Lyhty, jonka sisällä paloi kynttilä, oli 1800-luvulle tultaessa vakiintunut arkiseksi käyttövalaisimeksi niin sisätiloissa kuin ulkona. Ennen lyhtyä keinotekoista valaistusta - jota erään laskelman mukaan tavallisessa talonpoikaistalossa tarvittiin yli 1300 tuntia vuodessa - saatiin polttamalla päreitä. Kotitekoinen talikynttilä on myös ollut pitkään käytössä, mutta sitä tuskin on maalaisoloissamme milloinkaan käytetty pääasiallisena saati yksinomaisena valaisimena. Maalaisoloissa lyhty alkoi yleistyä vasta 1850-luvun jälkeen. Monella syrjäisellä seudulla siirryttiin kynttilälyhdyn ohi suoraan valopetrolilyhtyyn, joka oli käyttönsä mukaan esimerkiksi tallilyhty, navettalyhty tai saunalyhty. Kulkutietä valaistiin ajurinrattaiden kahdella...
Kannattaa tutustua Jake Nymanin kirjaan "Onnenpäivät: Suomen, Englannin ja USA:n suosituimmat levyt vuosina 1955-1965". Kirjassa on pelkän listatiedon lisäksi myös paljon muuta hyödyllistä tietoa jokaisen vuoden musiikkielämästä. Kirja on saatavissa lähes kaikissa pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Tilanteen voi tarkastaa Helmet-aineistohausta: www.helmet.fi
"Mitä Missä Milloin"-kirjojen mukaan vuosien 1954 ja 1956 välisenä aikana suurimpia hittikappaleita Suomessa olivat:
Peggy Lee: "Johnny Guitar"
Rosemary Clooney: "Mambo Italiano"
The Four Lads: "Istanbul"
Maria Zamora: "Oh, el baion"
Glenn Miller: "Moonlight Serenade"
Dean Martin: "Sway"
The Four Lads: "Skokiaan"
Eddie Calvert: "Cherry Pink and Apple Blossom White"
Louis Armstrong: "Mack...
Musiikkiäänitteillä ei ole ISBN- tai ISMN-numeroiden kaltaista yhteistä standardikoodia. Sen seurauksena äänitteen julkaisija harkitsee itse, lisääkö julkaisuunsa jonkin tunnisteen ja minkälaisen. Usein omakustantajat päätyvät ratkaisuun "CD-001", joka ei todellisuudessa identifioi mitään, kun samaa koodia on käyttänyt myös moni muu. Vakiintuneilla levy-yhtiöillä on omat kirjaimista ja numeroista koostuvat pidemmät koodinsa, mutta nekään eivät ole standardimuotoisia. Omakustannusjulkaisijan kannalta mahdollisimman omaperäinen, mutta silti ytimekäs koodi on tarkoituksenmukaisin: sillä erottuu, mutta on silti muistettavissa. Esimerkiksi suomalainen Fuga-levykauppa on julkaissut paljon omakustanteita omalla helposti tunnistettavalla...
Sukulaissuhteiden nimityksistä on kysytty palstalla usein. Oheisessa vastauksessa niitä on koottu yhteen.
Mainituista lähteistä voi nostaa erikseen tarkasteltavaksi tämän taulukon.
Jos kuolleella henkilöllä ei ole perillisiä, eikä hän ole tehnyt testamenttia, hänen omaisuutensa menee perintönä valtiolle. Valtiolle meneviä kuolinpesiä hoitaa Valtiokonttori. Henkilön kuoltua on siis aluksi selvitettävä hänen perillisensä. Perilliset selvitetään tekemällä täydellinen sukuselvitys, minkä voi tehdä kuka tahansa. Virkatodistuksia voi myös ryhtyä keräämään jokainen, jonka intressissä on löytää kuolinpesään oikeudenomistaja, joka voi päättää kuolinpesän asioista. Vuokrasopimuksen irtisanomisesta ja asunnon tyhjentämisestä huolehtii sukuselvityksessä löytynyt perillinen. Mikäli sukuselvityksestä ilmenee, ettei perillisiä ei ole, tulee tehdä ilmoitus perillisittä kuolleesta henkilöstä Valtiokonttoriin. Valtiokonttori määrää...
Suomen kansallispyhimys Henrikin nimi yleistyi ristimänimenä keskiajan lopulla ja 1500-luvulla se oli toiseksi yleisin Satakunnassa ja Hämeessä, hyvin tavallinen muuallakin. Tosin saksalainen Heinrich oli saattanut tulla muunnoksineen tutuksi Suomessa jo kauan ennen v. 1156 surmansa saaneen Henrik-piispan aikaa. Saksalaiseen muotoon pohjautuukin suosituin muunnos Heikki. Muunnos oli vakiintunut jo keskiajalla asiakirjoissa: Kokemäellä 1552 Thomas Heickilen. Heikkilä-nimisiä taloja on kaikkialla Suomessa ja niiden lukuisuus näkyy sukunimen Heikkilä määrässä. Heikkilä on Suomen sukunimistä 18. yleisin ja Länsi-Suomen yleisimpiä nimiä.
