Eläinsuojelulaki velvoittaa auttamaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä. Ulkoloisia kantavaa oravaa ei voitane kuitenkaan laskea hädänalaiseksi. Oravalla on oma kirppulajinsa (Ceratophyllus sciurorum sciurorum), joka imee ravinnokseen verta ja lisääntyy sen turkissa tai pesässä. Niinpä kirppujen häätämisestä yksittäisestä oravasta ei olisi hyötyä, sillä se saisi välittömästi uuden tartunnan pesästään. Lisäksi kirppujen karkotus vaatii yleensä eläimeen kajoamista, mikä villieläimen kohdalla olisi vaikea toteuttaa ja aiheuttaisi eläimelle voimakasta stressiä ja pelkoa.
Oravien, samoin kuin lintujenkin, kirput voivat purra myös ihmistä, joten eläimiin ja pesiin koskemista kannattaa...
Suomen käsityömuseon kokoelmia voi tosiaan selata nyt verkossa
https://www.craftmuseum.fi/uutinen/2021-06-11_tutustu-suomen-kasityon-m…;
Hakusanalla ryijyt Finnasta https://skm.finna.fi/ löytyy 348 viitettä kuvan kanssa.
Vanhoista ryijyistä löytyy tietoa myös kirjoista. Helmet-kirjastossa mm. näistä teoksista:
U. T. Sirelius, Suomen Ryijyt, 1924
Annikki Toikka-Karvonen, Ryijy, 1971
Leena Willberg, Ryijy elää : suomalaisia ryijyjä 1778-2008, 2008
Pirkko Sihvo, Rakas ryijy - suomalaisetn ryijyt, 2009
Kyseinen kirja on Una Nuotion kirjoittama Ravinto ja terveys. vastaavia kirjoja löytyy oheisen linkin kautta
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__S%28ravinto%29%20t%3A%28terv…
Käytössämme olevista lähteistä ei valitettavasti ole löytynyt muita teoksia, joissa esiintyisi joku tietty urkukappale, kuin juuri tuo mainittu Robert Åsbackan Orgelbyggare, suomenkieliseltä nimeltä Urkujenrakentaja. Kollega, joka on aiemmin työskennellyt musiikin parissa, tiesi että Antti Hyryn Finlandia-palkitussa romaanissa Uuni käsitellään myös urkujen rakentamista. Samainen kollega muisti myös, että Paavo Rintalalla on näytelmä nimeltä Kunnianosoitus Johann Sebastian Bachille. Eli näissä teoksissa jollain lailla sivutaan urkumusiikkia, mutta ei kuitenkaan mainita erillisiä urkuteoksia.
Japanissa syödään tuntuvasti vähemmän lihaa kuin länsimaissa, joten jo sen perusteella makkaran ei olettaisi nauttivan siellä kovin suurta suosiota. Japanilaiset syövät lihaa vuodessa noin 45 kg henkeä kohti. Suomessa vastaava luku on noin 80 kiloa, Yhdysvalloissa yli 100. "Kala on Japanin lihaa", huomauttaakin Naomi Moriyama maan ruokakulttuuria esittelevässä kirjassaan Japanilaiset eivät vanhene, eivätkä liho. Lihansyönti on kuitenkin yleistynyt 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien ja lännestä omaksutut vaikutteet amerikkalaismallisine pikaruokineen ovat jossakin määrin uudistaneet japanilaisten ravitsemustottumuksia.
Makkara ei kuitenkaan ainakaan kirjallisuuden perusteella vaikuta kaikkein menestyksekkäimmältä kulinaariselta...
Espoossa käytetään tietokirjallisuudessa YKL:n mukaista kymmenluokitusta.
