Louhivaara sijaitsee entisen Ilomantsin alueella n. 60 km Laatokan pohjois-
puolella olevasta Jänisjärvestä pohjoiskoilliseen. Louhivaara on entistä Ilomantsia, Leminahon kylän osa. Leminaho jäi rajan tälle puolelle, mutta Louhivaara rajan taakse. Venäläiset ovat purkaneet ja hävittäneet koko entisen
Louhivaaran kylän, joten venäjänkielistä nimeäkään ei sillä siis ole. Jos tarvitset lisätietoja kylästä, annan tässä muutaman henkilön yhteystiedot. He voivat tietää asiasta lisää:
-Viljo Vestman (puh. 050-3212234)(tekee retkiä veteraanien ym. kanssa ko. alueille)
-kirjailija Pekka Mutanen,(puh. 013-843156) inkeriläinen paluumuuuttaja, joka taitaa myös venäjän kielen ja voi tarvittaessa toimia tulkkina.
Kokeile näillä hakusanoilla joko yhdessä tai erikseen: juomat, mehut, smoothiet, tee. Huomaa, että tee on yksikkömuodossa.
Jos käytät pelkästään hakusanaa juomat, etkä halua teoksia esim. viineistä, voit suodattaa hakua seuraavasti: Käytä Tarkennettua hakua, kirjoita ensimmäiseen hakukenttään aiheeksi juomat, sitten valitse hakuoperaattori EI ja kirjoita tähän kenttään alkoholijuomat.
Kun käytän pelkästään sanaa smoothiet, saan 76 hakutulosta, joista yksi on teos Smoothiet: hedelmäsmoothiet, vihannessmoothiet, jäkiruokasmoothiet, mehut / Carla Bardi.
Tässä esimerkki Helmet-hausta: https://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Ssmoothiet__Orightresult__U…
Voit hyvin käyttää HelMet-kirjastojen palveluja, vaikka et asukaan pääkaupunkiseudulla.
Suomessa kirjastopalvelujen käyttöoikeus ei edellytä sitä, että on osoite sen kirjaston alueella, jonka palveluja käyttää. Kirjastokortin myöntämiseen tosin tarvitaan Suomessa oleva osoite.
Tervetuloa siis edelleenkin Helmet-kirjastoon!
https://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Helmetkirjaston…
Musiikin käytöstä opetustoimessa säädetään Tekijänoikeuslaissa, https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404#L2P14. Pykälissä 14,14a ja 21 käsitellään musiikin käyttöä opetustoimessa. Pykälässä 21 lukee: Teoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä. Musiikin soittaminen opetustoimessa on siis nähdäkseni sallittua. Tekijänoikeutta koskeviin kysymyksiin saa vastauksia asiantuntijoilta Tekijänoikeus.fi-sivustolla, https://tekijanoikeus.fi/lomakkeet/etko-loyda-etsimaasi/
Kyllä se on mahdollista. Vanhoja sanomalehtiä voi lukea mikrofilmattuina. Vanhempia lehtiä on myös digitoitu.
Pasilan kirjaston lehtiosastolla voit lukea mikrofilmattuja lehtiä. Jos haluat kopiot mikrofilmien sivuista, sinun kannattaa varata Pasilan kirjaston lehtialueen työtila 39. Laitteella voi tallentaa pdf-tiedostoja muistitikulle ja tulostaa paperikopioita (0,50 € / kopio, koko A3). Mikrofilmatut sanomalehdet löydät Helmet-hausta esimerkiksi sanoilla "sanomalehdet mikrofilmit".
Myös Kansalliskirjastossa voi lukea lehtien vanhoja numeroita mikrofilmeiltä ja mikrofilmeistä saa kopioita. Digitoitujen lehtien listat löytyvät alla olevasta linkistä. Kansallisbibliografia Fennicasta näet, onko etsimäsi lehden vanhat numerot...
