Esko Salminen lausuu ohjelmassa Prosperon repliikin William Shakespearen näytelmästä Myrsky. Katkelma on näytelmän neljännen näytöksen ensimmäisestä kohtauksesta.
Katkelma on Arto af Hällströmin suomennoksesta (1994), jota on tekstinä lainattavissa vain joissakin Suomen kirjastoissa. Myrskyn ovat suomentaneet myös Paavo Cajander, Matti Rossi ja Eeva-Liisa Manner.
https://kansalliskirjasto.finna.fi/
https://finna.fi/
https://uniarts.finna.fi/
https://www.gutenberg.org/files/44845/44845-h/44845-h.htm
Perhevapaista säädettiin Suomessa ensimmäisen kerran jo vuoden 1917 teollisuustyöasetuksessa, joka takasi teollisuustyössä työskenteleville naisille neljän viikon palkattoman äitiysloman. Liiketyöntekijäin vastaava synnytysloma oli kuusi viikkoa. Vapaat olivat palkattomia ja pakollisia. Äitiysrahaa ryhdyttiin maksamaan vasta vuonna 1964 voimaan tulleen sairausvakuutuslain myötä.
Äitiysloman pituus määräytyi siis tuohon aikaan myös vuonna 1941 kullakin alalla voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että keväällä 1941 Suomessa elettiin välirauhan aikaa. Talvisota oli juuri päättynyt, mutta yhteiskunnalliset olot eivät olleet normalisoituneet. Ilmassa oli levottomuutta ja uuden sodan uhkaa.
Sota-aika ja...
Jonkinlaisen selityksen tähän antaa Lauri Hakulinen kirjassa Suomen kielen rakenne ja kehitys (1979). Kirjan alussa Hakulinen kirjoittaa, että läpikäyvänä periaatteena suomen foneemien (konsonanttien ja vokaalien) sanoiksi rakentumisessa on jäntevää puhe-elimen käyttöä edellyttävien äännösten karttamien. Pyritään siis helppoon ääntämiseen. Ilmauksia tästä piirteestä ovat seuraavat: vokaalisointu, sanan alussa ei esiinny konsonanttiyhtymää, eikä paljon tavujen lopussakaan, sanojen lopussa ei koskaan myöskään ole konsonattiyhtymää.
Sananloppuisina konsonantteina esiintyy nykysuomessa joitain huudahduksia lukuunottamatta vain seuraavat (yleisyysjärjestyksessä lueteltuina): n, t, s, r, l, jotka ovat helpoimmin äännettäviä kaikista...
Teoriasi näyttää olevan oikea. Nimi on todennäköisesti lähtöisin ammattinimityksestä pungemakare tai pungmakare (laukkujen ja kukkaroiden valmistaja). Nimi esiintyy kolmena versiona: Punkari, Punkeri ja Punkero.Lähde: Uusi suomalainen nimikirja, 1988.
Eero Kiviniemen Rakkaan lapsen monet nimet –kirjan mukaan yksi mahdollisuus nimen Pikka synnylle on se, että se olisi kansanomainen tai tuttavallinen nimiasu jostakin tutusta nimestä. Nimiä on mukautettu analogisesti eli yhdenmukaisesti tietynlaisiin malleihin. Osa etunimien epävirallisista asuista on muodostettu juuri näin, esimerkiksi (Birgitta>) Pirkko>Pipa>, Pippa, Pipo, Pike, Pikke, Piko, Pipsa, Piksa, Pirre, Piri ja niin edelleen. Näin nimivarianttien määrä tulee vähitellen monituhatkertaiseksi, ja jotkut yleistyvät, menettävät alkuperäisen sävynsä ja pääsevät käyttöön virallisina niminä. Nimen Birgitta merkitystä on käsitelty Kysy kirjastonhoitajalta –palvelussa aiemmin: http://www.kirjastot.fi/fi-FI/tietopalvelu/kysymys....
Adiel: Jumala on koristautunut (hepr.) Nimeä ei ole tämänhetkisessä almanakassa. Adolfiina on Adolfin sisarnimi, Adolf on lyhentymä muinaissaksan adalwolfista (jalo susi). Ruotsinkielisessä almanakassa nimipäivä 23.6. Fredrika on Fredrikin sisarnimi, muinaissaksan sanoista fridu (rauha, suoja, suojelija) ja rich (valta-alue). Ruotsinkielisessä almanakassa nimipäivä 18.7.
Lähteet: Lempiäinen: Suuri etunimikirja, Vilkuna: Etunimet.
Ks. myös http://www.vaestorekisterikeskus.fi/ > Etunimet.
