Suomennos voisi olla William Butler Yeatsin runosta “Aedh wishes for the Cloths of Heaven”. Se on julkaistu vuonna 1899 kokoelmassa The Wind Among the Reeds. Teoksessa The Collected Poems of W. B. Yeats (Macmillan, 1950) runon nimi on muutettu muotoon “He wishes for the Cloths of Heaven”.
Yeatsin suomennettujen runojen kokoelmassa Runoja (WSOY, 1966) ei ollut kyseistä runoa. Myöskään Lahden kaupunginkirjaston runotietokannasta ei löytynyt viitteitä suomennoksesta.
Englanniksi runo löytyy verkosta:
http://www.bartleby.com/146/36.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Aedh_wishes_for_the_Cloths_of_Heaven
http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
Kirjansidontaa ja –korjausta ammatiksi asti voi opiskella ainakin Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Esinesuunnittelun- ja valmistuksen koulutusohjelmassa voi valita peruskoulu- tai ylioppilaspohjaisen Kirjansidonnan koulutusohjelman. Koulutukseen haetaan kahdesti vuodessa järjestettävän yhteishaun kautta:
http://www.vak.fi/index.tmpl?sivu_id=12
http://www.vak.fi/tekstisivu.tmpl?sivu_id=87
Oppilaitos järjestää myös yhden tai tai kahden viikon mittaisia kirjansidontakursseja. Kesällä 2007 pidetään kaksi kurssia:
http://www.vak.fi/tiedotepalsta/nayta.tmpl?id=110;sivu_id=12
Joissakin kunnissa myös työväen- tai kansalaisopistot järjestävät kursseja kirjansidonnasta.
Porvoon kirjastossa on seuraava teos, josta sukunimen alkuperä, historia ja levinneisyys selviävät:
Mikkonen, Pirjo & Paikkala, Sirkka: Sukunimet (1992)
Ko. hakuteoksen mukaan sukunimi Pelli ja sen eri muodot, esim. Pellinen ovat kehittyneet etunimen Pekka kansanomaisesta kutsumamuodosta Pelle, jonka suomalaistunut versio on i-loppuinen Pelli. Lisätietoja voit saada em. nimikirjasta.
Ensimmäinen sitaatti on Nummen Portaikko pilvissä -kokoelmaan sisältyvän sikermän 'Kun ihminen on' neljännen runon lopusta.
Tuskin kukaan suomalainen lyyrikko on runoillut männyistä niin paljon kuin Nummi. Kysymyksen toista runositaattia en kuitenkaan pystynyt Nummen tuotantoon paikantamaan. "Männyt talon ympärillä" esiintyvät hänellä esimerkiksi runossa 'Toinen sarabande' (kokoelmassa Matkalla niityn yli), mutta muuta yhteistä kuin nämä sanat sillä ei kysymyksen säkeiden kanssa ole. Huokaavia mäntyjä on Heti, melkein heti -kokoelman sikermän 'Hopealanka, kultamalja' viimeisessä runossa, mutta tässäkin tapauksessa yhteydet kysymyksen sitaatin säkeiden kanssa jäävät tähän.
Sitaatin alkuosassa voi havaita etäisiä kaikuja Kirsi...
Wikipedia kertoo musikaalista seuraavaa:
Viulunsoittaja katolla (engl. Fiddler on the Roof) on juutalaisen perheen tarinan kertova musikaali. Sen kuuluisia kappaleita ovat Rikas mies jos oisin sekä Nousee päivä, laskee päivä. Sen ensiesitys oli 1964. Tarina perustuu Šolom Aleichemin kirjaan Tevje, maitomies; alkutarina on jiddišinkielinen. Musikaalin käsikirjoituksen on tehnyt Joseph Stein, musiikin säveltänyt Jerry Bock ja laulujen sanat kirjoittanut Sheldon Harnick. Musikaalin nimi tulee Marc Chagallin maalauksesta, jossa esiintyy viulunsoittaja.
Kyseessä on juutalainen perhetarina, jolla on yhteys Ukrainan juutalaisten historiaan.
Seuraavassa Internet-sivuja ja HelMet-kirjastoista löytyviä kirjoja, jotka käsittelevät Ukrainan ja...
Löydät Rydbergin Tonttu-runon kaikki yksitoista säkeistöä ainakin Lapsuuden joulu 1 -kokoelmasta sekä teoksesta Runon pursi. Joulun toivelaulukirjasta löytyy Lyyli Vartovaara-Kallioniemen sävelet kysyiseen runoon.
