Runo on nimeltään "Sadepäivä metsässä" ja se on Haavion, Tynnin ja Hinkkasen Kultainen lukukirja -aapisessa. Teos on Tikkurilan kirjaston varastokokoelmassa. Suomen nuorisokirjallisuuden instituutti tiesi vielä, että runo on Martti Haavion kirjoittama ja että se on myös teoksessa Satusaari: Lumottu metsä.
Kukaan tuskin pystyy antamaan vastausta tällaiseen kysymykseen, koska mikä tahansa sodan asteelle yltyvä konflikti merkitsee yleensä myös lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia, joilla rauhanajan oloissa merkityksettömistä asioista tehdään sotilaallisia johtopäätöksiä.
Suomalaisten siviilipalvelusmiesten roolia mahdollisessa konfliktissa on vaikea ennakoida senkään takia, että varusmiespalvelun välttämiseen on tunnetusti eri motiiveja. On epätodennäköistä, että eettisin syin siviilipalveluksen valinnutta värvättäisiin kovin herkästi armeijaan, mutta siviilihallinnon puolella esimerkiksi kysyjän mainitsema muodollinen pätevyys todennäköisesti katsottaisiin hyödylliseksi ja johtaisi sivarinkin osoittamiseen johonkin sodanaikaiseen tehtävään. Jos...
Fonossa on tietue, jossa sanotaan kappaleen nimeksi "Ali-Baba (tässä: Titicacajärven jäät)" (http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?culture=fi&ID=81af17bc-193a-40a… ). Säveltäjä on Alfred (Fred) Markush ja sovitus Ummetuksen. Kyseessä on instrumentaaliesitys kappaleesta, jonka alkuperäisnimi on Ali-Baba ja joka on meillä paremmin tunnettu nimellä Eldankajärven jää. Ylessä on kyseinen levy, mutta ikävä kyllä siitä sai vain Ummetuksen soittajien taiteilijanimet:
- Moscowitz, Dimitri (laulu, kosketinsoittimet),
- Distortnäs, Roudar von (laulu, kitara),
- Ots, Kalju (laulu, rummut),
- Pattersson, Rune (laulu, bassokitara)
Oikeita nimiä voi tiedustella Gramex ry:ltä (http://www.gramex.fi/ ), joka maksaa soittajille mm....
Reijo Mäellä ei ole kovin selkeästi erottuvia pääteoksia. Hänen tuotantonsa on ollut aika tasaista, ja on hiukan hankalaa nostaa esiin mitään tiettyjä teoksia pääteoksiksi. Ehkä kuitenkin teosten painosten määrät antavat jotakin suuntaa sille, mitkä Mäen teokset ovat nousseet suosituimmiksi. Painokset eivät kerro ihan suoraan myyntilukuja, mutta ainakin se niistä näkyy, että kysyntää on teoksilla ollut. Usein kirjailijoilla juuri heidän pääteoksensa ovat myös painosmääriltään suurimpia.
Fennica-tietokannasta poimimieni tietojen mukaan Reijo Mäen kirjoista neljä on yltänyt kymmeneen painokseen: ”Enkelit kanssasi”, ”Pahan suudelma”, ”Tatuoitu taivas” sekä ”Vares ja kaidan tien kulkijat”. Yhdeksän painosta on otettu teoksista ”Hard Luck Café...
Harmony Sisters -sisarusten isä Adolf Valtonen oli karjalaista sukua, hän syntyi v. 1892 lähellä Pietaria. Äiti oli norjalainen Ester Adolfsen, hän syntyi Suomessa 1888. Hänen vanhempansa olivat Julius Marenius Adolfsen ja alun perin ruotsalainen Anna Christina Larsson.
Lisää tietoja löytyy Maarit Niiniluodon kirjoittamasta elämäkerrasta Sulle salaisuuden kertoa mä voisin. Harmony Sistersien tarina. WSOY 1992.
Tällaista versiota sadusta Pakkanen ja jänis emme onnistuneet löytämään.
Raul Roineen versiossa jänis sanoo: ”Mikäpäs tässä, niin tuli juostessa lämmin, että täytyy hieman selällään kelletellen vilvoitella." (vanhin versio kirjassa Tarinoita Metsolan väestä, 1943)
Roineen versiossa Pakkanen on kirjoitettu isolla alkukirjaimella ja jänikselle annetaan nimeksi Loikkakoipi.
Kirjoissa Lasten oma lukukirja (1958) ja Suomen kansan eläinsatuja 2 (1979) Jäniksen repliikki on "Voi, voi, kun on kuuma! Voi, voi, kun on kuuma!"
Isoa kirjainta voisi siis käyttää sadussa Pakkasta puhuteltaessa. Tällöin se olisi varmastikin kirjoitettu isolla kirjaimella koko tarinan ajan.
