Euripideen Medeiasta on kaksi suomennosta.
Kyseinen kohta näyttäisi kuuluvan Otto Mannisen suomennoksessa vuodelta 1949 seuraavasti:
Sit´ älä saata sydän, syykses, tekoa!
Heit’ armahda sä koito, lasten elää suo!
Kirsti Simonsuuri suomensi saman kohdan 50 vuotta myöhemmin näin:
Voi, älä sydämeni, älä tee tätä tekoa.
Anna lasten elää, sinä onneton, armahda heitä!
(Kirsti Simonsuuri, 1999)
Lähteet:
http://www.gutenberg.org/files/35451/35451-h/35451-h.htm
http://classics.mit.edu/Euripides/medea.html
http://www.nationmaster.com/encyclopedia/Medea-(play)
https://finna.fi
Euripides: Medeia (suom. Kirsti Simonsuuri, Lasipalatsi, 1999)
Eruipides: Medeia. Ifigenia Auliissa (suom. Otto Manninen ja K.V.L. Jalkanen, WSOY, 1998)
Koottua tietoa ei taida olla yhdestä paikasta saatavissa, joten suosittelen yhteydenottoja eri kirjastoihin. Kirjastojen peliasioista tietävät voinevat ottaa ns. kopin kysymyksestä, ja tätä palvelua seuraavat vinkata heille.
Jos puhutaan konsolipeleistä, niin Oulun kaupunginkirjastossa niiden lainaus alkoi 2011. Samana vuonna aika moni muukin kirjasto ilmoitti tästä uudesta palvelusta, joten siinä ehkä on tuo laajamittaisen omaksumisen ajankohta. Pääkaupunkiseudun kirjastot olivat aloittaneet toiminnan jo pari-kolme vuotta aikaisemmin.
PC:llä pelattavia lasten videopelejä lienee kirjastoissa ollut jo kymmenen vuotta aikaisemmin, mutta niiden nimekemäärät sisältyvät sekalaiseen aineistolajiin CD-ROM.
Sotilasmestari on tällä hetkellä korkein aliupseerien sotilasarvo Puolustusvoimissa. Se otettiin uudelleen käyttöön vuonna 2005.
Lähteet:
Sotilasarvot Puolustusvoimissa
"Sotilasmestarit palaavat"
Kuvauksesi perusteella kirja voisi olla Tuija Lehtisen Asvalttisoturi (Otava 1997). Kirjassa päähenkilö Kim ihastuu hieman vanhempaan punkkarityttö Saraan.
Lehtinen on myös kirjoittanut Sara-hahmosta erillisen kirjasarjan, jonka ensimmäinen osa on sara(at)crazymail.com (Otava 1998).
Asvalttisoturi-kirja: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aufd3035e7-33df-4e73-9e9c-7…
Sara(at)crazymail.com-kirja: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au8d2937ad-4d25-43b3-8b28-d…
Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelussa on listattuna kaikki Jemina -nimen saaneet suomalaiset vuodesta 1899 lähtien. Tilastossa on mukana myös tapaukset, joissa Jemina on toinen tai kolmas etunimi.
Lukumäärä on 2568. Vuosien 1899-1919 välillä nimi on annettu 155 tytölle. Vuosien 1920-1979 välillä syntyi vain 99 Jeminaa. Nimi tuli uudelleen suosituksi 1990-luvulla.
Tarkkaa nykyistä lukumäärää on hankala arvioida, mutta kun vähennetään kokonaisluvusta n. 200-250 ollaan todennäköisesti lähellä todellista tilannetta. Suomessa on siis tällä hetkellä arviolta 2350 Jeminaa.
Lähde:
Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelu
https://192.49.222.187/Nimipalvelu/
Voisikohan kyseessä olla Anneli Ilosen väitöskirja Rajan lapset : identiteettityö Kannaksen evakkojen sukupolvissa (Lapin yliopistokustannus, 2013)?Se on luettavissa myös verkossa: https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61677.
Hei!
Kyseessä on varmaankin Matleena ja Anna Taurialan Runoaapinen, joka on ilmestynyt vuonna 1978. Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin kirjaston Onnet-tietokannasta http://prettylib.erikoiskirjastot.fi/snki/lastenjanuorten.htm voi tehdä hakuja vapaasanoilla.
