Työtaisteluvapaudella tai -oikeudella katsotaan olevan perustuslain suoja. Tarkemmin tämä liittyy perustuslain 13 §:n 2 momentin ammatillista yhdistymisvapautta koskevaan kohtaan. Vaikka perustuslaissa ei nimenomaisesti mainita työtaisteluoikeutta, liittyy se mm. eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan yhdistymisvapauteen.Oikeutta työtaistelutoimenpiteisiin on kuitenkin tietyin ehdoin tietyiltä ammattiryhmiltä rajattu (ei kuitenkaan ehdotonta kieltoa). Esimerkkinä tällaisia ovat eri virkasuhteessa olevat henkilöt:Valtion virkamiehet (Valtion virkaehtosopimuslaki, 8 §: https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1970/664 Kunnan ja hyvinvointialueiden virkamiehet (Laki kunnan ja hyvinvointialueen virkaehtosopimuksista, 8 §: https://www...
6. heinäkuuta 1960 oli keskiviikko.
Helsingin yliopiston almanakkatoimiston, http://almanakka.helsinki.fi/ sivuilta kohdasta almanakka-arkisto löytyvät vanhat allakat vuodesta 1899.
Kysyin asiaa sarjan tuotantoyhtiöstä ja he kertoivat, että tunnusmusiikki on sarjan alkuperäisformaatin Keeping Nation Alive -formaattimusiikkia ja sen on säveltänyt Richard Spiller. Sarjassa käytetään myös katalogimusiikkia Epidemic Sound -katalogista.
Sydämen sykkeen tai sydänmonitorin äänen matkiminen on yleistä sairaalasarjojen musiikissa. Hyviä esimerkkejä ovat Ken Freemanin säveltämät tunnussävelmät pitkäikäiseen brittiläiseen sairaaladraamaan Casualty ja sen sisarsarjaan Holby Cityn sairaala.
Sykettä kuulee populaarimusiikissa usein äänitehosteen muodossa. Esimerkeksi Musen "Follow Me" -kappaleessa ja Taylor Swiftin "Wildest Dreams" -kappaleessa on taustalla aidoista...
Väitöskirjoja löytyy Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmista muttei läheskään kaikkia. Väitöskirjoista pyrimme valitsemaan sellaisia, joille olisi luultavasti kysyntää. Usein se tarkoittaa aiheeltaan jokseenkin yleistajuisia teoksia. Johonkin kovin suppeaan yksityiskohtaan keskittyneet väitöskirjat saattavat jäädä valitsematta. Monet väitöskirjat ovat saatavilla myös sähköisinä, joten sekin saattaa vaikuttaa valintoihimme, erityisesti marginaalisimmissa aiheissa.
Valinnoissa luultavasti painottuvat humanistiset ja yhteiskunnalliset alat. Tekniikan alan väitöskirjoja meillä ei luullakseni kovin paljon edes tarjota, joten jos hankintakanaviemme kautta väitöskirjaa ei tarjota, se saattaa hyvinkin jäädä hankkimatta. Yksi kriteeri on hinta:...
Alla lukuisia yleiskirjoja Suomen historiasta. https://tinyurl.com/Suomen-historiaa https://tinyurl.com/Suomen-historia Suosittelen Jouko Vahtolan Suomen historia: kivikaudesta 2000-luvulle [2017], sekä Henrik Meinanderin Suomen historia: linjat, rakenteet ja käännekohdat [2017].Lisäksi vielä Veijo Meren laadukkaasti ja vetävästi kirjoitettua kirjasarjaa:- Maassa taivaan saranat: suomalaisten historia vuoteen 1814 - Huonot tiet, hyvät hevoset: Suomen suuriruhtinaskunta vuoteen 1870- Ei tule vaivatta vapaus: Suomi 1870–1920 - Suurta olla pieni kansa : itsenäinen Suomi 1920-1940 https://tinyurl.com/Veijo-Meri Laaja listaus Suomen sotahistoriaa käsittelevistä kirjoista, joista voi valita itselleen...
Jotta asiasanoitus olisi mahdollisimman taloudellista, monessa mielessä hyödyllistä ja järkevää, tulisi ennen muuta sisäistää tiedon tallennuksen ja haun evaluoinnin keskeisiä mittareita. Suurimpia sudenkuoppia lienee se, että ei ole mietitty asiasanoituksen (tai laajemmin indeksoinnin) tyhjentävyyden (exhaustivity) / spesifisyyden (specificity) ongelmaa. Periaatehan on: miten sisältöä tietokantaan kuvaillaan niin sitä myös löydetään. Jos kuvaillaan tyhjentävästi, tarkkaan jokainen osa-alue, on saanti myös hyvä mutta tarkkuus on huono. Paljon tavaraa siis, mutta mikään ei ole oikein se haettu. Jos taas pidättäydytään muutamassa tarkasti harkitussa keskeisessä asiasanassa on saanti vähäisempää mutta tarkkuus kasvaa eli hakutulos on...