Runeberg ilmeisesti puhui suomea. Ei kovin hyvin, sanotaan, mutta pystyi kuitenkin suomeksi keskustelemaan. Kaikki työnsä hän kirjoitti ruotsiksi.
runeberg.net kertoo hänen ajastaan Saarijärvellä:
”Runebergin suomen kielen taito oli puutteellinen. Seurustelemalla rahvaan kanssa hän sai kuitenkin tietyn käsityksen sen elinehdoista sisä-Suomessa. Oleskelu Saarijärvellä oli ratkaiseva tekijä Runebergin käsitykselle suomalaisesta luonnosta ja Suomen kansasta.”
http://www.runeberg.net/fin/a_2_t.html
Tarkistin Makupaloista http://www.makupalat.fi , Kirjastot.fi:n Linkkikirjastosta http://www.kirjastot.fi/linkkikirjasto sekä yritin etsiä hakukone Googlella http://www.google.fi , mutta näyttäisi, että netissä ei olisi Kaarinan kaupungin historiasta mitään kokonaisesitystä.
Katsoin myös Suomen kansallisbibliografia Fennicasta http://fennica.csc.fi/webvoy.htm , onko Kaarinan historiaa edes kirjamuotoisena. Sellainen sieltä löytyi: Mäkelä, Pentti / Kaarinan historia (1997), julk. Kaarinan kaupunki. Kaarinan pitäjästä on myös kirjoitettu 4-osainen historia 1950-luvulla (Innamaa, Kerttu: Kaarinan pitäjän historia, julk. Kaarinan historiatoimikunta).
Kirjojen saatavuuden voit tarkistaa omasta kirjastostasi.
Dansukkerin sivuille annetaan ohje, jonka mukaan kovettunut fariinisokeri pehmennee 1-2 vuorokaudessa, kun pussiin lisätään noin 1 tl vettä 500 g fariinisokeria kohti. Valmistajan mukaan kovettumisen voi estää säilyttämällä fariinisokeri huolellisesti suljettuna tiiviissä muovirasiassa tai lasipurkissa.
Lisävinkkejä fariinisokerin pehmennykseen löytyy Kinuskikissa-blogin keskustelufoorumilta. Neuvojen mukaan sokerin saa pehmenemään myös lämmittämällä sokeria mikrossa puolen minuutin ajan täydellä teholla tai upottamalla sokeri pussissa hetkeksi lämpimään veteen. Kinuskikissa antaa blogissaan myös hyödyllisen vinkin fariinisokerin säilytykseen: laittamalla pari sokeripalaa fariinisokeripussiin ja sulkemalla pussin huolellisesti voit estää...
Sutta ei ole kutsuttu aivan yhtä monella tavalla kuin karhua. Se voi olla paitsi susi myös mm. hukka, huntti ja häntti. Suden peitenimenä tavataan myös esim. höntti ja häntäheikki.
Ilmasotakoulun kirjastosta vinkattiin mainio matrikkeliteos, josta löytyy ainakin osittainen vastaus:
Stenman, K. (2020). Hävittäjälentäjät Suomen ilmavoimissa 1939-1945 (1. painos.). Koala-kustannus.
Teokseen on listattu vähintään yhden sotalennon sotavuosina lentäneet hävittäjälentäjät syntymäaikoineen ja lyhyine palvelustietoineen.
Nuorin sotavuosien lentäjistä vaikuttaisi pikaisen laskeskelun perusteella olevan 4.10.1922 syntynyt Eero Mäkinen, joka määrättiin 12.5.1941 vänrikkinä Lentolaivue 30:een. Mäkinen kaatui 7.8.1941, kun hänen koneensa iskeytyi mereen Tytärsaaren luona.
Talvisodan hävittäjälentäjistä nuorimmasta päästä olivat Martti Eerik Sillanpää, synt. 22.8.1919 ja Tage Ingerman Reinhold...
Nuottijulkaisua elokuvan musiikista ei ole, joten kannattaa kysyä suoraan säveltäjältä itseltään. Panu Aaltiolla on nettisivusto ja sähköpostiosoite yhteydenottoja varten.
http://www.panuaaltio.com/
sähköposti: contact[at]panuaaltio.com
Yle Arkistosta löytyi tieto, että Heikki ja Kaija –sarjassa on kaksikin tunnussävelmää. Duurista molliksi muuttuvan, ilmeisesti juuri tuo puhallinkvintetoksi kuvailemasi kappale on Leonid Bashmakovin säveltämä. Toinen, iloisempi kappale on Juhani Raiskisen sävellys.
Yle Arkistosta arveltiin, että kappaleet on sävelletty kyseistä sarjaa varten. Kappaleista ei löytynyt mitään tarkempia tietoja, esimerkiksi nimeä tai opusnumeroa.
