”Suomen murteiden sanakirjan” julkaistut osat eivät valitettavasti vielä yllä L-kirjaimeen asti, mutta Elias Lönnrotin ”Suomalais-ruotsalaisesta sanakirjasta” (3. painos; WSOY, 1958) löytyy hakusana ”leke”. Sen merkitykseksi kerrotaan ’verktyg’ eli ’työkalu, työväline’. Monikoksi mainitaan ”lekkeet”, jonka merkitys on sanakirjan mukaan ’instumenter, effekter, saker, leksaker’, ja Lönnrot antaa suomenkielisiksi synonyymeiksi sellaiset sanat kuin ”värkit”, ”kalut”, ”roskat”, ”tavarat”. Luultavasti kirjoitusmuodot ”lekkeet” ja ”lekeet” ovat vain murrevaihteluita, ja kyseessä on sama sana.
Käytöstä esimerkkeinä tarjotaan ”kahvi- ja teelekkeet” ja ”ajolekkeet”, jonka merkitys olisi ’körredskap’ eli ’ajovälineet’ (luonnollisesti hevosella...
Oli sitten ruumis haudassa tai ei, ihmisen kuoltua alkaa samankaltainen prosessi. Ensin ruumis alkaa jäähtyä, kunnes se kohtaa ympäristön lämpötilan. Sen jälkeen alkaa kudosten hajoaminen, mikä aiheutuu ihmisen omissa soluissa olevista entsyymeistä. Solukalvojen toiminta loppuu ja entsyymit alkavat syödä ihmissen kudosta. Varsinaisen mätänemisen aloittavat siis elimistön omat bakteerit, jotka lähtevät liikkeelle suolistosta. Maahan haudattu ruumis hajoaa hitaammin kuin esimerkiksi hautaamaton, ilman kanssa kosketuksissa oleva ruumis.
Lähteitä ja lisätietoa aiheesta:
https://www.ts.fi/lukemisto/1074176502/Aimo+Massisen+kyselypalsta+Aimo+annos+Kuinka+nopeasti+ruumis+maatuu
http://www.kysy.fi/kysymys/ihmisen-hajoaminen-...
Kysytyn kaltaisia kirjoja löytyy kyllä muitakin. Tarjolla on niin tositapahtumiin perustuvia kaunokirjallisia romaaneja kuin myös tietokirjallisuutta. Jo kysymyksessä mainittu Maijaliisa Dieckmann on kirjoittanut useampia tosipohjaisia historiallisia romaaneja, kuten Metsän poika tahdon olla ja Satujen kuningas. Myös Raili Mikkanen on kirjoittanut tositapahtumiin perustuvia historiallisia nuortenkirjoja tunnettujen kulttuurivaikuttajien nuoruusvuosista. Hänen teoksiaan ovat esimerkiksi Ei ole minulle suvannot ja Aurora, keisarinnan hovineito. Leena Virtanen puolestaan on viime vuosina julkaissut nuorille suunnatut tietoteokset Minna Canthista, Ellen Thesleffistä ja Eeva Kilvestä. Niin ikään nuorille suunnatussa Pieni opas suureen...
Pehmeänkantisen ja kovakantisen kirjan erottaa ISBN-numeron perässä olevasta tiedosta. Jos ISBN-numeron perässä lukee nid., se tarkoittaa, että kirja on nidottu eli pehmeäkantinen. Jos ISBN-numeron perässä lukee sid., se tarkoittaa, että kirja on sidottu eli kovakantinen. Useimmissa tapauksissa - ei kuitenkaan ihan aina! - on niin, että kirjan uudempi painos on pehmeäkantinen. Yleensä kirja julkaistaan ensin kovakantisena, ja sen jälkeen suosituimmat niteet julkaistaan pehmeäkantisina painoksina.
Kirjailijan tuotannon voi järjestää Helmetissä aikajärjestykseen seuraavasti:
- Klikkaa Helmetin pääsivulla Tekijä-linkkiä.
- Kirjoita tekijän nimi muodossa sukunimi, etunimi, esimerkiksi Sipilä, Jarkko.
- Klikkaa sitten Rajaa / järjestä -...
Pikalevyllä tarkoitetaan suoratallennuksella kertaluontoisesti taltioituja äänilevyjä. Tavallisesti kyseessä oli lakkakerroksella päällystetty alumiininen kiekko. Ääniura kaiverrettiin suoraan lakkapintaan. Niitä käytettiin esimerkiksi radio-ohjelmien tallentamiseen, elokuvanteon apuvälineinä tai lehtihaastattelujen nauhoittamiseen.
