Sotilaan jäädessä täysin varmasti sotavangiksi, lähiomaisille pyrittiin tiedottamaan asiasta mahdollisimman nopeasti, esimerkiksi puhelimitse tai kirjeellä. Myös sotilaan kaatuessa tiedottamiseen pyrittiin niin ripeästi kuin mahdollista, mutta tällöin varma suruviesti pyrittiin tuomaan kaatuneen kotiin henkilökohtaisesti esim. papin toimesta.
Hyvin usein tilanteet rintamalla olivat kuitenkin epäselviä - ei ollut varmuutta siitä, jäikö sotilas kaatuneena ei-kenenkään maalle, vangiksi vai esimerkiksi vihollisen linjojen taakse "loukkuun". Tästä johtuen omaisille jouduttiin monesti myös tiedottamaan, että sotilas on kadonnut, eikä hänen lopullisesta kohtalostaan ole vielä toistaiseksi tietoa. Hän saattoi siis maata kaatuneena rintamalinjojen...
Aaro Hellaakoskella on kokoelmassa Jääpeili useita hienoja vastasyntyneeseen liittyviä runoja, esim. Ilon pyyntö, Tyranni ja Naurua. Kokoelma löytyy omana kirjanaan, ja se on myös useammassa Runot-kokoelmassa.
Alla olevissa kirjoissa on myös syntymään ja vastasyntyneeseen liittyviä runoja.
- Uuden elämän aamu : runoja lapsen syntyessä / toimittanut Katarina Yliruusi ; valokuvat Juhani Yliruusi
- Sanoja uuden elämän alkuun / [runot on koonnut Anu Silfverberg ja kokoelmaksi toimittanut Hanna Pudas]
- Tervetuloa maailmaan / Anna-Mari Kaskinen
Ehkä näistä löytyisi mummille se etsitty runo.
Aikamatkailua esiintyy ainakin seuraavissa kotimaisissa aikuisten tieteiskirjoissa:
Anssi Asunta: Kolmas aikakirja
J. Pekka Mäkelä: 391
Aukkoja ajassa (toim. Harri Erkki), novellikokoelma
Jyrki Vainonen: Swiftin ovella
Janne Mäkelä: Juoksu aikaa vastaan
Martin Taiga: Osiriksen sormus : kaksi aikamatkakartomusta
Hemmo Murto-Unkila: Sälekaihtimien sulkijat
Markku Varis: Visiot ja virukset
Sari Paldanius: Bahalas
Muita esimerkkejä ajasta suomalaisessa tieteiskirjallisuudesta ovat mm. vuonna 1931 ilmestyneessä L. Valakiven Nuortuva maailma, jossa ihmiset syntyvät vanhuksina ja nuortuvat kohti lapsuutta; Tuomas Salorannan novellikokoelmassa Musta tähti ja muita tarinoita tulevaisuudesta ainakin joku novelleista käsittelee...
Kyseessä on Helsingin Sanomissa 11.8.2022 julkaistu juttu "Poikkeukselliset tuuliolosuhteet hermostuttavat monia lentokentän lähellä asuvia, mutta aivan kentän kupeessa asuvalle Tomi Takamaalle ne tarkoittavat hyviä uutisia".
Tässä linkki: https://www.hs.fi/kaupunki/vantaa/art-2000008982933.html
Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” (WSOY, 2004) kertoo, että verbi ”näytellä” perustuu sanaan ”näyttää”, joka taas on johdettu ikivanhasta sanasta ”nähdä”. ”Näytellä” on esiintynyt suomen kirjakielessä jo Agricolasta alkaen mutta merkityksessä ’näyttää usein, toistuvasti’.
Teatteritermiksi sana ”näytellä” on ottanut Pietari Hannikainen 1845 ja johtanut sanan ”näytös”. Paria vuotta myöhemmin sen johdoksen ”näytelmä” ovat ottaneet käyttöön August Ahlqvist ja Antero Varelius. Aikaisemmin sanaa on käytetty merkityksessä ’ilmiö’ ja ’taulu’.
Teatteritermin kehitys juontuu siis aikaa, jolloin suomen kieleen luotiin sanastoa, jotta suomen kieli pystyisi vastaamaan kulttuurillisiin tarpeisiin. Ajan linjan mukaisesti haluttiin suosia...
Kalevalaseuran sivuilta (kalevalaseura.fi) voi tutkia käännöksiä kielittäin ja myös aikajärjestyksessä. Vanha Kalevala käännettiin kokonaisuudessaan ruotsiksi 1841 ja ranskaksi proosakäännöksenä 1845. Jos jätetään välistä osakäännökset eri runoelmista, seuraavat kokonaisen Kalevalan käännökset ovat vuosiltä 1847 (venäjä, suorasanainen selostus Kalevalan sisällöstä ja muutamia runomittaisia näytteitä), 1852 (saksa) ja 1871 (unkari).