Laine on Suomen seitsemänneksi yleisin sukunimi (2020). Laine on tyypillinen 1900-luvun alun muotinimi. Se...
Ester Melanderin säveltämä ja sanoittama "Mummola" alkaa: "Paras paikka maailmassa mummola on mulle. Siellä päivä aina paistaa murhetta ei tulle". Laulu sisältyy nuottiin Melander, Ester: "Päivä paistaa : lauluja ja leikkejä" (WSOY, 1952).
Helsingin kaupunginkirjaston asiakkailla on käytettävissään langattomia WLAN Internet-yhteyksiä.
Yhdessä Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa tarjottu Stadinetti löytyy useasta toimipisteestä. Sen käyttöön tarvitaan Helsingin kaupunginkirjaston kirjastokortti ja siihen liitetty pin-koodi. Käyttö on maksutonta. Stadinettiin pääsee seuraavissa toimipisteissä:
Arabianranta
Itäkeskus
Kallio
Kirjasto 10
Pasila
Rikhardinkadun kirjasto
Suutarila
Töölö
Vuosaari
Tietoja Helsingin kaupunginkirjaston palveluista löydät osoitteesta http://www.lib.hel.fi/ .
Stephen Kingin Tukikohta on julkaistu suomeksi kahteen otteeseen: vuonna 1990 kahtena eri niteenä (Tukikohta 1 ja Tukikohta 2) ja vuonna 1994 yhtenä niteenä (Tukikohta).
Teoksen suomennoksen kokonaispituus on 1344 sivua. Sekaannusta on omiaan aiheuttamaan se, että kaksiosaisena julkaistun laitoksen osissa on yhteinen sivunumerointi: ensimmäinen osa päättyy sivunumeroon 670 ja toinen osa jatkuu suoraan siitä. Fyysisiä sivuja kakkososassa on siis suunnilleen saman verran kuin ykkösessäkin.
Koko teoksen lukeminen onnistuu joko lukemalla kaksiosaisen laitoksen molemmat niteet tai vuoden 1994 yksiosainen laitos.
Kansallisbibliografia Fennica: https://finna.fi
Aikakone-lehden arkisto: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90tukikohta.htm
Pentti lempiäisen Suuren etunimikirjan mukaan Emma on vanhaa saksalaista alkuperää ja se tarkoittaa suurta ja voimakasta. Nimi on samaa juurta Irman kanssa. Suomeen nimi on tullut noin 1840-luvulla ja viralliseen almanakkaan vuonna 1950. Tarkempia tietoja kannattaa hakea etunimikirjoista, joita kirjastoissa on runsaasti. Tällaisia ovat Lempiäisen kirjan lisäksi esimerkiksi Kustaa Vilkunan Etunimet ja Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi. Tilastotietoja eri nimien vuosittaisesta yleisyydestä löytyy puolestaan Väestörekisterikeskuksen internetsivuilta. http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/home.nsf/suomi/nimet
Milovan Djilasin Tito-elämäkerran mukaan Tito sai tehtäväkseen uuden hallituksen muodostamisen 1.11.1944. Pääministeri hänestä tuli 8.3.1945. Länsiliittoutuneet olivat kuitenkin luopuneet tukemasta Jugoslavian Lontooseen sijoittunutta pakolaishallitusta jo vuonna 1943 pidetyssä Teheranin konferenssissa ja ryhtyneet neuvottelemaan maan asioista Titon kanssa. Kesäkuussa 1944 Titon ja pakolaishallituksen pääministeri Šubašićin solmiman sopimuksen myötä Titosta tuli sekä länsiliittoutuneiden että pakolaishallituksen tunnustama poliittinen auktoriteetti eli käytännössä Jugoslavian pääministeri. Titon pääministeriyden voi siis katsoa alkaneen jo vuonna 1944 joko Tito-Šubašić-sopimuksesta tai viimeistään...
Marko Palokangas kirjoittaa Kylkirauta-lehdessä 2/2018 Perinnetietoutta -palstalla talvisodan aikana lomia myönnetyn tiukoin perustein ja lukumääräisesti varsin vähän. Rautatieliikenteestä ja -kuljetuksista sota-aikana yleisellä tasolla on kirjoitettu enemmän. Alla listattuna muutamia ehkä keskeisiä lähteitä. Esimerkiksi Pasi Tuunaisen artikkelissa kerrotaan myös lomakuljetusten haasteista Kouvolan-Viipurin rataosalla talvisodan aikana. Suomen Sotahistoriallinen Seura on digitoinut arvokasta muistitietoa sisältävän Kansa Taisteli -lehden sekä sen julkaisemattomien kirjoitusten arkiston. Näistä julkaisemattomista teksteistä löytyi kertomus lomamatkasta Laatokan rintamalta helmikuussa 1940: Kirjoitus_0123.pdf (sshs.fi) ....
