Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirja Sukunimet (Otava, 2000) esittää Kustaa Vilkunan tutkimukseen viitaten, että Tarvainen-nimen taustalla olevat nimet Tarvas ja Tarvo ovat liittyneet hirvieläinten pyynti- ja oleskelupaikkoihin. Alkuaan tarvas on tarkoittanut "villiä alkuhärkää" (lat. taurus) ja kansanrunoissa se esiintyy hirvieläimen nimityksenä. Sukunimeen tarvas (tarvo) on voinut siirtyä asuinpaikan nimestä. Nimen lähtökohtana voi olla myös henkilökohtainen, ominaisuuksien perusteella annettu lisänimi, sillä sanalla tarvas on paikoin tarkoitettu "tanakkaa ja leveäharteista, voimakasta miestä".
Mitikointi tai mitigointi liittyy riskien hallintaan. Se tarkoittaa suunnilleen erilaisten riskien ja uhkien vaikutuksien vähentämiseen pyrkimistä. Sana on suomalaistettu englannin sanasta mitigation.
Saturnuksen renkaiden läheltä on löydetty kuita, jotka painovoimallaan vaikuttavat koossapitävästi rengaskappaleisiin ja estävät niitä joutumasta laajemmalle radalle.
Renkaat muodostuvat pääasiassa muutamien senttimetrien tai metrien läpimittaisista jääkappaleista, mutta joukossa on myös suurempia ja pienempiä kappaleita. Renkaiden leveys on noin 60 000 kilometriä (eli likimain sama kuin Saturnuksen säde). Arviot renkaiden paksuudesta ovat ajan mittaan jatkuvasti pienentyneet. Niiden todellista paksuutta ei ole pystytty määrittämään edes luotainkuvista; se lienee vain 100 metrin luokkaa.
Kaikilla jättiläisplaneetoilla on rengasjärjestelmä, mutta Saturnuksen renkaat ovat ylivoimaisesti suurimmat ja kirkkaimmat.
Lähteet:
Tähtitieteen...
Riitta on mahdollisesti peräisin italialaisesta Margareta-nimen lyhentymästä Rita. Kansanvalistusseuran kalenterissa nimi on ollut jo vuonna 1882. Riitta-nimi on tunnettu Suomessa siis 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Almanakkaan Riitta-nimi otettiin vuonna 1950, kun se oli käynyt yleiseksi. Nimipäiväksi tuli 1.2. eli sama kuin Birgitta-nimellä. Riitta-nimi on liitetty siis myös Birgittaan ja
Bri(i)ttaan ja sitä on käytetty myös Pirkon kutsumanimenä. Muunnoksina on käytetty sekä nimiä Riita että Riitu. Nimi on usein alkuosana myös yhdysnimissä, esim. Riitta-Liisa. Vuonna 1969 Riitta-nimi oli tyttöjen nimien suosituin, sen jälkeen nimen suosio on laantunut. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default....
”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) kertoo, että ”Janette” on rinnakkaismuoto nimelle ”Janet”. Molemmat perustuvan nimeen ”Johanna”. Se puolestaan on naispuolinen vastine nimelle ”Johannes”, jonka merkitys on ’Jumala on armollinen’. Kantamuoto on kreikan ”Ioanna”. Raamatussa Johanna on yksi Jeesuksen ystävistä.
”Janette” on suhteellisen uusi nimi Suomessa, sillä se tuli käyttöön vasta 1900-luvun alussa ja oli silloinkin harvinainen. Vasta 1970-luvulla nimen suosio alkoi kasvaa, ja eniten sitä on annettu 1990-luvulla ja 2000-luvulla, keskimäärin sadalle lapselle vuodessa. Osoitteesta http://verkkopalvelut.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 saat etunimihaulla esiin tarkempia tilastoja nimen suosiosta eri vuosikymmenillä....
Presidentin asemesta uudenvuoden puheen piti tuolloin pääministeri Esko Aho. Presidentti Mauno Koivisto perusteli muutosta sillä, että hän oli halunnut siirtää tehtäviä pääministerille. Sanomalehdistö oli myös arvostellut hänen uudenvuodenpuheitaan rutiininomaisiksi ja mitäänsanomattomiksi.