Näiden käännösten väliin jää paljon erilaisia lyhyempiä käännöksiä, kannattaa tutkia listausta. Se oli todella mielenkiintoinen!
Hyvää ja kattavaa listaa klassikoista on hankala laatia. Klassikoiksi luettavia kirjoja on niin paljon ja erilaisia klassikon määritelmiä on myös monia. Äänikirjoja julkaistaan myös koko ajan lisää.
Vapaasti luettavia klassikoita löytyy e-kirjoina, mm. Projekti Gutenbergin suomenkielisistä kirjoista, https://www.gutenberg.org/browse/languages/fi. Muita e-kirjakokoelmia, https://www.makupalat.fi/fi/k/18378%2B590/hae?category=114641&sort=titl…
Nimenomaan äänikirjoja löytyy useammasta palvelusta. Vapaasti luettavia on koottu Makupalat.fi:n, johon on koottu tiedonhaun lähteitä, https://www.makupalat.fi/fi/k/all/hae?sort=title&order=asc&f%5B0%5D=fie…
Klassikoita äänikirjoina löytyy Helmet-kirjaston...
Espoon, Vantaan tai Kauniaisten kirjastojen kokoelmissa ei ole lainattavia e-kirjan lukulaitteita. Helsingin laitteet näyttävät olevan korjattavina, joten nekään eivät ole lainattavissa.
E-kirjan lukulaitteet löytyvät Helmet-haulla hakusanalla lukulaitteet (näyttölaitteet).
https://www.helmet.fi/fi-FI
Tässä palvelussa emme valitettavasti pysty tunnistamaan taiteilijoiden signeerauksia.
Se vaatii alan asiantuntijaa. Sellaisen voi löytää taide- ja antiikkihuutokaupoista. Arviointi on yleensä ilmaista. Voit ottaa yhteyttä Esim. https://www.bukowskis.com/fi/valuation, https://www.hagelstam.fi/osta-myy?SID=kn1t2uktksl0immd36mlq8plo6 tai https://www.helander.com/myy-helanderilla.
Myös muut taiteen myyjät tarjoavat arviointiapua esim. Jari Lappi
Taiteilijan voi myös yrittää löytää taiteilijamatrikkeleista esim. Suomen kuvataiteilijamatrikkeli.
Happisäiliön räjähdys Apollo 13:n huoltomoduulissa kuulosti komentomoduulissa olevien astronauttien mukaan "aika kovalta pamaukselta", joka "kaikui läpi metallisen rakenteen". Tarkempaa määritystä äänenvoimakkauudelle en ole löytänyt.
Elokuvaa Apollo 13 varten räjähdys lavastettiin ilmeisesti yhdistelmällä pienoismalleja ja tietokoneella luotua kuvaa. Elokuvan tekemisestä kertovassa dokumentissa The Lost Moon mainitaan, että kohtauksessa pyrittiin dramaattisuuteen ja totuudenmukaisuuteen, mutta vapauksia otettiin. Siinä ei kerrota, miten räjähdysäänitehoste luotiin. Oletettavasti tehosteessa käytettiin useita eri äänilähteitä, joita yhdisteltiin ja muokattiin taajuuskorjaimilla, kaiuilla ja muilla tehosteilla....
Suomenkielistä librettoa ei ole ainakaan vielä julkaistu. Englanninkielisen libreton voi saada tilaamalla sen Festival d'Aix'in tiedotukselta (communication(a)festival-aix.com).
Lähde: Sofi Oksanen Twitterissä 20.7.2021 ja 21.7.2021. Sähköpostiosoite löytyi festivaalin Facebook-sivulta.
Kyseessä lienee vuonna 2006 ilmestynyt Anne Lampisen kirja nimeltä Kaunis Veera ja muita naislegendojaKaunis Veera ja muita naislegendoja | Kansalliskirjasto - Arto | Finna.fi
Kyseessä taitaa olla tavallinen kolikko, eikä mikään erikoiseuro. Slovenian erikoiseurojen luettelossa on vuodelta 2007 Rooman sopimus 50 vuotta ja 2009 Euro kymmenen vuotta.
https://www.kolikot.com/eurokolikot/slovenia
Slovenian kansallisrunoilijan France Prešeren kuva löytyy sen sijaan vuodesta 2007 Slovenian 2 euron kolikosta. Kuvan lisäksi kolikossa on sanat "Shivé naj vsi naródi" (Jumala siunatkoon kaikkia kansoja). Sanat ovat säe Prešerenin runosta "Zdravljica", joka on myös Slovenian kansallislaulun tekstinä. 2 euron kolikon syrjän kaiverrus: teksti S L O V E N I J A, jonka perässä on kaiverrettu piste.
https://www.suomenpankki.fi/fi/raha-ja-maksaminen/...
