Mitä tarkoittaa vanhoissa suomalaisissa kirjoissa lyhenne s.t.s? Esimerkkejä Victor Hugo - Kurjat I (http://www.lonnrot.net/kirjat/0788.zip):
"Tämänluontoisille rangaistuksille, joissa on vallitsevana puolena se, mikä on säälimätöntä, s.t.s. se, mikä on tylsistyttävää, on ominaista, että ne jonkunlaisen takaperoisen muodonvaihdoksen kautta muuttavat ihmisen vähitellen eläimeksi, joskus oikein petoeläimeksi."
"Kun taas päinvastoin meidän sielumme ovat todellisuusoleita ja niillä on ihana päämäärä, on Jumala antanut niille älyllisyyden lahjan, s.t.s. kehittymisen, kasvattamisen mahdollisuuden."
"Se rasittaa naista, s.t.s. suloutta, heikkoutta, kauneutta, äitiyttä. Tämä ei ole niitä kaikkein pienimpiä ihmiskunnan häpeätahroja."
Svar
Vanhoissa teksteissä esiintyvä lyhenne s.t.s. merktsee suunnillen samaa kuin "toisin sanoen" tai "se on" tai "se tarkoittaa sitä, että...". Sananmukaisesti se on lyhenne ilmaisusta "se tahtoo sanoa".
S.t.s. ja muita vanhoja lyhenteitä on selitetty vuonna 1850 julkaistussa aapisessa "Lukemisen alku-oppi tahi Aapis-Kirja". Se on saatavissa digitoituna Kansalliskirjaston Doria-arkistosta. Selityksiä on PDF-dokumentin sivulla 9, kappaleessa Sanain lyhennykset (§ 26). Aapisen vanhassa kirjaintyylissä pikku-s näyttää hieman f-kirjaimelta.
Linkki pdf-dokumenttiin Doria-arkistossa
Kommentarer
Suora laina ruotsista? Nykykielessäkin "toisin sanoen" voidaan ruotsintaa "det vill säga", lyhentäen d.v.s. tai dvs.
Kommentera svaret