Kaunokirjallisuudessa on tosiaankin käytössä oma sovellus, jossa esim. suomenkielinen kaunokirjallisuus menee seuraavasti:
2 = Sekasisältöiset
2.1 = Kansanrunous
2.2 = Runot
2.3 = Näytelmät, kuunnelmat
2.4 = Romaanit, novellit, näytelmäelokuvat
2.49 = Sarjakuvat
2.5 = Sadut, animaatioelokuvat
2.59 = Kuvakirjat
Ruotsinkielinen kaunokirjallisuus alkaa Espoossa numerolla 3, saksankielinen numerolla 4 ja englanninkielinen numerolla 5. Ikävä kyllä tama ei mene aivan samoin Helsingissä, Kauniaisissa ja Vantaalla, vaan näissä suomi on 1, ruotsi 2, saksa 3 ja englanti 4.
Helsinki käyttää lisäksi tietokirjallisuudessa omaa luokitustaan.
Kaikkien kysymysten kohdalla ei ole merkitystä sillä, missä kysyjä asuu, mutta aika usein kysymykset ovat sillä lailla paikallisia, että ne on järkevää kohdentaa kysyjän asuinkunnan mukaan. Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa on mukana paljon kirjastoja, jolloin vastaajaksi saadaan näin usein paras asiantuntija. Kaikki Suomen kirjastot eivät kuitenkaan ole mukana ja näissä tapauksissa kysymykseen pyrkii vastaamaan joku mukana olevista kysyjän kotikunnasta riippumatta. Kotikuntaa ei siis kysytä pelkästä uteliaisuudesta tai tilastojen takia. En osaa sanoa, joko kaikista Suomen kunnista on tullut ainakin yksi kysymys, mutta aika monista varmaan on.
Heikki Poroila
Hei,
esimerkiksi Kopiopaja Printtikaupassa voi tulostaa kaavoja koossa A2. Tässä nettiosoite:
Kopiopaja Printtikauppa – Kaikki tulosteet nopeasti ja edullisesti huipputekniikalla
Valitse ylävalikosta "Rakennuspiirrustukset" ja sielät löydät kohdan "Ompelukaava mustavalkoinen" ja "Ompelukaava värillinen".
Kingillä on kirja nimeltä "Raivo" ("The Rage"), mutta kirja, jota Sinä ajattelet, on "Carrie". Siinä kerrotaan tytöstä nimeltä Carrie White. Carrie on lihava ja hieman omalaatuinen ja siksi häntä kiusataan koulussa. Yllättäen Carrie huomaa, että hän kykenee ajatuksen voimin siirtelemään raskaita esineitä. Tämän kykynsä avulla Carrie kostaa kiusaajilleen kammottavalla tavalla... "Carrie" ilmestyi 1974. Se oli Kingin ensimmäinen romaani ja se teki hänestä hetkessä kuuluisan. "Carrie" on julkaistu suomeksi useina eri painoksina mutta tällä hetkellä suomennoksesta on painos lopussa. Antikvariaateista sitä voi tietysti kysellä. (Internetistä löytyy osoitteesta http://www.antikka.net verkossa toimiva antikvariaatti. Osoitteesta http://kotisivu....
Sain käsiini kolme mainitsemistasi kirjoista eli "Feindliche Sterne: Gesammelte Gedichte", "Der Schlussel zu allen Geheimnissen: Gedichte 1907-1922" ja "Klauenspur: Gedichte und Briefe". Etsimäsi runo löytyy kaikista näistä teoksista.
Käännökset poikkeavat kuitenkin toisistaan. "Feindliche Sterne"-teoksessa kääntäjänä on Karl R. Kern, "Der Schlussel zu allen Geheimnissen"-teoksessa Klaus-Jurgen Liedtke ja "Klauenspurissa" Christiane Grosz.
En löytänyt mainittuja kirjoja Lapin kirjaston aineistohausta, mutta voit tilata ne kaukolainana lähimmästä kirjastostasi. Kirjat löytyvät mm. Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmista.
Lähteet:
Södergran, Edith: "Feindliche Sterne" (Limes, 1977)
Södergran, Edith: "Klauenspur" (Reclam, 1990)
Södergran,...
Stephen Kingin Tukikohta on julkaistu suomeksi kahteen otteeseen: vuonna 1990 kahtena eri niteenä (Tukikohta 1 ja Tukikohta 2) ja vuonna 1994 yhtenä niteenä (Tukikohta).
