Tämän Pedro Paulin laulun "Mujer" ovat Rauni Koudan suomenkielisiin sanoihin "Nainen" levyttäneet Kari Tapion lisäksi ainakin Einö Grön, Juhani Markola, Tuomo Salmi, Esko Rahkonen, Eila Pienimäki, Matti Tapani, Kari Hautasaari, Markku Suominen ja Rainer Nyman.
Heikki Poroila
Tikkurilan kirjasto
Pikalevyllä tarkoitetaan suoratallennuksella kertaluontoisesti taltioituja äänilevyjä. Tavallisesti kyseessä oli lakkakerroksella päällystetty alumiininen kiekko. Ääniura kaiverrettiin suoraan lakkapintaan. Niitä käytettiin esimerkiksi radio-ohjelmien tallentamiseen, elokuvanteon apuvälineinä tai lehtihaastattelujen nauhoittamiseen.
Yleisradio hankki pikalevyjen tallennuslaitteet 1930-luvulla. 1950-luvulla Helsingissä toimi ainakin pari pikalevyjä valmistavaa äänitysstudiota. Pienessä mittakaavassa niitä tuotettiin muuallakin Suomessa.
Petri Kuljuntausta on kirjoittanut aiheesta kiinnostavan artikkelin Lähikuva-lehden numeroon (1/2020). Hän kertoo, että pikalevyjä ei koskaan luetteloitu systemaattisesti tai...
Kuvaukseen sopiva runo on Brita Polttilan "Kyllä sitä saa olla kiitollinen". Runo alkaa: "Hyvää huomenta maailma". Runo sisältyy Brita Polttilan runokokoelmaan "Surua seuraa ilo : runoja, suomennoksia" (Tammi, 1970) ja kirjaan Polttila, Brita: "Verkkaista liikettä : runoja ja runosuomennoksia 1963-2000" (Tammi, 2000) ja myös Aino Räty-Hämäläisen toimittamaan kirjaan "Tuuli paiskii rakkauden ovea" (WSOY, 1997).Runon on säveltänyt Tapio Lipponen. Sen laulaa Arja Saijonmaa Yleisradion viihdeosaston tuottamalla kantanauhalla (1971). Myös Anki on säveltänyt tämän runon ja levyttänyt sen nimellä "Hyvää huomenta maailma" (1976).Lähde:Yleisradion Fono-tietokanta:http://www.fono.fi
Adelein-nimeä ei löydy Yliopiston nimipäiväalmanakasta http://almanakka.helsinki.fi/nimipaivat/NimAll2012.pdf.,joten Adelein-nimellä ei ole nimipäivää. Adelein voisi olla muoto nimestä Adeliina, josta on myös muodot Adelina, Adeline ja Adelin (Saarikalle: Suomalaiset etunimet, 2007). Saarikalle mainitsee kirjassaan myös nimen Adele, jolla on nimipäivä ruotsalaisessa kalenterissa. Päivä on 16.12.
Annmarie lienee yhdysnimi nimistä Ann ja Marie.
Myöskään Ann-nimeä ei ole suomalaisessa nimipäiväkalenterissa. Saarikalle sanoo kirjassaan, että Ann on englantilainen muunnos nimestä Anna. Annan päivä on suomalaisessa nimipäiväkalenterissa 9.12.
Marie-nimeä ei sitäkään ole suomalaisessa kalenterissa. Marie on saksalais-ruotsalainen muunnos...
Yhdysvaltain osavaltioista löytyy Tampereen kaupunginkirjastosta kyllä englanninkielinen tietokirja sekä lapsille (Gabrielle Balkin, The 50 states : explore the U.S.A. with 50 fact-filled maps!) että aikuisille (Mark H. Bockenhauer, Our fifty states), mutta suomeksi ei aivan vastaavaa teosta valitettavasti ole tarjolla. Lähimmäs päästäneen Laura Noreilan matkailijoille suunnatussa kirjassa Welcome to America : Yhdysvallat-matkaopas, johon sisältyy tiiviit osavaltioesittelyt. Vielä tätäkin ytimekkäämmin asiaa lähestyy ensisijaisesti maahanmuuttajille tarkoitettu Yhdysvallat-opas, jossa osavaltiot käydään läpi parikymmensivuisessa osiossa.
Verkkotietosanakirja Web-Facta kertoo metsäkissasta mm. näin:
metsäkissa, eurooppalainen villikissa, Felis silvestris, Balkanilla, Italiassa, Pyreneiden niemimaalla, Ranskassa, Saksassa ja Skotlannin pohjoisosissa sekä Pohjois-Afrikan ja Keski- ja Lähi-idän rauhallisten vuoristoseutujen metsissä elävä kissalaji. Metsäkissa on kotikissan näköinen, harmaanruskea ja tummajuovainen mutta isompi.
