Et kerro, tarkoitatko klassista vai nykykreikkaa. Lopputuloksen kannalta tällä ei ole väliä, koska hakutulos ei niitä erittele, mutta sinun itsesi pitää ehkä kiinnittää tähän huomiota.
Suomen kansalliskirjaston kokoelma FENNICA https://finna.fi
on erinomainen tapa etsiä tällaista aineistoa. Valitse Haku, valitse hakutyyppi luokitus, ja kirjoita hakukenttään UDK:87 -1 (tarkoittaa luokituksessa kreikan ja latinan kielinen runous), jolloin saat hakutulokseksi kaiken Suomessa julkaistun alkukieleltään kreikkalaisen runouden, joka on julkaistu kirjoina. Mukana tulee myös latinasta käännetty, joten olepa tarkkana.
Saatuasi näin listatuksi kirjat voit tarkistaa saatavuuden kirjastostamme, http://www.helmet.fi/
Tämän lisäksi on tietenkin Ilias ja...
Karhapää kuten monet muutkin pää-loppuiset nimet ovat alun perin olleet ulkonäköön liittyviä lisänimi. Karhapää on ilmeisesti tarkoittanut 'pörrötukkaista ihmistä'. Nimi on sittemmin vakiintunut sukunimeksi Ilomantsin seudulla. Maakirjoista nimi löytyy sukunimenä ensimmäisen kerran vuodelta 1638. On mahdollista, että samasta alkumuodosta on kehittynyt myös sukunimi Karhinen.
Lähde:
Mikkonen, Pirjo ja Paikkala, Sirkka : Sukunimet. Helsinki, 2000
Varsinaisia opaskirjoja ei Cubaseen ja CakeWalkiin liene julkaistu suomeksi, mutta hyvät perusohjeet jälkimmäiseen löytyivät. Janne Peltolan kirjassa 'Digitaalisen äänen tuottaminen' on luvussa 'Käytännön musiikintekoa' käytetty esimerkkiohjelmana CakeWalkia. Kyseinen teos on tällä hetkellä paikalla pääkirjasto Metson musiikkiosastolla.
Alikersantti Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli Väinö Linnan mukaan Tuntemattomasta sotilaasta tutun Antti Rokan esikuva.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viljam_Pylk%C3%A4s
Aleksandrian kirjaston historiasta on teoksissa:
- Casson, Lionel: Libraries in the ancient world
- Durant, Will: Kreikan kulttuuri.
Pelkästään Aleksandrian kirjastoa käsittelevät seuraavat:
- Blum, Rudolf: Kallimachos the Alexandrian library and the origins of bibliography, 1991 sekä
- El-Abbadi, Mostafa: Life and fate of the ancient library of Alexandria, 1990.
Edellämainitut ovat esim. Oulun yliopiston kirjastossa http://finna.fi
Artikkeli Öhrnberg Kaj: Aleksandrian kirjastot ja arabit, Bibliophilos, 2002:4, s. 7-13. Artikkeli on myös netissä http://www.tsv.fi/ttapaht/015/ohrnberg.htm .
Etätietopalvelussa on aiemmin kysytty kirjaston historiasta. Tämä vastaus löytyy arkistosta http://www.kirjastot.fi/FI/asklibrarian/archive.asp?id=9267...
Linnoista ja niiden asukkaista on kirjoitettu kohtuullinen määrä kirjoja lapsillekin. Esimerkiksi seuraavista tietokirjoista voisi löytyä kiinnostavaa tietoa:
Clare, John D.: Ritarit (Kolibri, 1992 )
Dixon, Philip: Ritarit ja linnat (Tammi, 2008)
Gravett, Christopher: Keskiajan ritarit (Otava, 1996)
Gravett, Christopher: Ritarit (Helsinki Media, 2001)
Gravett, Christopher: Ritarit : sotia ja seikkailuja (Gummerus, 2006)
Hetemaa, Anne: Suomen keskiaika (Facto, 2003)
Langh, Tea: Keskiajan tunnelmissa : ideakirja tekevälle (Turun kulttuurikeskus, 2000)
Lidbeck, Lena: Tietoa ritareista (Turun maakuntamuseo, 1995)
Macaulay, David: Linna (WSOY, 1979)
Macdonald, Fiona: Sinustako keskiaikainen ritari? : haarniska, jota mieluummin et kantaisi (Sley...
Agatha Christiesta löytyy hyvin paljon aineistoa, vaikeampaa on valita parhaimmat lähteet. Aloita tietojen kerääminen vaikkapa Suomen Dekkariseuran Internetsivuilta, osoite on http://www.dekkariseura.fi/, josta löytyy mm. linkit parhaisiin Internetlähteisiin.
Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajan, Kai Ekholmin ja Jukka Parkkisen teos "Pidättekö dekkareista" sisältää Agatha Christien tuotanosta seikkoja, joita et muista teoksista löydä. Helsingin kaupunginkirjastosta löytyvät myös Agatha Christien muistelmat, "Vanha hyvä aikani" ja "Come tell me how you live".