Helsingin Sanomat 29.12.1992
Seuraavana vuonna palattiin jälleen normaaliin käytäntöön ja Koivisto piti uudenvuodenpuheen.
Yhdestä synnytyksestä eloon jääneiden vauvojen ennätyslukumäärä on tällä hetkellä seitsemän. Historia tuntee varmuudella ainakin kolme tapausta, joissa seitsemäiset ovat selvinneet elossa synnytyksestä. Vuonna 1997 yhdysvaltalainen Bobbie MacCaughey synnytti neljä poikaa ja kolme tytärtä. Yhdysvalloissa on myös toinen seitsemäisten tapaus, jolloin Nikem Chukwu synnytti kuusi tyttöä ja kaksi poikaa. Näistä kevyin vauva menehtyi pian synnytyksen jälkeen. Kolmas tunnettu tapaus on saudiarabialainen Hasna Mohammed Humair, jolle syntyi neljä poikaa ja kolme tyttöä vuonna 1998.
Historia tuntee suurempiakin monikkosynnytyksiä, mm. Australiassa syntyi vuonna 1971 yhdella kerralla yhdeksän lasta, jotka kuitenkin kuolivat pian synnytyksen jälkeen....
Jatkosodan syttymisvaiheessa kesällä 1941 Kotijoukot perustivat kaikkiaan 24 koulutuskeskusta eri puolille Suomea, huolehtimaan rintamajoukkoihin lähetettävien täydennysjoukkojen koulutuksesta. Keskuksissa koulutettiin toisaalta vanhempia, aiemmin kouluttamatta jääneitä reserviläisiä, toisaalta taas varusmiesiän saavuttaneet nuoret miehet.
Jalkaväen Koulutuskeskus 16 aloitti toimintansa 18.6.1941 Tervolassa, jossa se toimi majuri V. Järvisen johdolla 15.1.1942 saakka. Tästä eteenpäin JvKoulK 16 toimi välillä 15.1.-25.10.1942 Kemissä, jona aikana keskuksella oli Järvisen lisäksi vielä kaksi muutakin johtajaa (maj J. Komonen, evl A. K. Pihlajamaa). Koska koulutettava miesmäärä pieneni jatkuvasti, voitiin epäedullisimmissa olosuhteissa...
Kustantaja Tammelta kerrottiin, että kirjoilla oli aikoinaan sen verran huono menekki, että kirjojen kääntäminen keskeytyi. Suunnitteilla on kuitenkin, että kirjoja alettaisiin taas kääntää, muuta mitään aikaa he eivät osanneet sanoa. Kääntämättä ovat ainakin vielä seuraavat Jean Estorilin Anne-kirjat: Drina ballerina, Drina dances in Madeira, Drina goes on tour, Drina dances in Paris, Drina dances in Switzerland, Drina dances in New York, Drina dances alone, Drina dances on stage
Sotamies Honkajoki ilmestyy Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa mukaan kertomukseen teoksen sivulla 301. Sieltä löytyy Honkajoen oma kuvaus henkilöstään hänen ilmoittautuessaan täydennysmiehenä Koskelalle.
Jo tässä vaiheessa paljastuu kuinka sanavalmis ja jossainmäärin jopa narrimainen Honkajoki hauskuuttaa tovereitaan kriittisillä huomioillaan esimiehistä ja sodasta. Yksi Honkajoen erikoisuuksista on hänen mukanaan kuljettamansa oma aseistus, kaaripyssy, josta hän itse toteaa: Huomioonottaen nopean kehityksen aseistuksen ja teknillisten varusteiden osalta nykyään käytävässä suursodassa, katsoin maanpuolustuksen kannalta välttämättömäksi siirtyä uusiin aseisiin.
Väinö Linnan teoksista sekä hänen henkilöhahmoistaan kannattaa etsiä lisää...
Nimi Ronkainen/Ronkanen on yleinen Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, mutta sitä esiintyy myös Pohjois-Pohjanmaalla.
Nimi on todennäköisesti syntynyt karjalaisista ristimänimistä Rotka, Rontka, Ronkka, jotka ovat muunnelmia venäläisistä nimistä Rodion, Rodja, Ronka. Nämä taas liittyvät kreikkalaiseen nimeen Herodion.
