Vanhat suomalaiset peltipurkit -blogissa arvioidaan makeisrasiaa valmistetun 1920-luvun lopulla http://peltipurkit.blogspot.com/2015/04/fazerin-karamellirasia_20.html . Tuotetta on mainostettu eri lehdissä ainakin vuonna 1927. Tämä mainos on Seura-lehdestä: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/757695?term=kultakaramelleissa&page=44 . Peltipurkkien puhdistamisesta voi lukea samaisesta blogista:
http://peltipurkit.blogspot.com/p/peltipurkkien-puhdistaminen-ja-sailytys.html
Makeisrasiaa on ollut myynnissä esimerkiksi Huuto.netissä 20 euron lähtöhintaan sekä antikvariaatissa 20 eurolla.
https://www.huuto.net/kohteet/fazer-200mk-karkkirasia/557294999
https://www.juvekim.fi/product.php?id=...
Hei
Tutkiessani asiaa netistä en löydä lähdette sille missä hän tuo olisi sanonut, kirja, haastattelu, kirje jne. Ainakaan hänen kirjeistään en vastaavaa sitaattia löytänyt. Mutta näyttää, että on yleisesti hyväksytty sen olevan häneltä. Asian todistaminen vaatisi henkilön elämänkertoihin tutustumista. Kyseessä voi olla myös elokuvarepliikki, joka olisi ollut hänestä kertovassa elokuvassa.
Eli en voi varmuudella kertoa onko kyseessä hänen sitaattinsa.
Jos omakustanteen haluaa myyntiin esim. kirjakauppaan, on todennäköistä, että myyjä edellyttää EAN-koodia. Niitä ylläpitää ja myöntää Suomessa GS1 Finland, jonka sivuilta löytyy sekä ohjeita että yhteystietoja: https://gs1.fi/fi/viivakoodi. GS1 on voittoa tavoittelematon kansainvälinen järjestö, joka syntyi tammikuussa 2005 kun EAN (European Article Numbering Association) ja UCC (Uniform Commercial Code) yhdistyivät.
ISBN-tunnuksia puolestaan hallinnoi Suomen ISBN-keskus. Tunnus ei ole lakisääteinen, mutta suurin osa kustantajista käyttää sitä, koska se tukee julkaisun tunnistamista, käsittelyä ja löytyvyyttä. Tunnuksen hankkimisesta vastaa teoksen kustantaja, joka voi olla esimerkiksi yritys, yhdistys tai yksityishenkilö. Tunnus on...
Menetystä, häviötä tai perikatoa merkitsevällä hukka-sanalla on vasteita useimmissa lähisukukielissä (karjalan hukka, viron hukk). Etäsukukielten vasteet ovat epävarmempia. Sanavartalo saattaa olla germaanista perää.
Sekä suomen itämurteissa että karjalan kielessä sana hukka on saanut susi-merkityksen ehkä siksi, että sitä on käytetty kiertoilmauksena vaarallisesta tuhoisasta eläimestä.
Suomen kirjakielessä hukka-sana on esiintynyt ensimmäisen kerran vuoden 1642 Raamatussa.
https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/
Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
Aiheesta on tällainen kirja:
Kovaa vääntöä laidassa vai yhteistoimintaa? : raportti vanhusten ja muiden erityisapua tarvitsevien kirjastopalveluista Helsingin kaupunginkirjastossa/ työryhmä Leena Haapkylä ...et al. 1996.
Tarkista saatavuustiedot pääkaupunkiseudun aineistorekisteristä: http://www.helmet.fi
Lisäksi on seuraavaa kirjallisuutta, jota ei ole pääkaupunkiseudeun yleisten kirjastojen kokoelmissa, mutta josta voitte halutessanne jättää kaukolainapyynnön johonkin kirjastoon:
Niskanen, Tuija:
Kirjaston kotipalvelu : tapaustutkimus Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjastosta. 1993
Vainikka, Ismo:
Vanhukset ja yleisen kirjaston kotipalvelu : teemahaastattelututkimus. 1989
Järventausta, Leila:
Yleisten kirjastojen kotipalvelu Suomessa....
Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirjan (WSOY 2003) mukaan klassikko on "klassisen kauden teos tai kirjailija; pysyväarvoinen, yleisesti tunnustettu; kirjallisuuden parhaimmistoon kuuluva, vakiintuneen aseman saavuttanut; ns. kuolematon teos tai kirjailija".
Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru (Girl with a pearl earring) on julkaistu vuonna 1999 (suomennos 2001). Vaikka se on erittäin hieno teos, se ei ole vielä klassikko, koska se on julkaistu näinkin vähän aikaa sitten eikä ole saavuttanut vielä pysyvää, vakiintunutta asemaa kirjallisuuden kentällä. Tuleva klassikko teos voi olla.
Helsingin Sanomia ei lainata kotiin missään Helsingin kaupunginkirjaston toimipisteessä, eikä ilmeisesti kesäliitettä ole laitettu erikseen lainattavaksi. Useimmat kirjastot säilyttävät Helsingin Sanomia vain melko lyhyen ajan, mutta Pasilan kirjastossa niitä pidetään pysyvästi mikrofilmaukseen asti. Pasilan kirjastosta voisi siis kysyä liitettä kirjastossa luettavaksi tai itselle kopioitavaksi tai skannattavaksi.
Itäkeskuksen ja Pohjois-Haagan kirjastoissa Helsingin Sanomia säilytetään kuluva kuukausi ja kaksi edellistä kuukautta, joten sieltäkin olisi vielä mahdollista kysyä kesäliitettä. Muuten toukokuun lehdet ja luultavasti liitteet niiden mukana lienee jo poistettu kirjastoista.
Helsingin Sanomat löytyy myös ainoastaan kirjastossa...
Christine Marion Fraserin Rhanna-sarjaa tosiaan ilmestyi 8 osaa, mutta niistä vain viisi on julkaistu suomennoksina vuosina 1997-2002. Valitettavasti kustantajilla ei ole velvollisuutta suomentaa ja julkaista tällaisia sarjoja kokonaisuudessaan ja pahasti näyttää siltä, että Gummerus on jättänyt sarjan kolme viimeisintä osaa julkaisematta, vaikka ne olivat kaikki jo olemassa vuonna 1997, kun suomennosten julkaiseminen alkoi. Todennäköisesti sarja ei myynyt riittävästi ja kustantaja teki taloudellisen päätöksen. Liekö sattumaa, mutta kirjailija kuoli juuri vuonna 2002, kun viimeinen suomennos ilmestyi. Ainakaan englanninkielisessä Wikipedian artikkelissa ei ole mitään mainintaa, että kirjailija olisi esimerkiksi kieltänyt kirjojensa...
Suomen Hammaslääkäriliiton nettisivuilla on yleistietoa suunterveydestä. Siellä kerrotaan, että happamien tuotteiden hampaille aiheuttamia haittoja voi lieventää huuhtomalla suun vedellä tai maidolla, pureskelemalla juustoa (neutraloi happamuutta), nauttimalla happamat tuotteet aterioiden yhteydessä sekä syömällä marjat, vihannekset ja hedelmät kokonaisina.
Lähteet:
Suomen Hammaslääkäriliitto https://www.hammaslaakariliitto.fi/fi
Ainakin Rovaniemen kaupunginkirjastosta löytyvät seuraavat kirjat:
· Akujärvi, Anja: Morottajan suku, ISBN 0000455354
· Luostarinen, Usko: Lyhyt kertomus Inarin Kyröistä ja heidän elinympäristöstään, ISBN 952-91-2336-1
Oulun yliopiston kirjastosta puolestaan teos
· Jäske, Eros: Törmäsillä : Törmänen-sukututkimuksia, ISBN 951-96651-7-X
Kirjat voi pyytää kaukolainoiksi lähimmän kirjaston (siis Järvenpään) kautta.
Kuten monen muun tradition kohdalla, ei näytä löytyvän selkeää syytä siitä, miksi Wienin filharmonikot soittavat aina Radetzky-marssin uudenvuodenkonsertin loppunumerona. Näin on tehty vuodesta 1946 asti, lukuun ottamatta vuotta 2005, jolloin se jätettiin soittamatta kunnioituksesta Intian valtameren tsunamin uhreja kohtaan. Sävellyksen sovitusta on muutettu hieman vuosien mittaan, mutta muuten sävellys on pitänyt paikkansa konsertissa.
Syitä sävellyksen toistuvaan soittamiseen voi arvailla. Ensinnäkin Radetzky-marssi on Johann Strauss vanhemman sävellys, ja uudenvuodenkonsertti on aina omistettu ennen kaikkea Straussin perheen musiikille. Toisekseen marssi on ollut yleisön suosikki ensiesityksestään. Se antaa yleisölle...
