Voisin suositella paria hyvää nuortenkirjasarjaa. Otavan Voltti-sarjasta löytyy mm.Katarina von Bredowin Liian iso rakkaus. Aiheena on kolmiodraama: poika on vaarassa sotkea parhaiden ystävättärien välit. Kariston Siskodisko-sarjassa on mm. Mary Hoganin kirja Tosisuudelma, jossa päähenkilö Libby ja paras ystävä Nadine haluaisivat kokea rakastumisen ja ensimmäisen oikean suudelman. Molemmissa sarjoissa on paljon muutakin mainioita kirjoja.
Mimmu Tihisen Virkkunen ja sata sydäntä kertoo hauskasti seiskaluokkalaisen tytön ensirakkaudesta. Myös Joanna Nadinin Rachel Riley-sarjassa on paljon hulvatonta huumoria ja omalaatuisia henkilöitä. Sarjan uudessa, kolmannessa osassa Rakkaus odottaa, Rachel Riley päähenkilö on juuri aloittanut...
Asfalttiprinssi on fiktiivinen hahmo, Hectorin laulun lyyrinen minä tai puhuja. Hän on tarkkailija, joka on huolestunut kaupunkiympäristössään tapahtuvista muutoksista. Laulun on tulkittu kritisoivan 1970-luvun kaupunkisuunnittelua ja ns. kovan rahan rakentamisbuumia, jonka tieltä purettiin vanhaa rakennuskantaa.
Asfalttiprinssin voisi ajatella tekijänsä alter egoksi, koska nuoruuden urbaani ja muuttuva Töölö on vahvasti läsnä laulussa. Hectorin elämäkertakin, Asfalttihippi, on mukaelma laulun nimestä.
Hectorin laulutekstejä on tutkittu mm. tässä opinnäytteessä.
https://www.laju.fi/vapaa-aika/hector-asfalttiprinssi/
https://finnhitsaaja.blogspot.com/2016/12/
Kyseessä on Enid Blytonin Salaisuus-sarja (The Five Find-Outers Mystery Series). Sarjassa on 15 kirjaa ja ne suomennettiin vuosien 1962 ja 1967 välillä.
Salaisuus-sarjan kirjoissa seikkailevat naamioitumisen mestari Pulla sekä Larry, Bes, Riki ja Kris ja skotlanninterrieri Nono.
http://joklaaja.blogspot.fi/2012/07/enid-blyton-salaisuus-sarja.html
http://www.enidblytonsociety.co.uk/five-find-outers.php
https://fi.wikipedia.org/wiki/Enid_Blyton
http://prettylib.erikoiskirjastot.fi/snki/koko.htm
Olisikohan kyseessä ehkä Pierre et Colette en route, jossa pääosassa oli Citroën 2CV:llä autoillut nuoripari Pierre ja Colette? Tätä ranskan kielen jatkokurssia esitettiin TV1:n kielitelevision ohjelmistossa ainakin vuosina 1979 ja 1982–83. Vuoden 1979 esityskerralla ohjelma tuli kielitelevision tavanomaisella ohjelmapaikalla maanantaiaamuisin ja pikauusintana tiistaina alkuillasta.
Tervehtiä voi aina ja kaikkialla sanotaan Valonen, Helena, Hyvä minä : luontevan käytöksen kirjassa.[Helsinki] : Majakka, 2008 (Hämeenlinna : Karisto), 978-951-9260-72-3
Pääsääntö on kuitenkin että paikalle saapuja tervehtii jo tilaisuudessa, huoneessa, samassa tilassa olijoita.
Eihän sitä tarvitse papukaijan lailla jankuttaa samaa lausetta päivästä toiseen, pieni nyökkäys hymyn kera käy pidemmän päälle yhtä hyvin tervehdyksestä.
Thomas Brezinan kirjoittaman Seitsemän tassua ja Penny -sarjan ilmestymisjärjestys kevääseen 2006 mennessä:
1. Koiranelämää, 2. Myrskytuuli vaarassa, 3. Kamppailu vapaudesta, 4. Väärinkäsityksiä, 5. Varokaa pyydyksiä, 6. Kieroa peliä!, 7. Katalaa kemiaa, 8. Hyytävä seikkailu, 9. Sikamainen juttu, 10. Vaarallinen kevät, 11. Täpäriä tilanteita, 12. Pikkuiset pulassa, 13. Yhtä apinasirkusta, 14. Petolliset ystävät, 15. Valaita ja valheita, 16. Salaperäinen ihailija, 17. Outoja sattumia, 18. Uusi ihastus. Lisäksi sarjaan on tänä vuonna tulossa kaksi osaa lisää: Susimetsän salaisuus ja Heikomman puolella.
Lisää tietoa Thomas Brezinan kirjoista löytyy hänen saksankielisiltä sivuiltaan:
www.thomasbrezina.com
Myös aiempia aiheeseen liittyviä...
