Mistä sana Jumala on peräisin?

Teoksessa Suomen sanojen alkuperä 1 todetaan, että sanaa jumala on erheellisesti arveltu vanhaksi arjalaiseksi lainaksi. Samassa teoksessa kerrotaan myös, että vanhin kirjallinen tieto tästä itämerensuomalaisesta sanasta on muinaisnorjalaisessa matkakuvauksessa vuodelta 1026. Siinä mainitaan, että bjarmien eli karjalaisten maassa oli pyhässä lehdossa Jómalin kuvapatsas. Jumala-sanan rinnakkaismuotoina suomessa esiintyvät joma ja jomala.

Teoksessa Iso Raamatun tietosanakirja 2 todetaan, että suomen kielen Jumala-sanan alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Alkuperästä on useampia selityksiä. Yhden mukaan Jumala-sana on johdannainen sanasta, joka merkitsi ’valoisa, kirkas’. Toisen mukaan kantasanalla juma on ollut merkitys taivas ja kolmannen mukaan taustalla olisi eestin sana jume.

Lähteet: Suomen sanojen alkuperä 1: A-K, Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ; Iso Raamatun tietosanakirja. Osa 2: H-J, Vantaa, Raamatun tietokirja, 1989.