Teoksen suomennoksen kokonaispituus on 1344 sivua. Sekaannusta on omiaan aiheuttamaan se, että kaksiosaisena julkaistun laitoksen osissa on yhteinen sivunumerointi: ensimmäinen osa päättyy sivunumeroon 670 ja toinen osa jatkuu suoraan siitä. Fyysisiä sivuja kakkososassa on siis suunnilleen saman verran kuin ykkösessäkin.
Koko teoksen lukeminen onnistuu joko lukemalla kaksiosaisen laitoksen molemmat niteet tai vuoden 1994 yksiosainen laitos.
Kansallisbibliografia Fennica: https://finna.fi
Aikakone-lehden arkisto: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90tukikohta.htm
Tarkoitatko kehitysromaania vai kehyskertomusta?
Yrjö Hosiaisluoma määrittelee teoksessaan "Kirjallisuuden sanakirja" (WSOY, 2003) kehitysromaanin romaaniksi, jossa on keskeistä henkilöhahmon sisäisen ja ulkoisen kehityksen ja persoonallisuuden kypsymisen kuvaus. Kehitysromaanista käytetään usein sen saksankielistä termiä Bildungsroman, koska sen juuret juontuvat Saksan romantiikasta. Edustavia kehitysromaaneja ovat mm. Christoph Wielandin "Geschichte des Agathon" (1766-67), Goethen "Wilhem Meisterin oppivuodet" (1796), Kellerin "Viheriä Heikki" (1879-80), Dickensin "David Copperfield" (1849-50), Arvid Järnefeltin "Isänmaa" (1893) ja Toivo Pekkasen "Tehtaan varjossa" (1932).
Kehyskertomus on teoksen varsinaisesta kertomuksesta tai...
Automaatilla voi lainata kirjan, joka on vielä edellisellä asiakkaalla lainassa, jolloin kirja samalla palautuu edelliseltä asiakkaalta. Mikäli lainausautomaatissa on tilapäinen häiriö, joka jää lainaajalta huomaamatta, ei uusi laina rekisteröidy vaan kirjan tiedot jäävät edelliselle asiakkaalle.
Koska laitteissa voi olla toimintahäiriöitä ja ihmiset eivät aina näitä huomaa, ei palautettavaa aineistoa kannata koskaan jättää tiskille. Automaatilla palautetusta tai henkilökunnan päätteellä palauttamasta aineistosta saa aina pyytäessään myös palautuskuitin. Kiireessä kannattaa pitää kirja itsellä ja palauttaa se myöhemmin. Myöhästymismaksu on kuitenkin vähäinen verrattuna kirjan korvaushintaan, mikäli kirja ei koskaan palaudu kirjastoon.
Kun...
Elokuvatietokanta IMDB:n kautta löytyy tieto, että sarjasta on julkaistu kahdeksan DVD:n paketti, jossa myös kysymäsi jakso on mukana, siis ilman suomenkielistä tekstiä tai dubbausta:
https://www.imdb.com/title/tt0682218/mediaviewer/rm952834304
Wikipedia-artikkelin mukaan VHS-muodossa sarjasta on julkaistu suomeksi tekstitetyt versiot osista 1 ja 2, ja osista 3-8 suomeksi puhutut versiot:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pesukarhut_(piirrossarja)
Se, missä osassa etsimäsi jakso on, ei selvinnyt.
Vaatimus, että kirjan pitää olla ostettavissa, rajaa valikoimaa aika paljon, koska kirjakaupoista harvoin saa yli vuosi sitten ilmestynyttä aineistoa. Viime vuonna ja tänä vuonna (2023 ja 2024) ilmestyneistä kirjoista nousi esiin ehdotuksiksi
Jukka-Pekka Palviainen: Koko pitkä yö
Koko pitkä yö on helppolukuinen, vetävä ja huumorin ryydittämä kuvaus nuorista kesäyössä, aikuisuuden kynnyksellä.