Ronkainen -nimestä löytyy tietoja jo 1500-luvulta mm. Suistamolta ja Viipurin pitäjästä.
Lähde:
Mikkonen, Pirjo & Paikkala, Sirkka:
Sukunimet, Otava 2000
Yhdessäkään tutkimistani fraasisanakirjoista ei valitettavasti tehty selkoa "kaksipiippuisen" alkuperästä: ne, jotka sen ylipäänsä mainitsivat, tyytyivät vain selittämään sen merkitystä ja käyttöä. Se, että sanonnasta tulee ensimmäisenä mieleen ase, on sangen ymmärrettävää – löytyyhän idiomeistamme myös kaksiteräinen miekka. Varsinkin Suurella sydämellä ihan sikana : suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja antaa näille kahdelle sanonnalle varsin samantapaiset merkitykset: "Vaikeasti päätettävä asia tai asia, jolla kaksi puolta" (kaksipiippuinen juttu/asia) ja "Asialla on hyvät ja huonot puolensa" (kaksiteräinen miekka). Samaisesta kirjasta löytyy myös fraasi "asialla/asiassa on kaksi puolta", joka on selitetty seuraavasti: "Asia ei ole...
Kun jokin innostaa oikein toden teolla, voidaan tämän asian aikaansaamaa positiivista reaktiota kuvata sanomalla, että se saa sukat pyörimään jaloissa. Se on jotakin niin mahdottoman hienoa, että seuraukset ovat yhtä lailla arkikokemuksen rajoja koettelevia. Vastaavia sanontoja on muissakin kielissä. Esimerkiksi englantia puhuvien innostuessa sukat hieman maltillisemmin vain nousevat ja laskevat: "It will make your socks roll up and down."
Anselm Hollon suomentamana kysymyksessä siteerattu Huuto-runon kohta kuuluu seuraavasti:
"enkelipäiset hipsterit, himoiten, palavasti, suoria linjoja taivaaseen, yön koneiston tähtidynamoon,"
Hollon ensimmäinen käännösversio ilmestyi Parnasso-lehden numerossa 2/1961. Tämä tulkinta sisältää alkuperäisen Howlin ensimmäisen ja laajimman jakson hieman alkuperäisestä lyhennettynä ja sensuroituna (joitakin alatyylisiä ilmauksia on korvattu asteriskein: ***********). Kysymyksen säe on yksi niistä, jonka Hollo tästä versiosta on jättänyt kokonaan pois. "Tämä ei aiheudu vapaaehtoisesta sensuurista eikä liioin uuden amerikankielen suomentamisen toivottomuudesta -- vaan pelkästä laiskuudesta. En halunnut rasittaa lukijaa ja itseäni - kohtelias...
Juha Honkalan Mytologian sanakirja (WSOY, 2000) määrittelee sanan Camelot seuraavasti: ”Arthurin tarinan päähenkilön hovi”. Arthurin tarinalla tässä puolestaan tarkoitetaan ”muinaiskelttiläistä tarua, joka kertoo brittien tarukuninkaasta Arthurista ja hänen ritareistaan.”
Sanalle ei välttämättä ole olemassa yksiselitteistä kuvainnollista merkitystä, mutta vastauksia voidaan hakea esimerkiksi siitä, millä tavalla Camelot on tarinoissa kuvattu. Kyseessähän on kuvitteellinen ja mahtava kuningaskunta, jota hallitsi oikeudenmukainen ja hyveellinen hallitsija.
Kirjassa Aikojen arvoitukset: vastauksia menneisyyden salaisuuksiin (Valitut Palat, 1987) mainitaan seuraavasti: ”Joidenkin mielestä Arthur ja hänen ritarinsa olivat sivilisaation...
Valjakka nimi tunnetaan sukunimenä Etelä-Savossa, mm. Hirvensalmella (ainakin 1700-luvulta). Mikkelin pitäjässä (1730-luvulta). Mäntyharjulla (Sigfredh Waljacka 1695) ja Ristiinassa (And. Waljacka 1736). Kangasniemellä on kirjattu sotilaan nimi Walack 1735. Sulkavalla nimi on kiteytynyt kylännimeen Valjakkala. Samoilla seuduin (mm. Lemiltä) on tavattu sanat valjakka ’vaalea, hailakka, kalvakka’ ja valjakoitua ’haalistua, menettää värinsä’. Sukunimi olisikin voinut saada alkunsa henkilökohtaisesta, vaalealle ihmiselle annetusta lisänimestä. Vuonna 2000 Valjakka nimisiä henkilöitä oli 770.
