Aidi Vallik on virolainen kirjailija. Hänen teoksistaan on suomennettu vain Ei mikään kiltti tyttö. Virke-lehdessä n:o 4/2002 on Jani Antamon artikkeli tästä kirjasta. Samassa yhteydessä käsitellään muitakin Otavan Voltti-kirjoja.
Me kirjastolaiset emme ole lakiasioiden asiantuntijoita, mutta maallikon ymmärryksellä mäyttäisi siltä, että henkilörekisterin pitäjä ei saa vapaasti kertoa ulkopuolisille rekisterissä olevien henkilötietoja, joihin syntymäaikakin kuuluu.
Tämä käsitys perustuu Henkilötietolakiin, jonka voi lukea Finlex-tietokannasta:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990523
Hautapaikan historiasta ja tapahtumista siihen liittyen tiedetään Vuolenkoskellakin hyvin vähän. Hautaan liittyviä kertomuksia kylläkin on liikkunut sukupolvelta toiselle jo pidemmän aikaa. Pekko, Arto Vuolenkosken vaiheilla II teoksesta löytyy kuva, jonka tekstissä lukee Vapaussodan aikoihin, vuonna 1918, surmattiin Vuolenkoskellakin sekä punaisia että valkoisia. Tämä surmattujen työläisten hauta sijaitsee urheilukentän lähellä.
Nokkakiven Puistossa Lievestuoreella on pensaslabyrintti. Muita huvitarkoituksiin rakennettuja labyrintteja en löytänyt. Mikäli jatulintarhat lasketaan labyrinteiksi, niitä löytyy Suomesta useita. Esimerkiksi Perämeren ja Pohjanlahden rannikoilla sekä Nauvossa on jatulintarhoja eli kivilabyrintteja. Niissä ei kuitenkaan ole korkeita seiniä.
Lähteet ja lisätietoa:
Nokkakiven puiston Pensaslabyrintti: https://www.nokkakivi.fi/sokkelo.htm
Perämeren ja Pohjanlahden rannikon kivilabyrintit: https://www.tornio.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/tornionlaakson-museo/torn…
Nauvon jatulintarha: https://visitparainen.fi/fi/uncategorized-fi/saariston-upeat-retkikohte…
Kirjallisuudessa ns. julkaisijafiktio, kirjallisen tekstin esittäminen jonkun toisen kirjoittamaksi tai vaikkapa löydetyksi käsikirjoitukseksi, ei ole ollenkaan tavatonta, vaan varsin tavanomainen kerronnallinen keino etenkin 1900-lukua edeltävässä proosakirjallisuudessa. Se, että vastaava silmänkääntötemppu tehdään teoksen maailman asemesta reaalitodellisuudessa, kustantajatasolla, on sitä vastoin perin harvinaista. Silloin tällöin toki saattaa törmätä keksittyihin identiteetteihin, kuten meillä äskettäinen Silvia Classic, ja toisinaan salanimillä julkaisevien kirjailijoiden markkinoinnin yhteydessä vähintäänkin sivutaan Nisonius-tapausta (esimerkkinä mainittakoon Pirkko Saisio ja "vankila-alan ammattilainen" Jukka Larsson). Ulkomaisista...
Keväällä 1789 Pohjanmaan rykmentti komennettiin Savon rintamalle vahventamaan eversti von Stedingkin Savon prikaatia. Rykmentti ei aivan ehtinyt ottaa osaa Porrassalmen taisteluun 13.6.1789 pikamarssista huolimatta. Taistelun jälkeen rykmentti asettui puolustukseen Porrassalmelle. Pohjanmaan rykmentin pääosa osallistui Parkumäen taisteluun 21.7.1789. Taistelun jälkeen rykmentti asettui puolustuasemiin Laitaatsillan salmelle. Salmella käytiin vielä Laitaatsillan taistelu 9.10.1789. Savon prikaati asettui talvileiriin 12.11.1789 Parkumäelle ja sen itäpuolisiin kyliin ja Saimaan rannalle. Kirjallisuudesta ei käy tarkasti ilmi missä Gustaf von Numersin komentama everstiluutnantin komppania kulloinkin oli kesän ja syksyn aikana, mutta...
Kysymys on vain suomen kielen löysästä käytöstä kaupallisessa viihdeohjelmassa. Ilmaisu "vanhimmasta nuorimpaan" viittaa ihmisiin ja ehkä erikoistapauksissa myös eläimiin. Korrekti ilmaisu elokuvista puhuttaessa olisi juuri "vanhimmasta uusimpaan". Myös ilmaisu "laita elokuvat ikäjärjestykseen" ilmaisisi saman asian.
