Porvoon kirjastossa on seuraava teos, josta sukunimen alkuperä, historia ja levinneisyys selviävät:
Mikkonen, Pirjo & Paikkala, Sirkka: Sukunimet (1992)
Ko. hakuteoksen mukaan sukunimi Pelli ja sen eri muodot, esim. Pellinen ovat kehittyneet etunimen Pekka kansanomaisesta kutsumamuodosta Pelle, jonka suomalaistunut versio on i-loppuinen Pelli. Lisätietoja voit saada em. nimikirjasta.
Kyseessä on todellakin Kasevan biisi nimeltään "Striptease-tanssija". Se on ilmestynyt levyllä "Silloin kun" (1974). CD-versio on ilmestynyt 1991. Levyn saatavuuden voit tarkistaa pääkaupunkiseudun aineistotietokannasta http://www.libplussa.fi
Marikki-nimellä ei ole almanakassa omaa päivää. Almanakkatoimiston sivuilla osiossa Nimiuudistusarkisto löytyy tietoa niistä perusteista, millä nimet ovat almanakassa, ks. http://almanakka.helsinki.fi/nimipaivat/ .
Marikki-nimi on Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan muunnos nimestä Marika, joka on taas muunnos Mariasta. Marian ja Marikan nimipäivä on 2.7., jolloin voisi myös Marikin nimipäivää viettää.
Laulu on nimeltään Myyrälaulu. Sen on sanoittanut Aila Nissinen ja säveltänyt Sirkka Valkola-Laine.
Laulu kertoo Myyrä Matikaisesta ja se alkaa sanoin: "Kas myyrä Matikainen, hän pientareella tuolla tallustaa..." Aila Nissinen on kirjoittanut myös Myyrä Matikaisesta kertovia satukirjoja.
Laulu löytyy useilta hieman vanhemmilta cd-levyiltä ja nuottikirjoista, esimerkiksi:
Valkola-Laine, Sirkka: Lapset juhlivat : Laululeikkejä. 2 (1965)
Valkola-Laine, Sirkka: Pilvileikki : ja muita lastenlauluja. (1975)
Pääset kuuntelemaan laulun myös YouTubessa haulla "Myyrälaulu".
Ilmasotakoulun kirjastosta vinkattiin mainio matrikkeliteos, josta löytyy ainakin osittainen vastaus:
Stenman, K. (2020). Hävittäjälentäjät Suomen ilmavoimissa 1939-1945 (1. painos.). Koala-kustannus.
Teokseen on listattu vähintään yhden sotalennon sotavuosina lentäneet hävittäjälentäjät syntymäaikoineen ja lyhyine palvelustietoineen.
Nuorin sotavuosien lentäjistä vaikuttaisi pikaisen laskeskelun perusteella olevan 4.10.1922 syntynyt Eero Mäkinen, joka määrättiin 12.5.1941 vänrikkinä Lentolaivue 30:een. Mäkinen kaatui 7.8.1941, kun hänen koneensa iskeytyi mereen Tytärsaaren luona.
Talvisodan hävittäjälentäjistä nuorimmasta päästä olivat Martti Eerik Sillanpää, synt. 22.8.1919 ja Tage Ingerman Reinhold...
Meidän käsityksemme mukaan on kyllä oikein käyttää ensin mainitsemassanne tilanteessa myös konditionaalimuotoa "lähettäisin". Konditionaaliahan käytetään usein, jos halutaan ilmaista jokin asia kohteliaasti. (Ks. esim. Fred Karlsson: Suomen peruskielioppi, 4. uud. p., s. 210).
Kysymyksenne toiseen osaan meillä ei ole täysin yksiselitteistä vastausta. Puhekielessä ja lehtiteksteissä on todellakin täysin yleistä sanoa, että joku katkaisi jalkansa. Nykysuomen sanakirjassa on katkaista-sanan kohdalla seuraava esimerkki: "Kaaduin ja katkaisin jalkani, käteni (tarkoittamassa luun katkeamista, tav. par. jalkani, käteni katkesi, minulta katkesi jalka, käsi)". Tämän perusteella ilmaisu katkaisin jalkani ei siis olisi välttämättä virheellinen. Jos...
Kyseistä elokuvaa ei ole tiettävästi koskaan julkaistu tallenteena eikä sitä ole näin ollen saatavana myöskään esimerkiksi kirjastoista lainattavaksi.
Elokuvasta on Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa filmikopio, jota on mahdollista tulla katsomaan ennalta sopien koronarajoitukset huomioiden. Katselu on maksullista.
Elokuva on näytetty YLE TV2:ssa kolmesti, vuosina 1987, 1994 ja 1996.
Romaanin pohjalta tehty radiokuunnelma on kuunneltavissa YLE Areenan kautta.