Lähde: Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Otava 2000.
Teksti nykyisen virsikirjan virteen 563 Ilta on tullut, Luojani oli alun perin yksisäkeistöinen. Tämä englanninkielinen lasten iltarukous ilmestyi tuntemattoman suomentajan kääntämänä vuonna 1860 Rietrikki Polénin toimittamassa lastenlehdessä Varpunen, jossa se kuului näin:
Levolle laskeun, Luojani, / ole armias suojani, / sijaltani jos en nousisi, / ota taivaaseen tykösi.
Sofie Lithenius sävelsi rukouksen 1890-luvulla. Edelleen yksisäkeistöisenä se liitettiin Pyhäkoululauluja-valikoimaan vuonna 1912 ja Hengellisiä lauluja ja virsiä -kokoelmaan 1920 tällaisena:
Levolle lasken, Luojani, / Armias ole suojani, / Jos sijaltan' en nousisi, / Taivaaseen ota tykösi!
Kolmisäkeistöiseksi laulun laajensi todennäköisesti Aune Krohn, joka samalla myös...
Kiekkumaralla: kansanlauluja lapsille -nuottikirjassa (Tammi 2007) on runo seuraavassa muodossa:
Rup rup rullaa
reka reka rellaa
heissas toopeli heikkallaa.
Mi vatsoo nyy
mi vatsoo nyy
aavestikkaa kalliota röörää
rösäkömä aavestikka
röskähytti röh!
Oulussa laulua on laulettu 60-luvulla näin: "Prum prum rellaa, reka reka rallaa...".
Ruotsiksi loru alkaa näin: "Bro bro breja".
Kyse on ilmeisestikin monissa maissa vähän eri muotoisena lauletusta leikkilaulusta. Aiheesta löytyy Wikipedia-artikkelikin:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Bro_bro_breja
Alla olevalta sivulta voi katsoa, kuinka laulua on leikitty:
http://vetamix.yle.fi/media/14357
Yleisradion arkistosta saamamme tiedon mukaan kukko olisi viimeisen kerran kiekaissut ohjelman alkaneeksi 28.9.1963. Tarkennuksena voidaan vielä mainita, että sittemmin kukko palasi Yle Radio 1:n (silloisen Ylen Ykkösen) aamuihin ja kiekaisi (toistamiseen) viimeisen kerran vuoden 2000 lopussa. Sen jälkeen uuteen päivään on Yöklassisen jälkeen (arkisin pari minuuttia ennen klo 6.00 ja sunnuntaisin klo 7) siirrytty "lempeämpiäänisten" lintujen ja tutun "pimpampullan" seurassa, mm. kesäaamuisin kukkuu käki.
Yleisradiosta selvisi myös että Maamme-laulu soitettiin radiossa ohjelman päätteeksi viimeisen kerran 31.5.1994 YLE 1:ssä klo 00.05, kun myös Ylen Ykkönen aloitti seuraavana yönä ympärivuorokautiset lähetykset.
Läpi yön kuuluva Yöklassinen...
Rebecca (Rebekka, Rebecka, Repekka, muunnelmia Reetta, Bekka, Reppa, Repe) on heprealaisperäinen nimi ja se on ollut aina suosittu juutalaisten parissa. Kristikunnassa nimeä on ruvettu käyttämään laajemmin vasta 1500-1600 –luvuilla. Täkäläisissä kalentereissa se oli 1705-1749 30. tai 31.8., vuosina 1777-1928 17.5. ja vuodesta 2000 jälleen 17.5. (sekä suomalainen että ruotsalainen kalenteri). Raamatussa Rebekasta kerrotaan 1. Mooseksen kirjan luvuissa 24-28. Nimen heprealainen muoto on ribqah, mutta sanan merkitys ei ole aivan varma; se voi tarkoittaa ’lehmää’ tai ’hiehoa’ (jolloin se olisi muunnos sanasta biqrah) tai ’kiehtovaa’, ’pauloihinsa kietovaa’.
Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. – 2005.
Suuri...
