Haluaisin tietää, mistä kokoelmasta tämä Lassi Nummen hieno runo on: Ei mitään niin merkillistä, mutta sitä on vaikea sanoin tavoittaa. Kesäilta vain, yksi…

Haluaisin tietää, mistä kokoelmasta tämä Lassi Nummen hieno runo on:

Ei mitään niin merkillistä,
mutta sitä on vaikea sanoin tavoittaa.
Kesäilta vain, yksi niistä,
ja neljä ihmistä pöydän ääressä: viiniä ja kalaa
hiillokselta. Kesän hedelmiä, kesän puheita,
kevään ja syksynkin. Ja
kaikki se mistä ei puhuta,
mikä myös on läsnä: mennyt ja tuleva
samassa hennonvihreässä maljassa.
Kaukaisen rannan sävel
soi, kitara, laulu
täynnä surua ja täynnä iloa, sama malja,
malja kumollaan ja malja täynnä.
Yhtä läpikuultava kuin tuo
suuri malja, yllemme kumottu – yhä
vihertäen läikkyvä, yhä
ääriä myöten täynnä.