Alunperin Finlandia-talon presidentin lämpiöön suunniteltu sininen sohvaryhmä on Alvar Aallon toimistossa suunniteltu, ja sen on piirtänyt sisustusarkkitehti Pirkko Söderman. Kankaan on suunnitellut Marjatta Metsovaara ja kutonut Metsovaara Oy. Pronssijalat on tehnyt Valaistustyö Viljo Hirvonen Oy. Tuolien nahkatereet ovat Friitalan mustaa huonekalunahkaa, kevyt martiointi. Sohvapöydät on piirretty Alvar Aallon toimistossa, Pirkko Söderman on piirtänyt ne yhdessä Alvar Aallon kanssa. Pöydät valmisti Veistotuote Oy. Pöydät ovat todennäköisesti tammea. (Tiedot antoi Pirkko Söderman.)
Lähteitä:
Finlandia-talo:
http://www.finlandiatalo.fi/fi/arkkitehtuuri/finlandia-faktaa/
Alvar Aalto -museo:
http://www.alvaraalto.fi/
Saadaksesi HelMet-kirjastokortin sinun pitää käydä henkilökohtaisesti kirjastossa. Varaa mukaasi voimassaoleva kirjaston hyväksymä henkilötodistus, jossa on valokuva ja henkilötunnus (EU-maan henkilötodistus, passi, suomalainen ajokortti tai kuvallinen KELA-kortti). Saat kortin odottaessa.
Alla olevasta linkistä löydät HelMet-kirjastojen yhteystiedot sekä kirjastojen käyttösäännöt.
http://www.helmet.fi/fi-FI
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa
Hei, Kuopiossa on ollut kirjastoauto Aapeli. Se saatiin käyttöön vuonna 1979 ja oli malliltaan Sisu. Kirjastoauto Aulis on puolestaan saanut nimensä kuopiolaisen jalkapallolegenda Aulis Rytkösen mukaan.
On ikävää, että kirjastokäynnit hankaloituvat koirien vuoksi. Kysymys on vaikea. Koirien salliminen hankaloittaa allergikkojen elämää, sekä asiakkaiden että henkilökunnan. Toisaalta taas koiran jättäminen kirjaston ulkopuolelle voi hankalaa, joskus jopa vaarallista. Tämän vuoksi Helsingin kirjastot ovat päätyneet kysymyksessä erilaisiin ratkaisuihin. Allergikoille turvallisia kirjastoja (lemmikkieläinten tuonti kielletty) ovat Helsingin kirjastoista esimerkiksi Itäkeskuksen, Kannelmäen, Laajasalon, Pasilan ja Vuosaaren kirjastot. Myöskään kirjastoautoihin ei koirien tuonti ole sallittu. Asian voi tarkistaa Helmetistä etukäteen. Helmetin Kirjastot ja palvelut -hakusivulta voi etsiä kirjastot, jossa koirat on sallittu. Muissa kirjastoissa...
Aila Juvosen Skidikantti-koulutuksiin liittyvä teos Skidikantti - lapsen tie objektista subjektiksi on julkaistu jo 1994. Skidikantti on koulutus, jossa harjoitellaan selviytymistä riskistilanteissa. Kirjan on julkaissut Lastensuojelun keskusliitto.
Uusia lasten kanssa työskentelyyn sopivia menetelmällisiä teoksia aiheesta ovat:
Mervi Juusola, Rajat kuntoon! - puolensa pitämisen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisen taito. Se on jämäkkyystaitojen treenikirja yläkouluikäisille.
Kaija Lajunen, Tunne- ja turvataitoja lapsille, tunne- ja turvataitokasvatuksen oppimateriaali. Kirjassa on toiminnallisia menetelmiä 5-11-vuotiaille lapsille.
Lisää aineistoa voi etsiä hakusanoilla lapset ja turvallisuus/itseluottamus/tunnetaidot/vaaratilanteet/...
Kysymäsi kirja löytyy sekä Mikkelin että Jyväskylän kaupunginkirjastoista. Sitä on saatavana myös kirjakaupan kautta tai nettikaupasta, esim. täältä https://ssl.booky.fi/book.php?book_id=9789513405960. Kirjalla on kaksi ISBN-numeroa siksi että uudempaan painokseen on lisätty alkuun 978 ja loppunumero on samalla muuttunut.
