Moikka!
Mun suomenruotsalaiset kaverit kyseli multa, että miksi suomeksi sanotaan hengenpelastaja mutta myös henkivartija? Miksi siis sana henki taipuu eri tavalla. En osannut heille vastata, enkä pikaisella googlauksella löytänyt myöskään suoraa vastausta.
Svar
Hei,
Hyvä kysymys. Kieli ei aina ole looginen vaan siinä on eri aikaan muodostuneita rakenteita ja luonnollista varianssia, joka voi johtua vaikka siitä, miten tietty muoto sopii suuhun lausuttavaksi.
Genetiivialkuisen yhdyssanan genetiivi voi viitata mm. kohdetta, tavoitetta tai tekijää. Eli pelastamisen kohde on henki.
Henkivartijassa taas henki on määrite, minkätyyppinen vartija on kyseessä (vrt. yövartija). Kyseessä ei ole vain henkeä vaan henkilöä (ja tietysti myös tämän henkeä) turvaava vartija. Nykyisin syynä voi olla myös muiden kielten, erityisesti englannin vaikutus, jolloin nimike voi olla enemmän tai vähemmän suora käännöslaina.
Usein kieltä koskeviin kysymyksiin voi löytää varauksen Koimaisten kielten keskuksen sivuilta (kotus.fi). Samoin heidän julkaisemassa Kielikello-lehdessä on runsaasti kieltä koskevia artikkeleja (https://kielikello.fi/).
Kommentarer
Kirjaston vastaaja! Antaisitko täsmäviitteen tämän kohdan lähteeseen: Nykyisin syynä voi olla myös muiden kielten, erityisesti englannin vaikutus, jolloin nimike voi olla enemmän tai vähemmän suora käännöslaina.
Jäin miettimään miten monella tapaa "henkipelastaja" saatettaisiin ymmärtää. "Hengenvartijaa" minun kielikorvani hylkää heti, mutta en osaa sanoa miksi.
Kommentera svaret