Tarkoitat varmaan Helvi Juvosen runoa Merkillinen tapiiri. Se on ilmestynyt kokoelmassa Kuningas Kultatakki; löytyy myös mm. Juvosen Kootuissa runoissa, Suomen Runottaren osassa 1 ja lastenrunokokoelmassa Pikku Pegasos.
Kim Kuusi on säveltänyt runon lastenlauluksi. Laulu löytyy ainakin levyltä Kuusi, Kahlaajatyttö.
"Borneossa, Borneossa,
sademetsän sydämessä,
paikassansa kätketyssä,
oksan alla, juuren alla
onnellista unta nukkuu
kivi punainen..."
Perimätieto kertoo, että siemenperunan voi hyvin puolittaa tai jakaa vieläkin pienempiin osiin sadon kärsimättä. Näin on menetelty pula-aikoina. Linkki Vauva.fi keskusteluun.
Anne Paalo taas toteaa kirjassaan Peruna s. 30:" Joskus on ollut tapana siemenperunoiden lohkaiseminen 2-4 osaan, mutta tätä tulee käyttää vain poikkeustapauksessa.... Suuret perunat on lohkottu siemenperunoiksi aikoina, kun perunaa on ollut niukasti saatavilla kuten sodan aikana. Lohkotut perunat antavat pienemmän sadon kuin kokonaiset ja ovat alttiimpia taudeille. Paras tulos lohkomisesta on saatu, kun mukula on leikattu pitkittäin kahteen osaan. Tällöin molempiin lohkoihin tulee saman verran latvapuolen silmuja. Lohkotut perunat pitää istuttaa heti, koska...
On vähän vaikea arvailla kirjailijan motiiveja ja varmaankin vain J.K.Rowling itse tietää vastauksen. Mutta oma tulkintani on, että kirjailija on alusta alkaen suunnitellut tappavansa kaikki sellaiset miespuoliset henkilöt, jotka ovat olleet Harrylle isän korvikkeita ja joihin hän on läheisesti kiintynyt. Tähän hänellä on syynsä, jota voisi kutsua kehityspsykologiseksi.
On itse asiassa varsin tavallista, että lastenkirjojen päähenkilöt ovat orpoja. Vanhemmat ovat joko kuolleet, siepattu tai kadonneet jonnekin. Tällainen ratkaisu mahdollistaa sankarin esteettömän pääsyn seikkailemaan, koska vanhemmat eivät ole suojelemassa häntä.
Aikuiseksi kasvaminen on lasten- ja nuortenkirjallisuuden tärkein teema, ja päähenkilön orpous korostaa tätä...
Laulun nimi on Aattoiltana ja sanat on kirjoittanut Hilja Haahti vuonna 1903, sävellys on Wilho Siukosen. Laulua ei ole nykyisin käytössä olevassa virsikirjassa.
Aila on lappalaisperäinen nimi, joka lienee syntynyt Aili-nimen pohjalta. Aili on alun perin suomalais.saamelainen nimi, ja Aila on sen inarinsaamelainen johdos. Sen alkuperäksi on ehdotettu myös Helgaa, joka on lähtöisin muinaisskandinaavisesta, "pyhää ja varottavaa" merkitsevästä sanasta helagher.
Ensimmäiset Ailat kastettiin 1800-luvun lopussa, ja nimi yleistyi 1900-luvun alussa. Almanakkaan se otettiin vuonna 1929, jonka jälkeen siitä tuli suosittu. Aili-nimen suosion huippu oli 1910-20-luvuilla, ja Aila yleistyi hieman myöhemmin. Suurin osa maamme Ailoista on syntynyt 1930-50-luvuilla, jolloin nimen sai yli 10 000 tyttöä ja se sijoittui 35 suosituimman ensimmäisen etunimen joukkoon. 2000-luvun alussa nimi valittiin...
Nummelan ponitalli -sarja on Merja Jalon kirjoittama nuortenkirjasarja. Sarjan ensimmäinen osa, Yllätysori, ilmestyi vuonna 1977. Sarjaan ilmestyy edelleen jatko-osia.