Muitakin kirjoja löytyy runsaasti, esim.
H.R.F.Keatingin toimittama teos "Agatha Christie : first lady of crime" sekä Ruumiin kulttuuri -lehden erikoisnumero "Agathan...
Laura tulee latinan sanasta laurus, joka merkitsee laakeripuuta tai laakeriseppelettä. Suosituksi nimen teki italialainen runoilija Petrarca (k.1374) rakastetulleen Lauralle omistamillaan soneteilla. Suomeen Laura tuli myöhään, tiettävästi sitä ehdotettiin almanakkaan ensi kerran meillä vuonna 1879.
Kristinan taustalla on kreikan ja latinan Christiana, joka tarkoittaa: naispuolinen Kristuksen kannattaja, Kristuksen oma, kristitty nainen. Suomalaisissa kalentereissa se on ollut eri kirjoitusasuissa keskiajalta lähtien.
Etunimikysymyksissä hyvä lähdeteos on mm. LEMPIÄINEN, Pentti: Suuri etunimikirja. Kirja on tällä hetkellä Jyväskylän kaupunginkirjastossa mm. pääkirjaston hyllyssä. Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan!
Kannattaa myös tutkia...
Kirjan kustantaja Otava ilmoitti, että kirjan kustannusoikeudet ovat siirtyneet toiselle kustantajalle Suomessa. Tämän takia kirjaa ei ole tällä hetkellä mahdollista varata. Uusi julkaisupäivä ei ole vielä tiedossa. Sinulla on mahdollisuus saada sähköposti-ilmoitus kirjailijan uusista kirjoista, jotka lisätään Helmet-verkkokirjastoon. Ohjeet uutuusvahdin tekoon löydät helmet.fi:stä: https://helmet.finna.fi/Content/asiointi-verkkokirjastossa#tallennetut-haut
Kappale "Metsäkukkia" pohjautuu kansansävelmään eli sen säveltäjä on tuntematon. Sanoituksen kirjoitti Aune Haarla salanimellä Anu Tuulos.
http://www.fono.fi/KappaleHakutulos.aspx?kappale=mets%c3%a4%c3%a4n+on+t…
https://fenno.musiikkiarkisto.fi/___r.php?rooli_filter=9&auto_nimi=Haar…
Nuorisokulttuuri löi itsensä läpi lopullisesti 1960-luvulla, jolloin nuorisosta tuli länsimaissa muodinkin määrittäjä. 1960-luvun muodissa pyrittiin nuorekkuuteen ja epäsovinnaisuuteen. Kankaat olivat usein suurikuvioisia, graafiset kuviot ja kukkakuviot olivat naisten vaatteissa tavallisia. Tyypillisiä 1960-luvun muotivaatteita olivat mm. minihameet, A-linjaiset helmasta levenevät telttamekot ja takit sekä läpinäkyvät puserot. Toisaalta 1960-luku oli hippiaatteen vuosikymmen. Hipit pukeutuivat farkkuihin, liehuvahelmaisiin mekkoihin, erilaisiin huiveihin ja liinoihin, batiikkivärjättyihin ja etnohenkisiin vaatteisiin.
1960-luvulla nuoriso tanssi lähinnä twistin (Let's twist again) ja rock & rollin (Beatles, Rolling Stones, Elvis)...
Valitettavasti näyttää vahvasti siltä, ettei sanonnan alkuperää tiedetä. Sitä on selvitetty jo aikaisemmin Kysy-fi-palvelussa osoitteessa http://www.kysy.fi/kysymys/mista-sanonta-ei-nuolaista-ennen-kuin-tipaht…, ja vilkaisin itse vielä läpi teokset ”Päivä pulkassa, pyy pivossa” (Valitut Palat, 2014), Jukka Parkkinen: ”Aasinsilta ajan hermolla” (WSOY, 2005) ja Leea Virtanen: ”Ellun kana ja Turusen pyssy” (WSOY, 1999) sekä useita sanakirjoja, mutta tietoa ei löytynyt.
Kansalliskirjaston digitoimista sanomalehdistä sanontaa löytyi 1870-luvulta alkaen. Se ei silti kerro mitään tarkkaa sanonnan synnystä, sillä se on ollut olemassa suullisessa kielenkäytössä jo paljon ennen sitä. Henricus Florinuksen kokoelmassa ”Wanhain Suomalaisten Tawaliset...
Kustaa Vilkunan Etunimet-kirjan mukaan Juho on lyhentymä nimestä Juhani, joka perustuu Johanneksen ruotsalaiseen muotoon Johan. Johannes puolestaan on kreikkalais-latinalainen nuoto heprean nimestä Jochanan 'Jahve on armollinen'.