Tämä varis, joka kertoo haaveensa: Kyllä joku iso ihan ikioma raato olisi kova sana! löytyy albumista Kamala luonto Anna haukku!, s.53 (Arktinen banaani 2015).
Iltasanomista löytyy Kamala luonto -strippejä, mutta juuri tätä en löytänyt. https://www.is.fi/kamalaluonto/.
Kamala luonto -sarjiksella on myös omat nettisivut, http://kamalaluonto.fi/.
Sekä uuskieli- että ajatuspoliisi-sanoista on tehty Wikipedia-artikkelit, joiden avulla voi tehdä päätelmiä yhtäläisyyksistä nyky-Suomeen:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uuskieli
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ajatuspoliisi
Syvällisemmin voi aiheeseen tutustua esim. Orwellin Vuonna 1984 -teoksesta tehdyissä opinnäytetöissä, joista tässä kaksi: Maarit Kainulainen, Kieli ja poliittinen manipulaatio George Orwellin teoksessa Nineteen Eighty-Four Pro (Pro gradu, Jyväskylän yliopisto, 2004) ja Jonne Ritari, Kuinka dystopia toteutuu? 2000-luvun näkökulmia George Orwellin poliittiseen satiiriin Nineteen Eighty-Four (Pro gradu, Turun yliopisto, 2009). Opinnäytteet ovat myös verkossa luettavissa:
https://jyx.jyu.fi/bitstream...
Kysyit 90-luvulla lukemastasi kirjasta, jossa papan hattu joutuu hukkaan ja etsinnässä on monia vaiheita. Kirja kuulostaa ruotsalaisen Sven Nordqvistin Hattjakten-kirjalta, joka on ilmestynyt alkukielellä vuonna 1987 ja suomeksi 1989. Suomeksi kirja on ilmestynyt nimillä Hatun jäljillä ja Hattujahti.
Kirjassa vaarilla on hattu, jota hän ei ota koskaan päästään. Paitsi nukkuessaan. Eräänä aamuna herätessään vaari ei kuitenkaan löydä hattuaan mistään! Edes Salama-koira ei ole huomannut mitään. Vaarin ei auta muu kuin lähteä hattujahtiin ja siitä alkaakin melkoinen seikkailu. Hattujahti on humoristinen ja vauhdikas tarina.
En ole tilastotieteilijä, mutta näin se kai menee:
Tilastokeskuksen Kuolleisuus- ja eloonjäämislukuja 1986-2008 -taulukosta (löytyy osoitteesta stat.fi) voidaan todeta, että 100 000 syntyneestä miehestä on 45-vuotiaana hengissä 95 486, ja 60-vuotiaana 86 615. Kyseisen 15 vuoden ajanjaksona miehistä siis kuolee n. 9,3 prosenttia. Näin ollen 1000 miehestä 93 kuolee ja 907 jää nostamaan eläkettä.
Kuinka suuri osa eläkevakuutuksen ottavista miehistä jää eläkkeelle 60 ikävuoteen mennessä, jääkin sitten jonkun viisaamman selvitettäväksi.
Susanna Haaviston laulaman Tottakai-kappaleen kertosäkeessä lauletaan: "Tottakai, tottakai, tottakai, tottakai, se on aivan tavallista. Mutta vaan, mutta vaan, mutta vaan...".
Tottakai sisältyy vuonna 2005 julkaistulle kokoelma-albumille Miu mau - ihahaa - lasten parhaat eläinlaulut, sekä Haaviston omalle vuonna 1992 julkaistulle levylle Musiikkipullat.
https://www.discogs.com/Various-Miu-Mau-Ihahaa-Lasten-Parhaat-El%C3%A4i…
https://www.discogs.com/de/Susanna-Haavisto-Musiikkipullat/release/1037…
Hei,
Muistan tämän elokuvan. Hieno leffa! Kyseessä oli 1999 ilmestynyt ja Leander Haussmannin ohjaama Aurinkokuja (Sonnenallee, täsasä linkki ImDb:n tietokantaan https://www.imdb.com/title/tt0177242/). Draamakomedia, joka seuraa 1970-luvun alun nuoria ja eritysessä asemassa oli lännestä salakuljetettu pop/rock-musiikki. Yle/Yle Teema näytti tämän varmaan suht tuoreeltaan.
