Oheisessa Jukka Leskisen toimittamassa julkaisussa Sotilaspsykologia maanpuolustuksen tukena (2018) syyllisyysteemaaa käsitellään lyhyesti otsikolla Sotilaan syyllisyyden tunne ja tappamisen psyykkiset esteet (s. 28-29) PVTUTKL+julkaisuja+9.pdfViittaat kysymyksessäsi ehkä tässä artikkelissa mainittuun toisen maailmansodan jälkeen julkaistuun laajaan tutkimusraporttiin nimeltä American soldier (Stouffer & työryhmä 1949), joka pohjautui perusteelliseen sotaveteraanien kyselytutkimukseen. Artikkelin mukaan tätä tutkimusraporttia voidaan edelleen pitää yhtenä sotilaspsykologian ja -sosiologian peruslähteenä. Yhtenä tämän tutkimuksen havaintona oli, miten vaikeaa tavalliselle ihmiselle on toisen ihmisen vahingoittaminen, puhumattakaan...
Fono.fi on Yleisradion levystön tietokanta. Siinä on sisältötiedot Ylen kokoelmiin kuuluvista äänitteistä. Fonossa ei voi kuunnella musiikkia, sillä digitoitu materiaali on tarkoitettu vain Yle radiotoimintaan.
Muutamassa yleisessä kirjastossa on yhä jäljellä Las Camaradas -yhtyeen LP-levy Intiaanin tie (LRLP 274, 1978): valtakunnallissa varastokirjastossa, Rovaniemen kaupunginkirjastossa sekä Helmet-musiikkivarastossa. Levyn voi tilata jostakin niistä kaukolainaksi. Tilaus tehdään oman kunnan kirjastossa.
Kaukolainaus Jyväskylän kaupunginkirjaston kautta.
Voisikohan kyseessä olla Ilona Meretojan nuortenkirja Lootuskukan jalokivi (WSOY, 1958)? Kirjassa joukko nuoria eurooppalaisia seikkailee Tiibetissä. Luostareissakin käydään ja joudutaan jännittäviin ja vaarallisiin tilanteisiin, mutta ainakaan pikaisella selaamisella en kyllä löytänyt kohtausta, jossa nuoret olisivat olleet munkkien kiusattavina.
Sekä kissanpennut että aikuiset kissat naukuvat huomiota herättääkseen – pennut emolleen, aikuiset kissat ihmisilleen – joten nau'unnan määrä ei välttämättä liity niinkään kissan ikään, vaan enemmänkin siihen, kuinka paljon sillä on asiaa nau'untansa kohteelle. Naukuminen on luontaista, mutta sen käyttö kommunikointiin paljolti opittua, ja tätä kautta se, kuinka paljon kissa naukuu, näyttäytyy mitä suurimmassa määrin yksilöllisenä ominaisuutena.Pienet kissanpennut naukuvat herättääkseen emonsa huomion, kun ne ovat nälissään ja tarvitsevat ruokaa tai peloissaan ja tarvitsevat lohtua. Kasvaessaan isommiksi pennut kuitenkin lakkaavat kommunikoimasta emon ja muiden kissojen kanssa naukumalla. Ne alkavat käyttää hienostuneempaa...
Wodehousen golfaiheisista tarinoista on ilmestynyt kaksi suomennosvalikoimaa, mutta Sleepy time ei sisälly niistä kumpaakaan, enkä löytänyt sitä suomenkielisten Wodehouse-käännösten joukosta muualtakaan. Tarina ilmestyi alun perin vuonna 1965 The battle of Squashy Hollow -nimisenä Saturday Evening Post ja Argosy -lehdissä. Kirjaan Plum pie kertomus päätyi seuraavana vuonna; tässä sen nimenä oli jo Sleepy time, jolla nimellä se päätyi myös 1973 julkaistuun Wodehousen golftarinoiden kokoelmaan The golf omnibus.
Hei!