Sana haava on merkinnyt vanhastaan nimenomaan fyysistä viiltoa tai vammaa, kuten esimerkiksi vanha Nykysuomen sanakirja kertoo. Se on germaaninen laina ja tarkoittanut alkujaan ’iskua’ tai ’lyöntiä’, kuten Suomen sanojen alkuperä (osa 1; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) toteaa. Nykyruotsin sanalla hugg on yhä tuo merkitys.
Toisaalta sanonnan takana voi olla myös se tosiasia, että sanallisten haukkujen tekemät vauriot ovat kiinni siitä, miten niiden kohde suhtautuu niihin. Joissakin ammateissa haukkuja voi saada aika paljonkin, mutta kokeneita ammattilaisia ne tuskin enää hirveästi hetkauttavat eivätkä he ota niitä henkilökohtaisesti. Fyysisen iskun tekemä haava taas ei ole samalla tavalla...
Hei,
Asiasta ei ole yksiselitteistä tietoa. Ahmed Ladarsin kirjassa Mämmi (Perhemediat, 2008) kansantieteen dosentti Teppo Korhonen kertoo esipuheessa Daniel Jusleniuksen 1700 ilmestyneestä väitöskirjasta Aboa vetus et nova (Vanha ja uusi Turku), jossa selvitetään perinneherkun taustaa. Väitöskirjassa kerrotaan "varsinaisuomalaisten suosimasta puurosta, joka paistetaan uunissa levytuohesta tehdyssä matalassa astiassa (tuokkonen, rove) ja jota nimitetään mämmiksi" (s. 6).
Esipuheessa mainitaan myös, että mämmiä syödään pääsiäisenä happamattoman taikinan muistoksi. Mainitaan myös, että Henrik Gabriel Porthanin mukaan mämmin kanta-aluetta olivat Häme ja osittain Etelä-Suomi (katolisen ajan lounaissuomalaisen asutuksen alue),...
Kysymykseen lääketieteelliseen osaan voi vastata vain asiantunteva lääkäri, me kirjastoammattilaiset emme voi vastata tällaisiin kysymyksiin.
Yleisemmin ilmiö lienee tuttu jokaiselle lapsia kasvattaneelle, joten rohkenen lyhyesti vastata kolmen lapsen isänä ja neljän isoisänä (naispuoliset kollegat voivat tarkentaa, jos on tarvetta).
Peseytyminen kuten muukin henkilöhygienia opitaan vanhempien esimerkin ja ohjeiden perusteella. Jossain määrin vaikuttavat myös kavereiden ajatukset ja esimerkki. Murrosiässä käy kuitenkin helposti niin, että vaikka juuri silloin hygieniaan pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota, monen nuoren huomio kiinnittyy aivan muihin asioihin. Tällöin ei oikein muu auta kuin asiasta muistuttaminen, senkin uhalla,...
Lainat voi uusia netissä osoitteessa http://www.kyyti.fi/, linkistä uusi lainasi. Laina uusitaan kirjautumalla omiin tietoihin kirjastokortin numeron ja tunnusluvun avulla. Tunnusluku on nelinumeroinen, ja voit valita sen itse kirjastossa. Jos sinulla ei ole tunnuslukua, saat sen kirjastosta esittämällä kirjastokorttisi ja henkilöllisyystodistuksen. Puhelimitse tunnuslukua ei voida antaa.
Kun olet kirjautunut omiin tietoihisi, klikkaa kohtaa lainat, ja ruudulle avautuvat lainatietosi. Voit valita näistä uusittavat kirjat ruksaamalla ne yksittäin ja klikkkaamalla sitten sivun alalaidassa "hyväksy" tai uusia kaikki lainat klikkaamalla kohtaa "valitse kaikki" ja sitten kohtaa "hyväksy".
Kaikki mainitsemanne sanat ovat laulussa "Souvaripoika" (tai "Souvaripoikia"), jonka on säveltänyt Toivo Kärki ja sanoittanut Tatu Pekkarinen.
Laulukirjassa "Ja pokasaha soi : metsäväen lauluperinnettä" (Metsälehti, 2003) olevan sanaston mukaan junttalilukkari eli junttalukkari on "esilaulaja uittopaaluja juntattaessa". Saman sanaston mukaan souvari on "souvin eli uittotyömaan työntekijä".
Rappi tarkoittanee tässä rabbia: "...tuli mailman rannan rappi".
Suomen optimistijollaliiton kotisivulla kerrotaan, että jollien piirrustuksia voi tilata IODA:lta
(International Optimist Dinghy Association), jonka www-osoite on http://www.optiworld.org.
Optimistijollista on kaksi kirjaa:
Ditlefsen, Jesper: Optimistijolla. 1980.
Hansen, P.G.: Optimistijolla. 1972.