Muistakaan nykylähteistä ei löytynyt mainintaa siitä, että metsäkissa eläisi Suomessa. Selasin vanhoja koulujen eläinopin kirjoja: (mm. Pulkkinen, Hellaakoski, Laamanen, Eläinoppi vuodelta 1956; Poijärvi, Paasio, Renkonen, Suomalainen, Eläinoppi oppikouluja varten, 1968; Lehtonen, Nuorteva, Seiskari, Eläinoppi I, 1971; Kivirikko, Palmgren Koulun...
Georges Simenon lukemattomine Maigret-kirjoineen tulee ensimmäisenä mieleen. Tässä listaa vanhimmista käännetyistä kirjoista:
- Juna Venetsiasta 1976
- Maigret erehtyy 1976
- Maigret huvittelee
- Maigret ja ilmiantaja 1976
- Maigret ja penkillä istuskelija 1976
- Murha Rivieralla 1976
- Rouva Maigret'n ystävätär 1976
- Maigret ja monsieur Charles 1975
- Maigret ja yksineläjä 1975
- Maigret ja turskanpyytäjät 1974
- Maigret ja harmaasilmäinen rouva 1973
- Maigret ja gangsterit 1972
- Maigret kanavasululla 1971
- Maigret rajan pinnassa 1971
- Maigret ja hänen lapsuudenystävänsä 1970
- Maigret kansainvälisessä 1969
- Maigret ja mies siltojen alta 1964
- Maigret on kärsivällinen 1967
- Maigret vuokraa huoneen 1958
Tunnetuin nykydekkaristi,...
Tässä muutama aiheeseen liittyvä lastenkirja:
Sanna Pelliccioni: Onni-pojan kierrätyskirja
Marika Kokkonen: Roska-Reima ja jätevuoren valloitus
Annastiina Syväjärvi: Yllin kyllin
Salla Savolainen: Kirpputorikoira Napo
Frith, Alex: Roskat pois!: kurkista ja kierrätä (tietokirja)
Kirjastosta löytyy myös useita kierrätysaskartelukirjoja.
Ainakin kirjassa Maailman paras hevonen (1983) Kikka käy Harmaalinnan kartanossa, kuten Sanojen aika-sivuston kirjatiedoista käy ilmi: http://kirjailijat.kirjastot.fi/kirjailija.aspx?PersonID=296&PageConten…
Luin myös paikalla olleiden sarjan kirjojen takakannet, mutta ainakaan niissä ei viitattu Harmaalinnaan.
Kielitoimiston ohjepankissa todetaan kuvatekstistä mm. seuraavasti:"Kirjassa, uutistekstissä tms. kuvateksti on tavallisesti kuvan alla tai vieressä. Kun kuvatekstinä on kokonainen lause (jossa on persoonamuotoinen verbi kuten sopivat, tarttui), merkitään loppuun piste. Kun kuvatekstinä on nimi tai muu luettelomainen tieto, voi valita, käyttääkö pistettä vai ei."
"Monte Criston saari" ei ole tiivistelmä "Monte Criston kreivistä", vaan sen jatko. Vuonna 1952 ilmestyneen suomennoksen esipuheessa suomentaja Yrjö Korhonen kertoo, että 'Kreiville' kirjoitettiin kaksikin jatkoa, jotka olivat toisistaan riippumattomia, mutta ilmeisesti kuitenkin molemmat sopusoinnussa Alexandre Dumas'n suunnitelmien kanssa. Toisen jatkon ("Maailman herra" ja "Miljoonamorsian") pääasiallinen kirjoittaja oli Adolf Mützelburg, toisen, siis tämän "Monte Criston saaren", Le Prince.
Hei, onpa hauska kuva! Takana oleva "huntu" ei ole huntu lainkaan, vaan silloin muodissa ollut isokokoinen hiusrusetti. Suuren ruusukkeen tukena oli paperikovike.
Lakki olikin vaikeampi tunnistettava. Lakki on muistuttaa tyypiltään vuosisadan alun miesten virka- tai siviililakkia. Muistan nähneeni myös tyttökoululaisilla kaikilla saman tyyppisen lakin, jossa on kaikilla yhtenevä kokardi edessä. Kuvaa täten pukeutuneista tytöistä en löytänyt. Ehkä joku palstamme lukija löytää sellaisen?