Pjotr Tšaikovski on säveltänyt romanssin "Blagoslavljaju vas lesa" (opus 47 Nro 5). Sen suomenkielinen nimi on "Pyhiinvaeltajan laulu". Sen on sanoittanut venäläinen kirjailija Aleksei Konstantinovitš Tolstoi (1817-1875). Hän on Leo Tolstoin kaukainen sukulainen. On myös olemassa suomalainen hengellinen laulu "Pyhiinvaeltajan laulu", sen on säveltänyt ja sanoittanut Pekka Simojoki. Tämän laulun alkusanat ovat: "Eilinen jääköön taa, huominen tulla saa."
Suomalaisen paikannimikirjan mukaan suomenkielinen muoto ruotsinkielisen Obbnäs muodon mukaelma. Obb taas olisi lähtöisin ruotsalaisesta miehennimestä Ubbe. Eesti kohanimeraamat -teoksen mukaan Suurupi ei näyttäisi olevan samaa alkuperää. Asiasta kannattaa kuitenkin vielä kysyä Kotimaisten kielten keskuksen kielineuvonnasta.
Kirjat ovat Elizabeth Enrightin Uponnut järvi (Tammi 1964) ja sen jatko-osa Vanha talo herää (Tammi 1965).
Ensimmäisen, sinikantisen kirjan kannessa Portia ja Julian ovat vanhanaikaisen auton kyydissä. Jatko-osan kansi on vihreäsävyinen ja siinä kirjassa lapset ovat muuttaneet huvilaan Uponneen järven rannalla.
Opi lukemaan -nimisiä sarjoja on julkaistu useita.
1980-luvulla ilmestyi Opi lukemaan -sarja, jossa ei kuitenkaan ole pupun päitä eikä värikoodeja. Alla esimerkiksi kuva yhdestä sarjan kirjasta: Mansikin uusi hattu:
https://www.google.com/search?q=mansikin+uusi+hattu&rls=com.microsoft:f…
Vaukirja.fi on julkaissut Opi lukemaan -sarjaa, mutta siinäkään ei ole värikoodeja eikä pupunpäitä. Alla tietoa tästä sarjasta:
http://www.vaukirja.fi/Opi-lukemaan/Mika-on-Vaukirjan-Opi-lukemaan-sarj…
1990-luvulla ilmestyi Osaan jo lukea -sarja. Siinä ukkelihahmolla erotellaan kirjat helpoista vaikeisiin: Aloitteleva, Luen hyvin tai Ahmin. Alla kuva yhdestä sarja kirjasta:
http://hallinto.somero.fi/kirjasto/lapset/osaan_jo_lukea.html
1980-luvulla...
Hei,
Koska sinulla on korkeakoulututkinto, voit pätevöityä kirjasto-alalle useallakin tavalla. Ainakin seuraavia kanaviin voi tutustua:
1) Tekemällä informaatiotutkimuksen perusopinnot (ja aineopinnot). Näitä järjestetään myös etäopintoina ja/tai mm. kesäyliopistojen kanssa yhteistyössä
2) Kirjasto- ja tietopalvelualan korkeakouludiplomi (ainakin Turun ja Seinäjoen amk:ssa)
3) Keudan Tieto- ja kirjastopalvelujen ammattitutkinto (esim. oppi- tai koulutussopimuksella)
Ainakin nämä pätevöittävät kirjastoalalle. Kannattaa tietysti tutkia millaisia avoimia paikkoja alalla on. Yleensä oin hyvä olla joku erityisosaaminen, joka erottaa muista. Monesti haetaan lasten/nuortenkirjastotyön osaaiia (vinkkaukset yms.) ja muita aktiivisen...
Jorma Ikävalkon sävellykset "Laivuri Jooseppi Johansson" ja "Joulusahti" on kyllä julkaistu samalla 78 kierroksen savikiekolla vuonna 1949, ja levy näyttää sisältyvän Kansalliskirjaston äänitekokoelmaan. Sen sijaan Suomen kansallisdiskografia Viola ei tunne nuottijulkaisua, jossa molemmat kappaleet olisivat. "Laivuri Jooseppi Johansson" kylläkin on ilmestynyt nuottijulkaisussa "Valioiskelmiä hanurille 2" (1952), mutta tätäkään julkaisua en onnistunut löytämään kirjastojen tietokannoista. "Joulusahtia" taas ei nuottina löytynyt lainkaan. Toisaalta Viola-tietokannassa ei välttämättä vielä ole kattavasti kaikkia suomalaisia nuottijulkaisuja, jotka ovat ilmestyneet ennen vuotta 1977, joten periaatteessa sellainen on tietysti saatettu julkaista...