Laaja valikoima englanninkielisiä leipäreseptejä löytyy www-osoitteesta http://www.breadrecipe.com. Koska Hesekielin englanninkielinen kirjoitusasu poikkeaa suomenkielisestä, löydät Hesekielin leivän reseptin kirjoittamalla vasemmassa yläkulmassa sijaitsevaan 'Search Allrecipes'-hakukenttään hakusanaksi "ezekiel". Essealaisten leipä on todennäköisesti englanniksi "Essene Bread", ja tämän reseptin löydät kirjoittamalla 'Search Allrecipes'-hakukenttään hakusanoiksi "essene bread".
Suomenkielisenä ohje löytyy teoksesta Kinard: Raamatun ajan herkkuja sovellettuna suomalaiseen keittiöön. Teoksen saatavuuden voit tarkistaa kirjastosi aineistotietokannasta.
Chia on Keski-Amerikasta peräisin oleva kasvi Salvia hispanica (https://fi.wikipedia.org/wiki/Chia_(kasvi)). Englanninkielisen Wikipedian mukaan sana tulee asteekkien kielen ilmaisusta "chian", "öljyinen". Jos ajatellaan, että "chía" on espanjaa, se lausutaan "kia" (englantilaisittain "tsia"). Espanjankielinen Wikipedia tarjoaa myös vaihtoehtoisen nimen chan. Suomalaisittain on varmaan luontevinta puhua "kiasiemenistä".
Heikki Poroila
Kun Twix-suklaapatukka tuli markkinoille Isossa-Britanniassa vuonna 1967, sen alkuperäinen nimi oli Raider. Twix-nimi tuli ensimmäisen kerran käyttöön, kun tuote lanseerattiin Amerikan markkinoille 1979. Euroopassa patukka tunnettiin edelleen Raiderina, mutta vuosien 1991 ja 2000 välillä sen nimi muutettiin Twixiksi kaikkialla maailmassa. Suomessa muutos tehtiin viimeisten joukossa vuonna 2000.
https://www.snackhistory.com/twix
https://www.is.fi/ruokala/uutiset/art-2000001000683.html
Kirjastosta löytyy seuraava teos, jossa perusteellisesti käsitellään Neiti Etsivä -sarjaa ja sen kirjoittajia ja jonka avulla saat aikaan mielenkiintoisen tutkielman:
Rättyä, Kaisu: Mysteeri ratkaistavana--ulkomaisia nuorten sarjakirjoja,
ISBN 9516924182.
Kirjassa paljastuu muun muassa (sivuilla 9-27) että Carolyn Keeneä ei oikeastaan ole olemassakaan, vaan että sarjan loivat amerikkalainen kustantaja Edward Stratemeyer ja hänen apulaisensa kirjailija Mildred Wirt Benson jo 1930-luvun alussa.
Ensimmäiset kolme osaa , Neiti Etsivä, Neiti Etsivä kummitustalossa ja Neiti Etsivä maksaa velkansa (jotka kaikki suomennettiin vasta 1950-luvulla) ilmestyivät Yhdysvalloissa vuonna 1930.
Edward Stratemeyer kuoli samana vuonna keuhkokuumeeseen, ja...
Lyhyt ja ytimekäs yhteenveto romanttisesta rakkaudesta löytyy Otavan Suuresta Ensyklopediasta hakusanan viihdekirjallisuus kohdalta. Pääkohdat voisi ehkä tiivistää seuraavasti:
Yleismääritelmänä viihteellisen rakkauden tunnistaa siitä, että se eroaa arkipäivästä, on liioiteltua, loputonta, kaiken voittavaa tunnetta, jonka epätodellisuus on silmiinpistävä. Rakkausviihteen edeltäjiä olivat paimenromaanit, bretonilainen romaani ja trubaduurirunous. Kukoistukseensa se nousi 1800-luvulla taustanaan viktoriaanisen ajan tiukat moraalisäännöt ja edeltäjänään Ridhardsonin tunteellinen romaani. Tämän ajan rakkausviihde on keskiluokan naisen rakkaudenkaipuuta. Rakkaus oli näissä jonkinlainen elämän huippukohta, johon kaikki keskeinen kulminoitui....
Niina on toisaalta venäläinen hellittelymuoto Annasta toisaalta gruusialaisperäinen nimi, joka pohjautuu Niniven kaupungin kreikkalaiseen nimeen Ninos, assyrian Ninua, Nina.
Läntisessä kristikunnassa Niinaa on pidetty mm. Antonia- ja Christiane -nimisten pyhimysten nimien lyhentymänä. Suomen almanakassa Niina on 26.10.
Itäinen kirkollinen perinne tuntee Christiana Gruusialisen, jota on sanottu "Gruusian valistajattareksi" 330-luvun lopulta. Legendan mukaan hän oli Jerusalemin patriarkan veljentytär, joka 300-luvun vainojen aikana joutui pakenemaan Armeniaan ja sieltä Gruusiaan, jossa evankeliumia ei vielä tunnettu. Hän lienee toiminut siellä yli 30 vuotta. Ortodoksisessa kalenterissa Niinan päivä on 14.1. Päivä viittaa apostolienvertaiseen...