Äänikirjan tekeminen on sangen kallista. Suomessa on kaksi isompaa äänikirjojen kaupallista kustantajaa: Suomen äänikirjat, joka tuottaa muutaman kymmenen kirjaa vuodessa ja ne ovat "varmoja nimiä" esim. Hietamiestä, Lehtolaista jne. Toki sinnekin voi tarjota omia tekstejään. Sanoma-WSOY:n Hyvät kirjat tuottaa äänikirjoiksi vain kustantamon omien kirjailijoiden teoksia. Ehkä hyvä vaihtoehto olisi lukea omakustanne itse nauhalle, sillä sekä lukija- että studiokustannukset ovat sangen korkeat ja tarjota sitten itse äänikirjaa kirjastoille. Keltaisilta sivuilta löytyy studioiden yhteystietoja, jos haluaa äänitteestä korkeatasoisen ja on valmis maksamaan siitä.
Literature-Mapin kanssa samalla käyttöliittymällä toimii myös Music-Map: https://www.music-map.com/
Lisäksi verkossa on paljon erilaisia yhteisöllisiä musiikkipalveluita, joissa voi tutustua artisteihin tyylillä "mitä muut, jotka pitävät artistista X, ovat kuunnelleet". Tällaisista esimerkkinä vaikkapa Last.fm: https://www.last.fm/
Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmissa on Gunnar Falkåsin kirjoittama teos Valkoinen Käärme vuodelta 1946. Kirjan alaotsikko on Tarina vihasta, rakkaudesta ja kummallisista asioista. Teoksen voi kaukolainata oman kirjaston kautta.
Wilhelm Buschin kertomusta Die fromme Helene ei ilmeisesti ole suomennettu. Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmista ei teosta löydy, ei myöskään mitään mainintaa Buschin käännöksistä kertovilla saksalaisilla sivuilla.
Kirkko voi olla suuri monella tapaa: pinta-alaltaan, tilavuudeltaan, sisä- tai ulkokorkeudeltaan, ulkomitoiltaan, tai sisään mahtuvien ihmisten lukumäärältä.
Yleisesti kuitenkin maailman suurimpana kirkkona pidetään Basilique Notre-Dame de la Paix de Yamoussoukro -kirkkoa Norsunluurannikon pääkaupungissa Yamoussoukrossa. Sen korkeus kupolin huipulla olevan ristin kärjestä mitattuna on 158 metriä, pinta-ala on 30 000 m², ja istumapaikkoja on 7 000 hengelle, seisomapaikkoja vielä 11 000.
Vatikaanin Pietarinkirkon pituus on 212 metriä, korkeus 133 metriä ja pinta-ala 23 000 m², joten se on siis toiseksi suurin kirkko.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Notre-Dame_de_la_Paix
Löysin virren sanat Digi.kansalliskirjasto.fi:stä, https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1960922?term=Siteist%C3%…. Siellä lähteeksi mainitaan Siionin virret 84:8. Tuo teksti on Isien perintö. Herännäisyyden kotihartauskirjasta vuodelta 1933, joten ainakin tuolloin tai aiemmin painetusta Siionin virsistä se löytyy. Verkosta löytyvässä Siionin virret virsikirjasta se ei löydy ja vaikuttaa siltä, ettei se ole myöskään edellisessä versiossa, https://www.h-y.fi/siionit.html.
Siionin virsiä löytyy kirjastoista, https://finna.fi/Search/Results?lookfor=Siionin+virret&type=AllFields&l….
Herättäjäyhdistykseltä voisi kysyä myös lisää, hy@h-y.fi.
Nettipappi Marko kirjoittaa: "Asaf oli leeviläinen, Leevin pojan Geersomin sukua. Hän oli yksi laulajista, jolla laulamisen lisäksi näytti olleen laulujen tekemisen taito" 1). Hän eli Israelin kuningas Daavidin aikana ja mainitaan pari kertaa Ensimmäisessä aikakirjassa (1. Aik. 6:16–18, 24) ja (1. Aik. 16:4–6).1)https://nettipappi.net/index.php?topic=140.0
Flavia Bujorin vuonna 2004 suomennetussa fantasiakirjassa Ennuskivien mahti (La prophétie des pierres, 2002) kerrotaan kolmesta tytöstä, Jadesta, Opalesta ja Ambresta, joilla on jo muinaisissa kirjoituksissa osoitettu suuri tehtävä. Jokaisella tytöllä on myös nimensä mukainen jalokivi.
