Mitä on "johdantaan joutuminen"?
Svar
"Johdantaan joutuminen" ei ole vakiintunut ilmaus, mutta runoilija A. W. Forsman (myöhemmin Koskimies) tätä kuitenkin käytti sittemmin virtenä 462 tunnetuksi tulleessa runotekstissään. Alun perin 'Soi kiitokseksi Luojan' -nimellä tunnettu laulu on peräisin Helsingin yliopiston vuoden 1897 promootiokantaatista, johon musiikin sävelsi Jean Sibelius. Kantaatin osana Koskimiehen teksti oli kaksisäkeistöinen, ja johdantaan joudutaan sen jälkimmäisessä säkeistössä, virsitutkija Tauno Väinölän "oudolta kuulostavaksi säepariksi" nimittämässä tekstikohdassa: "Hän onneen meidät ohjaa, / Jos joutuu johdantaan." Kieltämättä oudolta kuulostavalla ilmauksellaan "johdantaan joutumisesta" Koskimies lienee halunnut luoda mielikuvan vaikeaan tilanteeseen päätymisestä, josta ulospääsy edellyttää ihmistä korkeamman voiman puuttumista asiaan, taivaallista apua, jumalallista johdatusta.
'Soi kiitokseksi Luojan' oli ehdolla vuonna 1923 julkaistuun virsikirjan lisävihkoon lisättynä kolmannella säkeistöllä, jonka oli kirjoittanut runoilijan puoliso Ilta Koskimies. Virsikirjaan teksti hyväksyttiin kuitenkin vasta vuonna 1938, nyt nimellä 'Soi kunniaksi Luojan' ja perusteellisesti uudelleen muokattuna. "Johdantaan joutuminenkin" on vuoden 1938 versiossa korvautunut ymmärrettävämmällä "vaikealla ajalla": "Hän onneen meidät ohjaa, / myös aikaan vaikeaan."
Varsinaisesti "johdanta" on harvinainen ja vähän käytetty johtoa ja johtamista tarkoittava johtaa-sanan johdos.
Lähteet:
Tauno Väinölä, Virsikirjamme virret
Nykysuomen sanakirja. 2
Kommentarer
Nähdäkseni tuossa kohdassa ”jos joutuu johdantaan” verbiä ”joutua” käytetään merkityksessä ”kiirehtiä”, aivan kuten virressä ”Joutukaa sielut, on aikanne kallis”. Mahdollisesti kyse voisi olla myös samaa tarkoittavasta verbistä kuin nykykielen ”joutaa”, eli ”ehtiä”. Ja ”johdanta” on Jumalan johdatusta. Eli virressä sanotaan: ”Hän onneen meidät ohjaa, jos vain kiirehtii - tai ehtii - Jumalan johdatettavaksi”. Usein me ihmiset emme suostu antautumaan Jumalan ohjaukseen, vaan haluamme pitää kiinni omasta tahdostamme ja omista kiireistämme - ja niinpä emme löydä taivaallista onnea ja rauhaa.
Minusta virren viestiä on pilattu vaihtamalla sanat muotoon ”Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan.” Ei siitä ole kyse, että Luoja johdattaa meidät aikaan vaikeaan, vaan Hän on joka hetki valmis johtamaan meidät onneen ja vapauteen pois oman tahtomme ja kiireemme aiheuttamista vaikeuksista - jos vain olemme siihen valmiit.
Aivan samaa mieltä, Antti. Jumala ei ikinä johdata meitä vaikeaan aikaan, Hän yrittää aina meitä siltä säästää. Minusta aivan absurdia kertoa koko virren mitan kuinka Jumala pitää meistä huolta, mutta sitten yhtäkkiä sanotaankin että Hän kuitenkin johdattaa meidät vaikeaan aikaan. Jumala ei ole ilkeä, Hän on Rakkaus. Uusi versio latistaa ihmisten uskoa ja rajoittaa Jumalan kapasiteettia ja muuttaa Jumalan luonnetta sellaiseksi, mitä Hän ei ole.
Jo joutui armas aika ja suvi suloinen! Jo joutuu ilta ja tuuli käy yli tumman, synkeän salon. Tule vielä, kun joutuu yö. Taas joutuu joulu.
Suomea äidinkielenä oppineelle ei joutua-verbin merkitys "tulla, saapua (nopeasti); lähestyä" ole vieras, eivät myöskään tuota merkitystä tukevat johdannaiset joutuin, joutuisa, joutuisasti.
Antti tulkitsee erikoisella tavalla kohtaa "aikaan vaikeaan", joka olisi yleiskielisellä sanajärjestyksellä runomitan vaatimatta "vaikeaan aikaan". Siis: Hän ohjaa meidät onneen myös vaikeana aikana, vaikeina aikoina. Nykysuomen sanakirjakin luettelee esimerkkejä, joissa "aikaan" on yhtä kuin "aikana": Saavuitte hyvään aikaan, oikeaan aikaan, se sattui parhaaseen aikaan, vanhaan hyvään aikaan.
Viittaus Nykysuomen sanakirjaan on hyvä ja selkeyttävä.
Uusitussa 2020-luvun Kielitoimiston sanakirjassakin on aika-sanasta useita esimerkkejä, joissa "aikaan" tarkoittaa: aikana. Kyseessä on ajanmääre, ei johtaa- tai johdattaa-verbiä määrittävä paikka, johon meitä johdetaan.
Sanakirjatoimitus on valinnut tällaista: vanhaan, hyvään aikaan; siihen aikaan; Kekkosen aikaan; samaan aikaan; sovittuun aikaan; niihin aikoihin; pitkään aikaan; pitkiin aikoihin - siis Kekkosen aikana, sovittuna aikana, niinä aikoina jne.
Paikallissijojen käyttöä ajanilmauksissa käsittelee myös Iso suomen kielioppi.
Kommentera svaret