Netta Muskett (s. 1887) on julkaissut 57 romaania vuosina 1927-1964. Teoksia on käännetty ainakin suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi ja portugaliksi, mahdollisesti myös muille kielille.
Muskett käsittelee viihteellisissä, romanttisissa kirjoissaan vakaviakin aiheita, kuten ensimmäisen maailmansodan seurauksena yksin jääneiden naisten ongelmia, esim. teoksessa Painted Heaven (1934; suomeksi Saat taivaan). Toisen maailmansodan jälkeisessä tuotannossaan Muskett käsitteli myös perinteisten moraalikäsitysten ja modernin ajan seksuaalisen vapautumisen välisiä ristiriitoja, esim. teoksessa Light From One Star (1954; suom. Tähdet tuikkivat).
Netta Muskettin teosten alkuperäiset nimet ja julkaisuvuodet:
The Jade Spider. London, Hutchinson, 1927.
The...
Uuden suomalaisen nimikirjan, 951-1-08948-X, mukaan Kari on kansallisromanttisen kauden nimiä. Sen todetaan tulleen yleiseen tietoisuuteen Juhani Ahon "Panun" myötä 1897. Kari-nimi on ko kirjan mukan lyhennys venäjän nimestä Makari, joka on alkuaan kreikan Makarios "onnellinen, autuas". Lännempänä Karin todetaan lyhentyneen nimistä Ansgarius, Oskari tai Sakari. Ko. kirja sisältää vielä hiukan lisää taustatietoa ko nimelle.
Mistä laulu alun perin on lähtöisin, lienee mahdoton sanoa. Vuosikymmeniä ympäri maailmaa eri kielillä ja kansojen keskuudessa on esiintynyt erilaisia versioita tästä laulusta. Suomen kansallisdiskografiasta löytyy levytettyjä tai nuotinnettuja versioita nimillä "Leijonanmetsästys", "Leijonan metsästys" ja "Leijonaa mä metsästän" 1990-luvun alusta alkaen, mutta tiettävästi laulua on leikitty Suomessa jo kymmeniä vuosia aiemmin. Laulun alkuperästä, iästä ja levinneisyydestä tietoa saadakseen olisi kartoitettava laajasti leikkilaulujen tai laululeikkien, kansanrunouden, kansanmusiikin, liikuntaleikkien ja muun leikkiperinteen tutkimusta - mahdollisesti jopa tehtävä tästä aiheesta kokonaan uusi tutkimus. Alustava lähteiden kartoitus on...
Kahden tai kolmen etunimen antaminen on tapa, jolle ei oikeastaan ole mitään varsinaista syytä. "Nykyisin lapsille annetaan vähintään kaksi etunimeä. Tämä on meistä aivan luonnollista, sillä vanha yksinimisyys on käynyt yllättävän harvinaiseksi. Moninimisyys on kuitenkin aiemman käytännön näkökulmasta kummallista. Ihmisille on nimittäin kaikissa kulttuureissa aiemmin annettu seremoniallisesti vain yksi nimi. -- Perinteiseen yksinimisyyteen tottuneista on varmaan aluksi tuntunutkin aika oudolta, että yksi ihminen saa kaksi nimeä", nimistöntutkija Eero Kiviniemi kiteyttää tämän asian kirjassaan Suomalaisten etunimet (SKS, 2006).
Kiviniemi jäljittää usean etunimen antamisen ylempiin yhteiskuntaluokkiin ja barokin tyyli-ihanteisiin. Uusi...
Kielitaitoisesta perheestään huolimatta Donald Trump puhuu käytettävissä olevien lähteiden perusteella ainoastaan englantia. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä: vuonna 2006 toteutetun General Social Survey -tutkimuksen mukaan vain noin neljännes (23,9%) englantia äidinkielenään puhuvista amerikkalaisista osaa jotakin toista kieltä, ja Yhdysvaltain presidenttienkin joukossa useiden kielien taitaminen näyttää olevan enemmän poikkeus kuin sääntö. Kielitaitoisimmat amerikkalaispresidentit ovat olleet John Quincy Adams (ranska, hollanti, venäjä, latina, kreikka ja saksa) ja Thomas Jefferson (ranska, italia, latina, kreikka ja espanja).
https://www.cheatsheet.com/culture/presidents-who-spoke-multiple-languages.html/...
Teuvo Pakkalan Viisasta väkeä löytyy Teuvo Pakkalan laatimasta Aapisesta (1. p. 1908) sekä mm. Aarni Penttilän Aapiskukosta (1. p. 1938) tässä muodossa:
Yksi on Tuomas Tuppurainen
toinen Taavetti Tappurainen
vallan viisasta väkeä
laskivat kopalla ja kontilla mäkeä.