Voisikohan kyseessä olla Nuorten toivekirjastossa vuonna 1961 ilmestynyt Usko Moilasen Unohdettu kylä."Tämä kirja kertoo merkillisen, todellisuuteen pohjautuvan tarinan talvisodan ajoilta. Aivan pohjoisten rintamien tuntumaan, tiettömän korven keskelle, on jäänyt vähäinen metsäkylä, jonka asukkaat eivät päässeet pois sodan jaloista. 'Päällikkönään' Korpelan vanha vaari pikkuinen toimekas joukko – kolme äitiä ja monipäinen lapsiparvi – varustautuu pahimpaan: kylä uppoutuu sananmukaisesti hangen kätköön. Lumen peittämässä talossa ja pihatunneleissa eletään jännittävää Robinsonin-elämää: päivällä eivät yli jyristävät lentokoneet näe paikalla muuta kuin koskematonta erämaata, mutta hiljaisina öinä sukeltaa hangen alta esiin...
Todennäköisesti tästä erehdyksestä ei koidu suurta vahinkoa, sillä kotitalousjätteiden käsittelijät joutuvat joka tapauksessa varautumaan siihen, että laiskuuden, piittaamattomuuden ja silkan erehdyksen takia kaikki kierrätykseen tuleva ei ole juuri sitä mitä pitäisi. Muovijäte joudutaan muutenkin lajittelemaan, joten sekalaista jätettä sisältävä pussi joko huomataan tai se hukkuu suureen massaan. Lasinkeräyksessä värittömän ja värillisen erottaminen on tärkeämpää, koska värillinen lasi pilaa värittömän massan ominaisuuksia.
Heikki Poroila
En löytänyt yhtä kokoavaa kirjaa, joka keskittyisi Saksan historiaan vuodesta 1919 näihin päiviin saakka.
1920-1940-lukujen Saksan historiasta on kirjoitettu luonnollisesti valtava määrä kirjoja. Näistä voisin nostaa esille erityisesti William L. Shirerin klassikkoteoksen "Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho", joka on julkaistu suomeksi kahdessa osassa. Molemmat löytyvät Riihimäen pääkirjastosta.
2. maailmansodan jälkeisestä historiasta on Suomessa julkaissut kirjoja mm. Seppo Hentilä. Hänen kirjansa "Jaettu Saksa, jaettu historia - Kylmä historiasota 1945-1990" löytyy myös Riihimäen kirjastosta.
Lähihistorian osalta kannattaa tutustua Euroopan historiaa käsitteleviin teoksiin. Näistä mm. Philipp Therin "Euroopan historia vuodesta...
Lemmikkeinä pidetään monenlaisia eläimiä, mutta eniten lienee tutkittu koirien ja kissojen ruoan tuotannon vaikutuksia. Ovathan ne hyvin yleisiä lemmikkejä ja niiden ruokamarkkinat ovat alan suurimmat.
Lemmikkieläinten ruoan tuotannon maailmanlaajuisia ympäristövaikutuksia tutkittiin Edinburghin yliopistossa. Vuonna 2020 julkaistun raportin mukaan kissojen ja koirien kuivamuonan tuottaminen vuosittain vaatii suunnilleen kaksi kertaa Iso-Britannian kokoisen maa-alueen (49 miljoonaa hehtaaria). Maapallon mitassa se olisi n. 0.8–1.2% kaikesta maatalousmaasta.
https://www.overthecounter.news/news/the-global-environmental-impact-of…
The global environmental paw print of pet food https://www.sciencedirect.com/science/...