Hirtettyjen kettujen metsä (1986) Elonetissä.
Fiona juontaa alkunsa gaelinkielisestä sanasta fionn, joka merkitsee kaunista. Nimi oli varsin suosittu Englannissa ja Skotlannissa 1900-luvun puolivälissä. Suomalaisessa kalenterissa nimeä ei ole, Ranskassa Fionan nimipäivä on 18.10. Lähteet: Dunkling: Everyman's dictionary of first names(1987); Lempiäinen: Suuri etunimikirja(2001); Valitse nimi lapselle(2003).
Pitkään luettelointityötä tehnyt kollega osasi kertoa, että tässä on varmaankin kyseessä ns. ”esiö”. Teoksessa Suomalaiset luettelointisäännöt. Monografioiden kuvailu. Helsingin yliopiston kirjasto, 2006, on seuraavanlainen määritelmä käsitteelle: Esiö= ”Julkaisun nimiösivu(t) (tai nimiösivun vastine) kääntöpuolineen ja kaikki nimiösivu(j)a (tai nimiösivun vastinetta) edeltävät sivut.” Englanniksi ”esiö” on ”preliminaries”, ruotsiksi ”försättsblad”
Nimiösivu taas on määritelty Kansalliskirjaston sivulla seuraavasti: Nimiösivu on julkaisun alussa oleva sivu, jossa tulee ilmoittaa vähintään seuraavat julkaisun tunnistamiseen tarvittavat tiedot: tekijä / tekijät, nimeke / nimekkeet (julkaisun nimi, esim. Seitsemän veljestä), osan numero ja...
Helsingin kirjastojen tulostimilla ei voi käyttää itse tuomiaan papereita tai tarra-arkkeja. Tarrojen tulostus onnistuu ainoastaan vinyylileikkureilla. Vinyylileikkurilla voi luoda ja leikata joko tavallisia tarroja tai kuvioita kangaspainatuksiin. Helsingissä vinyylileikkureita voi käyttää Oodin, Kontulan, Oulunkylän ja Pasilan kirjastoissa. Ne voi varata Varaamo-palvelun kautta. Jos laitteiden käyttöön tarvitsee opastusta, kannattaa ottaa yhteyttä suoraan kirjastoon.
Varaamo: https://varaamo.hel.fi/
Helmet - vinyylileikkurit . https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
Esim. seuraavat löytyvät Helmetistä : www.helmet.fi
1. Taivaanpojan verkko : värisatuja / Hannele Huovi ; kuvittanut Kristiina Louhi KIRJA 2002
2. Saahinkaisen samettiviitta / [toimittaja, laulujen säveltäjä, musiikki- ja tanssiohjeet: Aija Leinon KIRJA 2000
3. Taiteilija Romielsin ihmeelliset värit : tarinoita ja satuja / Matti Masajev KIRJA 1996
4. Peikonpojan värikätkö / Petra Szabo ; suomentanut Päivi Lankinen KIRJA 1993
5. Taivaanpojan verkko : värisatuja / Hannele Huovi ; kuv. Kristiina Louhi
6. Sininen joulupukki / Simon Tom, suom. Sinikka Sajama, Mäkelä 1998
7. Babarin värikirja / Laurent de Brunhoff, Perhemediat 2006
8. Sika ja värit /Julia Vuori, Otava 2004
9. Touhu Possu ja hauskat värit / Christian Fox...
Kiitos ja kiitoksia tarkoittavat samaa ja niillä on siis sama alkuperä.
Kiitos on sanan yksikkömuoto, kiitoksia taas monikko. Kielitoimiston sanakirja
Janne Saarikivi pohtii tutkielmassaan sivulla 276 sanan Kiitos etymologiaa. https://edition.fi/suomalaisugrilainenseura/catalog/view/11/1/130-1
Noutamattomasta varauksesta peritään 2€ maksu jos sitä ei ole lainattu viimeistään saapumisilmoituksessa mainittuna päivänä. Varauksen noutoaika on normaalisti seitsemän päivää. Kirjastoautoissa noutoaika on kuitenkin pidempi autojen erilaisista aikatauluista johtuen.
Varausta ei voi enää perua kun se on jo matkalla tai saapunut kirjastoon. Voitte ottaa yhteyttä noutopaikaksi valittuun kirjastoon ja ilmoittaa, että ette tarvitse enää kyseistä kirjaa. Tämä täytyy kuitenkin tehdä ennen kuin viimeinen noutopäivä menee umpeen, muuten noutamattomasta varauksesta peritään maksu.
Vaski-kirjastojen käyttösäännöt ja maksut:
https://vaski.finna.fi/Content/asiakkaana#holds
https://vaski.finna.fi/themes/custom/files/vaski_maksut_2021.pdf...