Vuoden 2023 keväällä julkaistiin sarjan 96. kirja Hopearannan aave. Sitä edelsi syksyllä 2022 julkaistu Kätketty medaljonki ja keväällä 2022 julkaistu Vaarojen kesä. Kuluvan vuoden 2023 syksyllä ilmestyvä sarjan 97. kirja on nimeltään Ryöstäjien jäljillä. Nummelan ponitalli -sarjaa julkaisee nykyään kustantantamo Kvaliti https://www.kvaliti.com/
.
Kysymyksessä ei ole täsmennetty, minkä kirjaston varauksista ja kuljetuksista on kysymys, joten seuraava vastaus antaa vain suuntaviivoja ja perustuu HelMet-kirjastojen käytäntöihin.
"Kuljetuksessa" tarkoittaa, että varaus on otettu kiinni eli haluttu on löydetty ja se on lähetetty omistajakirjastosta eteenpäin noutokirjastoon. Kuinka kauan sitten menee lähetyshetkestä siihen, että varaus on noutopaikassa, riippuu sekä ajankohdasta että noutokirjaston koosta.
Mitä isompi yksikkö noutokirjasto on, sitä useammin sinne viedään varauksia. Isoimpiin kirjastoihin tulee tavaraa kahdesti päivässä, pienempiin vain kerran päivässä, joihinkin vielä harvemmin.
Toinen kuljetuksen nopeuteen vaikuttava tekijä on se, milloin varaus saatiin lähtemään...
Nimi Venja näyttäisi pohjautuvan raamatulliseen Benjamin-nimeen sekä latinan Benedictukseen, joka merkitsee siunattua. Teresa Normanin A World of Baby Names -teoksen (1996) mukaan Venäjällä nimi Veniamin on muunnelma Benjaminista, ja nimi saatetaan lyhentää muotoon Venja tai Venya. Kustaa Vilkunan Etunimet-kirja puolestaan kertoo Venjan olevan venäläinen lyhentymä Benedictuksesta, joka Suomessa tunnetaan parhaiten Penttinä.
Alkuperänsä puolesta Venja olisi siis miehennimi, mutta suomalaisen korvaan se kuulostanee ennemmin naisennimeltä. Eero Kiviniemen Suomalaisten etunimet -teos mainitsee, että venäläinen Ivan- tai Ivana-nimen puhuttelumuoto Vanja on monissa maissa tavallisempi naisennimenä, koska se muistuttaa muita slaavilaisia naisten...
Kirjastoissa sähköisenä käytössä oleva ”Kielitoimiston sanakirja” kertoo, että molemmat muodot ovat oikeita eli sanaa ”lepakko” voi taivuttaa monikon partitiivissa muotoon ”lepakkoja” tai ”lepakoita”.
Vaaqsan kaupunginkirjaston kokoelmista ei löytynyt mutta pääkaukunkiseudun HelMet kirjastoista taas löytyi. Ehdotan että käyt kirjastossa ja teet kaukopalvelupyynnön.
Oheisena tiedot merikortista,
CD merikartta. J : Vesijärvi - Päijänne = CD sjökort = CD nautical chart, Helsinki : Merenkulkulaitos ; Vantaa : Genimap, 2004.
Taikapähkinän latinankielinen nimi on Hamamelis virginiana. Toivo Rautavaaran "Miten luonto parantaa" -kirjan mukaan "hamamelis on kaunis myöhään syksyllä kukkiva pensas, joka on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista. Intiaanit osasivat valmistaa sen suurista lehdistä voidetta, jota on käytetty Euroopassakin mm. suonikohjujen ja peräpukamien lääkitykseen. Nykyisin hamamelista käytetään pääasiassa kosmeettisissa ja ihonhoitovalmisteissa. Yhdysvalloissa on kuorista ja lehdistä tehtyä uutetta käytetty monin tavoin, mm. nuhaan, silmätulehduksiin, suonikohjuihin ja ripuliin."
Google-haulla, käyttämällä "hamamelis" -hakusanaa, löytyy verkosta todella paljon tietoa. Sivut ovat valitettavasti vain englannin, ranskan tai saksankielisiä. Esim....