Nyt juuri keräysautot kiertävät Vantaalla.
https://www.kierratyskeskus.fi/tavaran_lahjoittaminen/kiertavat_keraysautot/syksyn_kiertava_keraysauto/vantaa?gclid=EAIaIQobChMIq7HY9ZuM7QIVRBt7Ch0sgwv9EAAYASAAEgLuUvD_BwE
Pelastusarmeijan joulupadatkin ovat tulossa, kaikille padoille ei voi viedä tavaraa.
https://www.joulupata.fi/tietoa-kerayksesta/usein-kysyttya
Aikakauslehtiä voi viedä kirjastojen kierrätyskärryihin, mutta esim. Tikkurilassa sitä ei nyt ole koronan takia, muualla voi hyvinkin olla.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut#/K
vielä vinkkisivu
http://www.sandytalarmo.fi/tarpeeton-kiertoon.html
Tartuffe ja Macbeth on kirjoitettu 1600-luvulla, joten kirjallisuusarvosteluja itse teoksista ei löydy. Sensijaan arvosteluja erilaisista näytelmäversioista löytyy ALEKSI -artikkelitietokannan (käytettävissä useimmissa kirjastoissa kautta Suomen) avulla. Esimerkiksi Suomen Kuvalehdessä (1998 : 51-52) on teatteriarvostelu Arto af Hällströmin Tartuffesta. Macbethin tulkintoja on arvioitu mm. Suomen Kuvalehdessä 1997:7 ja Teatteri - lehdessä 1997:2.
Kysymyksesi perusteella en tiedä kuinka paljon ja minkätasoista aineistoa tarvitset. Kyseisiä kirjailijoita ja heidän tuotantoaan on tutkittu ja tulkittu runsaasti. Perustietoja suomen kielellä Molièrestä ja Tartuffesta löydät seuraavista: Shuck: Yleisen kirjallisuuden historia (osa 5) tai...
Kirjaston käytössä oleva MOT Kielipalvelu antaa sanalle munkkipossu käännöksen square-shaped doughnut (Am donut) filled with jamIltasanomat / Menaiset kertoo lörtsyn osalta seuraavaa: ”Tätä perinteistä savonlinnalaista herkkua ei juuri Suomen ulkopuolella tarjoilla, joten ei siis ole ihme, että muissa kielissä tätä ruokalajia kuvaava sana loistaa poissaolollaan. Jonkinlainen korvaava, joskin ontuva sana lörtsylle voisi olla ”sloppy meat pie”. Lörtsy kuuluukin niihin sanoihin, jotka vain kyseiseen tuotteeseen tutustunut voi ymmärtää.”https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000009220390.htmlMot Kielipalvelu antaa termille litteä lihapiirakka käännöksen flat meat pie.
Koska sanalle kuosma ei mistään lähdeteoksista tunnu löytyvän mitään muita merkityksiä, täytynee kuitenkin uskoa, että myös mainituissa sonkajärveläisissä paikannimissä sana on samaa perua kuin sukunimessä Kuosmanen. Tämä on ollut Savon yleisimpiä sukunimiä jo 1500-luvulla. Se perustuu pyhimysnimeen Kosmas. Pirjo Mikkosen ja Sirpa Paikkalan teoksessa Sukunimet (Helsinki, 2000) kerrotaan näin:
KUOSMANEN
Pyhimysnimestä Kosmas on Karjalassa käytetty muotoja Kuisma ja Kuosma < venäjän Ku´zma, Ko´zma. Karjalaisia sukunimiä ovat olleet Kuosma, Kuosmanen, Kuisma, Kuismanen, Kuismin ja Kusmin. Muualla Suomessa nimeä on ristimänimenä ilmeisesti käytetty hyvin vähän, vaikka Kosmas on myös roomalaiskatolisen kirkon pyhimys, sillä nimi Cosmas on...
Kaupoissa saa myydä ainoastaan kasvatettujen lintujen munia. Näistä yleisin on kana, mutta sen lisäksi myynnissä voi olla esimerkiksi viiriäisen, hanhen, ankan tai helmikanan munia. Sekä kanan että muiden lintujen munien tuotantoon ja myyntiin liittyvästä lainsäädännöstä löytyy tietoa mm. Ruokaviraston sivuilta: https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/oppaat/munien-myynti/kananmunien-ja-muiden-linnunmunien-tuotanto-ja-myynti/. Luonnonvaraisten lintujen munia ei saa kerätä. Myös rauhoittamattomat lintulajit ovat rauhoitettuja pesimäaikaan (ks. Finlex: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930666#P25a).
Verkosta löytyy kartta-animaatio, jossa esitetään viiden eri uskonnon levittäytyminen maapallolla. Aikajana on videon alareunassa.
https://www.youtube.com/watch?v=AvFl6UBZLv4&ab_channel=BusinessInsider
Tämänkaltainen toiminto löytyy Helmetin perinteisestä aineistohausta osoitteessa luettelo.helmet.fi. Siellä voi sekä tallentaa hakuja että tilata sähköpostiin tiedon kokoelmiin lisätyistä teoksista.