Tietyllä abstraktiuden tasolla voidaan puhua elokuva-alan "nuoruudesta" ja "keski-iästä", mutta yksittäisen elokuvateoksen kohdalla se on huonoa suomea. Yksittäinen elokuva voi olla "uusi" tai "vanha" (tässä uuden vastakohtana), mutta ei "nuori". Arkikielessä tätä "nuoruutta" kyllä käytetään aika paljon, puhutaan esimerkiksi että "päivä on vielä nuori". Tällöinkään ei tarkoiteta ikää tai mitään muutakaan täsmällistä.
Heikki...
Näin kirjoitti keskiajalla vaikuttanut persialainen mystikko ja runoilija Dzalaladdin Rumi (1207–1273). Joissain lähteissä nimi esiintyy muodossa Maulana Jalaladdin Rumi, ja useita muitakin variaatioita Rumin nimestä länsimainen kirjallisuus tuntee.
Runo, josta kysymyksen sitaatti on peräisin, on englanninkieliseltä nimeltään A community of the spirit: "There is a community of the spirit. / Join it, and feel the delight / of walking in the noisy street, / and being the noise. // -- // Be empty of worrying. / Think of who created thought. // Why do you stay in prison / when the door is so wide open? // Move outside the tangle of fear-thinking. / Live in silence. // Flow down and down / in always widening rings of being." (...
Kent on lyhennelmä nimestö Kenneth. Kenneth on kelttiläinen nimi, mutta sen merkitys on epäselvä, ehkä kaunis, sievä, reipas tai tulesta tullut. Kent voi tarkoittaa myös Kentin alueelta Englannista kotoisin olevaa. Skotlannin ensimmäinen kuningas oli nimeltään Kenneth MacAlpine, ja katolisella kirkolla on kaksi Kenneth-nimistä pyhimystä.
Lähde: Pentti Lempiäinen Suuri etunimikirja, WSOY 1999.
Nuotti Aulis Helttusen säveltämään ja Pentti Kelavirran sanoittamaan lauluun Kultalankaa on julkaistu kokoelmassa Meidän musiikkimme 8 (Two Stars 1980). Tätä kokoelmaa ei valitettavasti näytä julkisissa kokoelmissa olevan muualla kuin Kansalliskirjastossa ja Musiikkiarkistossa. Kannattaa ottaa yhteyttä jälkimmäiseen ja pyytää kopioita ( Sörnäisten rantatie 25 (3. krs.), 00500 Helsinki, p. +358 50 435 0485, info@musiikkiarkisto.fi).
Tapio Palon säveltämä ja Eino Kytöläisen sanoittama tango Valkoiset hiutaleet on julkaistu vuonna 1964 nuottina (Musiikki Fazer FM4267), jossa on ollut kolme tangoa samassa julkaisussa. Myös tätä julkaisua kannattaa kysyä Musiikkiarkistosta, jolla on sitä useita kappaleita.
Heikki Poroila
Suosittelemme muun muassa näitä:
Adrian Tchaikovsky: Children of time ja Children of ruin
Andy Weir: Project Hail Mary
Alistair Reynoldsin kirjat
Becky Chambers: A long way to a small angry planet (ja jatko-osat)
Nnedi Okorafor: Binti
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
Baoshu: The Redemption of Time (ei Keski-kirjastojen kokoelmissa, mutta kaukolainan voi tilata maksutta pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista)
Risicare viittaa italiankieliseen sanaan rischiare = altistaa vaaralle, panna vaaralle alttiiksi, ottaa riski. Italian kieli on kehittynyt vuosisatojen aikana puhekielisestä kansanlatinasta. Nettilähteissä viitataan riski- käsitteen historiaan, jossa risicarella tarkoitetaan karin kiertämistä ja uskaltamista ja se on todennäköisesti suomen riski- sanan alkuperä.
Sanalla saattaa olla juurensa myös kreikan kielen rhi zikon- termissä, joka on luultavimmin tarkoittanut karia. Sana siis nivoutuu olennaisesti myös merenkulun historiaan, jossa riskinotolla tai sen välttämisellä oli suuri merkitys.
Barezzani, C. 2006. Suomi-italia-suomi-sanakirja. 2. laaj. ja uud. laitos. Gummerus.
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/65418/...
Radio- ja televisioarkiston Ritva-tietokannan mukaan voit kuunnella "Radio Suomen Ilta: Olli Haapakangas" -ohjelman jaksoja asiakaspisteissä. Kuunneltavissa on sarjan ohjelmia 19.12.2022 saakka. Kuunneltavissa ovat vain Yle Radio Suomi -kanavan lähetyksistä tallennettu tiedostot.
Listan asiakaspisteistä löydät alla olevasta linkistä.
https://rtva.kavi.fi/cms/page/page/info_katselupisteet
https://rtva.kavi.fi/
Valtionyhtiöiden yksityistämisestä Suomessa on tehty tutkielmia. Tässä muutama :
RANTANEN, Juha-Petteri : Privatisointi ja suomalaiset valtiolliset teollisuusyritykset. Pro-gradu -työ. Turun yliopisto, taloustiede. 1992
STENVALL, Kimmo : Valtionyhtiöiden yksityistäminen Suomessa. Pro-gradu -työ. Turin yliopisto, valtio-oppi. 1998.