Valitettavasti hänestä ei löytynyt tietoa kirjaston eri vuosikymmenten taiteilijamatrikkeleista, eikä häntä mainittu myöskään verkossa luettavana olevasta Suomen taiteilijaseuran kuvataiteilijamatrikkelissa:
https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilijahaku
Oiva Paloheimon runo "Lapsen sydän" julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1947 kokoelmassa "Pan kuuntelee virttä". Tämä kokoelma on lainattavissa erillisenä niteenä, mutta se sisältyy myös esimerkiksi teokseen Oiva Paloheimo: Runot (WSOY), jonka uusin painos ilmestyi vuonna 2010.
Lähteet:
https://finna.fi
http://www.helmet.fi/
Hei,
Radioamatööriwikin (https://wiki.sral.fi/wiki/Hilavitkutin) mukaan kyseessä olisi "Hieman epämääräinen, omituinen tai monimutkainen laite, jonka käyttötarkoituksesta ei varsinaisesti ole tietoa. Alun perin nimimerkki Ollin pakinoista tuttu sana, jonka alkuperäismuoto lienee ollut hilavitkuttaja."
Selaisin Ollin pakinakokoelmia, joista ei tuota silmiini osunut. Sen sijaan digitoiduista sanomalehdistä löysin Uusi Suomi lehdestä 22.9.1932 Königswursterhausen-pakinan, jossa esiintyy tuo termi tuossa "alkuperäisemmässä" muodossa 'hilavitkuttaja'. Tässä linkki lehteen: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1805725?term=hila…
Muistatko mahdollisesti mistä kirjastosta lainasit kirjan? Se voisi auttaa löytämään oikean teoksen.
Asiakkaan lainaamista kirjoista ei ole saatavissa takautuvasti tietoa.
Vastaisuuden varalle voisi olla hyötyä, jos otat käyttöön HelMetin Omissa tiedoissa lainaushistoria-toiminnon
http://www.helmet.fi/search*fin/k
HelMetistä hakusanoilla, Viipuri kuvateokset, löytyi seuraavat kirjat. Mahtaisiko näistä jokin tuntua tutulta.
http://www.helmet.fi/search*fin?/Xviipuri+kuvateokset&searchscope=9&m=&…
Jos kyseessä on vanha teos, se saattaisi löytyä Pasilan kirjastovarastossa. Varastossa on avoimet ovet keskiviikkoisin klo 14-19: http://www.lib.hel.fi/fi-FI/pasila/kirjavarasto/
Mutta kokoelma on käytettävissä myös Pasilan kirjaston...
Kysyjän ilmaiseman hämmennyksen syy on yksinkertaisesti siinä, että Venäjällä on tehty samanniminen laulu Песня о друге ainakin kahteen kertaan (voi olla useampiakin, mutta ainakin kaksi tunnettua on olemassa). Ensimmäinen ja se tunnetumpi on Vladimir Vysotskinin omaan tekstiinsä tekemä laulu, joka tunnetaan suomennoksena Ystävän laulu (sanat Juha Vainio). Se toinen Pesnja o druge on Andrei Petrov -nimisen säveltäjän runoilija Grigori Poženjanin tekstiin tekemä laulu, joka Suomessa tunnetaan nimellä Tuulella ei ole ystävää (käännös Hillevi). Toisin sanoen Fono.fi:ssä ei ole tehty virhettä, kyse on kahdesta eri laulusta.
Heikki Poroila
Olisikohan etsimäsi elokuva Ian Munen ohjaama The Whole of the Moon (1997), joka sai suomenkielisen otsikon Kuutamorakkaus?
Elokuvasta tehtyä tallennetta ei ole enää lainattavissa pääkaupunkiseudun kirjastoista, mutta muualta Suomesta se näyttäisi löytyvän VHS-muodossa. Tallenne on tilattavissa kaukolainana oman lähikirjastosi kautta. Voit lukea lisää kaukopalvelusta alla olevasta linkistä.