Liiallisen rasvan, energiamäärän tai suolan haittavaikutukset ovat erilaisia, ja niihin vaikuttavat myös mm. niiden määrä, laatu ja ihmisen muu ruokavalio. Ruokatieto-yhdistyksen sivuilla on paljon tietoa mm. eri ruoka-aineiden terveyshaitoista:
Rasvat | Ruokatieto Yhdistys
Sokeri ja suola | Ruokatieto Yhdistys
Energiaravintoaineet | Ruokatieto Yhdistys
Voit saada kirjastokortin Turun kaupunginkirjastoon tulemalla henkilökohtaisesti johonkin toimipisteeseemme. Tarvitset myös kuvallisen henkilllisyysötodistuksen. Ensimmäinen kortti on maksuton. Lisätietoja kirjastokortista saat kotisivultamme http://www.turku.fi/kirjasto/ kohdasta hakemisto (aakkosellinen).
Kysymys on ilmeisesti Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemästä laulusta "Juokse sinä humma", jonka melodia on kansansävelmä ja jonka sanoituksen Rautavaara on muokannut. Olavi Virta ei ole tätä kappaletta levyttänyt.Muistelemiasi "alkuperäisiä" sanoja en löytänyt. Lasse Erolan mukaan sanoituksen pohjana on ollut rekilaulu, joka sisältyy Erkki Ala-Könnin kokoamaan ”Härmän laulukirjaan”. Laulu on laulukirjassa nimellä ”Eihän se oo kumma : Kujanpään Kaappoo-kräätärin laulu”. Laulu alkaa: ”Eihän se oo kumma, kun poika on tumma”. Erolan mukaan Rautavaara muokkasi sanoitusta pitkään.Aiempi vastaus lähdeviitteineen tätä laulua koskevaan kysymykseen löytyy Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun arkistosta:https://www.kirjastot.fi/kysy/mista-loytyisi-...
Vanhin löytämäni nuotti lauluun on Olga Lönnbohmin teoksessa Laululeikkejä. 1. Vihko (1903).Vanhin maininta laulusta (ja siihen liittyvästä leikistä) löytyy sanomalehdistä 1923: https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?query=%22prinsessa%20ruusu%20linnassa%22&orderBy=RELEVANCETeoksessa Eläkön leikki - leikkikenttien vanhoja laululeikkejä (2015) kerrotaan leikkimisohjeet ja mainitaan, että sävelmä on saksalainen kansanlaulu.Leikki ja laulu on siis tunnettu ainakin 1900-luvun alusta, erittäin todennäköisesti jo aikaisemminkin.
Valitettavasti näin vähillä tiedoilla kun ollaan liikkeellä - pelkällä fraasilla muualta kuin sanojen alusta -, vain hyvä onni auttaa eli se, että joku tunnistaa muistinvaraisesti tuon fraasin ja pystyy yhdistämään sen tunnistettavaan lauluun. Mikään normaali haku ei tuonut tähän valaistusta, Googlekaan ei anna yhtään osumaa, kuten ei myöskään kansallisdiskografia Viola, Fono-tietokanta tai suomalaisten elokuvien Elonet-tietokanta.
Jos laulun nimi sattuisi olemaan "Paratiisisottiisi", se olisi kyllä osunut hakuihin, mutta nimihän voi olla ihan mitä muuta tahansa ja tässä tapauksessa luultavasti onkin. Nyt ei voi kuin toivoa, että joku tämän kysymyksen ja vastauksen nähdessään onnekkaasti tunnistaa etsityn laulun. Vanha suomifilmi voi...
Wallvik-nimistää paikkakuntaa emme onnistuneet löytämään, mutta Vallvik-niminen taajama on Ruotsissa, Söderhamnin kunnassa:
https://sv.wikipedia.org/wiki/Vallvik
Myös Suomessa on Vallvik. Se on kylä Mustasaaren (Korsholm) kunnassa:
https://www.mustasaari.fi/koe-ja-nae/liikunta/liikuntapaikat/hiihtoladu…
Sanakirja.org -sivusto löytää käännöksen kahdesta kielestä. Norjan kielessä sana tarkoittaa "juuri, juuri niin, juuri nyt, juuri äsken" ja saksan kielessä "tarkasti, täsmällisesti".
Lähde: https://www.sanakirja.org/
Kuvauksesi sopii teokseen Odotus, jonka on kirjoittanut kiinalainen Ha Jin. Kirja on ilmestynyt suomeksi v. 2000. Saatavuuden pääkaupunkiseudun kirjastoista saa selville Helmet-tietokannasta http://www.helmet.fi