Yleisradio hankki pikalevyjen tallennuslaitteet 1930-luvulla. 1950-luvulla Helsingissä toimi ainakin pari pikalevyjä valmistavaa äänitysstudiota. Pienessä mittakaavassa niitä tuotettiin muuallakin Suomessa.
Petri Kuljuntausta on kirjoittanut aiheesta kiinnostavan artikkelin Lähikuva-lehden numeroon (1/2020). Hän kertoo, että pikalevyjä ei koskaan luetteloitu systemaattisesti tai...
Valitettavasti tällaista tilastotietoa on mahdotonta antaa.
Suomen yleisten kirjastojen tilastot löytyvät kyllä verkosta (https://tilastot.kirjastot.fi/), mutta yksittäisistä kirjoista ei ole olemassa lainaustilastoa, eikä sellaista voida tehdäkään. Esimerkiksi Viisikko-sarjan kirjoista on otettu vuosikymmenten saatossa useita eri painoksia. Niitä on hankittu kirjastoon, luettu puhki, poistettu valikoimasta ja hankittu taas uusia kappaleita aina 1950-luvulta asti. Ennen kuin kirjastojen lainausjärjestelmät siirtyivät tietokoneelle, yksittäisten kirjojen kiertomääristä ei myöskään kertynyt tietoa samaan tapaan kuin nykyään. Nytkin, kun niteiden lainauskerrat jäävät rekisteriin näkyviin, ne ovat kirjastokohtaisia. Suomen yleiset kirjastot...
Heti aluksi täytyy varoittaa, ettemme ole lain tulkitsemisen asiantuntijoita, joten tässä esitetty vastaus on pelkästään maallikon näkemys. Varmempaa tietoa saat laintulkinnan ammattilaisilta.
Asiassa on kaksi puolta: tietosuoja ja tekijänoikeus.
Sukututkimusta koskevasta henkilötietojen käytöstä on tietosuojavaltuutettu antanut osoiteesta http://www.tietosuoja.fi/material/attachments/tietosuojavaltuutettu/tie… löytyvän ohjeistuksen. Siellä käsitellään tietojen keräämiseen ja lupien pyytämiseen liittyviä asioita. Tietosuojavaltuutettu suosittaa suvun elossa olevilta jäseniltä kerätään heidän omat tietonsa tai ainakin varmistetaan tietojen oikeellisuus sekä ilmoittaa heille kirjan julkaisemisesta. Tosin ilmoittaa ei tarvitse, jos aiheutuisi...
Hei, onpa hauska kuva! Takana oleva "huntu" ei ole huntu lainkaan, vaan silloin muodissa ollut isokokoinen hiusrusetti. Suuren ruusukkeen tukena oli paperikovike.
Lakki olikin vaikeampi tunnistettava. Lakki on muistuttaa tyypiltään vuosisadan alun miesten virka- tai siviililakkia. Muistan nähneeni myös tyttökoululaisilla kaikilla saman tyyppisen lakin, jossa on kaikilla yhtenevä kokardi edessä. Kuvaa täten pukeutuneista tytöistä en löytänyt. Ehkä joku palstamme lukija löytää sellaisen?
Lähteenä : Hattuja. Hattu, koriste ja tunnusmerkki. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo 1992
Isotädistäsi on lyhyet elämäkertatiedot teoksessa ”Matrikkeli sairaanhoitajista ja kätilöistä” (1971). Siitä ilmenee mm. että hän on valmistunut Viipurin lääninsairaalasta 1916.
Yksittäisen henkilön tietoja lähdetään tutkimaan yleensä kirkonkirjojen kautta. Sukututkijoille suunnattua aineistoa ja ohjeistusta löytyy paitsi ohjekirjoista myös internetistä esim.:
http://www.genealogia.fi
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Teema:_Sukututkimus
Viipuri- ja Karjala-aiheista tietoa löytyy mm. seuraavilta sivustoilta:
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Viipuriin_liittyv%C3%A4t_aineistot
http://www.wiipurinarkistoyhdistys.net/arkisto.htm
http://www.karjalatk.fi/tutkimus.php
Jyväskylän kaupunginkirjaston kokoelmista löytyy paljon aineistoa...