Sorri sukunimenä: (lähde: Mikkonen-Paikkala: Sukunimet / 2000). Nimi esiintyy satakuntalaisissa lähteissä jo keskiajalta lähtien: esim. Olavi Sorri 1440-luvulla Messukylässä. Aitolahdella nimi on kiteytynyt kylännimeen Sorrila eli Sorila. Nykyisin sukunimi on yleisin Keski-Suomessa, mutta on säilynyt myös muualla Länsi-Suomessa. Sukunimiä ovat myös Sorila ja Sorrela. Nimiin sisältynee vanha yksilönnimi, vert. Sorri peep Tarton alueella 1600-luvulla.
Sorrien suvulla on myös oma sukuseura, jossa kerrotaan enemmän ko. sukunimestä ja sen historiasta sekä Sorrien suvusta. Tiedot löytyvät Internetistä sivulta http://suvut.genealogia.fi/sorri/index.htm
Dekkarinetin poistumista on kysytty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa 4.7.2023. Kysymykseen vastattiin 5.7.2023 näin:
"Monien dekkarifanien hyödyntämä sivusto Tornion kaupungin verkossa on ensitietojen mukaan poistettu 30.6.2023 tietoturvariskin takia ja ylläpito on samalla lopetettu. Se, millaisista tietoturvariskeistä on kysymys, ei ole tiedossa. Sivuston aineisto on kuuleman mukaan tallella, mutta sen jatkokäytöstä ei ole vielä päätetty".
https://www.kirjastot.fi/kysy/onko-dekkarinetti-poistunut-kokonaan?lang…
Neulan voi löytää heinäsuovasta, jos siellä sellainen on. Ilman asianmukaisia apuvälineitä se voi kuitenkin olla hankalaa ja aikaavievää. Suosittelen siis metallinilmaisimen käyttämistä.
Sanakirjat määrittelevät neulan etsimisen heinäsuovasta turhan työn tekemiseksi, joten sellaiseen ei kannata ryhtyä ilman hyvää syytä. Mikäli heiniä on tarkoitus käyttää kotieläinten ruokkimiseen, mahdolliset neulat ja naulat kannattaa etsiä ja poistaa ennen tarjoilua - terävät esineet voivat aiheuttaa eläimille vakavia sisäelinvaurioita.
Ylä-Vuoksi-lehden vanhat numerot löytyvät Suomen Kansalliskirjaston kokoelmista mikrofilmattuina. Sinun kannattaa ottaa yhteyttä Kansalliskirjaston tallennepalveluun, jos haluat tilata kopioita lehden kyseisestä numerosta tai sen joistakin sivuista. Yhteystiedot ja mm. kopioiden hinnat löytyvät alla olevasta linkistä.
Lähteet:
https://finna.fi
http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/palvelut/jaljennepa…
THL:n mukaan koronavirukset ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne eivät säily tartuttavina pinnoilla pitkään. Elintarvikkeiden tai tavaroiden välityksellä tapahtuvia tartuntoja ei ole toistaiseksi havaittu. Laboratoriotutkimuksissa on havaittu, että virus voi säilyä erilaisilla pinnoilla muutamista tunneista jopa kolmeen päivään. Teoreettisista tutkimuksista ei kuitenkaan voi tehdä suoria päätelmiä siitä, miten virus säilyy arkiympäristössä. Pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan ole merkittävä.
Kirjat voi siis palauttaa normaalisti, eikä niiden pyyhkiminen ole tarpeen. Ei toki ole haitaksikaan, jos antaa luettujen kirjojen hetken odottaa ennen kirjastoon palauttamista.
https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-...
Sukunimien Halonen, Halinen, Hallila ja Hallinen juuret ovat kahtaalla. Karjalassa nimet ovat kehittyneet ortodoksisista etunimistä Fali, Faleska, Hali, Haloi, Haleska. Vastaava etunimi venäjässä on Falalei, Fallelei, joka tulee kreikan nimestä Thalelaios. Toisaalta esihistoriallisella ajalla on kulkeutunut Suomeen germaaninen nimiryhmä Hali, Halo, Halikka, Halikka, Halla, Halle, Hallikka, Helle, Hälikkä. Tästä yleisimmäksi nimeksi on muodostunut Halonen. Se on levinnyt Karjalan kannakselta Liperin seuduille. Savossa se on yleisimpiä sukunimiä.
Oinas on voinut tulla sukunimeksi eläimen hoitajalle. Nimeksi se on voinut tulla myös henkilön silmiinpistävän piirteen vuoksi. Suomen murteissa oinas tarkoittaa pässiä tai jäärää....