Kirjassa Rapatessa roiskuu, nykysuomen sanaparsia (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1988 on muoto: Vaikka menis viimeisekki siemenperunat, joka on tallennettu Pelkosenniemeltä. 1993 on valmistunut Tapio Piiraisen ohjaama tv-elokuva Viimeiset siemenperunat. Tuotanko on Yleisradio, TV 1, Viihdetoimitus. Sanonta on kovin yleinen. Ennen peruna oli välttämätön ravintokasvi, jota kasvatettiin omassa pellossa. Aina oli jäätävä edellisen vuoden perunoita siemeneksi, jotta voitiin keväällä istuttaa uusi sato kasvamaan. Viimeiset siemenperunat olivat erittäin tärkeitä ja niiden menettäminen kohtalokasta.
Tärkeintä on lähteminen -sanonnan alkuperä ei selvinnyt. Jo Antero Vipunen Kalevalassa korostaa Väinämoiselle lähtemisen välttämättömyyttä laivaa...
Hipeistä kertovaa kirjallisuutta on suomenkielellä saatavana varsin rajoitetusti. Tässä lista hipeistä kertovasta kaunokirjallisuudesta:
Melonin mehu / Richard Brautigan
Koti maailman laidalla / Michael Cunningham
Miehet elämässäni / Beverly Donofrio
Aquariuksen aika / James Herlihy
Underground : antologia / toimittanut ja suomentanut Jarkko Laine
Pikkuhippi / Patricia Welles
Hipeistä kertovaa tietokirjallisuutta:
Tajunnan alkemistit : kuusikymmenluvun mystiikka ja Vesimiehen ajan pimeä puoli / Gary Valentine Lachman
Hippejä, jippejä, beatnikkejä : Amerikan 1960-luvun vastakulttuuriliikkeiden historiaa / Marja Ala-Ketola
1960-luvusta kertovaa kirjallisuutta on runsaasti, mutta tässä joitakin poimintoja:
1960-luvusta kertovaa...
Kaikista kotimaisista painotuotteista, ääntä, kuvaa tai tekstiä sisältävistä tallenteista sekä verkkoaineistoista lähetetään maksuttomat kappaleet Kansalliskirjastolle. Kansalliskirjaston oikeus vapaakappaleisiin perustuu Lakiin kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä. Kirjoja Kansalliskirjastoon lähetetään kuusi kappaletta, samoin jäsenlehtiä. Suomessa vapaakappaleiden lähettämisestä Kansalliskirjastolle vastaa tuotteen valmistaja, kuten kirjapaino. Ulkomailla valmistettujen kotimaiseen levitykseen tarkoitettujen painotuotteiden ja tallenteiden luovutusvelvollisuus kuuluu julkaisijalle tai maahantuojalle.
Lisätietoja:
http://www.kansalliskirjasto.fi/julkaisuala/vapaakappaleet.html
Nimi on pohjoissuomalainen. Nimen selitykseksi on ehdotettu paikoin Pohjois-Pohjanmaalla ja Peräpohjolassa tunnettua sanaa tauria 'tarttua kiinni, hyökätä kimppuun', jota vastaa tauruta Etelä-Hämeessä. Äänteellisesti läheisiä nimiasuja tapaa vanhoista lähteistä Hämeestä ja Satakunnasta, ja ne saattaisivatkin osoittaa Tauriaisten lähtösijan. Hämeenlinnassa on kirjattu lautamies Eskil Taurainen 1473. Mikkonen, Pirjo - Paikkala, Sirkka: Sukunimet. - Helsinki : Otava, 2000.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos ”Sukunimet” (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi ”Vepsä” tulee itämerensuomalaisten vepsäläisten nimityksestä ja kielestä. 1550-luvulta nimestä löytyy runsaasti merkintöjä Etelä-Karjalasta. Onkin arveltu, että Karjalassa olisi saattanut olla sinne asumaan asettuneita vepsäläisiä siirtolaisia, joiden kautta sukunimi olisi tullut. ”Vepsä” on itsessään niin vanha sana, että sen juuret katoavat historian hämäriin. ”Suomen sanojen alkuperä” (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) kertoo, että sen arvellaan esiintyneen kirjallisissa lähteissä jo 1200-luvulla.
Uuden HelMet-kirjastojen kirjastokortin saat kadonneen tilalle mistä tahansa Vantaan, Helsingin, Espoon tai Kauniaisten kaupunginkirjaston palvelupisteestä. Kortti maksaa kolme euroa mutta alle 15-vuotiaille vain kaksi euroa. Uuden kortin hankkimiseksi tarvitaan kuvallinen henkilöllisyystodistus. Alle 15-vuotiailta käy myös kuvaton Kela-kortti. Uuden kortin myötä kirjastokortin numero muuttuu mutta nelinumeroinen pin-koodi pysyy samana kuin ennen.
Uuden kortin hankkimiskerroille ei ole olemassa rajaa, joten uuden kortin voi saada, vaikka olisi hävittänyt korttinsa vaikka kymmenenkin kertaa. Jokaisesta kadonneen tilalle tehdystä uudesta kortista menee kuitenkin aina tuo kahden tai kolmen euron maksu.
