Mieleen nousee vuosien takaa runo, jossa yhdessä kohtaa sanotaan jotenkin näin: Pidätän itselläni täydet oikeudet olla mahdoton En selailemalla löydä runoa,…

Valitettavasti en onnistunut paikantamaan kyseistä lausetta mihinkään runoon. Ajatuksessa sinänsä on jotain sellaista hienovaraisen ja ilkikurisen kapinallista, jonka yhdistän muun muassa Tove Janssoniin tai Astrid Lindgreniin (mikäli kyse on suomennoksesta). Lauseen alku ei kuitenkaan ole niin uniikki, että sen voisi helposti jäljittää tietyn henkilön kirjoittamaksi. Esimerkiksi googlamalla löytyy muun muassa Mielen ihmeet -sivustolta lause "Pidätän itselleni oikeuden kohdata omat demonini."

Kenties joku palstan lukijoista tunnistaa lauseen?