarannalle. Kirsti Gallen-Kallela kirjoittaa kirjassaan Isäni Akseli Gallen-Kallela: "Asuimme rakennuksesta, josta näkyi Keiteleen järvelle ja hiekkarannalle juuri yli niiden ruisvainioiden, jotka isä maalasi Saunatytön taustaksi." Saunatytön taustalla näkyvä maisema on kutakuinkin sama kuin Keitele-taulun esittämä näkymä. Suurin piirtein sillä paikalla, missä Gallen-Kallela lienee maalaustelineineen ollut, on nykyään Nesteen Lintulahden huoltoasema. Vuonna 2018 huoltoasemalle luovutettiin juhlallisin menoin kopio Gallen-Kallelan taulusta, sillä huoltoaseman ovelta näkyy sama maisema, joka taulussa on.
https://...
Todennäköisesti kysymyksessä mainituilla unkarin ja suomen sanoilla ei ole etymologista yhteyttä.
Unkarin asztalos on muodostettu sanasta asztal 'pöytä', joka on slaavilainen laina, esimerkiksi venäjän samaa merkitsevä стол/stol.
Suomen astalon alkuperä on hieman epäselvä, lähisukukielissämme on paljon vastineita. Todennäköisesti astalokin on lainautunut slaavilaiselta taholta, taustalla voisi esimerkiksi olla muinaisvenäjän остен,остьнъ/ostén,ostinu 'sauvan tai kepin terävä kärki'.
Házaspár-sanan alkuosassa on sana ház 'talo, tupa, huone'. Sanalla on lukuisia vastineita erilaisissa suomensukuisissa kielissä, suomessa 'kota' on samaa alkuperää. Mahdollisesti tämä sana on lainautunut kieliryhmäämme indoeurooppalaisista kielistä, esimerkiksi...
Mistä mahtaa olla peräisin tieto, että tällainen kirja löytyisi Kirkkonummen kirjaston kokoelmasta? Ainakaan kirjaston oma tietokanta ei tunne mitään Birgitta Hagelbergin kirjoittamaa teosta. Kirjan tiedot tulevat näkyviin normaalisti vasta sitten, kun kirja on kokoelmaan saatu (nykyään tosin voi olla myös ennakkotietoa tulevista uutuuksista). Myöskään Suomen tai Ruotsin kansallisbibliografioista ei löydy tämännimistä tekijää eikä kirjaa. Kirjastojen tietokannat kattavat myös vanhemmat ajat, joten voi melko vahvasti väittää, ettei tällaista julkaisua ole todennäköisesti olemassa. Sellainen mahdollisuus on, että kyseessä on ns. omakustanne, jota ei ole koskaan levitetty julkisesti. Jotkut tällaiset julkaisut eivät välttämättä näy...
Kaustisen kunnankirjastossa näitä kirjoja ei ole, mutta monista kirjastoista eri puolilta Suomea kirjoja löytyy. Frank-monihaun kautta löydät kirjat ja kirjastot:
http://monihaku.kirjastot.fi/frank/search/Maakuntakirjastot
Voit pyytää kirjoja kaukolainaan oman lähikirjastosi kautta.
Teos on taitelija Andreas Alarieston. Andreas Alariesto (1900–1989) syntyi Sodankylän Rieston kylässä, kylä jäi sittemmin Lokan tekojärven alle. Hän on ikuistanut vanhan Lapin elämää teoksiinsa. Alariestosta löytyy tietoa verkossa Korundin sivulla, https://www.korundi.fi/eventscalendar/ANDREAS-ALARIESTO-%E2%80%93-Heinakengat-heittelevat/zjb1pmha/a30fa3bf-8029-4e02-8a8a-c89a2e67ffd1 sekä Museo-Galleria Alarieston sivulla https://www.visitsodankyla.fi/naejakoe-artikkeli/museo-galleria-alariesto/.
Tuo kuva löytyy kirjasta Andreas Alarieston lapinkuvat WSOY 1976 s. 15. Kirjassa on kuvia Alarieston maalauksista ja niihin liittyviä taiteilijan muistoja Lapin elämästä. Tähän maalaukseen liittyivät "vanhojen ukko ja akkojen...
Voit lukea Helsingin Sanomien ennen vuotta 1997 julkaistuja numeroita digitoituina Aikakone-palvelusta. Voit käyttää palvelus kirjastojen asiakastietokoneilta.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/HS_Aikakone…
Vanhoja Helsingin Sanomia voi lukea myös mikrofilmattuina Pasilan kirjaston lehtiosastolla.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Pasilan_kirjasto
Tutkimistani Tikkasen kirjojen suomenkielisistä käännöksistä en tätä sitaattia vastaavaa tekstikatkelmaa löytänyt.
Tikkasen kuvitettuja aforismeja – "henrikkejä" – julkaistiin useiden vuosien ajan Dagens nyheterissä Ruotsissa, Dagbladetissa Norjassa ja meillä Helsingin Sanomissa. Arvelisinkin, että kysymyksen sitaatti on yksi Tikkasen henrikeistä.