Kirjaa on Lohjan kaupunginkirjaston jokaisessa kirjastossa lasten ja nuorten osaston fantasiahyllyssä. Pääkirjaston nide on tällä hetkellä lainassa, mutta voimme tilata sen sinulle lähikirjastosta. Käyhän kirjastossa!
Ensimmäinen kirja on Sid Fleischmanin "Hokkuspokkusperhe", jossa herra Filiokkuksen perhe matkaa vankkureilla kohti Kaliforniaa ja äiti pitää matkalla lapsille vankkurikoulua. Kirjassa on myös lainsuojaton Pahanmaan Kid, jonka yksi lapsista tunnistaa, kun tämä kaivelee metsästyspuukolla hampaitaan.
Jälkimmäinen kirja on Eleanor Estesin "Lintumiehen perhe". Siinä isä on lintutieteilijä ja perhe muuttaa Kotkanpesä-nimiseen taloon. Kirjassa on myös kolmevuotias Benni-eno sekä Nuppu-kissa, jonka ajatuksia kirjassa myös kuvaillaan.
Menetystä, häviötä tai perikatoa merkitsevällä hukka-sanalla on vasteita useimmissa lähisukukielissä (karjalan hukka, viron hukk). Etäsukukielten vasteet ovat epävarmempia. Sanavartalo saattaa olla germaanista perää.
Sekä suomen itämurteissa että karjalan kielessä sana hukka on saanut susi-merkityksen ehkä siksi, että sitä on käytetty kiertoilmauksena vaarallisesta tuhoisasta eläimestä.
Suomen kirjakielessä hukka-sana on esiintynyt ensimmäisen kerran vuoden 1642 Raamatussa.
https://kaino.kotus.fi/suomenetymologinensanakirja/
Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
Suomen kirjallisuuden ensimmäiset ruotsinkieliset alkuperäisromaanit ilmestyivät 1840-luvulla, ensimmäiset suomenkieliset kolme vuosikymmentä myöhemmin.
Romantiikka oli protestiliike klassismin sääntöjä vastaan. Romantiikka korostikin yksilöllisyyttä. Teos oli ennen muuta tekijänsä persoonallisuuden, varsinkin hänen tunne-elämänsä ilmaus. Kun aikaisemman käsityksen mukaan kirjallisuus oli peili, joka heijastiu toidellisuuden useimmiten toivotun kaltaisena, nyt kirjallisuus oli lamppu, joka säteili omaa valoaan ympäristöön. – Koska romantiikalla oli "ohjelmaton ohjelma", se kehittyi hyvin monimuotoiseksi. Joka maassa koettiin tunteita, mutta mitään yleismaailmallista makutuomaria ei enää ollut. Tyylisuunnan tärkeimmäksi kaavoittajiksi...
Ravintola Kappelin kotisivulla kerrotaan, että ravintlan paikalla oli aikaisimmein sijainnut sokerileipuri Johan Daniel Jerngrenin rakentama virvoitusjuomakioski ja sitä ennen paimenpojan pitämä pieni maitokoju. Tarinan mukaan Kappeli-nimi syntyi jo paimenpojan pitämän maitokojun aikaan. Koska paimen on latinaksi ”pastor”, sai koju lempinimen Kappeli. Toisen vaihtoehdon mukaan Kappelin lempinimeksi olisi tullut Lilla Kapellet samaan aikaan lähelle rakennetun Helsingin Tuomiokirkon mukaan.
Lähteet;
Ravintola Kappeli
Asiaan on varmasti monenlaisia näkökulmia. Yle uutisoi (17.9.2018) aiheesta haastattelemalla mm. Pellervon taloustutkimuksen (PTT) tutkimusjohtajaa Kyösti Arovuorta, jonka mukaan maatilojen määrä vähenee Suomessa melko tasaisesti, mutta tuotannon määrä ei ole pienentynyt. Alla linkki uutiseen:
https://yle.fi/uutiset/3-10407765
