Suomen sodasta on kirjoitettu useita kirjoja, ja se mitkä niistä ovat sinulle käyttökelpoisia riippuu siitä mihin tarkoitukseen ja kuinka kuinka laajasti tietoa tarvitset.
Perustietoa Suomen sodasta löydät Suomen historian yleisteoksista. Asiaa on mielestäni käsitelty hyvin esim. Pentti Virrankosken kirjassa Suomen historia 1 ( 2001), jonka luvussa Sota joka erotti Suomen ja Ruotsin kerrotaan lyhyesti sekä sodan kulusta että kansan mielialoista. – Hannele Wirilanderin kirjoittamassa Mikkelin Pitäjän historiassa (1982) sotatapahtumia tarkastellaan eteläsavolaisten näkökulmasta, ja kirjassa on myös luku Savon prikaatin historiasta. – Myös Seppo Saurin teoksesta Suomalaisten suuret taistelut (1993) selviävät Suomen sodan vaiheet.
Jos...
Jugentyylistä löydät aineistoa hakemalla vapaa-sanakentässä sanalla "jugend" jonka voit myös yhdistää "ja" -sanalla sanaan "huonekalu". Mukana on sekä suomen- että englanninkielisiä kirjoja, joihin kannattaa tutustua itse. Intarsiasta löytyy samoin hakemalla yksinkertaisesti sanalla "intarsia". Voit kokeilla myös hakusanoja "puutyöt", "puuntyöstö". Loimukoivusta voit etsiä tietoa yleisistä puulajeja tai koivua käsittelevistä kirjoista. Näitä löytyy esimerkiksi hakusanoilla "koivu" ja "puulajit". Esimerkiksi luokista 57.11 ja 64.11 löytyy puuaiheisia kirjoja. Osoitteessa http://www.uiah.fi/virtu/materiaalit/puuteknologia/ on Taideteollisen korkeakoulun puuteknologiaa käsittelevä sivusto, jonka lähdeluetteloon kannattaa tutustua. Sellakasta...
Alunperin Finlandia-talon presidentin lämpiöön suunniteltu sininen sohvaryhmä on Alvar Aallon toimistossa suunniteltu, ja sen on piirtänyt sisustusarkkitehti Pirkko Söderman. Kankaan on suunnitellut Marjatta Metsovaara ja kutonut Metsovaara Oy. Pronssijalat on tehnyt Valaistustyö Viljo Hirvonen Oy. Tuolien nahkatereet ovat Friitalan mustaa huonekalunahkaa, kevyt martiointi. Sohvapöydät on piirretty Alvar Aallon toimistossa, Pirkko Söderman on piirtänyt ne yhdessä Alvar Aallon kanssa. Pöydät valmisti Veistotuote Oy. Pöydät ovat todennäköisesti tammea. (Tiedot antoi Pirkko Söderman.)
Lähteitä:
Finlandia-talo:
http://www.finlandiatalo.fi/fi/arkkitehtuuri/finlandia-faktaa/
Alvar Aalto -museo:
http://www.alvaraalto.fi/
Tässä vinkkejä hauskoista ja jännittävistä kirjoista:
Clary, Julian: Me Ponnekkaat -sarja
Kunnas, Noora: Salmanterin Terttu ja minimerirosvot
Laajarinne, Jukka: Isä vaihtaa vapaalle; Uskomattomia selityksiä
Mikkelinen, Jerry: Maltti ja Valtti -kirjat
Montefiore, Santa: Lontoon kuninkaalliset kanit -sarja
Noronen, Paula: Yökoulu-sarja
Parvela, Timo: Maukka ja Väykkä -kirjat
Pilkey, Dav: Koiramies-kirjat
Pitkänen, Pasi: Kadonneiden eläinten saari
Reeve, Philip: Shen ja mopsit, Emily ja huvipuisto
Strid, Jakob Martin: Jättipäärynä joka kasvoi talon kokoiseksi
Troll: Mestarietsivät Peppunen -sarja
Kirjoille on hankala antaa yleispäteviä ikäsuosituksia, sillä lapset ovat hyvin erilaisia. Harry Potter- ja Kepler62 -sarjojen...
Oulun Numismaattinen Kerho r.y.:n varsin mallikkailta www-sivuilta löytyy tieto, että käyttämättömän vuoden 1963 Å-sarjanumeroisen markan setelin arvo olisi noin 1 - 1,50 euroa.