Hevosenkenkä tuo hyvää onnea ja auttaa myös säilyttämään sitä, mutta vain ovensuuhun avoin pää ylöspäin käännettynä. Alaspäin ripustaminen sitä vastoin tietää onnen katoamista. Rautainen kenkä sisältää myös voimaa, joka voittaa pahan silmän. Bruce-Mitford, Miranda: Viestivät merkit & paljastavat symbolit (1997, s. 79)
On olemassa monia teorioita hevosenkengän symboliikan alkuperästä, miksi se suojelee pahoilta hengiltä ja tuo hyvää onnea.
Puolikuun tai kuunsirpin merkitys suojaavana symbolina, joka näkyy monesti egyptiläisessä ja islamilaisessa taiteessa, on ilmeisesti vaikuttanut siihen, että hevosenkenkää on alettu pitää taikakaluna pahuutta ja epäonnea vastaan. Sakaroiden tulee osoittaa ylöspäin, jotta hevosenkenkä näyttää...
Raskaan ajoneuvoyhdistelmän ja linja-auton kuljettajien 70 vuoden yläikäraja poistui tieliikennelaista vuonna 2010. Yli 70 vuotta täyttäneiden kuorma-auton ja linja-auton kuljettajien ajo-oikeus on voimassa korkeintaan kaksi vuotta kerrallaan. Ajo-oikeutta uusittaessa on terveysvaatimusten täyttyminen osoitettava aina lääkärintodistuksella.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110386
http://www.lvm.fi/-/raskaan-kaluston-kuljettajien-ylaikaraja-poistuu-he…
Heikki Ylikankaan kirjoittaman nimismiesinstituution historian
Wallesmanni : kuusi vuosisataa kansan ja esivallan välissä. - Suomen nimismiesyhdistys, 1966
lähde- ja kirjallisuusluettelossa mainitaan yleisluontoisesti "Nimismies- ja lakimiesmatrikkelit", mutta käytännössä en ole kyennyt löytämään tietoja yhdestäkään nimismiesmatrikkelista. Lakimiesmatrikkeleita kyllä löytyy:
Schauman, K. F. J.
Finlands jurister år 1879. - Helsingfors, 1979.
Westerlund, A. W.
Finlands jurister år 1898. - Helsingfors, 1898.
Westerlund, A. W.
Finlands jurister 1909. - Åbo 1909.
Holmberg, K. G.
Suomen lakimiehet : elämäkerrallisia tietoja. - Helsinki, 1926.
Wilskman, J. E.
Lakimiesmatrikkeli. - Porvoo, 1939.
(Myöhemmät eivät varmaankaan enää tulee kyseeseen)....
Rouva Oliverin luoma salapoliisihahmo Agatha Christien kirjassa Cards on the Table vuodelta 1936 on kansallisuudeltaan suomalainen. Rouva Oliver sanoo näin: "I've written thirty-two books by now - (--) and I only regret one thing, making my detective a Finn. I don't really know anything about Finns and I'm always getting letters from Finland pointing out something impossible that he's said or done. "
Christie Agatha: Cards on the Table (HarperCollins, 1981)
Ilmaus "tuhansien järvien maa" on lähtöisin J. L. Runebergin Maamme-laulusta (Vårt land), sen kymmenennestä säkeistöstä: "Totuuden, runon kotimaa, / maa tuhatjärvinen - " ("O land, du tusen sjöars land"). Tämä kuuluu käytetyimpiin fraaseihin Suomen ulkomaisessa matkailupropagandassa.
Isossa-Britanniassa M. Harland & Son -kustantamo julkaisi vuonna 1899 briteille tarkoitetun Suomen-matkaoppaan, jonka nimi oli Finland : the land of a thousand lakes ("Suomi, tuhansien järvien maa"). Kirjaan sisältyi Maamme-laulu kokonaisuudessaan englanniksi.
Lähde:
Sakari Virkkunen (toim.), Suomalainen fraasisanakirja. Otava, 1981
Sven Hirn & Erkki Markkanen, Tuhansien järvien maa : Suomen matkailun historia. Matkailun edistämiskeskus, 1987
HelMet-kortin haltijan ei tarvitse asua Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa, mutta hänellä täytyy olla osoite Suomessa. Saadaksesi kortin sinun täytyy käydä henkilökohtaisesti jossain HelMet-kirjastossa (ks. kirjastojen yhteystiedot HelMet-palvelusivuston oikeasta laidasta kohdasta ”Löydä kirjastosi”). Varaa mukaan kuvallinen henkilötodistus, jossa on henkilötunnus. Saat kortin heti. Korttiin liitetään tietojesi rekisteröinnin yhteydessä valitsemasi tunnusluku.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjastokortti_j…
Anteeksi että olet saanut odottaa vastausta. Emme valitettavasti ole löytäneet runoa mistään Eino Leinon runokokoelmasta.