Nämä kysymykset ovat hyvin yksilöllisiä. Jos sarja epäilyttää - siinä kissaklaanit kuitenkin taistelevat toisiaan vastaan - voisit itse lukea sitä kokeeksi. Mutta jos lapsi itse ei tunnu järkyttyvän Soturikissoista, voit antaa hänen lukea niitä. Tärkeintä on säilyttää lukemisen ilo, jotta harrastus jatkuisi aikuisuuteen asti.
Laulu on Arja Saijonmaan vuonna 1969 levyttämä "Kuumana kesänä kuudestoista tammikuuta" (tai "Kuumana kesänä 16. tammikuuta"). Sen on säveltänyt Esko Linnavalli ja sanoittanut Jukka Virtanen. Laulu alkaa: "Toissa vuonna kuudestoista tammikuuta lumi suli kesken hiihtoretken". Laulun sanoitus sisältyy Jukka Virtasen kirjaan "Omat ja käännetyt" (Paasilinna, 2011, s. 39). Kirjan mukaan laulu on elokuvasta "Pohjan tähteet" (tai "Pohjantähteet"), mutta sitä ei mainita Elonetin kuvailutiedoissa (https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_117783?imgid=1).Laulu on julkaistu singlenä, jonka A-puolella on Saijonmaan esittämä laulu "Mies" (Scandia KS817, 1969). Fennon (https://fenno.musiikkiarkisto.fi) mukaan laulu on julkaistu myös c-...
Edith Södergranilla on Ingenting-niminen runo, joka alkaa sanoilla "Var lugn, mitt barn, det finnes ingenting". Tätä runoa siteerataan useilla nettisivuilla, ja osassa runon tekijäksi on mainittu käsittääkseni virheellisesti Gunnar Ekelöf. Käytettävissä olevista teoksista ei löytynyt Ekelöfiltä mitään runoa, joka voisi olla mainitsemasi. Kirjallisuushistoriat kertovat, että Södergranilla oli suuri vaikutus Ekelöfiin. Johtuisikohan sekaannus tästä? Södergranin runo sisältyy teokseen Landet som icke är ja se on käännetty nimellä Maa, jota ei ole.
Sellaista lähdettä ei varmastikaan ole, sillä tietääkseni mikään palvelu ei laske artikkelien palstamillimetrejä aiheiden mukaan. Missään palvelussa ei edes ole kaikkia Suomessa ilmestyviä sanomalehtiä paitsi Kansalliskirjastossa, jossa sielläkin lehdet ovat varastoituina eivätkä sellaisessa muodossa, että niistä voisi laskea palstamillimetrejä muuten kuin selaamalla joka lehden käsin. Fennica-tietokannastakaan ei saa edes lehtien sivumääriä, palstojen pituuksista puhumattakaan.
Ongelmaksi tulisi myös sen määrittäminen, milloin jutun laskettaisiin käsittelevän julkkiksia. Riittäisikö, että julkkiksen nimi mainittaisiin? Vai pitäisikö koko jutun käsitellä julkkista? Laskettaisiinko kirjailijan kirjaa arvosteleva juttu mukaan, jos siinä...
Petri Hiltunen kertoo, että strippejä on yhteensä 2844 kappaletta. Tämän sarjakuvasivuston luvuista laskemalla Jalavan albumeissa julkaistiin niistä ilmeisesti 1992 kappaletta. Arktisen banaanin kokoelmissa Tietäjä tien päällä ja Hollywoodin lumoissa on julkaistu lisää, mutta niiden määrä ei ole tiedossa. Hiltunen kertoo, että aivan kaikki stripit on julkaistu ainakin Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä, mutta kokoelma-albumeista osa on jätetty pois. Listaa kaikista lehdistä, joissa sarjakuvaa on julkaistu, ei valitettavasti Hiltusellakaan ollut.
Hiltusen Väinämöis-albumit löytyvät myös Ratamo-kirjastojen kokoelmista.
Semic julkaisi vuosina 1979-80 kuusi Johanna Spyrin Heidi-kirjoista tehtyyn TV-sarjaan perustuvaa 50-sivuista kuvitettua vihkosta:
1. Heidi tapaa isoisänsä
2. Talvi vuoristossa
3. Heidi saapuu Frankfurtiin
4. Frankfurtin päiviä
5. Paluu isoisän luo
6. Clara käy kylässä
Semicin Heidi-kirjasten mahdollisia tekijöitä ei käyttämissäni lähteissä mainittu - todennäköisesti siksi, ettei niitä ole julkaisuissa mainittu. Verkkoantikvariaateissa näitä näytään kaupattavan ilman tekijätietoja, joten tämän enempää vihjeitä en vihkosten jäljittämiseksi valitettavasti pysty antamaan.