Pidempää versiota runosta ei löytynyt Teuvo Pakkalan kootuista teoksista eikä muistakaan Pakkalan tarkastetuista teoksista.
Suomeksi Hildegard Bingeniläisen runoista ja rukouksista on ilmestynyt teos Hildegard Bingeniläinen : hengähdä minussa, Vihanta Henki, jonka on koonnut ja suomentanut Anna-Maija Raittila.
Hänestä, hänen ajatuksistaan ja opeistaan on käännetty myös esim. Wighard Strehlowin teokset: Hildegard Bingeniläisen hoidot, Hildegard Bingeniläisen jalokivihoidot ja Hildegard Bingeniläisen kasviapteekki sekä Gottfried Hertzkalta teos Näin parantaa Jumala : Pyhän Hildegardin lääketiedettä. Marja Leena Hovilalta on ilmestynyt teos Hildegard Bingeniläisen kivet, kasvit ja metallit.
Näiden lisäksi mm. Anna-Maija Raittilan Kuuntelen kanssasi, Maria, Seppo A. Teinosen Rakkauden tieto, Jaakko Heinimäen Pyhiä naisia ja muita pyhimysesseitä sekä Päivi Setälän...
Liitepartikkelilla -han/-hän voidaan ilmaista monia asioita. Sillä voidaan vihjata, että asia on puhujalle ja kuulijalle jollain tavalla tuttu: Maijahan myöhästyy aina ('kuten tiedämme, Maija myöhästyy aina'). Sillä on myös mahdollista "lieventää" väitteitä, kysymyksiä ja käskyjä: Käytäthän maskia! mieltyy kohteliaampana kuin Käytä maskia!
Partikkelin ilmaisuja pehmentävän luonteen, johon kysymyksessä liitetiedoston perusteella viitataan, ovat kirjoituksissaan noteeranneet esimerkiksi Aarni Penttilä (Suomen kielioppi, 1957) ja Osmo Ikola (Nykysuomen käsikirja, 1974), joten mistään uudesta ilmiöstä ei sinänsä ole kyse. Myös Nykysuomen sanakirjaan sisältyvässä partikkelin semanttisessa tarkastelussa se on huomioitu.
Sen lisäksi, että -han...
Myytti löytyy Platonin Pidot-dialogista, jossa Aristofanes selittää kyseisellä myytillä rakkauden, seksuaalisen suuntautumisen ja ihmiskunnan alkuperän. Puheenvuorossaan (189d-193d) Aristofanes kertoo ihmisiä olleen ennen kolmea sukupuolta: miehiä, naisia ja androgyynejä, joissa oli puolet miestä ja puolet naista. Kaikilla ihmisillä oli neljä jalkaa, neljä kättä, kahdet kasvot ja kahdet sukuelimet.
Aristofaneen myytin mukaan voimakkaat ja kunnianhimoiset alkuihmiset aikoivat kiivetä taivaaseen ja hyökätä jumalten kimppuun, joten Zeus heikensi ihmiset halkaisemalla heidät kahtia. Kun ihmisruumiit oli halkaistu, puolikkaat hakeutuivat ikävissään toistensa luo ja kietoituivat syleilemään toisiaan kasvaakseen taas yhteen. Puolikkaat kuolivat...
Hei!
Aleksi-tietokannasta, joka on myös internetissä vapasti käytettävissä osoitteessa http://aleksi.btj.fi/index.asp?, löytyy asiasanalla "aarniala timo" 20 artikkeliviitettä. Joukossa on myös Aarianlan omia kirjoituksia. Tässä viiteluettelo:
Timonen, Lauri Muistoja Timo Aarnialasta julkaisussa: Filmihullu 2010: 2, 34-36 2010
Hänninen, Ville Vallankumous kulttuuriin : puupiirrossarjakuvat puhuivat jo 1920-30-luvuilla pasifismin ja poliittisten muutosten puolesta julkaisussa: Kulttuurivihkot 37(2009): 3, 40-41 2009
Hänninen, Ville Laitakaupungin valot julkaisussa: Parnasso 59(2009): 3, 18-20 2009
Kataisto, Vesa Kuolemantanssin elävöittäjä : Timo Aarniala 1945-2010
julkaisussa: Sarjainfo 2009: 4, 49 2009
Timonen, Lauri "Go to work, boys...
Valitettavasti emme ole onnistuneet löytämään tekijää kaipaamaasi tekstiin. Teksti tuntuu tutulta, mutta olisiko siinä kuitenkin useammasta värssystä otettuja lauseita.