Alumiinista voidaan tehdä hyvin monenlaisia esineitä ja hyvin suuriakin metallin monien hyvien ominaisuuksien vuoksi.
Alumiinista voi tehdä kuljetussäiliöitä, esim. nesteytetyn kaasun kuljetukseen -163 asteessa lastialuksessa. Alumiini on korroosionkestävää, siitä voi tehdä kirkon kupolikattoja. Siitä voidaan tehdä myös profiileja, tankoja ja putkia. Suurprofiileja käytetään kevyiden rautatievaunujen valmistuksessa. Alumiini on myös ensisijainen lentokonemateriaali. Rakentamisessa ja autonosissa käytetään paljon alumiinia.
Katso lisää: Raaka-ainekäsikirja 5 : alumiinit, 2002.
Lauri Pohjanpään runo Kevät, joka alkaa "Hei vaan! puro huus ohi rynnäten, /pois alta, on kiire mulla!" on julkaistu ensimmäisen kerran kokoelmassa Graalin malja vuonna 1926. Runo on luettavissa myös esimerkiksi Pohjanpään runojen kokoelmasta Metsän satuja (WSOY, 1967) sekä antologioista Runo on vapaa : radiokuuntelijoiden suosikkirunot (Otava, 1996) ja Tämän runon haluaisin kuulla : 2 (Tammi, 1988).
https://finna.fi/
Tämän runon haluaisin kuulla : 2 (Toim. Satu Marttila, Juha Virkkunen ja Mirjam Polkunen, Tammi, 1988)
Tähän kysymykseen en löytänyt mitään virallista sääntöä. Katsoin kirjaston etikettikirjoja, mm. tervehtimisopasta (Moikkari: Moikkaajan muistikirja) sekä terveydenhuoltoalan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta (Laitila: potilaan käsikirja, Salonen: Sairasta! Lääkärin käyttöohje potilaalle). Nämä viimeksi mainitut kirjat keskittyivät enemmän käytöstapoihin lääkärin vastaanotolla.
Et ole kysymyksesi kanssa yksin. Erilaisilla keskustelupalstoilla asiaa on myös pohdittu http://www.vauva.fi/keskustelu/3419026/ketju/tykkaako_laakarit_jos_niit…. Yleisin mielipide näyttää olevan, että lääkäri ei yleensä tervehdi ensin mutta jos potilas tervehtii, hän vastaa. Pitänee myös muistaa, että lääkärit tapaavat niin paljon ihmisiä, että eivät välttämättä...
1990-luvulla Andersenin Villijoutsenet televisioitiin sarjamuodossa ainakin venäläisten klassikkoanimaatioiden sarjassa Kultaiset sadut vuonna 1997. Villijoutsenissa oli kolme osaa, esitykset TV1:n ohjelmistossa sunnuntai-iltaisin 27.4., 4.5. ja 11.5., uusinnat lauantaiaamuina 3.5., 10.5. ja 17.5.
Kotimaisia uudempia viihdekirjailijoita ovat esim. Raija Oranen, Pirjo Tuominen, Tuija Lehtinen, Enni Mustonen ja Pirjo Rissanen. Historiallisia romaaneja edustavat mm. Ursula Pohjolan-Pirhosen, Kaari Utrion ja Laila Hirvisaaren (myös nimellä Laila Hietamies) kirjat. Lisää hyvää tietoa suomalaisesta naisviihteestä saat Ritva Aarnion ja Ismo Loivamaan toimittamasta kirjasta Kotimaisia naisviihteen taitajia, 100 vuotta rakkautta.
Behind the Names -sivusto kertoo osoitteessa http://www.behindthename.com/name/irena, että ”Irena” on nimen ”Irene” latinalainen muoto. Teoksen ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) mukaan ”Irene” on kreikkalaista alkuperää ja on merkitykseltään ’rauhaisa, rauhan edustaja’. Nimen pohjalla on kreikkalainen rauhanjumalatar Eirēne.
Elokuva ei ikävä kyllä kuulu Helmet-kirjastojen valikoimiin. Frank-monihaulla ei elokuvaa löytynyt muistakaan yleisistä tai erikoiskirjastoista, eikä myyntiversiossa tosiaankaan näytä olevan suomenkielistä tekstitystä. Elokuvan lisäksi The ghost and mrs Muir on tehty myös tv-sarjaksi, mutta sitäkään ei ikävä kyllä löytynyt. Mutta toiveesi menee kyllä eteenpäin pääkaupunkiseudun yhteiselle DVD-hankintaryhmälle. Täältä löydät lisätietoja elokuvasta; www.imdb.com