Alun perin Dagens nyheterin ja Dagbladetin sivuilla ilmestyneistä henrikeistä koottiin vuonna 1981 Henrikit-niminen valikoima. Suomeksi Tikkasen aforistiikkaa voi lukea myös hänen Ihmisen ääni -teossarjaan laatimastaan kirjasta. Näistä kummassakaan ei kysymyksen mietettä ikuisesta rakkaudesta kuitenkaan ole.
Lähimmäs kaivattua päästään 11.3.1981 Helsingin Sanomissa...
Isorokko hävitettiin koko maapallolta rokotuksin jo 1970-luvun loppuun mennessä, eikä rokotusta sitä vastaan enää yleisesti käytetä missään. Aikoinaan isorokkorokotteen kehitti englantilainen Edward Jenner elävistä lehmärokkoviruksista (vaccinia-viruksista) vuonna 1798.Suomessa viimeinen isorokkoepidemia koettiin Puolangalla, Oulussa ja Inarissa vuonna 1936. Epidemia sai mediahuomiota, sillä Suomesta isorokko oli saatu hävitettyä jo 1920-luvulla. Kaikkien aikojen viimeisin isorokkotapaus Suomessa oli vuonna 1941.Bioterrorismin uhan vuoksi isorokkorokote kuuluu vielä nykyäänkin monien valtioiden kriisiajan varautumiseen. 2000-luvun alusta lähtien Yhdysvaltojen asevoimat on rokottanut rutiininomaisesti pienen osan henkilöstöstään....
Dean Martinin tunnetuksi tekemä, Harry Warrenin säveltämä ja Jack Brooksin sanoittama That's Amore on julkaistu suomeksi nimellä Amore. Suomalaiset sanat on tehnyt Markku Salo.
Amoren on levyttänyt suomeksi ainakin Tuomari Nurmio, jonka levyltä Karaokekuningas ja kokoelmalta 20 hittiä se löytyy.
Kappaleen nuotit ja sekä englannin- että suomenkieliset sanat löytyvät myös teoksesta Suuri toivelaulukirja 15.
Sansibarin suosituinta omasta kulttuuriperinnöstä kumpuavaa musiikkia on taarab. Se syntyi jo 1800-luvulla kun saarelle päätyneet turkkilaiset muusikot alkoivat imeä vaikutteita paikkallisista rytmeistä. Myöhemmin siihen antoivat vaikutteita myös intialainen musiikki ja elokuvamusiikki.
Taarabin legendaarisin esiintyjä oli laulaja Siti binti Saad, joka eli ja vaikutti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tyylin moderneja edustajia ovat mm. Culture Musical Club, Ikhwani Safaa Musical Club, East African Melody ja Zanzibar Stars Modern Taarab, Musiikkinäytteitä löytyy runsaasti verkosta.
Sansibarin musiikista on julkaistu laadukas moniosainen sarja Zanzibara, jonka osia löytyy mm. Helmet-kirjastosta:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/...
Ilomantsin vesakkomyrkytyksistä ja niitä vastustaneesta kansalaisliikkeestä löytyy useita lehtiartikkeleita. Koivikko-aluetietokannasta hakemalla asiasanoilla 'Ilomantsi' ja 'vesakot' saat viitelistan: http://kakonen.jns.fi/aineistohaku.html .
Kirjassa Metsä huutaa. 1984, otetaan kantaan tehometsätalouteen 1970-80-luvulla ja myös metsien vesakkomyrkytyksiin. Ilomantsin myrkytykset ja kansalaisliikkeen toiminta on yhtenä esimerkkinä.
Lukukoirien koulutuksesta ja soveltuvuudesta löytyy määrittely Kennelliiton sivuilta, https://www.kennelliitto.fi/koirat/lukukoirat Kennelliitto on myös yhteistyössä Mikkelin Kaupunginkirjaston kanssa laatinut laatusuosituksen yleisten kirjastojen lukukoiratoiminnalle. Se löytyy samalta sivulta. Laatusuosituksissa luetellaan yksityiskohtaisesti edellytykset lukukoiraksi. Niitä ovat muiden muassa terveys, hyvä kunto, yli 2 vuoden ikä, hyvä ja luottavainen suhde ohjaajaansa. Ohjaajan tulee myös tuntea koiran tausta. Selvää on, että koiran täytyy olla rauhallinen ja nauttia uusien ihmisten kohtaamisesta. Tietoa Kennelliiton lukukoirakursseista löytyy myös samaiselta sivulta.
Marko Tapiosta saa tietoa Tuulikki Valkosen kirjoittamasta dokumentti-muistelmasta nimeltä Mäyhä (Tammi 2003). Marko Tapiosta on myös Anne Fried kirjoittanut kirjan (Fried: Marko Tapio 1975).
Marko Tapiosta voi tiedustella Tapperien taideseurasta. Tapperien taideseuran yhteystiedot löytyvät osoitteesta http://www.saarijarvi.fi/index.php?id=583
Internetistä löytyy jonkin verran tietoa, esim. Keskisuomalainen kirjallisuus tietokannasta (http://www.jyvaskyla.fi/kirjasto/kirjailijat/hakemisto/tapio.htm). Lisää tietoa voit etsiä Googlella kirjoittamalla hakulauseeksi "marko tapio" (nimi kannattaa laittaa noiden lainausmerkkien sisään, niin saa tarkempia hakutuloksia).