Tieto löytyi mainitun sivuston Usein kysytyt kysymykset (FAQ) -sivulta.
http://www.oulunnumismaatikot.fi/faq2.htm#arvomarkka
Hei, Kuopiossa on ollut kirjastoauto Aapeli. Se saatiin käyttöön vuonna 1979 ja oli malliltaan Sisu. Kirjastoauto Aulis on puolestaan saanut nimensä kuopiolaisen jalkapallolegenda Aulis Rytkösen mukaan.
Opi lukemaan -nimisiä sarjoja on julkaistu useita.
1980-luvulla ilmestyi Opi lukemaan -sarja, jossa ei kuitenkaan ole pupun päitä eikä värikoodeja. Alla esimerkiksi kuva yhdestä sarjan kirjasta: Mansikin uusi hattu:
https://www.google.com/search?q=mansikin+uusi+hattu&rls=com.microsoft:f…
Vaukirja.fi on julkaissut Opi lukemaan -sarjaa, mutta siinäkään ei ole värikoodeja eikä pupunpäitä. Alla tietoa tästä sarjasta:
http://www.vaukirja.fi/Opi-lukemaan/Mika-on-Vaukirjan-Opi-lukemaan-sarj…
1990-luvulla ilmestyi Osaan jo lukea -sarja. Siinä ukkelihahmolla erotellaan kirjat helpoista vaikeisiin: Aloitteleva, Luen hyvin tai Ahmin. Alla kuva yhdestä sarja kirjasta:
http://hallinto.somero.fi/kirjasto/lapset/osaan_jo_lukea.html
1980-luvulla...
Tappioleipien resepti löytyy monestakin paikasta, mm. alla olevalta Kotilieden sivuilta, mutta ilman selvitystä nimen synnystä:
https://kotiliesi.fi/resepti/olsonin-tappioleivat/
Resepti löytyy myös mm. kirjasta Hyvä ruoka : Anna Olsonin keittokirja II kotia ja koulua varten, jonka ensimmäinen painos on vuodelta 1901.
Hotelli- ja ravintolamuseossa selvitettiin asiaa, ja vastattiin näin:
"Keittokirjassa on tappioleipien lisäksi ainakin ”suomenmieliset”-nimisten pikkuleipien ohje. Tämä voisi viitata siihen, että Olsoni on kommentoinut poliittista tilannetta, jopa tuonut ilmi omia poliittisia kantojaan, leivonnaisten nimissä.
Suomenmieliset voisi viitata fennomaaneihin ja/tai fennomaaniseen Suomalaiseen puolueeseen tai siitä...
Kuulostaa siltä, että pääkirjastossa oleva tapahtumatila Venny voisi olla sopiva paikka luennon järjestämiseen. Venny on maksuton tapahtumatila ei-kaupallisiin tarkoituksiin pääkirjaston toisessa kerroksessa avoimessa kirjastosalissa. Sinne mahtuu 40 henkilöä. Myös ensimmäisessä kerroksessa olevaa Monitoimitila Matildaa voi varata pienimuotoisiin tapahtumiin, kuten järjestötoiminnan esittelemiseen. Löydät lisä- ja varaustiedot erilaisista tiloistamme kotisivultamme kohdasta: Tilat ja laitteet
Kirjassa Standard Catalog of World Paper Money. vol.2. 2003, on eri maiden setelirahojen hintoja vuoteen 1960. Eri mailla on erilaisia kuntoluokituksia, ja Saksa käyttää kolmea kuntoluokkaa setelirahoissaan. Hinnat ovat USA:n dollareina, ja kirjassa 0,88 dollaria vastaa 1 euroa.
Saksan vuoden 1922 10000 markan setelin arvo on 0,75; 2,50; tai 8,00 USD kunnosta riippuen (koko on 210 x 124 mm). Sinä vuonna on painettu myös pienempää 180 x 100 mm seteliä, jonka arvo vaihtelee 0,75-6,00 USD.
Suomenkielinen käännös nimellä Rummut ne raikaa on julkaistu musiikkikirjassa Keltainen kellopeli (Gummerus 1978). Tämä on julkaistu sekä äänitteenä (kasettina ja LP-levynä) että oppilaan kirjana. Rovaniemeltä löytyy vain kasettina, mutta oppilaan kirjan saa oman kirjaston kautta helposti kaukolainaksi muualta Suomesta. Sauvo Puhtilan tekemiä sanoja voi myös yrittää pyytää valokopiona, koska tämä musiikki ei ole enää tekijänoikeuden suojaamaan ja tekstiä saa kirjasto kopioida asiakkaalle.