Aivan yksiselitteistä syytä kirjojen lyhentämiselle tuskin on olemassa. Lyhentämistä on Suomessa harrastettu luultavasti ainakin tuolta 1950-luvulta lähtien. Kirjaa on saatettu lyhentää sen suomennusvaiheessa, jolloin alkukielinen ja käännetty versio eroavat. Toisessa vaihtoehdossa ensimmäinen suomennos noudattaa alkuperäistä teosta, mutta myöhemmin kirjasta tehdään markkinoille vielä lyhennettykin versio. Näin ollen yksi ja sama teos saattaa löytyä suomennettuna sekä "pitkänä" että "lyhyenä". Myös selkokirjoja voisi pitää yhdenlaisena esimerkkinä lyhentämisestä. Syyt kuinka paljon ja miksi kirjaa lyhennetään vaihtelevat tapauskohtaisesti. Esim. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon jotkin lyhennelmät perustuvat puhtaasti...
YLE Areenan ohjelmia saa jakaa sosiaalisessa mediassa silloin, kun siihen on tarjottu erikseen mahdollisuus omalla jakopainikkeellaan.
Lisätietoja Yleisradion sisältöjen tekijänoikeuksista.
Verkkolehtien artikkeleita on sallittua jakaa samanlaisella periaatteella käyttämällä lehtien tarjoamia omia jakopainikkeita tai linkkejä.
Lisätietoja esimerkiksi Uutismedian liiton tekijänoikeussivulta.
Tuija Lehtinen on hyvin tuottelias ja pidetty lasten- ja nuortenkirjailija, joka kirjoittaa myös aikuisille.
Ainakin kirjastoissa Lehtinen on hyvinkin lainattu ja ilmeisesti myös kirjakaupat myyvät hänen teoksiaan hyvin. Hän on saanut myös tunnustusta työstään, ja hänet on palkittu useasti erilaisilla kirjallisuuspalkinnoilla. Kaikki nämä kertovat niin varsinaisten lukijoiden kuin kirjallisuuskriitikoidenkin arvostuksesta.
Tuija Lehtisestä on kysytty tällä palstalla useasti aikaisemmin. Löydät vastaukset kirjoittamalla Kysy kirjastonhoitajalta –palvelun hakukenttään: Lehtinen Tuija.
Runsaasti lisätietoa Lehtisen tuotannosta ja palkinnoista löydät kootusti Kirjasammosta http://www.kirjasampo.fi
Voivat käyttää. Pinkin värisiä saappaita valmistetaan koosta 36 kokoon 46. Pinkki väri mielletään usein feminiiniseksi väriksi, mutta historiassa se on ollut päinvastoin maskuliininen väri.
Lähteet ja lisätietoa:
Hai-saappaat: https://www.nokianjalkineet.fi/tuote/hai-2/?color=pinkki
Savon Sanomat: Vaaleanpunainen oli ennen maskuliininen väri ja tytöt puettiin siniseen https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/2984401
Helsingin Sanomat: Tiesitkö tätä? Vaaleanpunainen on historiallisesti miehinen väri https://www.hs.fi/elama/art-2000005195320.html
Antro Blogi: Vaaleanpunaisen sukupuolittunut historia https://antroblogi.fi/2018/10/vaaleanpunaisen-sukupuolittunut-historia/
Ainakin kirjassa I can make music : simple-to-make and fun-to-play musical instruments for young children (tekijä Michael Purton) on yksinkertaisen lasten bassokitaran teko-ohje. Kirja on Helsingin kaupunginkirjastossa Itäkeskuksen kirjaston kokoelmissa. Purkki- tai narubassoksi nimitettävän, yksinkertaisen basson teko-ohjeita löytyy netitsekin, esim. näiltä sivuilta:
http://www.roima.fi/html/purkkibasso.html
http://topelius.kerhokeskus.fi/materiaalit/tyopajat/soitinrakennus.pdf
http://www.narubasso.fi/narubasson_rakennusohjeet/