Toiminnon ohje on tässä:
Kirjaudu Omiin tietoihisi ja tee haku. Hakutuloslistan yläpuolelle ilmestyy painike Tallenna.
Tallentamiesi hakujen avulla voit esimerkiksi löytää etsimäsi teokset myöhemmin uudelleen tai tutkia, mitä uutta tiettyyn aiheeseen liittyvää aineistoa kirjastoihin on tullut.
Voit tilata tallentamiasi hakuja vastaavat uutuustiedotteet. Merkitse rasti tallennetun haun vasemmalla puolella olevaan ruutuun Tilaa sähköposti ja napsauta painiketta Tallenna muutokset. Sinulle lähetetään sähköpostia kerran viikossa...
Lasten tietokirjoja löytyi kaksi. Taina Huuhtasen Ennen vanhaan, Kirjayhtymä, 1980 sisältää kertomuksen lähdöstä Suomesta Amerikkaan sivuilla 54-57. William Kurelekin runsaasti kuvitetussa kirjassa Unelma uudesta maailmasta eli kertomus Pohjois-Amerikan eurooppalaisista siirtolaisista, Weilin+Göös, 1986 ei mainita mitään kansallisuutta erityisesti, mutta kirjoittajan vanhemmat ovat syntyisin Ukrainasta. Lisäksi Jennifer L. Holmin historiallisessa nuortenromaanissa Jokilaakson ainoa tyttö, Karisto, 2000 kerrotaan amerikansuomalaisista ja Erkki Rekimiehen nuorten seikkailukirjassa Hopeakynsi, 2. p., WSOY, 1970 kerrotaan suomalaisista uudisasukkaista kuten myös Eino Auerin seikkailukirjassa Hopeaperintö, Gummerus, 1935 ja J. K. Kulomaan...
Tein antamillanne tiedoilla haun Suomen kielen nauhoitearkiston kokoelmatietokantaan, mutta Wiian nimellä ei tullut osumia. Myöskään Kansallisarkiston Vakka-tietokannasta hakeminen oli tuloksetonta. Muita mahdollisia sijaintipaikkoja nauhoitteelle ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteen ja nykykulttuurin kokoelma sekä yksittäisten tutkijoiden omat arkistot. Esimerkiksi Erkki Ala-Könnin mittava äänitekokoelma löytyy Tampereen yliopiston kansanperinteen arkistosta. Voitte olla yhteydessä näihin tahoihin nauhoitetta jäljittäessänne.
Voisiko muistelemanne novelli olla Maila Talvion ”Leijona-nappi” novellikokoelmasta ”Lokakuun morsian : kertomuksia” (WSOY, 1948)? Se sisältyy myös hänen novellikokoelmaansa ”Rakkauden riemut ja tuskat : valittuja novelleja” (WSOY, 1949) ja kirjaan ”Kootut teokset”, osaan 12. Novellissa muistoksi jää leijonanappi.
J. Karjalainen kertoo ”Ankkurinapin” synnystä Populaarimusiikin verkkomuseon (Pomus) artikkelissa. Laululla ja Talvion novellilla ei näytä olevan mitään yhteyttä.
Talvio, Maila: Kootut teokset:
https://www.satakuntalainenosakunta.fi/mailatalvio/
J. Karjalainen ”Ankkurinapista” Populaarimusiikin museon artikkelissa:
http://wiki.pomus.net/wiki/Ankkurinappi
Kirjastokortin numeroa ei voi lähettää sähköisesti. Mikäli sinulla on lainoja, niin lainat eivät eräänny 16.3. – 19.4.2020.
https://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Kirjastoasioinnista_koronavirusepidemian(208997)
Etsimäsi kirja on Ruth Craftin teos Talvinalle. Muistit siis kirjan nimen aivan oikein. Alkuteos The winter bear ilmestyi vuonna 1974 ja Marjatta Kurenniemen suomennos teoksesta julkaistiin jo seuraavana vuonna WSOY:n kustantamana. Kirjassa on Erik Blegvadin kuvitus.
Lastenkirjainstituutin tietokannassa on kuvaus kirjasta ja kuva kirjan kannesta löytyy helposti Googlen kuvahaulla.
Kirjaa ei näytä löytyvän omasta lähikirjastostasi tai kirjastoverkkoalueeltasi, mutta monesta Suomen kirjastosta se onneksi vielä on lainattavissa, joten voit tilata kirjan kaukolainaan.
http://www.lastenkirjainstituutti.fi/tietokannat/
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/
http://www.lounakirjastot.fi/
http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2013/02/tarkkailkaa-puiden-ja...