Fono.fi on Yleisradion levystön tietokanta. Siinä on sisältötiedot Ylen kokoelmiin kuuluvista äänitteistä. Fonossa ei voi kuunnella musiikkia, sillä digitoitu materiaali on tarkoitettu vain Yle radiotoimintaan.
Muutamassa yleisessä kirjastossa on yhä jäljellä Las Camaradas -yhtyeen LP-levy Intiaanin tie (LRLP 274, 1978): valtakunnallissa varastokirjastossa, Rovaniemen kaupunginkirjastossa sekä Helmet-musiikkivarastossa. Levyn voi tilata jostakin niistä kaukolainaksi. Tilaus tehdään oman kunnan kirjastossa.
Kaukolainaus Jyväskylän kaupunginkirjaston kautta.
Elohopean käyttö kiellettiin vuonna 2013 allekirjoitetulla Minamatan yleissopimuksella. Elohopeaa sisältävien tuotteiden viennin, tuonnin ja valmistuksen kieltävä sopimus astui voimaan 2020, mutta käytännössä käyttö tuotteissa on loppunut esim. EU:ssa jo tätä aiemmin, ks.:
https://www.eea.europa.eu/fi/articles/elohopea-on-jatkuva-uhka-ymparist….
Ilmaisussa lienee tosiaan kyse jäänteestä, sillä ennen em. sopimusta lämpöä mitattiin laajalti elohopeaa sisältävillä mittareilla. ks: https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4mp%C3%B6mittari
Hymni on ylistyslaulu alkuaan jumalille tai sankarille, sittemmin juhlava, aatteellinen laulu. Se voi siis olla sisällöltään hengellinen tai maallinen, esimerkiksi kansallishymni. Termiä hymni on käytetty myös virsistä. Virsi tai koraali on englanniksi hymn. Virsi on jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa tilaisuuksissa laulettava yhteislaulu, tekstin ja sävelmän muodostama kokonaisuus. Kristillisen virren juuret ovat Vanhassa ja Uudessa testamentissa sekä varhaiskirkon laulutraditiossa, johon kuuluu esimerkiksi hymni. Uskonpuhdistuksen myötä virrestä tuli kansankielinen seurakuntalaulu. 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella virsi erotettiin tarkasti hengellisestä laulusta, mutta nykyään tarkka rajanveto on vaikeaa. Virsi ei lakkaa...
Wodehousen golfaiheisista tarinoista on ilmestynyt kaksi suomennosvalikoimaa, mutta Sleepy time ei sisälly niistä kumpaakaan, enkä löytänyt sitä suomenkielisten Wodehouse-käännösten joukosta muualtakaan. Tarina ilmestyi alun perin vuonna 1965 The battle of Squashy Hollow -nimisenä Saturday Evening Post ja Argosy -lehdissä. Kirjaan Plum pie kertomus päätyi seuraavana vuonna; tässä sen nimenä oli jo Sleepy time, jolla nimellä se päätyi myös 1973 julkaistuun Wodehousen golftarinoiden kokoelmaan The golf omnibus.
Hei!
Nyt juuri keräysautot kiertävät Vantaalla.
https://www.kierratyskeskus.fi/tavaran_lahjoittaminen/kiertavat_keraysautot/syksyn_kiertava_keraysauto/vantaa?gclid=EAIaIQobChMIq7HY9ZuM7QIVRBt7Ch0sgwv9EAAYASAAEgLuUvD_BwE
Pelastusarmeijan joulupadatkin ovat tulossa, kaikille padoille ei voi viedä tavaraa.
https://www.joulupata.fi/tietoa-kerayksesta/usein-kysyttya
Aikakauslehtiä voi viedä kirjastojen kierrätyskärryihin, mutta esim. Tikkurilassa sitä ei nyt ole koronan takia, muualla voi hyvinkin olla.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut#/K
vielä vinkkisivu
http://www.sandytalarmo.fi/tarpeeton-kiertoon.html
Kysymykseen ei ehkä ole täysin yksiselitteistä vastausta. Tapauskohtaisesti yritykselle voi olla joskus edullisempaa käyttää keikkatyöläistä.