Kirjoissa on mittauskaaviokuva optimistijollasta ja selostuksia jollien eri osista.
Lehdistä ei löytynyt optimistijollien piirustuksia, ainoastaan muutama artikkeli jollalla purjehtimisesta.
Yläkatu, Aleksanterinkatu, Kauppakatu ja Vonkahotu ovat siis nykyisestä Kauppakadusta eri aikoina käytettyjä nimiä. Meillä Kajaanin kaupunginkirjastosta löytyy tietoa ainakin kirjoista:
-Heikkinen, Reijo: Kulttuurikohteita Kajaanin keskustassa (1991)
-Kajaanin kaupungin historia: osa 4: Pikkukaupungin unelmia (1994)
-Mit' itket ihana koivu: Hövelö, Polvila ja Elias Lönnrotin kaupunkitalo suojelupyrkimysten kohteena (2002)
-Heikkinen, Reijo: Elias Lönnrotin asuinpaikat Kajaanissa (2001)
-Eino Pitkänen: arkkitehtinä Kajaanissa (2001).
Löysin MaTaPuPu -lehdestä tällaisen tiedon: Suojeluskunnalla oli ollut noin 300 metrin pituinen ampumarata Victor Långin mailla Lindkullan takana nykyisen Kellaritien vaiheilla. (Tämän kukkulan nimistössä Ampujantie ja Paukkupolku lienevät muistoja niistä ajoista.)
Tässä vielä muutamia linkkejä aiheesta:
(Ylimmäinen on juuri mainitsemaní artikkeli, josta sijainti selviää)
http://www.valt.helsinki.fi/projects/kmuisti/matapupu/malmi/SUOJELUS.HTM
http://www.hkr.hel.fi/viher/kuvat/malmisf.pdf
http://www.vyh.fi/ajankoht/tiedote/uyk/tied99/99-093.htm
http://www.helsinginsanomat.fi/uutisarkisto/19960729/kaup/960729ka03.ht…
Meikämanne on kaiketi muunnos 'meikäläisestä'. Vastaavia varhaisempia väännöksiä ovat esimerkiksi meikämauno, meikka, meikki, meikku, meikkis ja meikkapoika; samanaikaisia meikkämanne, meikä, meikämanni, meikäpoika ja meitsi (Heikki Paunonen & Jeongdo Kim, Nyt mä bonjaan : stuomi-stadi-sanakirja).
Helmet-kirjastojen kokoelmissa on runsaasti lainattavia lautapelejä sekä aikuisille että lapsille.
Voit etsiä lautapelejä Helmet-haulla hakusanalla lautapelit. Voit rajata hakutulosta tulossivun vasemmassa laidassa olevilla rajoittimilla esimerkiksi vain aikuisten peleihin tai vaikkapa nelinpeleihin.
Voit myös tilata lautapelejä lähikirjastoosi aivan samoin kuin esimerkiksi kirjoja.
https://www.helmet.fi/fi-FI
Finlex.fi sisältää ajantasaisen Suomen säädöskokoelman. Se on avoimesti verkossa käytettävissä, joten sitä voi käyttää missä vaan, myös kirjastossa.
(Vastausta päivitetty 20.7.2023.)
Kysymykseen ei löydy suoraa yksiselitteistä vastausta. Jalkaa merkitsevän kontti-sanan etymologia on tuntematon ja sen tiedetään vain olevan sukua viron sanalle "kont", joka tarkoittaa luuta. Kyseinen merkitys kontille on tuttu etenkin lounaismurteissa, joista löytyy sanontoja myös muiden eläinten konteista, mm. siankontti, koirankontti ja kanankontti.
Kielikellossa kerrotaan hieman enemmän kontti-sanan käytöstä, ja Elina Inkisen gradussa Suomen kielen alaraajojen nimitysten kieliopillistumisprosessi kerrotaan myös muista alaraajoihin liittyvistä sanonnoista.
Kansalliskirjasto on digitoinut näköispainoksena Mikael Agricolan Uuden testamentin käännöksen (Se wsi testamenti) vuodelta 1548. Alla on linkki sivulle, jolta PDF-muodossa tallennetun tiedoston voi avata.
Kotimaisten kielten keskuksen vanhan kirjasuomen korpuksessa on luettavissa Mikael Agricolan koko kirjallinen tuotanto, myös Uuden testamentin suomennos. Siihen on myös linkki alla.
Lähteet:
http://www.doria.fi/handle/10024/43367
http://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/agricola/agricola_coll_rdf.xml
http://agricola.utu.fi/mikael/selaa.php?toiminto=listaa&avainsana=31
http://agricola.utu.fi/mikael/selaa.php?toiminto=listaa&avainsana=31
http://fi.wikipedia.org/wiki/Se_Wsi_Testamenti