Katariina Hakaniemi: Oli myös onnellisia kuukausia
Tositapahtumiin perustuva romaani äidistä, joka yrittää pelastaa päihdekierteeseen päätyneen poikansa. Rankka tarina, josta ei puutu rakkautta eikä toivoa.
Joonatan Tola: Hullut ihanat linnut
Pökerryttävän kasvukertomuksen traagisuutta leikkaa mustan huumorin ihmeellinen hehku.
Ella-Mari Nutti...
Kirjastolehti on listannut vuosien ostetuimpia ja parhaat arvostelut saaneita lastenkirjoja 1980-luvulla. Lehteen tiedot on saatu suoraan kustantajilta. - Kirjakauppaliitosta ( http://www.kirjakauppaliitto.fi ) kerrottiin, että heidän tilastoistaan (Tilastotietoa) näkee vuosien 2001-2005 myydyimmät lastenkirjat. Listat perustuvat Akateemisen kirjakaupan ja Info-kirjakauppojen ilmoittamiin myyntilukuihin. Kuvakirjat täytyy poimia lastenkirjoista.
Vanhempiin tilastoihin voi käydä tutustumassa Kirjakauppaliiton toimistossa Helsingissä ja niistä voi ottaa kopioita.
Lainaus on Alice Walkerin romaanista The Color Purple (suom. Häivähdys purppuraa). Kersti Juvan käännöksessä vuodelta 1986 lause on suomennettu: "Aika kulkee hitaasti mutta kuluu nopeasti."
Lähde: Walker, Alice: Häivähdys purppuraa. Helsinki: WSOY. 1986. Lainaus sivulla 208.
QR-koodin keksi vuonna 1994 japanilainen insinööri Masahiro Hara, joka kehitti nopeammin luettavaa viivakoodia. https://www.denso-wave.com/en/technology/vol1.html
Ylen artikkelin QR-koodi on kännykkäkansan villitys mukaan QR-koodit olisivat alkaneet levitä Suomessa 2010-luvun alussa, mikä sopii yhteen muistelusi kanssa. https://yle.fi/uutiset/3-6212483
Yhdysvaltalainen Joe Woodland sai patentin viivakoodi-idealleen 1952, joskaan tuolloin ei ollut vielä kehitetty tarvittavaa teknologiaa sen jokapäiväiselle käytölle. Viivakoodia kokeiltiin ensimmäisen kerran Kroger Kenwood Plaza -ruokakaupassa Cincinnatissa heinäkuussa 1972. Viivakoodin käyttö yhdysvaltalaisissa kaupoissa yleistyi 1980-luvulla. https://www.smithsonianmag.com...
Tällä hetkellä näiden kolmen maan kesken järjestys taitaisi olla 1. Ruotsi, 2. Tanska, 3. Suomi.
Vuodelta 2018 peräisin olevassa kansainvälisessä vertailussa lainsäädännöltään eläinystävällisimmistä maista Ruotsi sijoittui kuudenneksi ja Tanska seitsemänneksi. Suomen yhä voimaantuloaan odottavasta uudistetusta eläinsuojelulaista on ollut tarkoitus tehdä ei ainoastaan pohjoismaisen vertailun kestävä, vaan peräti "maailman paras". Hallituksen esitykseen 154/2018 kirjoitetut monet tuotantoeläimiä koskevat poikkeukset olisivat kuitenkin saaneet aikaan sen, että Suomi olisi tavoitteistaan huolimatta jatkossakin pysynyt Ruotsin ja Tanskan jäljessä eläinten hyvinvointia lainsäädännöllisesti vertailtaessa....
Pekko Käppi tekee itse väitöskirjaa Taavi Uutelasta. Aihetta koskevassa Iitinseudun artikkelissa kerrotaan, että Uutela oli testamentannut professori Erkki Ala-Könnille vihon, jonka nimi oli Kirjantaitamattoman tohtorinhattuväitöskirja. Salanimeä ei artikkelissa mainittu. Lähde: Lumimarja Tirronen:" Muusikko Käppi tekee Uutelasta väitöskirjaa" (iitinseutu 14.3.2024)