KLEM, Ville : Valtionyhtiöiden yksityistäminen : tehokkuus, informaatio ja monopolin säätely. Helsingin yliopisto. Pro gradu, kansantalous. 1998.
OJALA, Tuija : Valtionyhtiön listautuminen - Sonera Oy. Erikoistyö : Turun ammattikorkeakoulu, kauppa ja palvelu. 1999.
LEPPÄMÄKI, Päivi : Valtionyhtiöiden yksityistäminen ja johdon valvonta. Pro-gradu -työ. Tampereen yliopisto, kansantaloustieteen laitos. 1997....
Mitään kovin valaisevaa tietoa aiheesta netistä tuskin löytyy, mitä nyt esim. Turun Sieniseuran sivuilla todetaan, "viimeaikaisen tutkimustiedon mukaan sienet saattavat olla läheistä sukua eläimille, vaikka niillä ei olekaan aisteja eikä hermostoa."
Sen sijaan erilaisilla keskustelupalstoilla voi hyvinkin törmätä kyseiseen sanapariin tyyliin: "Niin kiinnostunut en sienten sielunelämästä ole, että toimittaisin nuo jonnekin tutkittavaksi." Tai: "enpä osaa arvioida kyseisten sienten sielunelämää".
Mutta asiallisesti sienten sielusta tai sielunelämästä en onnistunut ihan googlettamalla löytämään mainintaa. Kenties rajatietoa käsittelevästä kirjallisuudesta tai vaikkapa Rudolf Steinerin antroposofiaan perustuvasta kirjallisuudesta voisi löytyä...
Postin vastauksesta aiheesta löytyvät ohjeet: "Voiko vanhoja postimerkkejä käyttää", https://www.posti.fi/lahettaminen/kirjeet-ja-postikortit/postimerkit-ja-kuoret#voiko-vanhoja-postimerkkeja-kayttaaVanhoja ikimerkkejä voi käyttää lähetyksissä, 1. ja 2. luokan merkit käyvät molemmat, ne ovat nykyään keskenään samanarvoisia eli kirje- ja postikorttilähetyksen (maksimipaino 50 g.) sekä ulkomaan Economy kirje- ja postikorttilähetyksen (maksimipaino 20 g.) arvoisia, https://www.posti.fi/lahettaminen/kirjeet-ja-postikortit/kirjeiden-hinnastot. Vuonna 2025 arvo on 2,75 e.
Kirjassa Pyhiä miehiä ja naisia, tekijä Elizabeth Hallam,
epäonnen suojeluspyhimyksenä mainitaan
Avignonin Agricola (noin 630-700).
Kirjaa löytyy Helsingin kaupunginkirjastosta
ja siinä käsitellään 150 pyhimystä.
Aloittelevalle opiskelijalle sopivat etenkin helppolukuiset kirjat, joissa on käytetty yksinkertaista kieltä. Myös vieraskieliseen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen kannattaa tutustua. Yleensä kieli on sitä yksinkertaisempaa, mitä nuoremmille lukijoille kirja on suunnattu. Vasta-alkaja voi lukea ensin vaikka satuja ja edetä vähitellen nuortenkirjallisuuteen.
Yläasteikäiselle opiskelijalle soveltuvat esimerkiksi Enid Blytonin Viisikko-kirjat tai Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes –seikkailut. Molempia on käännetty myös ruotsiksi. Ruotsalaisista nuortenkirjailijoista esimerkiksi Lena Lilleste on kirjoittanut nuorille suunnattuja salapoliisikertomuksia.
Helppolukuisten kirjojen puolelta löytyy esimerkiksi Patricia Highsmithin, Graham Greenen...
Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteet ottavat vastaan lahjoituksia, etenkin uusia ja kysyttyjä kirjoja. Se, otetaanko lahjoitettu kirja kokoelmiin, riippuu paljon siitä, onko sille tarvetta kokoelmassa. Kettu ja Kinnunen ovat luultavasti ainakin sellaisia kirjailijoita, joiden teoksia todennäköisesti otettaisiin vastaan, mutta kukin kirjasto tosiaan tekee itse päätöksensä kokoelmansa pohjalta.
Kannattaa siis kysyä omasta lähikirjastosta, ollaanko siellä kiinnostuneita kirjoista, ja kertoa kirjojen nimet, jotta niiden tarvetta kokoelman kannalta voidaan arvioida. Jos ensimmäinen kirjasto ei ole kiinnostunut, joku muu kirjasto saattaisi ne kuitenkin ottaa.
Jos kirjat eivät kelpaa kirjaston kokoelmiin, monissa kirjastoissa on...