Lähteenä : Hattuja. Hattu, koriste ja tunnusmerkki. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo 1992
Nämä kysymykset ovat hyvin yksilöllisiä. Jos sarja epäilyttää - siinä kissaklaanit kuitenkin taistelevat toisiaan vastaan - voisit itse lukea sitä kokeeksi. Mutta jos lapsi itse ei tunnu järkyttyvän Soturikissoista, voit antaa hänen lukea niitä. Tärkeintä on säilyttää lukemisen ilo, jotta harrastus jatkuisi aikuisuuteen asti.
Digi- ja väestötietoviraston nimiaineistoihin on tallennettu etu- ja sukunimien lukumääriä Suomessa. Löydät palvelun osoitteesta: https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/none
Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa todetaan, että Renja nimen tausta on epäselvä, mutta että se mahdollisesti on venäläinen muoto Reginasta (lat. kuningatar). Meillä Renjaa on annettu nimeksi tytöille 1950-luvulta lähtien. Tällä hetkellä Suomessa on 134 Renjaa.
Sellaista lähdettä ei varmastikaan ole, sillä tietääkseni mikään palvelu ei laske artikkelien palstamillimetrejä aiheiden mukaan. Missään palvelussa ei edes ole kaikkia Suomessa ilmestyviä sanomalehtiä paitsi Kansalliskirjastossa, jossa sielläkin lehdet ovat varastoituina eivätkä sellaisessa muodossa, että niistä voisi laskea palstamillimetrejä muuten kuin selaamalla joka lehden käsin. Fennica-tietokannastakaan ei saa edes lehtien sivumääriä, palstojen pituuksista puhumattakaan.
Ongelmaksi tulisi myös sen määrittäminen, milloin jutun laskettaisiin käsittelevän julkkiksia. Riittäisikö, että julkkiksen nimi mainittaisiin? Vai pitäisikö koko jutun käsitellä julkkista? Laskettaisiinko kirjailijan kirjaa arvosteleva juttu mukaan, jos siinä...
Muistelen lukeneeni Sinuhen nimenomaan 13-vuotiaana ensimmäisen kerran. En usko, että siinä olisi mitään sellaista, mikä voisi järkyttää nuorta mieltä. Vielä 12-vuotiaana äitini kielsi teokseen tarttumisen, mutta en tiedä miksi. Ehkä siksi, että siinä "iloitaan naisten kanssa". Kirjan alku on katkeran vanhan miehen tilitystä, mutta sitten seikkailukertomus pääsee vauhtiin. Lukemaan vaan!
Kuka on kukin -teosta ei löydy verkosta. Sitä kannattaa tutkia kirjastojen käsikirjastoissa tai varastokokoelmissa. Kansallisbiografia on suuri kansallinen historiahanke, jonka osoitteesta
http://www.kansallisbiografia.fi/ löytyy 6000 pienoiselmäkerran kokoelma Suomen historian vaikuttajista. Tämä verkkojulkaisu on jatkuvasti täydentyvä. Muita henkilöhakemistoja löytyy osoitteesta http://www.makupalat.fi/fi/k/all/hae/?f%5B0%5D=field_asiasanat%3A63438
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukuniemt -kirjasta(2000)löytyy useampikin selitys nimelle. Keisu on mm. Iittiläinen talon- ja sukunimi, joka perustuu viljelysnimeen (keiso = "sarjakukkainen putkikasvi"). Saulo Kepsun kokoamassa teoksessa Pohjois-Kymenlaakson kylännimistä (198I) Kejsu on merkitty vuosilta 1860-66. Keisu-nimien alue löytyy myös pohjoisesta. Ylitorniolla on satoja vuosia vanhaksi sanottu Keisun talo, jonka mukaan asukkaat ovat ottaneet myös sukunimen. Pellosta löytyy niemi, jonka nimi on selitetty sanasta keisu, "mutkalle kasvanut mänty".
Kirjasarjan Navis Fennica: Suomen merenkulun historian osassa3 (WSOY, 1994) kerrotaan hinaajalaivastojen synnystä Kemiin. Vuonna 1893 oululaiset Bergbomin ja Snellmanin kauppahuoneet perustivat Trävaru Ab Kemin, josta 1916 tuli Ab Kemi Oy. Yhtiöllä oli useita sahoja Perämeren rannikolla ja hinaajat saivat nimen Kemi ja perään järjestysnumeron. Valtion metsäteollisuuslaitoksista muodostettiin vuonna 1932 Veitsiluotio Oy. Tämänkin yhtiön hinaajille annettiin yhtiön nimi ja perään numero.
Hinaaja nimi Hector kuului Haukiputaan Martinniemen sahalle,muita nimiä olivat Erkki, Kelo, Nils, Pomo ja Pölli. Myöhemmin kaikki yhtiön hinaajat saivat nimen Martti. Saha siirtyi aikoinaan Raahe Oy:lle ja lopulta monien yhtiöliitosten jälkeen Rauma-...