Tässä opinnäytetyössä on selvitelty vuokratyövoiman ja oman rekrytoinnin kannattavuutta työnantajalle: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/65216/kauranen_hanna.pdf?…
Kun tutkimuksessa koottiin esimerkkien perusteella laskettujen palkkojen ja kulujen tulokset yhteen, päädyttiin tulokseen, että taloudellisesti vuokratyövoima on kalliimpaa. On kuitenkin huomioitava, ettei laskelmissa otettu huomioon aivan kaikkia työnantajalle koituvia kustannuksia, sillä jotkin kustannukset eivät ole kaikilla, vaan ne voivat olla joissakin tilanteissa yrityskohtaisia.
Henkilöstövuokrausyritykset saattavat...
Kysymästäsi aiheesta on ilmestynyt melko vähän lastenkirjoja. Sairastumista kyllä käsitellään monissa kirjoissa, mutta useimmissa kyseessä on jokin lyhytkestoinen sairaus, kuten flunssa. Joitakin kirjoja kuitenkin löytyi. Voit tutustua näihin tarkemmin verkkokirjaston kautta osoitteessa piki.fi.
Qvist, Tiina: Niiki ja Alvari: lennokas keikahdus
Kiema, Pirja: Kun pupusisko sairastui
Schreider, Sylvia: Veeti ja kiusankappaleet
Tomi, Ilona: Suden lahja
Pere, Tuula: Tervetuloa kotiin, Helmi!
Pere, Tuula: Helmin elämää
Pere, Tuula: Helmi perhosemme
Kiiver, Stiina: Pienen kulkijan sairauskirja
Koko Hubaran kirjassa Bechi on hahmo nimeltä Shoshana, joka on kirjan toisen hahmon Bechin jemeninjuutalainen äiti ja kirjailija. Shoshanan hahmo on kirjassa kirjoittanut omaelämäkerrallisen teoksen nimeltään "Shoshana Ayin. kävi täällä". Kyseessä on siis fiktiivinen hahmo, Shoshana ei ole Koko Hubaran äiti. Hänen äitinsä ei tiedettävästi ole kirjailija. Bechi kirjan lopussa on monisivuinen lähdeluettelo, jossa mainitaan Anja Kaurasen kirja "Sonja O. kävi täällä". Liekö Shosanan fiktiivisen teoksen nimi saanut inspiraationsa kyseisestä teoksesta.
Lähteet:
Kuvaus Bechi kirjan sisällöstä Otavan sivuilta https://otava.fi/kirjat/bechi/ (viitattu 28.2.2022) ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogista...
Leimassa lukee varmaankin K. Angerpuro. Helsingin Sanomissa, Uudessa Suomessa, Suomen Sosialidemokraatissa ja Hufvudstadsbladetissa on 1.2.1939 julkaistu ilmoitus, jossa kerrotaan, että Helsinkiin on perustettu uusi kello- ja kultaliike Angerpuro osoitteeseen Fabianinkatu 27.
Vanhoja sanomalehtiä pääsee tutkimaan osoitteessa https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu.
Olet aivan oikeassa, vittu tarkoittaa naisen sukuelintä. Vittu on sangen vanha sana, muinaisnorjassa ja nykyruotsissa on sanat fytta ja fitta.
Helsingin Sanomissa oli hiljattain mielenkiintoinen nuorison suosikkisanaa käsittelevä artikkeli:
Virossa leviää nyt kulovalkean tavoin kirosana, josta kaikki suomalaiset eivät ole ylpeitä - Kotimaa | HS.fi
Kannattaa lukea myös Satu Apon kirja Naisen väki : tutkimuksia suomalaisten kansanomaisesta kulttuurista ja ajattelusta. Siinä kerrotaan vitun väestä eli sen suojelevasta voimasta kansanuskomuksissa.
Tein antamillanne tiedoilla haun Suomen kielen nauhoitearkiston kokoelmatietokantaan, mutta Wiian nimellä ei tullut osumia. Myöskään Kansallisarkiston Vakka-tietokannasta hakeminen oli tuloksetonta. Muita mahdollisia sijaintipaikkoja nauhoitteelle ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin kokoelma sekä yksittäisten tutkijoiden omat arkistot. Esimerkiksi Erkki Ala-Könnin mittava äänitekokoelma löytyy Tampereen yliopiston kansanperinteen arkistosta. Voitte olla yhteydessä näihin tahoihin nauhoitetta jäljittäessänne.