HelMet-kirjastoissa lainan voi uusia kolme kertaa, jos siitä ei ole varauksia. Sen jälkeen voit tuoda lainaamasi aineiston kirjastoon ja lainata sen saman tien uudelleen, ellei varauksia ole. Viikoksi lainattavia bestsellerkirjoja ei voi uusia yhtään kertaa. Tietoja lainaamisesta ja uusimisesta löytyy osoitteesta http://www.lib.hel.fi/Page/6c6735a2-d667-447d-9d04-dc7b2aa8bdb4.aspx.
Tässä muutamia usein kysyttyjä kirjoja:
Kari Kiianmaan kirjat, esim. Sata neuvoa ja vinkkiä parisuhteen päättyessä tai Hyvä ero, uusi elämä. Bruce Fisher: Jälleenrakennus: kun suhteesi päättyy. Saara Kinnunen: Kun tiet eroavat: elämää avioeron jälkeen (kristillinen näkökulma). Kirjaston tietokannasta asiasanalla avioero löytyy runsaasti aineistoa eri näkökulmista - myös kaunokirjallisuutta. Tässä palvelussa on aiemmin suositeltu kirjoja, jotka voimaannuttavat erotilanteessa http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=385c21f9-8c6c-4e3….
Pieksämäen nimeen ei sisälly imperatiivia, sillä alkujaan vuonna 1575 perustetun kirkkopitäjän nimi oli Pieksämä. Se sai nimensä Pieksänjärvestä, jonka alkuperäinen nimi on ilmeisesti ollut Pieksemäjärvi tai Pieksämäjärvi. Järvi on iso ja harvinaisen saareton, joten nimen on oletettu kuvaavan sitä, miten aallot pieksevät sen rantoja. Pieksämän kirkko rakennettiin Pieksänharjulle, ja ilmeisesti sen sijainnin perusteella pitäjän nimi alkoi 1600-luvulla vakiintua Pieksämäeksi. Kansa käytti vielä 1800-luvun lopulla nimityksiä Pieksäme, Pieksämellä, Pieksämällä ja Pieksämmäällä.
Piestä-verbin imperatiivi on piekse, pieksää-verbin puolestaan pieksä.
Lähteet:
Suomalainen paikannimikirja (Karttakeskus, 2007)
Kotimaisten kielten keskus...
Sana perustunee verbiin ”purista”, jonka merkitys on teoksen ”Suomen sanojen alkuperä” (osa 2; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995) mukaan ’sorista, porista, lörpötellä, jutella, nurista, jupista’. Sana on esiintynyt itämurteissa ja hämäläismurteissa. Substantiivi ”eripura” on esiintynyt jo 1500-luvulla Mikael Agricolan teoksissa merkityksessä ’erimielisyys, kiista’, joten sanan alkuperä on suomen kirjakieltä vanhempi. ”Eri” on myös hyvin vanha jo Agricolalla esiintyvä sana, joka on johdettu sanasta ”erä” (’erillinen osa, pala’), mikäli ”Suomen sanojen alkuperän” (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) tietoihin on luottaminen.
Papit käyttivät kuolinsyytä merkittäessä väkilukutaulujen laadintaan saatuja tautimääräyksiä. Lääkäri on harvoin ollut paikalla kuolinsyytä määrittelemässä, joten pappi on tehnyt merkinnän esimerkiksi omaisilta saamansa tiedon perusteella. Sen vuoksi oire on usein vaikuttanut kuolinsyymerkintään.
Kuolinsyyn toteaminen on perustunut kansainväliseen tautitaulukkoon vuodesta 1929 ja papeilta lääkäreille se siirtyi kokonaan vasta vuonna 1936. Tätä edeltävänä aikana kuolinsyistä käytetyt termit eivät ole kovin täsmällisiä, vaikka niitä varten olikin laadittu tautitaulukkoja.
Esimerkiksi "pistos" (ruotsiksi stygn) on saattanut tarkoittaa hyvin montaa asiaa. Ehkä parhaan tulkinnan pistokselle on antanut kuolinsyitä 1700- ja 1800-lukujen...
