Kirjoissa, joissa kuvataan Molieren näytelmiä, on jonkin verran tietoa myös Luulosairaasta:
- Railo, Eino: Yleisen kirjallisuuden historia 4, 1936
- Dantensta Dickensiin : maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien elämäkertoja, kirj. Vappu Roos, 1962.
- Schück: Yleinen kirjallisuuden historia, 1961.
Muita:
- Guide to French literature : beginnings to 1789, 1994.
- Mihail Bulgakov: Herra Moliere, 1980.
Netissäkin oli muutamia tekstejä:
http://www.bookrags.com/studyguide-imaginaryinvalid/chapanal001.html
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/9historia/euroopankult…
http://www.jstor.org/pss/3720399
http://www.jstor.org/pss/1562274
http://www.librarything.com/work/140767/reviews
Keräsimme kollegan kanssa jonkin verran kirjaehdotuksia. Voi olla, etteivät osu nappiin, mutta näitä voisit ainakin kokeilla.
Twilight-sarjaa hiukan muistuttavia sarjoja voisivat olla ainakin seuraavat:
- Elina Rouhiainen: Susiraja-sarja (Kestytön, Uhanalainen, Jäljitetty; ihmissusia ja vahvempi naispäähenkilö kuin Twilightissa)
- Alyson Noël: Kuolemattomat-sarja (ensimmäinen osa Punaiset tulppaanit)
- Suzanne Collins: Nälkäpeli-sarja (sijoittuu tulevaisuuteen mutta sisältää vahvan naishahmon ja myös romantiikkaa)
- Charlaine Harris: Sookie Stackhouse -sarja (vampyyrejä; ensimmäinen osa Veren voima)
Realistisempia suositeltavia teoksia olisivat seuraavat:
- Annika Thor: Saari meren keskellä
- Siiri Enoranta: Gisellen kuolema
- Jenny...
Dekkarinetin poistumista on kysytty Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa 4.7.2023. Kysymykseen vastattiin 5.7.2023 näin:
"Monien dekkarifanien hyödyntämä sivusto Tornion kaupungin verkossa on ensitietojen mukaan poistettu 30.6.2023 tietoturvariskin takia ja ylläpito on samalla lopetettu. Se, millaisista tietoturvariskeistä on kysymys, ei ole tiedossa. Sivuston aineisto on kuuleman mukaan tallella, mutta sen jatkokäytöstä ei ole vielä päätetty".
https://www.kirjastot.fi/kysy/onko-dekkarinetti-poistunut-kokonaan?lang…
Valitettavasti lähdeteoksemme eivät sisällä mitään Salopuro-nimestä. Salo-alkuisia yhdyssanoja on sukunimistössämme runsaasti, osa on lähtöisin paikan- tai tilannimistä, osa on suomalaistettuja nimiä monenlaisista alkuperäisnimistä, joilla usein ei ole mitään merkityksellistä tai äänteellistä yhteyttä 'saloon'. Suomalaisuuden liiton julkaiseman Sukunimioppaan mukaan (vuoden 1984 painos) Salopuro on kuulunut vuodesta 1930 lähtien suojattuihin sukunimiin. 1930-luvun puolivälissä tapahtuneen suuren nimenmuutosaallon yhteydessä Salopuro-nimeä ei ottanut kukaan (sellaisia kuin Salohonka, Salojärvi, Salokangas, Salokannas, Salokanta, Salokanto, Salokaski, Salokataja, Salokero, Salokorpi, Salokunnas, Salokylä, Salolaakso, Salolammi, Salolehto,...
Liettuaa koskevaa kirjallisuutta kannattaa hakea esim. pääkaupunkiseudun kirjastojen aineistorekisteristä http://www.helmet.fi/. Siinä voi edetä esim. käyttämällä kohtaa aihe, johon voi kirjoittaa sanan 'Liettua' (ruotsalainen aineisto löytyy sanalla 'Litauen'). Seuraavassa vaiheessa hakua voi rajata esim. kielen mukaan sivun alalaidassa olevasta kohdasta rajaa/järjestä hakua. Liettuankielistä kaunokirjallisuutta on käännetty suomeen hyvin vähän. Mainitsen tässä vain kokoelman 'Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja' (ilm. v. 1983) sekä satukokoelman 'Meripihkameren satuja' (1985). Muistelmiakin näyttää olevan vähän: Maria Rolnikaiten kirja 'En voi vaieta' (1966) kertoo Liettuan juutalaisten kohtalosta toisen maailmansodan aikana...