En löytänyt suoraa vastausta tai vahvistusta sille, onko jossain maassa sijaissynnyttäminen kielletty laissa nimenomaan ihmiskauppaan vedoten. Muita esiin tulleita eettisiä argumentteja ovat sijaissynnytysten siirtyminen lainsäädännöltään tiukemmista maista ongelmamaihin, tasa-arvo (miesten oikeudet hedelmöityshoitoihin), raskauden riskit, äiti-lapsisuhde (synnyttävän naisen kiintyminen lapseen) ja sopimukseton tila (jos lapsella ei ole selkeästi määriteltyä holhoojaa) (Wikipedia).
Sijaissynnytyksiä koskevassa lainsäädännössä on suuriakin eroja eri maiden välillä. Yksinkertaistaen voi sanoa, että joissakin maissa sijaissynnytys on kielletty (esim. kaikissa Pohjoismaissa (Huupponen 2014)), toisissa se on sallittu, kunhan siihen ei liity...
Kyseessä on varmaankin Anthony Burgessin kirjoittama ja Fulvio Testan kuvittama Siellä missä jäätelö kasvaa (Kirjayhtymä, 1980).
Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokanta (http://www.lastenkirjainstituutti.fi/tietokannat/) kuvailee kirjan tapahtumia näin: "Minä, Jaska ja Tomppa pääsevät ilmalaivalla jäätelömaahan ja kertovat havainnoistaan. Kertomus seuraa tutkijoiden päiväkirjaa ja viikonpäivät ovat: namnamtai, tikkistai, keksiviikko, tortuntai, purijantai, lautastai, suuhuntai. Lopussa paljastuu, että pojat syövätkin jäätelöä vasta Luigin jäätelöbaarissa nimeltään Gelato Land eli Jäätelömaa."
Thomas Mertonin tuotannosta on suomennettu teokset Ajatuksia yksinäisyydestä : hengellisestä elämästä ja ihmisen yksinäisyydestä Jumalan edessä (Kirjaneliö, 1989) ja Tie sisäiseen todellisuuteen (Kirjaneliö, 1992). Suomeksi on ilmestynyt myös Jim Forestin kirjoittama Aitoon elämään : matkalla Thomas Mertonin kanssa (Kirjaneliö, 1995), joka kertoo Mertonin elämästä ja ajatuksista.
Kirjoja on suomennettu lyhentäen edellisinä vuosikymmeninä jonkin verran. Lyhentämiseen on voinut olla monia syitä. Alkuperäisteos on voinut olla niin laaja ja rönsyilevä, että siitä on haluttu tehdä helpommin lähestyttävä versio. Toisaalta kirjakerhopainoksissa ja nuortenkirjasarjoissa on tavoiteltu yhtäläistä ulkoasua.
Lyhennelmiä on erilaisia ja niiden laajuus riippuu alkuperäisteoksestakin. Outi Paloposken mukaan esimerkiksi Victor Hugon Kurjista on lyhennetyssä suomennoksessa (WSOY 1945-1947) poistettu kokonaisia tekstikatkelmia ja lukujakin. Karkeasti arvioiden teosta on lyhennetty noin kolmasosalla. Toinen tapa lyhentää olisi kertoa lyhennellen ja muokata alkuperäistekstiä.
Juuret-kirjan suomentamisesta en löytänyt tietoja, mutta...
Konduktöörin mielestä Liisan kysymys on mitä ilmeisimmin naiiviudessaan huvittava eikä vakavan vastauksen väärti. Kyseinen kohtaus onkin oivallinen esimerkki Rafael Koskimiehen Rautatie-analyysissaan esittämästä huomiosta: "Aho on tieten tahtoen halunnut tähdentää päähenkilöittensä alkeellisuutta, herttaista lapsenomaisuutta, tietämättömyyttä maailman menosta, -- " (Toisto ja porrastus Rautatiessä. – Rafael Koskimies, Kymmenen tutkielmaa Juhani Ahosta)