Muistovärssyjä on koottuna esimerkiksi Kirkollisen hautaustoimiston nettisivuilla
http://www.hautaustoimisto.info/index.php?p=Muistolauseet . Näissäkään ei kaikissa ole tekijää mainittu. Muistovärssysivuja löytyy Googlesta sanalla muistolauseet tai muistolauseita.
Psykologisen romaanin käsitteestä ei löydy mitään virallista määritelmää. Esimerkiksi suomalaisissa kirjallisuuden hakuteoksissa, kuten Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirjassa (2003) tai Otavan kirjallisuustiedossa (1990) ei löydy kyseistä hakusanaa.
Englanninkielisessä J. A. Cuddonin hakuteoksessa A Dictionary of Literary Terms
(1982) löytyy kuitenkin termi Psychological novel. Vapaasti suomennettuna siinä määritellään psykologisen romaanin keskittyvän enimmiltä osin päähenkilöiden henkisen, tunteellisen ja psyykkisen elämän analysointiin, sen sijaan, että keskipisteessä olisi kirjan juoni tai toiminta.
Porvoon kaupunginkirjaston nettisivuilla on myös käyttökelpoinen luettelo eri romaanityypeistä, jossa on myös psykologisen...
Suomen rahat 1811-2009 arviohintoineen -oppaan mukaan vuoden 1867 hopeista kahden markan kolikkoa on kahta tyyppiä. 1867 I on koeraha, jonka tunnuspuoli on tyyppiä 1866. Sitä on kaksi tunnistettua kappaletta ja sen arviohinta on 80 000€ (kuntoluokka 1). 1867 II on jälkilyönti, tunnuspuoli tyyppiä 1870. Sitä on kuusi tunnistettua kappaletta ja sen arviohinta on 40 000€ (kuntoluokka 01).
Koska kolikko on arvokas, kannattaa arvioituttaa se vielä asiantuntijalla. Kirjastosta voitte lainata keräilyoppaan Suomi: rahat ja setelit 1811-2009 arviohintoineen.
Kyseessä on Alpo Noposen runo Vuosileikki. Se löytyy ainakin teoksesta Runo on vapaa. O 1996. Runo on ilmestynyt myös Valistuksen lukukirjassa vuodelta 1906.
Kirjavälityksen listojen kautta voit saada tiedon kirjastasi moniin kirjastoihin, https://www.kirjavalitys.fi/.
Voit myös mainostaa kirjaasi kirjastot.fi-sivuston Pienkustantajien uutuuksia -palstalla, https://www.kirjastot.fi/forum/404 .
Yksittäisille kuntien kirjastoille tai kirjastokimpoille voi myös tarjota kirjaa suoraan, https://hakemisto.kirjastot.fi/.
Kuntien tai kirjastokimppojen kirjastot valitsevat aineistonsa itsenäisesti, joten yhtä reittiä tarjota kirjaa kaikille kirjastoille ei ole.
Kielenhuollon tiedotuslehden Kielikellon mukaan molemmat muodot ovat sallittuja. Vuonna 2006 ilmaistaan asia näin: "Ajanilmauksissa yhdes ja kahdes esiintyvät joskus myös yksinään: viidestoista yhdettä (tai ensimmäistä), neljästoista kahdetta (tai toista)". Kielikellon vanhemmassa artikkelissa, vuodelta 1998, muotoilu on vielä vähän varovaisempi: "Ajanilmauksissa voi käyttää muotoja yhdes ja kahdes myös yksinään, vaikka se ei ole kovin tavallista: viidestoista yhdettä (tai ensimmäistä), viidestoista kahdetta (tai toista)". Oikeakielisyyden säännöt ja käytännöt muuttuvat tosiaan ajan myötä, eivätkä vanhat opit aina pidä paikkansa.
https://www.kielikello.fi/-/jarjestysluvut
https://www.kielikello.fi/-/jarjestysluv-1
Hei,
”Hyvämaineisuus” on termi, jota kansanedustajan asemaa käsittelevissä säädösteksteissä ei enää käytetä. Nykyisessä lainsäädännössä ei siis ole tällaista edellytystä. Kansanedustajan tehtävän nykyiset kelpoisuusehdot ja käyttäytymisnormit määritellään lähtökohtaisesti maamme perustuslaissa (731/1999) ja sen pykälissä 27 - 32.
Kansanedustajan hyvästä maineesta toki aiemmin puhuttiin esimerkiksi vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä (5 §), jossa todettiin ”äänioikeutta vailla olevaksi se, joka laillisen tuomion nojalla on hyvää mainetta vailla.” Äänioikeus puolestaan oli ehtona sille, että pystyi asettumaan vaaleissa ehdokkaaksi.
Nykyään säädösteksteissä ei ole vastaavaa merkintää vaan hyvämaineisuus on jätetty...