Helsingissä Keskustakirjasto Oodin Kaupunkiverstaalla on monipuoliset mahdollisuudet erilaiseen tee-se-itse -toimintaan ja laitteiden käyttöön. Käytössä on mm. kankaanpainantaan soveltuva vinyylileikkuri ja lämpöprässi. Vinyylileikkurilla voidaan valmistaa vinyylikuvioita ja -tekstejä, jotka on mahdollista painaa kankaaseen lämpöprässin avulla. Myös muita laitteita on käytettävissä, joilla voisi olla mahdollista valmistaa sabluunoita kankaanpainannan avuksi.
Kannattaa kysellä Kaupunkiverstaan henkilökunnalta tarkemmin eri laitteista ja mahdollisuuksista, esimerkiksi sähköpostitse: oodi.kaupunkiverstas@hel.fi tai käymällä paikanpäällä Oodissa.
Laitteiden varaaminen onnistuu mm. Varaamon kautta...
Pienoisromaaneja on hieman hankala löytää kaikista mainitsemistasi aihealueista, joten ohessa on muutamia ehdotuksia. Jos kirjassa on yli 200 sivua, olen laittanut sulkeisiin sivumäärän. Historia:Ollikainen, Aki: NälkävuosiVuillard, Eric: PäiväkäskyLabatut, Benjamin Maailman kauhea vihreys (206 s.)Räinä, Jenni: Vaino (255 s.)Yhteiskunta:Canth, Minna: Köyhää kansaa Murata, Sayaka: Lähikaupan nainenLouis, Edward: Kuka tappoi isäniHamid, Mohsin: Viimeinen valkoinen miesPsykologia:Genberg, Ia: YksityiskohdatDazai, Osamu: Epäkelpo ihmiseksi tai Ei enää ihminenKeegan, Claire: Nämä pienet asiatCanth, MInna: Hanna Luhtavaara, Miira: Tuhkaksi tekemisen taikaFilosofia:Krohn, Leena: TainaronCamus, Albert: Sivullinen Hesse,...
Langustit ja hummerit ovat molemmat herkkusuiden suosimia äyriäisiä, mutta aivan eri lajeja. Englanninkielinen nimi spiny lobster on kuvaileva, ei sukulaisuutta ilmaiseva. Englanninkielinen Wikipedia mainitsee nimityksinä myös muodot langustas ja langouste, joista suomenkielinen nimi lienee johdettu. Latinalaisperäisissä kielissä langusteista käytetään yleisesti nimeä palinura.
Hummeri on englanniks lobster, saksaksi Hummer kuten myös ruotsiksi. Suomenkielinen nimitys on väännös näistä kahdesta. Kumpikaan laji ei ole varsnaisesti "rapu", vaan kaikki kuuluvat äyriäisiin.
Heikki Poroila
Oikein sopivilta vaikuttaisivat Kalle-Karhun ja Kaisa-Kilpikonnan Salaisuuskirjat. Ne löytyvät digitaalisina, https://www.suojellaanlapsia.fi/post/kalle-karhun-ja-kaisa-kilpikonnan-…Muutama muu ehdotus:Julia Vuori, Sieni tunteiden aallokossaKobi Yamada, Olipa kerran ongelmaTom Percival, Vilhon pikku valheetEhkä hiukan isommille:Lola Odusoga, Lolan suuri salaisuusSari Airola, Voi Viivi!
Lainoja ei vielä voi valitettavasti uusia netin kautta. Uuden järjestelmän myötä ensi vuonna tämä onnistuu.
Tällä hetkellä voi uusia lainojaan kahdella tapaa: joko käymällä lähimmässä kirjastossa tai puhelin-
uusinnan kautta: ma-pe klo 12-18 p.0600-060504.Tämä on maksullinen palvelu, 0, 98 e /min + pvm.
Einar Fieandtin runonäytelmästä Karttaleikki peräisin oleva runo Aasian joista löytyy esimerkiksi Pääskynen-lehden numerosta 7/1915, sivulta 12.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/959137?page=12
Tynkiluutaa eli tynkäluutaa käytettiin samankaltaiseen siivoukseen kuin juuriharjaa, siis töihin, missä tarvittiin kovaa harjaa. Ks. sanan esiintyminen vanhoissa lehdissä.Tynkäluuta lienee ollut tyngäksi eli kovaksi kulunut tavallinen luuta, ks. Emäntälehti 1.10.1932.