Olemme saaneet useammalta lukijalta viestiä, että runo on Suojärveltä lähtöisin olevan Nelli Parppein käsialaa. Parppei on julkaissut runoja omakustanneteoksessaan Mietteitä ja muisteluksia (1990). Sitä löytyy muutamasta kirjastosta, https://finna.fi/Search/Results?lookfor=Parppei%2C+Nelli&type=AllFields. Parppeista ja runosta on artikkeli Karjalainen-lehdessä 2012-03-05, s.12. Sanomalehti Karjalaisen vanhoja numeroita voi tutkia pääkaupunkiseudulla Kansalliskirjastossa. Runo on artikkelin viitetietojen mukaan julkaistu myös Nelli Parppein kuolinilmoituksessa, mutta sitäkään lehteä en täältä käsin pysty tarkistamaan...
Suomalaiseen sukukulttuuriin liittyvät nimitykset löytyvät yleisestä kirjastosta ehkä vaivattomimmin tietosanakirjasta, esim. Otavan suuri ensyklopediasta, hakusanalla sukulaisuus. Sieltä selviää mm., että miniä on pojan vaimo. Käly on puolison sisar tai veljen (tai puolison veljen)vaimo. Lanko on puolison veli tai tai sisaren (tai puolison sisaren) mies. Nato on miehen sisar. Appi on puolison isä. Myös kirjaa Rahiala Kari, Meidän suvun voima, kannattaisi ehkä tutkia. Asiasanojen perusteella kirja voi liittyä aiheeseen.
Ruokailuvälineitä koskeva etiketti on erilaista eri kulttuureissa. Eurooppalaisen tavan mukaan haarukkaa pidetään syödessä vasemmassa kädessä piikit alaspäin ja veistä puolestaan oikeassa kädessä. Ruoka paloitellaan sitä mukaa kun se syödään.
Pohjoisamerikkalaisen tavan mukaan kaikki lautasella oleva ruoka paloitellaan suupaloiksi ennen syömistä. Ruokaa paloitellessa haarukka on piikit alaspäin vasemmassa kädessä ja veitsi oikeassa. Syödessä veitsi lasketaan alas, haarukka vaihdetaan oikeaan käteen ja haarukkaa pidetään kädessä lusikkamaisesti eli piikit ylöspäin.
Asiaa hyvin havainnollistava kuva löytyy esimerkiksi osoitteesta https://www.etiquettescholar.com/dining_etiquette/table_manners_6.html
Olisikohan etsimäsi laulu nimeltään "Vanha musta Joe" (englanninkielinen alkuteos "Old black Joe", Stephen Foster, säv.).
Tämän laulun sanat löytyvät SUURI TOIVELAULUKIRJA 7.
Laulu alkaa:
Mennyt jo on elo kauniin nuoruuden,
mennyt jo on koko parvi veikkojen...
Satelliitti kuljetetaan kiertoradalle kantoraketilla tai avaruusaluksen kyydissä. Nämä kuljetusvälineet antavat sille suuren nopeuden. Maan vetovoima kiskoo satelliittia alaspäin, mutta satelliitti liikkuu eteenpäin niin nopeasti, ettei se osu maahan vaan se "putoaa" Maan ympäri pitkin soikeaa kiertorataa.
Nopeus riippuu siitä, kuinka korkealla satelliitti on maasta. Noin 200 kilometrin korkeudessa se kulkee 27 000 kilometriä tunnissa ja satelliitti kiertää maapallon noin puolessatoista tunnissa. Nopeus laskee mitä kauempana satelliitti kiertää. Kun korkeus on noin 36 000 kilometriä, se on noin 11 500 kilometriä tunnissa, jolloin satelliitti kiertää Maata lähes samalla nopeudella kuin Maa pyörii.
Lähteet:
https://www.sats-saff.fi/...
Ilmeisesti lumiukkoja on tehty etupäässä leikkimielellä, mutta ne ovat voineet olla myös karikatyyrejä ja eroottista tai poliittista taidetta. Vanhimmat tiedot eurooppalaisista lumiukosta ajoittuvat ilmeisesti myöhäiskeskiajalle.
Harri Nyman on kirjoittanut suomalaisia lumileikkejä käsittelevän artikkelin teokseen Leikin pikkujättiläinen (WSOY 2007). Lumiukkoja käsitellään sivuilla 228 - 232. Nykymuotoisia kolmen pallon lumiukkoja on tehty Suomessa ainakin 1800-luvulla. Klassinen porkkananenä yleistyi vasta 1900-luvun puolivälissä - aikaisemmin ruoalla leikkiminen oli tabu. Lumiukon tyypillinen varustus, harja ja silinterihattu viittaavat 1800-luvun nokikolarin virka-asuun. Nokikolari oli aikoinaan tärkeä ja arvostettu henkilö, ja...