”Uusi suomalainen nimikirja” (Otava, 1988) kertoo, että etunimi ”Antonia” on miehennimen ”Anton” feminiininen muoto. ”Anton” perustuu roomalaiseen sukunimeen ”Antonius”, jonka alkuperää ei varmuudella tiedetä. Se saattaa olla etruskilaista alkuperää, mutta on myös esitetty, että nimi juontuisi sanasta ”antius”, jonka merkitys on ’edessä seisova, esimies’. Täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole, vaan nimen todellinen alkuperä katoaa historian hämärään.
Sukunimen kuuluisin kantaja antiikin aikana oli Rooman konsulina toiminut Marcus Antonius. Pyhä Antonius oli puolestaan kristillisen luostarilaitoksen perustaja 300-luvulla, ja keskiajalla häntä pidettiin Suomessa sikojen suojelijana.
Irlantilainen siunaus on myös uuden virsikirjan viimeisenä virtenä nro 979
https://virsikirja.fi/virsi-979-tulkoon-tie-sinua-vastaan/
(Vastausta päivitetty 2.3.2023)
Oulun kaupunginkirjastossa (mukana lähikirjastot) on olemassa suomenkielinen Peugeot 406 korjausopas, joka kattaa vuodet 1996-2004. Valitettavasti kirjat (yhteensä 6 kappaletta) ovat kaikkialta menossa. Ensimmäinen eräpäivä on 25.10.
Englanninkielinen Gill: Peugeot 406, vuodet 1999-2002, myös lainassa, eräpäivä 29.10.
Toinen englanninkielinen Coombs: Peugeot 406, 1996-1999 (2 kpl) lainassa, ensimmäinen eräpäivä 8.11. https://oukasrv6.ouka.fi/Intro?formid=find2&sesid=1236934946
Outikirjastoista kirjan omistavat Haukipudas ja Tyrnävä, lainassa sama eräpäivä 25.11. http://www.outikirjastot.fi/ Oamk:ssa on englanninkielinen, sekin lainassa.
Suomenkielisen korjauskirjan Oulun kaupunginkirjastosta voisi varaamalla saada melko nopastikin...
Kirjaston henkilökunnan palkat maksetaan kirjaston budjetista, johon rahat tulevat suureksi osaksi kunnallisveroista ja muista kunnan tai kaupungin tuloista. Pienen osan rahoituksesta kirjasto pystyy itsekin hankkimaan myöhästymismaksuilla, varausmaksuilla ja muilla asiakkailta saatavilla tuloilla. Kirjaston tuloilla ei kuitenkaan saataisi maksettua kuin pienen henkilömäärän palkat, eivätkä tulot mene suoraan tiettyyn menoluokkaan vaan yleiseen rahoituspottiin, josta sitten käytettävissä olevat rajat jaellaan eri menoluokkiin.
Kunnat saavat kirjastopalvelujen järjestämiseen myös valtionrahoitusta. Kunnat voivat kohdentaa saamansa laskennallisen valtionosuuden harkintansa mukaan. Vuonna 2010 laskennallinen valtionosuus kirjastopalveluihin...
Virallisesti Suomen ensimmäisenä avointen ovien kerhona pidetään nuorisokahvilaa, joka perustettiin v. 1957 Helsingin Siltasaarenkadulle. Ilmeisesti ainakin Raisiossa oli avoin toiminta aloitettu ennen sitä. Jo v.1948 siirtyi Helsingin Nuorisotyölautakunnan alaisuuteen Mäkelänkadulla sijainnut Mäkelän kerhokeskus, jossa järjestettiin kerhotoimintaa Käpylän lapsille ja nuorille. Järjestöillä oli jo ennen kunnallista nuorisotoimea tämäntyyppisiä toimintamuotoja.
Nämä tiedot olivat teoksista Nuorisossa tulevaisuus (Juha Nieminen 1995) sekä Stadi ja sen nuoret (Kirsi Ilves 1998). Nämä kirjat ja muuta tietoa nuorisotyön historiasta löytyy runsaasti Nuorisotiedon kirjastosta. Esim. nuorisotaloja koskevaa tietoa voi selata kirjaston...
Mariana on Marianuksen sisarnimi. Molemmat ovat latinalaista alkuperää ja ovat peräisin sanasta mare eli meri. Marianan nimipäivä on ollut katkonaisesti Suomen almanakassa 1790-1907 huhtikuun 30. päivänä. Vuonna 1908 nimen korvasi Mirjam. Katkonaisuus johtui siitä, että vuosina 1797-1822 Marianan tilalla oli toisinaan vastaava miehennimi Marianus. Nimen on korvannut almanakassa toisinaan myös nimi Marianna.