Napoleonin rakastajattaren, puolalaisen kreivittären Marie Walewskan (1789-1817) mukaan on nimetty kalaruoka 'Kuha à la Walewska': nahattomat, rullalle käärityt kuhafileet kypsytetään uunivuoassa kalaliemessä ja kuivassa valkoviinissä ja tarjoillaan uunissa hieman ruskistetun juures- tai perunasoseen kera.
Marie Walewskalla ja Napoleonilla oli yhteinen avioton poika Alexandre Joseph Colonna (1810–68), joka toimi sittemmin muun muassa ulkoministerinä ja senaattorina.
Turtia, Kaarina: Gastronomian sanakirja (Otava, 2009)
Facta Online Tietosanakirja (WSOY)
http://en.wikipedia.org/wiki/Countess_Marie_Walewska
Sellon kirjaston dia-skannerilla pitäisi onnistua myös negatiivien skannaus. Myös Tapiolan kirjastossa on dia-skanneri, soittamalla kannattaa varmistaa onnistuuko siellä myös negatiivien skannaus.
Helsingissä dia-skannereita löytyy Lasipalatsin kohtaamispaikalta, Itäkeskusksesta, Kontulasta, Malmilta, Pohjois-Haagasta, Töölöstä ja Vuosaaresta. Ennen paikanpäälle menemistä kannattaa varmistaa onnistuuko negatiivien skannaus.
Käytössämme olevissa sanakirjoissa Kielitoimiston sanakirjassa, https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/viikonloppu?searchMode=all ja Nykysuomen sanakirjassa vuoden 1966 painoksessa sana löytyy, mutta sen yleisyydestä ei ole mainittu mitään.
Haussa digitoiduista sanoma- ja aikakauslehdistä sekä pienpainatteista löytyi useita osumia viikonlop* alulla, joten sanaa on kyllä käytetty suomen kielessä esimerkiksi sanomalehtiartikkeleissa ennen 1950-lukua, https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?query=viikonlop*&formats=NEWSP….
Siitä, miten yleinen viikonloppu-sana on ollut puhekielessä tai toivotuksissa kannattaa kysyä tarkemmin Kotuksen Kielineuvonnasta, https://www.kotus.fi/palvelut/...
Ensimmäinen runo on T. H. Körnerin Maailman tekijä. Se löytyy Keskikoulun lukukirja 1:stä (3.p. 1965). Pekasta kerrotaan Olli Vuorisen Kova pää -runossa, joka sisältyy teokseen Lausuntarunoja
nuorelle väelle (Valistus 1951). Kumpaakin teosta voi tiedustella
esim. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjastosta.
Kansallisbibliografiasta löytyy Antero Taivalkosken suomentama Kreivitär Monte-Christo eli Salaperäinen nainen (Tampere: K. L. Rantanen , 1909) eli teos on ainakin Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmissa. Lisäksi se löytyy Turun yliopiston kirjaston ja Jyväskylän yliopiston kirjaston tietokannoista.
Tekstistä päätellen laulu on Emmanuelle-elokuvan tunnussävelmä, alkup. nimeltään Emmanuelle, suom. nimeltään Rakkaus jää (säv. P. Bachelet, H.Roy, H. Blaikley, suom. san. R. Reiman). En kylläkään muista sitä Heinosen laulamana vaan Anneli Pasasen, löytyy ainakin Pasasen levyltä CBS-klassikot. Teksti on muistaakseni näin: Rakkaus jää/ jäljelle vain/ muu häviää/ maailmastain/ rakkaus jää/ muu pysy ei/ rakkaus jäi/ hän jäänyt ei./ Olimme niin erilaiset silti kuitenkin/ pian sen mä ymmärsin/ itse olin yö ja hän kuin päivä valoisin/ erosimme tietenkin. Suomenkieliset sanat ja nuotit löytyvät Emmanuelle-nimisenä mm. Suuri toivelaulukirja 14:sta.
Monte-Criston kreivistä on olemassa monta erilaista laitosta ja useita suomennoksia, mutta kyseessä on silti yksi ja sama teos. Varhaisin suomennos on Johan Arvid Saivon - se ilmestyi kahtena niteenä vuosina 1891-92. Ensimmäisen kerran 1911-12 julkaistu Jalmari Finnen suomennos, josta ilmestyi korjattu versio vuonna 1955, on Monte-Criston suomenkielisistä laitoksista kaikkein tavallisin. Näiden lisäksi Dumas'n romaanista on olemassa Lauri Hirvensalon lyhennetty suomennos, jonka ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1945. Kaksitoistaniteinen Monte-Criston kreivi ilmestyi kansallisbibliografia Fennican mukaan ensimmäisen kerran vuonna 1966. Yksitoista ensimmäistä on suomentanut Marjatta Salonen, viimeisen Eeva-Liisa Sallinen. Nämä kirjat...