Kuutamorakkaus esitettiin Ylellä kaksi kertaa vuonna 1999.
http://www.imdb.com/title/tt0118164/
http://www.elonet.fi/fi/elokuva/173862
http://www.leffatykki.com/elokuva/kuutamorakkaus/kuvat
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kaukopalvelu
Hei,
taivasmatkasukkien neulominen on kaunis ja vanha perinne. Ylen artikkelin mukaan suomalaiset neulovat väkilukuunsa suhteutettuna eniten villasukkia maailmassa. Sukkien neulomisessa on pitkät perinteet ja osa näistä perinteistä on muodostunut sota-aikana. Toisen maailman sodan aikana kotirintama valjastettiin neulomaan sukkia ja muita lämpimiä vaatteita rintamalla taisteleville miehille. Näistä neuleista tuli välittämisen symboli, sillä sukkia ja lapasia neulottiin myös tuntemattomille, ei vain omaisille. Varsinkin talvisota oli erityisen kylmä ja sotilaille neulominen oli valtava vapaaehtoisoperaatio, jonka perintö näkyy edelleen suomalaisten haluna tehdä lahjasukkia. Perinteisesti käsitöitä tekemällä voi myös valmistautua...
Roomassa vaikutti Petronius Arbiter-niminen hoviherra, joka eli noin vuosina 26-66-jKr. Mikäli kirjailija Petronius on sama henkilö, on hänen romaaninsa Satyricon kirjoitettu siis joskus ennen vuotta 66 jKr. Satyricon ei ole säilynyt kokonaisena, mutta kaikki sen säilyneet osat on suomennettu vuonna 2003. Trimalkion pidot on osa tästä teoksesta. Se on sen verran itsenäinen kokonaisuus, että se on julkaistu myös erillisenä painoksena. Trimalkion pidot on suomennettu myös erillisenä vuonna 1945. Käännöksen teki Edwin Linkomies.
Satyricon mainitaan usein ensimmäisenä romaanina. Tämä on tietysti kiinni romaanin määritelmästä. Myös Cervantesin teos Don Quijote mainitaan ensimmäisenä romaanina. Katso esimerkiksi Harold Bloomin teosta Lukemisen...
Muumilaakson tarinoita -televisiosarja pohjautuu kirjailija ja taiteilija Tove Janssonin muumikirjoihin ja hänen luomiinsa hahmoihin.
Muumipeikot ovat karvaisia toisin kuin monet muut näiden kirjojen ja televisiosarjan hahmoista. Ehkäpä sillä on ollut vaikutusta asiaan. Tai sitten taiteilija on vain päättänyt vaatettaa jotkin hahmoistaan ja jättää toiset ilman vaatteita.
Tuu-tikki-niminen Muumikirjojen henkilö sanoo kirjassa Taikatalvi (s. 22) näin:
"Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi."
Sitaatti on Charles Dickensin romaanin Kaksi kaupunkia ensimmäisen kappaleen alusta.
Saimi Järnefeltin suomennoksessa vuodelta 1903 rivit kuuluvat näin:
"Tämä oli aikakausista paras ja pahin, se oli viisauden ja hulluuden ikä, uskon aika, epäilyksen aika, valon ja pimeyden aika, tämä oli toivon kevät ja epätoivon talvi, [--]"
Helka Varho suomensi saman kohdan vuonna 1945 näin:
”Tämä oli aikakausista paras ja pahin, se oli viisauden aikaa, se oli hulluuden aikaa, se oli uskon mutta samalla epäilyn aikakautta, valon ja pimeyden aikaa, se oli toivon kevättä ja epätoivon talvea, [--]”
https://www.gutenberg.org/cache/epub/48023/pg48023-images.html
https://www.gutenberg.org/files/98/old/2city12p.pdf
Charles Dickens: Kaksi...
Hei!
Kirjonnasta löytyy moniakin hyviä oppaita. Piki-verkkokirjastosta, osoitteesta http://kirjasto.tampere.fi/Piki?formid=find2 voi katsoa asiasanalla nimikointi ja saa tulokseksi 38 teosta, joista Vesilahden kirjastossa on kahdeksan.
Esimerkiksi teoksissa Raussi-Tihula: Kirjotut kirjaimet ja Mäkelä, Terttu: Nimikointi on neuvottu kirjainten kirjomista.
Hei, onpa hauska kuva! Takana oleva "huntu" ei ole huntu lainkaan, vaan silloin muodissa ollut isokokoinen hiusrusetti. Suuren ruusukkeen tukena oli paperikovike.
Lakki olikin vaikeampi tunnistettava. Lakki on muistuttaa tyypiltään vuosisadan alun miesten virka- tai siviililakkia. Muistan nähneeni myös tyttökoululaisilla kaikilla saman tyyppisen lakin, jossa on kaikilla yhtenevä kokardi edessä. Kuvaa täten pukeutuneista tytöistä en löytänyt. Ehkä joku palstamme lukija löytää sellaisen?
Lähteenä : Hattuja. Hattu, koriste ja tunnusmerkki. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo 1992