Heikki Poroila
Löysin virren sanat Digi.kansalliskirjasto.fi:stä, https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1960922?term=Siteist%C3%…. Siellä lähteeksi mainitaan Siionin virret 84:8. Tuo teksti on Isien perintö. Herännäisyyden kotihartauskirjasta vuodelta 1933, joten ainakin tuolloin tai aiemmin painetusta Siionin virsistä se löytyy. Verkosta löytyvässä Siionin virret virsikirjasta se ei löydy ja vaikuttaa siltä, ettei se ole myöskään edellisessä versiossa, https://www.h-y.fi/siionit.html.
Siionin virsiä löytyy kirjastoista, https://finna.fi/Search/Results?lookfor=Siionin+virret&type=AllFields&l….
Herättäjäyhdistykseltä voisi kysyä myös lisää, hy@h-y.fi.
Hei, ikävä kyllä kirjaan ei voi saada lisäaikaa, koska siihen on varaus. Jos joku läheisesi ei pysty palauttamaan kirjaa, sen voi lähettää postitse osoitteeseen Jyväskylän pääkirjasto, PL 50, 40101 Jyväskylä.
Myöhästymismaksua alkaa kertyä heti eräpäivän jälkeen. Maksu on 0,30 € / laina / vrk, myös viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Varatusta aineistosta lähetetään myös myöhästymisilmoitus (1 €) kahden päivän kuluttua eräpäivästä.
Toivottavasti saat palautuksen onnistumaan.
Kysymäsi kirja löytyy sekä Mikkelin että Jyväskylän kaupunginkirjastoista. Sitä on saatavana myös kirjakaupan kautta tai nettikaupasta, esim. täältä https://ssl.booky.fi/book.php?book_id=9789513405960. Kirjalla on kaksi ISBN-numeroa siksi että uudempaan painokseen on lisätty alkuun 978 ja loppunumero on samalla muuttunut.
Flavia Bujorin vuonna 2004 suomennetussa fantasiakirjassa Ennuskivien mahti (La prophétie des pierres, 2002) kerrotaan kolmesta tytöstä, Jadesta, Opalesta ja Ambresta, joilla on jo muinaisissa kirjoituksissa osoitettu suuri tehtävä. Jokaisella tytöllä on myös nimensä mukainen jalokivi.
Kirjaa on Lohjan kaupunginkirjaston jokaisessa kirjastossa lasten ja nuorten osaston fantasiahyllyssä. Pääkirjaston nide on tällä hetkellä lainassa, mutta voimme tilata sen sinulle lähikirjastosta. Käyhän kirjastossa!
Valitettavasti tilanne on sellainen, ettei suomalaisten kirkkojen kellojen soittoa ole löydettävissä kaupallisilta äänitteiltä. Yleisradiolla näitä on - kuten kysyjäkin on voinut todeta - omiin tarpeisiinsa, mutta yleistä levitystä niille ei ole järjestynyt. Yleisradion omat äänityksethän eivät ole julkisesti kuunneltavissa, joskin niitä voi tutkimusmielessä päästä kuulemaan ottamalla yhteyttä Yleisradioon.
Vanhan Valamon kirkon kelloja voi kuulla Aili Runnen levyllä Laatokka, Karjalan meri (1989) ja kokoelmalla Suomen kansanmusiikki 1 (1988). Muutamia ortodoksisia lähialueen kirkonkello on CD:llä Kižskije zvonari = Kizhi bell ringers. Mutta varsinaisten suomalaisten kirkkojen kellojensoittoa ei kaupallisilta äänitteiltä löydy.
Ainoa...
Ravintola Kappelin kotisivulla kerrotaan, että ravintlan paikalla oli aikaisimmein sijainnut sokerileipuri Johan Daniel Jerngrenin rakentama virvoitusjuomakioski ja sitä ennen paimenpojan pitämä pieni maitokoju. Tarinan mukaan Kappeli-nimi syntyi jo paimenpojan pitämän maitokojun aikaan. Koska paimen on latinaksi ”pastor”, sai koju lempinimen Kappeli. Toisen vaihtoehdon mukaan Kappelin lempinimeksi olisi tullut Lilla Kapellet samaan aikaan lähelle rakennetun Helsingin Tuomiokirkon mukaan.
Lähteet;
Ravintola Kappeli
Hei!
Puutarhurin laulu on muun muassa kokoelmassa Kootut runot 1938-1987. Runo on sivulla 454. Saatavuuden voit tarkistaa HelMet.fi:stä:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C|Rb2081961