Lähteet:
Lempiäinen, Pentti. Nimipäiväsanat: mitä nimet kertovat. Helsinki: Kirjapaja. 1994.
Lempiäinen, Pentti. Suuri etunimikirja. Porvoo: WSOY, 1999.
Kirjastomme kokoelmista löytyy runsaasti teoksia digitaalisesta kuvankäsittelystä, mutta ne liittyvät lähinnä digikameroilla otettujen kuvien käsittelyyn sekä erilaisiin kuvankäsittelyohjelmien ominaispiirteisiin.
Rikostutkimukseen liittyvää kirjallisuutta on kokoelmissamme puolestaan hyvin rajoitetusti. Suosittelisinkin että käännyttekin kysymyksenna kanssa erikoiskirjastojen puoleen kuten esimerkiksi:
Poliisikoulun kirjasto (http://www.intermin.fi/poliisi/poliisikoulu/home.nsf/pages/C47335536340…)
tai
Poliisiammattikorkeakoulu
(http://www.poliisi.fi/pakk)
Palvelussa www.poliisi.fi on hakumahdollisuus palvelun sisältämiin tietoihin osoitteessa
http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/webquery?openform
Tässä muutama kokoelmistamme löytyvä...
THL:n mukaan koronavirukset ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne eivät säily tartuttavina pinnoilla pitkään. Elintarvikkeiden tai tavaroiden välityksellä tapahtuvia tartuntoja ei ole toistaiseksi havaittu. Laboratoriotutkimuksissa on havaittu, että virus voi säilyä erilaisilla pinnoilla muutamista tunneista jopa kolmeen päivään. Teoreettisista tutkimuksista ei kuitenkaan voi tehdä suoria päätelmiä siitä, miten virus säilyy arkiympäristössä. Pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan ole merkittävä.
Kirjat voi siis palauttaa normaalisti, eikä niiden pyyhkiminen ole tarpeen. Ei toki ole haitaksikaan, jos antaa luettujen kirjojen hetken odottaa ennen kirjastoon palauttamista.
https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-...
Lauri Pohjanpään runo Kevät, joka alkaa "Hei vaan! puro huus ohi rynnäten, /pois alta, on kiire mulla!" on julkaistu ensimmäisen kerran kokoelmassa Graalin malja vuonna 1926. Runo on luettavissa myös esimerkiksi Pohjanpään runojen kokoelmasta Metsän satuja (WSOY, 1967) sekä antologioista Runo on vapaa : radiokuuntelijoiden suosikkirunot (Otava, 1996) ja Tämän runon haluaisin kuulla : 2 (Tammi, 1988).
https://finna.fi/
Tämän runon haluaisin kuulla : 2 (Toim. Satu Marttila, Juha Virkkunen ja Mirjam Polkunen, Tammi, 1988)
Kuusta näkyy aina sama puoli maahan, myös eri puolilla maailmaa. David Whitehouse kertoo teoksessaan Kuun elämäkerta seuraavasti: "Koska kuu pyörii akselinsa ympäri samaan tahtiin kuin kiertää radallaan maata, se kääntää aina saman puolen meitä kohti. Näin on ollut luultavasti jo miljardeja vuosia. Koska kuun rata on kuitenkin hivenen soikea, Kuu-ukko näyttää hieman heiluttelevan ja nyökyttelevän naamaansa, niin että näemme ajan mittaa 59 prosenttia sen pinnasta, vaikka reuna-alueet näkyvätkin vain erittäin viistosti."
Pentti Lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Elviira on alkujaan espanjalainen naisennimi, joka pohjautunee arabiankieliseen ylevää ja käskijätärtä merkitsevään esikuvaan. Uuden suomalaisen nimikirjan mukaan Espanjan Elvira perustuu joko arabian sanaan 'ylevä, käskijätär' tai muinaissaksan nimeen Alverat (alvara, alvera 'ylevä').
1990-luvulla Andersenin Villijoutsenet televisioitiin sarjamuodossa ainakin venäläisten klassikkoanimaatioiden sarjassa Kultaiset sadut vuonna 1997. Villijoutsenissa oli kolme osaa, esitykset TV1:n ohjelmistossa sunnuntai-iltaisin 27.4., 4.5. ja 11.5., uusinnat lauantaiaamuina 3.5., 10.5. ja 17.5.
Ukon ja akan kuumatka -sadussa kerrotaan, miksi ukko ja akka tahtoivat tervata kuun ja miten heidän sitten kävi. Satu löytyy kirjasta:
Timonen, Eija: Eläinten hovissa - tarinoita suomalaisten eläinten synnystä ja elämästä. SKS, 2000.
Kirjan kertomusten teemat on kerätty Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkistosta ja aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta.
